Trumpin ja Niinistön lehdistötilaisuus Washingtonissa muutama viikko sitten oli huikein spektaakkeli, mitä YLE on tänä vuonna esittänyt. Trump onnistui itsensä esittämisessä Oscarin arvoisesti. Niinistölle kuuluu Oscar sivupääosasta, kun hän esitti Suomen presidenttiä hyytävän osuvasti. Venäjä oli paljon esillä. Minun silmissäni se oli läsnä ennen kaikkea Trumpin persoonassa. Vastaavaa kaikkivaltiaan sedän esiintymistä olen tavannut vain Venäjällä tai vielä enemmän Neuvostoliitossa.

Jos ette ole vielä nähneet lehdistötilaisuutta, katsokaa ihmeessä. Ylen kannattaisi lähettää se säännöllisin välein samaan tapaan kuin suomalaisten itsetuntoa kohennetaan näyttämällä Virenin Münchenin kultajuoksua. Pieni Suomi näyttäytyi nytkin koko maailmalle parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka kontrasti oli alun perin selvä – suuri ja pieni kohtaavat, pelin sääntöihin kuului, että Daavid ei tyrmää Goljatia. Näin kävikin: kumpikin poistui voittajana omien kannattajiensa silmissä. Erona oli kuitenkin se, että Trumpilla hurraajia oli muutama kymmenen miljoonaa yhdysvaltalaista, kun taas Niinistö keräsi pisteet koko muulta maailmalta.

Trump pystyy olemaan aina oma itsensä. Hän valtaa koko tilan ja määrittää viimeistä huoneen ja sielun soppea myöten, mitä tapahtuu. Kehuessaan vuolaasti Suomea hän osoitti olevansa suuren maan johtaja, jolla on varaa huomata pikkuriikkinen Venäjän naapurimaa – kunhan se vain ymmärtää olla meidän kanssamme samaa mieltä. Tiedämme, että Suomi keikkuu monissa maarankingeissä kärkisijoilla, mutta Trump otti esille vähemmän tunnetun kärkipään sijoituksen: Suomella on suhteellisesti tarkastellen suuret puolustusmenot.

Ylimielinen suurpiirteisyys ilmeni paljon huomiota herättäneessä episodissa, jossa Trump sekoitti kaksi suomalaista naistoimittajaa. Trump käytti tilan hallitsemisessa myös muita keinoja. Tällaiselle puhujalle on tyypillistä erilaisten heittojen käyttö, joihin ei ole mahdollista vastata. Tätä metodia soveltaen Trump letkautti, että Suomi ei olisi koskaan tehnyt Venäjän kanssa niin huonoa sopimusta kuin NAFTA on Yhdysvalloille. Kuva on myös paljon puhuva. Trumpin ele osoittaa, kuka tässä talossa on isäntänä. Olisi mahdotonta ajatella, että Niinistö käyttäisi samaa elettä vaikka oltaisiin Suomessa.

Niinistö otti odotetusti esille ympäristöongelmat, mutta vältti sanaa ilmastonmuutos, joka on sekä Trumpille että Putinille punainen vaate. Nokipäästöistä ja soihduttamisesta puhuminen on hyvä tapa patistella molempia konkreettisiin toimiin, varsinkin kun Venäjä on tässä asiassa suurempi pahis. Niinistöllä on ympäristöasiassa vahva suomalaistutkijoilta saatu tuki. On hyvä, että sama viesti tulee poliitikoiden ja tutkijoiden suusta. Viime viikolla saman asian otti esille Veli-Pekka Tynkkynen PEEX-konferenssissa Moskovassa.

Kommunikaatiotutkijana pistin erityisesti merkille Niinistön tavan puhua dialogin tärkeydestä. Hän toisti useamman kerran, että NATOn ja Venäjän on välttämätöntä käydä keskinäistä vuoropuhelua. Oikeastaan vielä tärkeämpää oli se tapa, jolla Niinistö määritteli dialogin. Vaikka vastapuolena olisi Talibanin kaltainen järjestö, vuoropuhelun tulee olla aitoa. Ellei arvosta toista osapuolta ja ole valmis kuuntelemaan häntä, kyse ei ole dialogista. Tämän asian ymmärtäminen on suurvalloille ylitsepääsemätöntä. Ne luulevat tietävänsä, mikä on muille hyväksi. Vaikka Niinistö sanoi, että ei ole antamassa neuvoja, miten venäläisten kanssa pitäisi toimia, niin tässä sellainen oli.

Virenin Münchenin kaatumiseen verrattava takapakki lehdistötilaisuudessa oli suomalaisten toimittajien kysymykset, joita ulkomailla on ihmetelty. Samaan aikaan kun Trump ja Niinistö kehuivat Suomen luottamuksellisia suhteita Venäjään, toimittajat antoivat sellaisen kuvan, että suomalaiset pelkäävät Venäjän hyökkäävän kohta Suomeen. Tästä kompastuksesta huolimatta juoksu jatkui voittoisasti maaliin.

Lehdistötilaisuus ylitti kerralla maamme brändinrakentamisen muut keinot. Kerrankin meille oli etua olla Venäjän naapuri – muutenhan Niinistöä ei olisi Washingtoniin kutsuttu. Hän näytti selviävän erinomaisesti päältä joviaalin mutta sisältä ärhäkkään isäntänsä kanssa, olihan hän harjoitellut tällaista dialogia monet kerrat venäläisten kanssa.