Sivistysyliopiston arvo

Kun Suomen rehtorien neuvosto UNIFI teetätti yhteistyöpartnereittensa kanssa arvion siitä, mikä on yliopistojen arvo Suomelle, tavoitteena oli näpäyttää päättäjiä. Koska nykyinen hallitus ymmärtää vain rahan päälle, selvityksessä keskitytään taloudellisiin vaikutuksiin. Johtopäätös oli jo ennalta arvattavissa: yliopistoihin kannattaa panostaa, koska niihin sijoitettu euro tulee yhteiskuntaan moninkertaisena takaisin. Laskelmat ovat paljon puhuvia ja toivottavasti tehoavat poliitikkoihin, mutta yliopistojen todellinen arvo on jotakin aivan muuta.

Vaikuttamisen mittaamisen ongelmat ovat yleisesti tiedossa. Isot ja merkittävät vaikutukset näkyvät vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä. Lisäksi vaikutukset syntyvät harvoin jonkin yksittäisen ihmisen tai innovaation seurauksena, vaan ne ovat tulosta monimutkaisista prosesseista, joihin osallistuu erilaisia sidosryhmiä ja vaikuttajatahoja. . Osa heistä luo yleisiä edellytyksiä ja ymmärrystä positiiviselle kehitykselle, kuten päättäjät, lainsäätäjät, virkamiehet, juristit, opettajat, median edustajat ja taiteilijat. Osa kehittää uusia menetelmiä, tuotteita ja markkinakonsepteja yrityksissä ja muilla työpaikoilla. Useimmiten on mahdotonta määritellä, kuinka iso vaikuttavuuspiste positiivisesta kehityksestä kullekin tulisi antaa.

Tehdyssä selvityksessä koulutuksen lisäarvoa mitataan ihmisten palkkoina – sinänsä ymmärrettävä mittari. Palkka ei kuitenkaan aina korreloi suoraan siihen, millainen vaikutus työllä on. Pienipalkkaisilla peruskoulun opettajilla on valtava vaikutus siihen, millainen osaamisen taso suomalaisilla on kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä. Jos tämä halutaan pukea rahaksi, niin uskallan väittää, että vaikutus on suurempi kuin huomattavasti kalliimpipalkkaisilla juristeilla.

Mutta uskaltaisimmeko ajatella, että yliopisto-opintojen tavoite ei ole vain tuottaa tehokkaita työntekijöitä jollekin yhteiskunnan sektorille, ja kaivaisimme naftaliinista sinne jo unohtuneen käsitteen ”sivistysyliopisto”. Oikeastaan raportissakin viitataan tähän, kun siinä todetaan, että yliopistolla on laajempaa merkitystä, mitä ei voida mitata mutta mikä on yhtä tärkeä niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Sanaa sivistys ei tässä yhteydessä käytetä, ehkä senkin vuoksi, että englannin kielessä sopivaa sanaa ei ole.

Millainen on sitten sivistynyt ihminen? Jos kysymys vaikuttaa liian mahtipontiselta tai vanhanaikaiselta, voimme kysyä, miten toimii ja ajattelee fiksu ihminen. Fiksuus näkyy ihmisen käyttäytymisessä niin työssä kuin työn ulkopuolellakin. Fiksu ihminen tekee yhteiskunnan ja itsensä kannalta järkeviä päätöksiä kuluttajana, kansalaisena ja vanhempana. Kuluttajien käyttäytyminen vaikuttaa elinkeinorakenteeseen ja ihmisten omaan hyvinvointiin. Valistunut kansalainen äänestää viisaasti eikä usko valeuutisiin. Hän huolehtii lähimmäisistään ja luonnosta. Hän tuntee muita kulttuureita ja antaa arvoa erilaisuudelle. Hänellä on eettistä silmää erottaa oikea ja väärä. Fiksulla ihmisellä on kyky erottaa asiat ihmisistä. Vanhemman roolissa hän pystyy antamaan lapsilleen hyvät lähtökohdat elämään.

Voidaan kysyä, mitä tekemistä fiksuudella on yliopistokoulutuksen kanssa? Takaavatko yliopisto-opinnot tällaisten taitojen kehittymisen? Eivät. Yliopistosta voi valmistua vastuuttomasti käyttäytyviä holtittomia kansalaisia. Ja kääntäen: on paljon fiksusti ajattelevia ja käyttäytyviä ihmisiä, joilla ei ole laajaa koulutusta. Mutta kaikki selvitykset osoittavat, että koulutus antaa hyvät edellytykset sille, että ihminen kehittyy myös henkisesti. Fiksuudella ja koulutuksen määrällä on vahva korrelaatio.

Seuraava kysymys on: mikä merkitys tällä on yhteiskunnalle? Jos yksilö halua rakentaa yhteiskuntaa eikä tuhota sitä, jos hän pitää huolta itsensä ja luonnon hyvinvoinnista, vaikutus yhteiskuntaan on valtava. Se on niin valtava, että sitä ei kukaan pysty mittaamaan. On fiksuuden puutetta, jos ei ymmärrä, että vaikutus voi olla suuri, vaikka sitä ei voida mitata. Se on samanlainen ajatusvirhe, jos ajattelemme, että ilmainen koulutus ei voi olla korkeatasoista.

One thought on “Sivistysyliopiston arvo

  1. Fiksusti kirjoitat, Arto! Ainoa mitä tuohon voi lisätä on se, että pitkän, vahvan yliopistoperinteemme vuoksi olemme onnistuneet rakentamaan yhteiskunnan, jossa monet noista kuvailemistasi asioista ovat toteutuneet osaksi jokapäiväistä elämäämme. Tulevaisuuteen panostaminen voi näkyä pitkän ajan päästä, mutta me nautimme juuri nyt menneisyyden panostusten hyvistä seurauksista.

Vastaa käyttäjälle Anna Mauranen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *