Month: December 2015

Opiskelija- ja asukasryhmä:

Viimeisessä ohjauksessa meitä opasti muotoilija Antti Pirinen. Keskityimme miettimään lopputuotetta sekä käyttäjäprofiilien roolia tutkimuksessamme. Pirinen opasti meitä ns. persoona-menetelmän oikeaoppiseen käyttöön.

Olimme jo projektin lämmittelyvaiheessa määritelleet erilaisia käyttäjäryhmiä omaa päättelyämme käyttäen ja niiden pohjalta teimme vuorokausirytmiin liittyviä exeleitä. Tarkoituksena oli hahmottaa, millaiset ihmisryhmät saattaisivat käyttää kampusta eri aikoihin. Opiskelija-käyttäjäryhmien osalta teimme kartan (kuva 1), johon merkitsimme paikkoja, joissa ajattelimme opiskelijoiden käyvän vuorokauden aikana. Numeroimme paikat ja merkitsime vuorokausirytmi-taulukoihin paikkojen numeroita. Tästä olimme alustavasti ajatelleet tekevämme jonkinlaisia käyttäjäryhmätarinoita, jolloin myös luennoilla ja tehtävänannossa mainitut kerronnallisuuden keinot saataisiin käyttöön. Antti Pirinen ohjasi meitä kuitenkin akateemisempaan suuntaan.

1.

Jotta suunnittelu on aidosti käyttäjälähtöistä, persoonien täytyy perustua tutkimustietoon, eikä olla pelkkää arvailua. Koska meillä ei nyt ole resursseja tehdä kattavaa käyttäjätutkimusta, etsimme tietoa persoonien taakse aiemmasta tutkimuksesta. Mikäli tutkimusta ei löydy tarpeeksi, arvaamme loput, mutta merkitsemme puutteellisen tiedon selvästi. Tämä on mielestämme hyväksyttävää, koska projektillamme on myös monta muuta tarkoitusta, kuten kokeilla tutkimustulosten ja suunnittelun yhdistämistä sekä osoittaa lisätutkimuksen tarve. Saimme myös ohjausta lopputuotteen havainnolliseen esittämiseen, missä muotoilijan näkökulma oli hyödyllinen.

Viime kerralla pohdiskelemaamme tutkimustulosten valikoitumiseen tuli persoonien myötä uudenlainen näkökulmaa rajaava elementti. Sen lisäksi että monitoimikahvila-konseptimme rajaa tutkimusnäkökulmaa, tutkimuskysymyksiä muodostuu myös käyttäjäprofiileja tarkentaessa. Mitä tarpeita myllypurolaisilla nuorilla on? Mitä vanhukset tarvitsevat? Mitä opiskelijat haluavat Myllypurolta? Vastauksia viimeiseen kysymykseen löytyy esimerkiksi hiljattain julkaistusta World Student Capital-tutkimuksesta, jonka julkaisutilaisuudessa kävimme (Kuva 2): http://worldstudentcapital.fi/fi/tutkimus/

2.

Lisäksi olemme hieman leikitelleet alue-ekologian teorialla ja mietiskelleet Kampusta eri käyttäjäryhmien habitaattilaikkujen verkostona. Habitaatit ovat oheisella kartalla (kuva 3) niitä alueita, joissa ajattelemme tapahtuvan näiden ryhmien sosiaalista vuorovaikutusta ryhmän sisällä tai muiden ryhmien kanssa. Niissä kohdissa karttaa, joissa on useampi erivärinen täplä päällekäin on ikäänkuin korkea alpha-diversiteetti, joka luo potentiaalia ihmisten väliselle kohtaamiselle. Ekologian teorian ulkopuolelle jää vielä se, että tarvitaan jotain, mikä oikeasti saa ihmiset sosiaaliseen kanssakäymiseen toistensa kanssa. Toisaalta esimerkiksi arkkitehti Jan Gehlin mukaan (Kirja: Life Between Buildings) jo toisten ihmisten näkeminen on tärkeä sosiaalinen aktiviteetti kaupunkitilassa. Olisi kiva saada heidät sen lisäksi vielä tutustumaan toisiinsa.

