Kiina ja Venäjä etsivät kavereita

Kiinalla on silkkitieohjelmansa ja Venäjä haaveilee Euraasian unionista. En ole aiemmin pohdiskellut näiden kahden aloitteen eroja ja yhtäläisyyksiä, kunnes puolalaisen vierailevan tutkijan Marcin Kaczmarskin esitelmä avasi silmäni.

Kiinan ja Venäjän ulkopoliittisia pyrkimyksiä yhdistää pyristely yksinapaista maailmanjärjestystä vastaan. Kumpikin haluaisi olla se toinen napa tai ainakin yksi kolmesta. Kun on kyse suurvalloista, helposti puhutaan myös alueellisesta tai globaalista hegemoniasta.

Politiikkansa punaiseksi langaksi Kiina on kaivanut vanhan silkkitieidean, jota on helppo markkinoida, synnyttäähän se nostalgisia mielikuvia. Silkkitie oli eri muodoissaan vuosisatojen ajan Eurooppaa ja Aasia yhdistävä napanuora, jota pitkin kulkivat sekä aatteet että tavarat. Venäjän Euraasian unionin mallina on tietysti Euroopan unioni.

Kummallakin hankkeella on sama tavoite: kasvattaa kaveripiiriä, saada lisää tykkääjiä. Kaverit ovat tarpeen, jotta menestyisi taloudellisesti ja saisi tukiääniä, kun kansainvälisiä kysymyksiä ratkotaan neuvottelupöydissä. Hankkeet ovat pehmeän vallan politiikan massiivinen ilmentymä. Näin Kiina ja Venäjä pyrkivät olemaan osa globaalia markkinataloutta olemalla yhtä aikaa sekä itsekäs että yhteistyöhakuinen.

Kiina on tässä taitavampi, sanoisinko juonimpi. Silkkitien konsepti on joustava, se on väljä kameleonttimainen ideologia. Se konkretisoituu erilaisina tavoitteina ja kahden- tai monenkeskeisinä käytävinä, joiden lonkerot ulottuvat Eurooppaan, Aasiaan ja merten kautta myös Afrikkaan. Osallistuville maille ei löydä eteen tiukkaa sopimusta, vaan kuulostellaan, mistä he ovat kiinnostuneita. Tarvittaessa rattaiden voiteluun käytetään investointipankin lainoja.

Silkkitien joustavuutta kuvastaa suomalaisten ottaminen mukaan. Kun meillä toivottiin, että silkkitien yksi haara ulottuisi Suomeen asti, kiinalaisilla ei ollut mitään ongelmaa suostua tähän. Tosin tämä sivureitti näkyy vain niissä silkkitien kartoissa, joita esitellään suomalaisille. Ei sitä ollut Kaczmarskinkaan käyttämissä kuvissa.

Venäjä toimii jäykemmin, tiukan sopimuspohjaisesti. Tosin sekin joutui tarkistamaan sopimusten sisältöjä. Alun perin tavoitteena oli Neuvostoliitto-idean henkiin herättäminen, toki modernissa muodossa. Äskettäin Moskovan käskyvallasta irtaantuneet uudet valtiot eivät tästä tietenkään innostuneet. Niinpä Euraasian unionista tuli Euraasian talousunioni. Venäjällä on kova kiire saada aikaan tuloksia. Kiinan aikaperspektiivi on kaikessa paljon pidempi.

Kun kuuntelee ajatuksia herättävää esitelmää, jälkikäteen ei enää osaa erottaa, mitkä ajatukset ovat esitelmässä kuultuja ja mitkä sen synnyttämiä omia päätelmiä. Onko sillä niin väliäkään. Ajattelu kehittyy dialogin  kautta ihmisten kohtaamisissa.

Kuunnellessani Marcinin esitelmää pohdin myös sitä, mitä kaikkea jännittävää yliopistolla tapahtuu. Vastaavanlaisia esitelmiä pidetään ympäri kampuksia joka päivä. Harmi, että niin harva yliopiston ulkopuolinen tulee paikalle, vaikka tästäkin Aleksanteri- ja Konfutse-instituuttien järjestämästä tapahtumasta oli ilmoiteltu laajasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *