Pyyhkeet

Vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä valmistettiin pyyhkeitä eri tarkoituksiin tusinoittain. Talouspyyhkeitä oli keittiössäkin oltava moneen tarkoitukseen. Paras materiaali oli pellava, jonka kosteudenimemiskyky on paljon puuvillaista parempi.

Karkeahkot palttina- tai toimikassidoksiset pyyhkeet sopivat käsipyyhkeiksi ja arkiastioiden pyyhkeiksi (kuvat 6 ja 8). Pitkäkuituisesta aivinapellavasta kudottuja damastisidoksisia pyyhkeitä käytettiin lasien ja juhlaporsliinin pyyhkeinä sekä kasvo- ja vieraspyyhkeinä (kuvat 7 ja 9).

Pellavapyyhkeen kiilto ja ryhti tulee esiin mankeloinnilla. Pyyhkeen kokoa on pidetty sopusuhtaisena, jos pituus on kaksinkertainen leveyteen nähden. Taitteluunkin on ollut ohje: ensin leveyssuunnassa kolmeen ja sitten pituussuunnassa kolmeen.
Pyyhe ripustettiin käyttöön otettaessa siten, että kirjain jäi kauniisti näkyville. Kulutuksen tasaisuuden kannalta oli hyvä ommella kaksi ripustinta, jotka sijoitettiin vastakkaisille reunoille yleensä pitkän sivun keskelle.

Käsityönopettajien koulutuksessa on korostettu, että kirjaimet on suunniteltava ja sijoitettava niin etteivät ne jää ripustuksessa ylösalaisin. Kulmaan tai sivun keskelle ommellut kirjaimet ovat yleisimpiä. Kaappiin taitettaessa katsottiin, että nimikointi jäi kauniisti näkyville (Emännän tietokirja, 1958, 409).