3.

Teimme projektin lopputuotteesta ns. planssisuunnitelman tai kuvakäsikirjoituksen (kuva 4) sekä listauksen tuotettavasta lopullisesta materiaalista. Merkitsimme siis slide kerrallaan, mitä materiaalia aiomme lopputuotteessa esittää. Seuraavaksi yhdistelemme ja täydennämme keräämäämme tiedot ja suunnitelmat suunnitelman mukaisesti. Tammikuussa kokoonnumme tekemään materiaalista suunnitelmien mukaisen taiton. Taittaessa pystymme vielä katsomaan projektia kokonaisuutena ja tekemään pieniä lisäyksiä tai karsintaa.

4.

Kuva saattaa näyttää sekavalta, mutta ymmärrämme onneksi itse sen täydellisesti 😀

Opiskelija- ja asukasryhmä:

Kävimme läpi erilaisia tutkimuksia, joita peilaamme valitsemaamme monitoimikahvila-konseptiin. Sovellamme Alexander Stubb -tyyppistä “kolme pointtii”-metodia, eli valikoimme tärkeimmät konseptiamme tukevat pointit tutkimuksista. Metodiamme voi kritisoida siitä, olemmeko mahdollisesti sivuuttaneet tutkimustuloksia, jotka eivät tue konseptia. Olemme kuitenkin pitäneet silmämme auki myös “konseptiamme vastaan” oleville tutkimustuloksille, mutta tutkimuksesta ilmeneviin konseptia koskeviin haasteisiin vastaamme lähinnä muuttamalla suunnitteluratkaisua sen mukana.

Samalla lähestymme projektissamme häilyvää tutkimuksen ja suunnittelun rajaa. Väitämme, että suunnittelu on joka tapauksessa valintojen tekemistä. Ei ole olemassa ratkaisua, joka voi ottaa huomioon aivan kaiken, mitä Myllypurosta, sen asukkaista ja opiskelijoista voimme tietää. Vallitsevien (esim. aika ja rakennuskustannukset) resurssien puitteissa priorisointia täytyy tehdä. Tutkimusryhmämme monitieteisyys jo itsessään johtaa tutkimusta ja suunnittelua yhdistävään tulokseen. Samalla erilaiset ajattelutapamme läpivalaisevat tuotettavaa materiaalia kriittisesti.

Kaikesta tutkimisesta huolimatta emme voi ikinä etukäteen täysin tietää, mihin valitut suunnitteluratkaisut lopulta johtavat, koska emme pysty menemään tulevaisuuteen tutkimaan vaikutuksia. Vastaavasti jälkikäteen tutkimalla emme voi tietää, millaiseen tulokseen jokin muu valinta olisi johtanut. Siksi tekemämme tutkiva suunnittelu onkin oikeastaan valistunutta arpapeliä.

Koska olemme tässä kohtaa ottaneet projektiin mukaan suunnittelukonseptin, alkaa se luonnostaan ohjata tutkimusnäkökulmaamme sen lisäksi, että mietimme opiskelijoita ja asukkaita. Konsepti toimii tutkimusta rajaavana näkökulmana, jota voi verrata tutkimuskysymysten asetteluun. Tutkimuskysymykseksi ikään kuin muodostuvat silloin: “miten kahvila-konsepti tulee järjestää, jotta se palvelee tarkoitustaan mahdollisimman hyvin?” ja “Mikä on sen tarkoitus?”

Tällä viikolla tilaryhmä jalkautui myös Myllypuroon ja vieraili Myllypuron kampuksen rakentamista käsittelevässä asukastilaisuudessa.

