Kun kirjailijat kuvaavat elämää, he eivät voi välttyä kuvaamasta ihmisten välisen kanssakäymisen ongelmia – niitä kun on kaikkialla. Tarkastelen tässä blogissa, miten kommunikaatiotaitojen riittämättömyys näkyy Ulla-Lena Lundbergin viimeisimmän romaanin henkilöhahmojen elämässä. Kirjailija kuljettaa lukijan kolmen sukupolven vaiheiden läpi päätyen Suomen itsenäistymisen alkuvuosiin. Kuvaus on niin tarkkaa ja myötätuntoista, että lukija pystyy samaistumaan henkilöhahmojen kohtaloihin, elämään heidän elämäänsä.
Aihearkisto: Kirjat
Valikoivaa asenteellisuutta vai rakentavaa skeptisyyttä?
Blogi perustuu Skeptikko-lehden numerossa 4/2022 julkaistuun kirjoitukseen. Pohdiskelen siinä, miten tutkijoiden asenteellisuus näkyy tutkimuksen tekemisessä. Tästä ei useinkaan puhuta, koska pelätään keskustelun vähentävän tieteen arvovaltaa luotettavimpana tiedon lähteenä. Lue loppuun
Ääriliikkeitä ja heräämisen aika *)
Kun sain käteeni Matti Virtasen kirjan, rupesin pohtimaan, mitä ”identiteettipolitiikka” tarkoittaa. Kuvittelen tietäväni suunnilleen, mitä tarkoitetaan identiteetillä ja kouluajoilta muistan, että politiikka voidaan määritellä yhteisten asioiden hoitamiseksi. Mutta kun nämä kaksi asiaa pistetään yhteen, päässäni syntyy vain kysymysmerkkejä.
Voiko Hararin tarjoamaan totuuteen luottaa?
Thomas Eriksonin Idiootti-kirjat saivat kotimaassaan Ruotsissa julman tuomion epätieteellisyydestä ja se palkittiin jopa sikäläisellä Huuhaa-palkinnolla. Sen jälkeen myös Suomessa kirjoja on arvosteltu voimakkain sanakääntein. Kuinka luotettavaa tietoa sitten jakaa toinen Suomessakin kymmeniä tuhansia lukijoita saanut kirjailija Yuval Noah Harari? Antavatko Sapiens-sarjan kirjat totuudellista tietoa ihmissuvun historiasta ja tulevaisuudesta vai ovatko ne vain kirjoittajan mielikuvituksen tuotetta?
Honkelan rauhankone lähti käyntiin
Kun haastattelimme Timo Honkelaa yhtenä digitaalisten aineistojen tutkimuksen professuurin hakijoista vuоnna 2013, hän mainitsi, että tämä on hänelle loistotehtävä, jollaisesta hän on aina haaveillut. Hän tarkoitti erityisesti sitä, että pääsee toden teolla hyödyntämään teknologista osaamistaan humanististen kysymysten ratkaisemisessa. Oltuaan tässä tehtävässä vain alle vuoden Timon elämässä tapahtui dramaattinen käänne, kun hänellä todettiin aivokasvain. Leikkaus onnistui ja Timo sai lisäaikaa elämäänsä. Viime syksynä ilmestyi hänen kirjansa Rauhankone: tekoälytutkijan testamentti. Kirja on monessa mielessä ainutlaatuinen.
Kommarin siivousohjeet
Ihmettelin pitkään, miksi ihmiset puhuvat innokkaasti kommarin siivousohjeista, kunnes minulle selvisi, että kyseessä on KonMari -metodi, jonka on kehittänyt japanilainen Marie Kondo. Koska vaimoni on sitä mieltä, että siivoaminen ja tavaroiden järjestyksessä pitäminen ei ole vahvimpia puoliani, hän osti minulle synttärilahjaksi metodista kertovan suosikkikirjan KonMari: siivouksen elämänmullistava taika. Metodi tekee käyttäjästään uuden ihmisen, joka ei osta mitään turhaa. Niinpä helpotan lukijan elämää kertomalla, mitä kirjassa sanotaan. Näin kirjahyllysi ei täyty sellaisesta, jota et koskaan enää lue. Kirjan sanoma mahtuu hyvin yhteen blogiin.
Venäjä uudessa valossa
Sofi Oksanen arvosteli ankarasti, kun Venäjä valittiin Helsingin Kirjamessujen teemamaaksi viime vuoden lopulla. Hän pauhasi, että messuista tulee Venäjän propagandan väline. Oksanen uhkasi jopa boikotoida tapahtumaa. Toisin kuitenkin kävi. Kirjamessujen järjestäjät yllättyivät Venäjä-teeman suuresta suosiosta. Sofi Oksanen itse liihotteli messuilla joka päivä ja kertoi omien markkinointitapahtumiensa ohessa venäläisestä kirjallisuudesta Pekka Pesosen haastattelemana.
Muumit maailmankirjallisuuden klassikoiden seurassa Venäjällä
Satuin olemaan Venäjällä, kun Tove Jansson kuoli vuonna 2001. Kuulin uutisista, että ”tunnettu ruotsalainen kirjailija on kuollut.”*) Olin yllättynyt, että asia ylitti siellä uutiskynnyksen, mutta samalla patrioottista mieltäni harmitti, kun maapisteet menivät väärään osoitteeseen. Muumien suosio Venäjällä on nyt lopullisesti tullut todistettua, kun siellä valittiin sata maailmankirjallisuuden tärkeintä teosta. Muumi-tarinat ovat hienosti sijalla 53 – ja maaksikin mainitaan Finljandija.
Pelon elämä ja kuolema
Samalla kun odottelemme uutta Finlandia-palkinnon saajaa, voimme muistella viime vuoden voittajaa. Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme on henkeäsalpaava kirja. Venäläinen kulttirunoilija Marina Tsvetajeva paiskataan lukija eteen ilman runojen tuomaa suojamuuria. Hän on ennen kaikkea äiti, joka menettää totaalisesti henkisen yhteyden tyttäreensä Ariadnaan eli Aljaan eli Hippoon. Tunne on molemminpuolinen: mitä lähempänä tytär on äitiään fyysisesti, sitä etäisemmältä tämä tuntuu psyyken tasolla.