Digitaalisuus ei ole vain uuden hallitusohjelman asia, palvelukonsepti tai kaupallinen toimintaympäristö, sillä meillä englantilaisessa filologiassa on haussa yliopistonlehtori, jonka tehtävä on opettaa digitaalisia lähestymistapoja englannin kieleen.

Kandidaatit pitivät tänään näyteluentoja, joissa he eri tavoin esittivät, mitä digitaalisuus  on englannin kielen yliopisto-opetuksessa ja tutkimuksessa. Digitaalisuus voi olla esimerkiksi:

• Python-koodaamista
• itse kirjoitetun koodin avulla sanojen hakemista nettiaineistoista (kuten twitteristä)
• valmiita korpusohjelmia (kuten AntConc)
• korpusohjelmilla sanojen hakemista digitaalisista aineistoista ja KWIC-konkordanssien tuottamista
• erilaisia elektronisia tekstejä, tietokantoja ja korpuksia (kuten tviitit, Wikipedia Corpus, Early English Books Online, itse kootut korpukset kuten Bluestocking Corpus)
• digitaalisia oppimisympäristöjä (kuten Moodle), oppimateriaaleja ja opiskelijoiden tuotoksia
• englannin kieltä koskeviin (tutkimus)kysymyksiin vastaamista digitaalisten aineistojen ja/tai menetelmien avulla: millaisista kielen piirteistä tunnistaa klikkaamaan houkuttelevan clickbait-otsikon?