Haastattelimme myös ennen kokousta paria Myllypuro-seuran toiminnassa aktiivisesti mukana olevaa henkilöä. Toinen heistä oli toiminut jo usean vuosikymmenen ajan seuran järjestyksenvalvojana. Esille nousi muun muassa seuraavia asioita:

Mihin alueella ollaan tyytyväisiä:

– Uuteen ostoskeskukseen ollaan alueella tyytyväisiä, ja sen myötä alueen on koettu rauhoittuvan.

Kampuksen myötä alueen kevyen liikenteen väylien turvallisuutta toivotaan kehitettävän. Viheralueiden säilyminen tuntuu olevan asukkaille tärkeää.

Mitä palveluita alue erityisesti kaipaisi:

– Pienyrittäjiä ja suutaria, apteekin säilyminen tärkeää

Ideoita kampuksen integroimiseen muuhun Myllypuroon:

– Opiskelijaravintola voisi tarjota ylijäämäruokaa vähävaraisille, tarpeellista koska Myllypuron ruokajonossa käy paljon ihmisiä ja laajalta alueelta (ruokajono 3 kertaa viikossa, joka kerta käy 500–1500 ihmistä).

Alueelle tulee paljon uusia asukkaita, ja on tärkeää, että he tuntevat olonsa tervetulleiksi Myllypuroon.

Seuran kokouksen aiheena oli ”Unelmien Myllypuro”. Luennolla Laura Kolbe mainitsi maamerkkien tärkeyden kaupunginosaidentiteetin muodostumisessa. Myllypuron tämän hetkisistä ”maamerkeistä” tärkeimmät tuntuvat olevan Myllypuron ostari ja Liikuntamylly.

Luennon aikana ja asukkaiden kommenteissa nousi esiin, että ennakkoluulot Myllypurosta eivät vastaa todellisuutta. Alue koetaan rauhalliseksi ja väljästi rakennetuksi, ja se on siistiytynyt uuden ostarin myötä. Kulkuyhteydet Myllypuroon ja sieltä pois ovat hyvät. Viheralueiden säästämisen tärkeys nousi myös esiin. Metropolian myötä alueelle tulevat opiskelijat toivotetaan alueelle ilolla vastaan, ja heidän toivotaan hyödyntävän alueen palveluja. Sekä opiskelijoiden että maahanmuuttajien toivotaan tulevan mukaan Myllypuroseuran toimintaan.

Esille nousi huoli siitä, että ruokajono liitetään vahvasti Myllypuron alueen imagoon heikentäen sitä, vaikka todellisuudessa ruokajonoon tulee paljon ihmisiä laajalta alueelta Myllypuron ulkopuolelta. Asia pitäisi pikemminkin nähdä niin, että myllypurolaiset osoittavat ruokajonon kautta laupeuttaan, ja että he välittävät, kuten haastattelemamme henkilö Kari Nykänen asian ilmaisi. Hän sanoi jopa, että ”kukaan ei voi olla laupeampi kuin myllypurolainen”, mikä heijastaa selvästi ylpeyttä omaa asuinaluetta ja sen ihmisiä kohtaan. Kokouksen aikana mainittiinkin juuri ihmiset Myllypuron yhtenä vahvuutena.

            

Lisäksi tapasimme ryhmämme kesken ja pohdimme konseptiamme eteenpäin, sekä jaoimme ajatuksia siitä miten voisimme parhaiten yhdistää jokaisen omat näkemykset yhdeksi kokonaisuudeksi.

             

Tutustuaksemme asukkaiden reaktioihin ja suhtautumiseen suhteessa Myllypuroon tulevaan Metropolian kampukseen vierailimme Helsingin kaupungin järjestämässä asukastilaisuudessa tiistaina 8.12. Tilaisuuden lähtökohtana oli kertoa Metropolian kampuksen rakennushankkeen vaiheista sekä vaikutuksista alueella useasta eri näkökulmasta, minkä vuoksi paikalla oli niin Metropolian kuin Helsingin kaupungin eri virastojen edustajia sekä myllypurolaisia aktiiveja.

