Kuluneen kahden viikon aikana olen
- valmistellut yhden uuden blogin perustamista
- perustanut kaksi uutta
- päivittänyt kahta
- lukenut ainakin kahtakymmentä
- kommentoinut yhtä
Tähän postaukseen minut innoitti Tietotekniikkaa yliopistolle -lehdessä ja Sosiaalinen media aktivoivan oppimisen välineenä -hankeraportissa (pdf) olleet blogeja koskeneet maininnat. Molemmissa kerrottiin kuinka “blogien perustaminen on helppoa” ja kuinka “sosiaalisen median välineiden peruskäytön oppii todella minuuteissa”. Lainaukset pitävät paikkaansa, perustaminen on helppoa – haasteet syntyvätkin vasta blogin perustamisen jälkeen.
Olemme tänä syksynä aloittaneet omassa yksikössämme bloggaamisen. Olen jakanut kaikille blogimme ylläpito-oikeudet ja vilauttanut linkkiä yksikön kokouksessa.
-Tuosta kirjaudutaan sisään ja tänne sitten kirjoitatte ne teidän postaukset.
Puitteet ovat siltä osin kunnossa (silti suhtaudun epäilyksellä blogin elinkaareen).
Yksikön blogin pitoon pitää sitoutua. Sitä pitää päivittää ja kirjoitusten tulee olla ajankohtaisia sekä kiinnostavia. Näkökulmien tulisi olla tuoreita ja lukijalle pitäisi välittyä tunne blogin kautta saatavasta lisäarvosta, tilaisuudesta kurkistaa “sisäpiiriin”. Olen osittain yrittänyt ratkaista tätä päivitysongelmaa luomalla juuri ryhmäblogin, jolloin yksittäisille henkilöille ei muodostuisi liiallista julkaisupainetta.
Lisäksi blogeihin kirjoitettavalta tekstiltä odotetaan tiettyjä piirteitä. Kappaleiden toivotaan olevan lyhyitä, kielen ymmärrettävää ja kuvituksella postauksiin saisi mukavaa ilmettä. Näiden asioiden opettaminen ja omaksuminen onkin huomattavasti pidempi prosessi, kuin teknisen alustan käyttöönotto. Nyt olen jälkikäteen lisännyt muiden kirjoittamiin postauksiin muutamia kuvia, mutta onkohan sekään nyt ihan oikein?
Itseäni vaivaa aina sosiaalisen median yhteydessä tämä jatkuvuuden dilemma. Erilaiset pilotit ovat lämpimästi tervetulleita, mutta hyljätyistä ja unholaan jääneistä blogeista / twitter-tileistä / wikisivuista / keskustelupalstoista / verkkosivuista en tykkää ja olo on aina vähän huiputettu. Toivotaan TUKEn blogille pitkää ikää!
Muoks. 15.10.09 Opetusteknolgiakeskuksen Signaali-blogi aloitti syyskuussa.
Kommentteja: 3
Hyvä, että otit tämän näkökulman esiin. Kiinnostavien blogikirjoituksien säännöllinen tuottaminen on osoittautunut hämmästyttävän vaativaksi sekä opiskelijoille että ylipäätään kaikille kirjoittajille. Tämä on käynyt ilmeiseksi, kun olen viime kuukausien aikana kartoittanut systemaattisemmin verkko-oppimiseen liittyviä blogeja.
Bloggaamisessa niin kuin muussakin sosiaalisen median käytössä helppoa näyttää olevan tekniikka ja vaikeaa lukijoita kiinnostavan sisällön tuotanto sekä verkkotoiminnan käytäntöjen omaksuminen. Ihan samantyyppisiä ovat pulmat mielestäni verkkokurssien tuottamisessa.
Oma kokemukseni blogipalveluiden ylläpidossa on, että noin vain noin kymmennen prosenttia aloitetuista blogeista lähtee liikkellee, eli sisältöä tulee yhtä tai kahta merkintää enemmän.
Arvostan kovasti heitä, jotka jaksavat mietiskellä ajan ilmiöitä ja jakaa ajatuksensa muidenkin kanssa – blogeissa. Näistä saa valtavasti innoitusta ja tietoa kunhan on ensin itse keksinyt sen kysymyksen johon kaipaa muidenkin näkemystä.
Astetta helpompi on pitää ikäänkuin tiedottavaa blogia, ilman henk. koht pohditaa.
Tässä esimerki yhdestä opetusblogista: Kanadalaisen sairaalan “morning blog” – johon käsiteltyihin tapauksiin liittyvät perusteet ja lisälinkit kootaan. Käytäntö on vakiintunut ja ollut kuulemme suuri succee tekijäiden pienimuotoisen tutkimuksenperusteella. Blogi artikkeleita luetaan ja linkitetään kovasti.
http://www.morningreporttwh.blogspot.com/
Yksi Trackback
[...] Opetusteknologiakeskuksessa työskentelevän yliopiston blogipalvelun ylläpitäjän Jere Majavan mukaan suurin osa aloitetuista blogeista unohdetaan: Oma kokemukseni blogipalveluiden ylläpidossa on, että noin vain noin kymmennen prosenttia aloitetuista blogeista lähtee liikkellee, eli sisältöä tulee yhtä tai kahta merkintää enemmän. (lähde) [...]