Ekstrovertit ovat luoneet länsimaisen yhteiskunnan käyttäytymisäännöt, joihin introverttien on yritettävä sopeutua. Netissä kiertää amerikkalaisen kirjailijan Maryann Reidin paljastukset siitä, mitä introvertti ajattelee ihmisten kohtaamisista. Olen hieman mukaillut hänen ajatuksiaan ja sovittanut niitä suomalaiseen kontekstiin. Eli suomalaisen introvertin kootut selitykset.

Väenpaljous ahdistaa meitä. Kun ympärillä on kova hälinä, väsymme ja haluaisimme välillä paeta paikalta. Emme erityisemmin pidä verkottoitumistilaisuuksista, joissa pitää tutustua uusiin ihmisiin ja puhua small talkia. Pystymme siihen kyllä, mutta vartin päästä hymy alkaa hyytyä naamaltamme. Muutenkin pystymme kyllä esittämään ekstroverttia mutta vain jokin aikaa.

Olemme usein yhteydessä ihmisiin sähköpostin välityksellä. Se on sopivan etäinen ja asiallinen tapa kommunikoida eikä tarvitse varautua yllättäviin käänteisiin keskustelussa. Muutenkin saatamme ajatuksiamme mielellämme kirjalliseen muotoon. Se on jotenkin turvallisempaa ja tarkempaa.

Haluamme saada työt tehtyä ja siirtyä sitten seuraavaan projektiin. Siinä olemme hyviä emmekä toivo, että muut tulisivat häiritsemään pasmojamme. Meillä on pää täynnä ideoita niin että emme tarvitse ulkopuolisia ärsykkeitä. Selviämme töistämme muutenkin hyvin, kun aika ei mene turhaan hössöttämiseen.

Meillä on selvä mielipide siitä, kenestä ihmisestä pidämme ja kenestä emme. Siihen vaikuttavat monet tekijät, joista osa tulee varmaankin lapsuudesta asti. Joku voi muistuttaa sitä ihmistä, josta meillä oli ikäviä kokemuksia 20 vuotta sitten ja tämä tulee läpi alitajunnasta. Toki yritämme olla näyttämättä antipatioitamme, mutta välillä pelkäämme, että se näkyy ainakin ilmeistä.

Emme välitä työtovereiden syntymäpäivistä eikä heidän tarvitse välittää meidän syntymäpäivästämme. Meitä ei juurikaan kiinnosta, mitä joku työtoveri on tehnyt viikonlopun aikana. Ihmisellä on oikeus yksityiselämään ja se on jokaisen oma asia.

Tietyissä tilanteissa voimme vaikuttaa ujoilta, kireiltä tai jopa töykeiltä, mutta emme ole sellaisia oikeasti. Me vain olemme oman mukavuusalueemme ulkopuolella ja se näkyy, vaikka yritämme näytellä muuta. Hyvien ystävien seurassa olemme aivan toisenlaisia ihmisiä. Se riittää meille ja toivottavasti se riittää muillekin.

Kirjoittaja asuu siis Yhdysvalloissa, jossa introvertti erottuu joukosta enemmän kuin Suomessa. Meillähän heitä riittää, erityisesti Hämeessä ja muualla Länsi-Suomessa. Siksi ranskalaiset ja italialaiset introvertit viihtyvät Suomessa, jossa eivät ole samanlaisia outolintuja kuin kotimaassaan.