Tilaisuuden aloittanut Myllypuroseuran puheenjohtaja Anja Malm korosti puheessaan kampuksen tuomia positiivisia tekijöitä lähtien kampuksen sijoittumisesta alueen sisällä; rakentamisen myötä toiminnoton tontti saadaan hyötykäyttöön. Helsingin tilakeskuksen puolesta kampuksen rakennushankkeen projektijohtaja Tarja Lehto esitteli kampuksen fyysistä toteuttamista ja rakennushankkeen vaiheita, mikä sai aikaan kysymyksiä asukkaiden piirissä. Erityisesti rakennusaikainen työmaaliikenne ja siihen liittyvät mahdolliset ruuhkat askarruttivat asukkaita. Asukkaiden keskuudesta kuitenkin löytyi myös osaratkaisu ruuhkien ehkäisemiseksi, sillä vuoden päästä valmistuva Kivikon kiertoliittymä muistui monen mieleen. Metropolian projektijohtaja Seija Ristimäki korosti puheessaan kampuksen rakentamisvaiheiden ja -aikataulujen pitävyyden merkitystä ammattikorkeakoulun näkökulmasta, sillä Metropolialla on lähivuosina edessä mittava muuttoprosessi toimintojen keskittyessä neljään kampukseen aiemman 20 sijasta. Ristimäki kuvasi puheessaan myös kampuksen asukkaille tarjoamia palveluita optikosta fysioterapiaan POSITIA- hyvinvointipalvelumallin kautta, mikä herätti asukkaissa positiivista puheensorinaa. Monen kuulijan harmiksi Tilakeskuksen edustajilta kävi ilmi, ettei kampukselle ole tulossa varsinaista prosenttitaidetta. Kuitenkin Metropoliassa lehtorina toimivan Merita Soinin kuvaus Metsästä kampukseksi- projektiin liittyvästä kampuksen tontilla olleiden kaadettujen puiden hyödyntämisestä opiskelijoiden tekemässä muotoilussa ja taideteoksissa kuitenkin herätti positiivista kiinnostusta. Metropolian hallinnoima työelämän ulkopuolella olevien työllistymismahdollisuuksien parantamiseen liittyvä TYÖSTE- hanke sai positiivisen vastaanoton kuuntelijoilta, kun Metropolian yliopettaja Tuula Mikkonen esitteli hanketta.

Alun perin tilaisuuden tuli päättää halukkaille kierros kampuksen tonttimaalle rakennuttajainsinööri Mika Malkin johdolla, mutta hänen sairastumisensa takia kierros peruuntui. Näin ollen kampuksen hahmottelu tapahtui vain havainnekuvien välityksellä. Luonnosmaiset kuvat eivät tässä tapauksessa kertoneet tuhatta sanaa ja hankkeen käytännön toteutukseen, kuten kampusrakennusten julkisivuun, liittyvät asiat herättivät asukkaissa kysymyksiä. Aktiivinen tiedonvälitys kampuksen rakentamisesta olikin asia, jota asukkaat päällimmäiseksi kaipasivat. Tähän tietoaukkoon puhujat edustamiensa tahojen puolesta lupasivat kuitenkin puuttua, joten toivottavasti jatkossa tiedotus on toimivaa ja osallistumista tukevaa.

Havainnoituamme myllypurolaisten reaktioita tulevaa kampusta kohtaan voimme jatkaa prosessiamme ollen jälleen vähän viisaampia sen suhteen, miten alueen eri toimijat saadaan osallistettua kampuksen kehittämiseen ja tulevat opiskelijat integroitua osaksi aluetta luoden positiivista elävöittämistä Myllypuron toiminnallisena sydämenä toimivaan kampus-ostari- kokonaisuuteen.

Myllypuro-seurasta käy ilmi, että aktiivisia Myyllypurolaisia löytyy ja heitä alueen kehittäminen kiinnostaa. Seuran ilmoitustaululla kerrotaan aktiivisesti yhteisöllisestä toiminnasta kuten Myllypuron luomuruokapiiri, Myllypuron marttayhdistyksen lukupiiri sekä Myllypuron kaupunkiviljelmät. Uudelle kampukselle onkin tulossa tiloja myös alueen asukkaille ja asukkaat ovat saaneet tilojen suunnittelussa olla mukana.

Myllypuron marttayhdistyksen lukupiiriin osallistuvat asukkaat tulevat varmasti hyötymään esimerkiksi kampusalueelle tulevasta kaikille avoimesta kirjastosta.

Myllypuro-seuran näkymyksiä kartoitettuamme on hyvä lähteä eteenpäin pohtimaan miten Myllypuron alueen kaikki toimijat saadaan aktiivisesti mukaan kampuksen kehittämiseen ja toimintaan.

Myllypuro-Seura järjesti asukasillan 23.11. Mylläri-asukastilassa, jonne me opiskelijat menimme aistimaan tunnelmaa ja ammentamaan tietoa kurssitehtäväämme varten. Aiheena oli “Unelmien Myllypuro” ja historian professori Laura Kolbe oli puhumassa tästä erityisesti identiteetti näkökulmasta: Myllypuro helsinkiläisyyttä tuottamassa.

Myllypuroa rakennettaessa taustalla oli modernin kaupunkisuunnittelun ideologia. Ihanteena oli yksinäinen komea, korkea talo, joka ylväästi seisoo kaukana “pahasta” kaupungista. Hyvät liikenneyhteydet olivat, ja ovat edelleen lähiöiden elinehto. Suuren muuton aikana lähiöt houkuttelivat asukkaita maaseudun lisäksi myös kaupungin keskustasta, parveke, joukseva vesi ja oma vessa olivat luksusta lähes kaikille.

Laura Kolben mukaan kaupunginosaidentiteettien muodostuminen vaatii maamerkkejä. Nämä maamerkit assosioituvat usein rakennuksiin ja tiloihin, kuten kouluihin, kirkkoihin ja urheilukenttiin. Myllypuron moniulotteisuus saattaa helposti unohtua – kuinka moni ei-myllypurolainen tietää, että Myllypurossa on merkittävää ulkoilmataidetta ja kaupunkiviljelyä? Alueen identiteetti ja arvo ovat jääneet leipäjonon varjoon. Tilaisuudessa paikalla olleet asukkaat kokivat tarvetta puolustaa asuinaluettaan ja korostaa sitä, että leipäjonoon tullaan koko pääkaupunkiseudulta. Eräs mies totesi, ettei kukaan voi olla laupemapi kuin myllypurolainen.

Myllypuron täydennysrakentamisen voi nähdä kahdelta kantilta. Tällä viikolla meille luennoinut Tero Santaoja kaupunkisuunnitteluvirastosta koki Myllypuron haastavaksi alueeksi, koska se ja muut lähiöt on aikoinaan suunniteltu ja rakennettu ikään kuin valmiiksi kaupunginosaksi. Laura Kolbe taas näki Myllypurossa mahdollisuuden tuoda uusia kerrostumia asuinalueelle ja sitä kautta asukkaiden identiteettiin. Ryhmämme työskentelee tällä kurssilla asukkaiden ja opiskelijoiden näkökulmasta. Meidän näkemyksemme tehtävästä sisältää niin haasteita kuin mahdollisuuksia. Uudet opiskelijat tuovat mukanaan alueelle omat paikallisidentiteettinsä kotikulmiltaan. Toivomme, että niin opiskelijoilla kuin tämänhetkisillä asukkaillakin on jotain annettavaa, joista yhdessä muodostuu tulevaisuuden myllypurolaisten identiteetti.

Jo alussa meille nousi näkemys, että Myllypuron kampuksen ja ostoskeskuksen tulisi kytkeytyä toisiinsa paremmin. Tavoitetta tuki asukasyhdistyksen toive ostoskeskuksen elinvoimaisuuden nostamisesta sekä ostarin uudistamisen vaiheista ja seurauksista tehty tutkimus, mutta myös yleiset tavoitteet Myllypuron kehittämiselle kaupungin ja suunnittelijoiden näkökulmasta.

Analysoimme alueen käyttäjäryhmiä ja mietimme alustavasti, millaisissa paikoissa eri ihmisryhmät liikkuvat eri aikoina ja mitä he tekevät. Oman ryhmämme erityinen näkökulma on opiskelijat ja asukkaat. Teimme erilaisille asukas- ja opiskelijaprofiileille päiväaikataulut, jotka kytkimme numeroiduilla täplillä karttaan.

Yksi ryhmästämme kävi myös Rakennusarkkitehtikillan vuosijuhlilla haistelemassa, millaisia toiveita rakennusarkkitehtiopiskelijoilla tai ainejärjestöllä voisi olla Myllypuron suhteen. Kävi ilmi, että aihe ei tuntunut haastatelluista opiskelijoista vielä kovin konkreettiselta, koska aikataulu on muuttunut ja he eivät tiedä tulevatko itse opiskelemaan Myllypurossa. Kenties käytämme kontaktia hyväksemme myöhemmin ja pyydämme vaikkapa kommentteja ideoillemme.

Mielessämme syntyi konsepti opiskelijoiden pyörittämästä kahvilasta ostarilla, missä opiskelijat saisivat yhdistystoiminnalle ja vapaa-ajanvietolle tiloja, mutta samalla olisi kosketuspinta alueen asukkaisiin. Myllypuron asukastila Myllärin sosiaalityöntekijän ja ostaritutkimuksen mukaan erityisesti nuorilta ja jo täysi-ikäisiltä nuorilta aikuisilta puuttuu paikka, missä hengailla iltaisin, jos ei halua tai ei voi vielä mennä baariin.

Tutkimme Myllypuron ostarilla vapaana olevien liiketilojen pohjapinta-aloja ja havainnollistimme sopivaksi kokemamme n. 130 m2 kokoisen tilan käyttömahdollisuuksia suunnittelemalla sinne esimerkkisisustuksen. Sijoitimme tilaan esteettömän WC:n, varastokoppeja opiskelijajärjestöille ja 120cm halkaisijaltaan olevia pyöreitä pöytiä. Jaoimme tilan yleisöltä suljettuun opiskelija-aktiivien käytössä olevaan tilaan, jossa voi pitää kokouksia ja mistä on pääsy varastoihin, sekä yleisölle avoimeen kahvilatilaan.

Teimme Myllypuron alueesta SWOT-analyysin, jolla haravoimme tärkeimpiä kehityspisteitä. Viime viikon perjantaina saimme kuullu Metlan pääsihteerin näkökulmia esittelemiimme ideoihin. Havaitsimme, että kaikkea mitä olemme ylipäänsä keksineet on jo ajateltu, ja monessa tapauksessa meitä pidemmälle. Pääsihteerin näkemyksen mukaan se ei kuitenkaan haittaa, koska voimme viedä ajatuksia pidemmälle. Päätimmekin, ottaa positiivisenä seikkana sen, että Metka on jo ajatellut hieman vastaavanlaista tilaa ostarille. Mielestämme se osoittaa sen, että tilalle voisi olla oikeasti tarvetta. Meidän roolimme voi olla yhdistellä konseptia eri käyttäjäryhmien tarpeisiin ja etsiä aiheeseen liittyvää tutkimusta, joiden avulla päästään parempaan lopputulokseen. Samalla päätimme keskittyä tähän näkökulmaan. Keskittyminen spesifiin konseptiin on perusteltua, jotta tuloksista on jo kaikkea ajatelleelle Metkallekin jotain hyötyä 😀

Tähän mennessä olemme jalostaneet kahvila-ajatustamme pidemmälle ja konsepti elää yhä. Käytämme sitä myös löytämiemme tutkimusainoistojen peilaamiseen käytännön tasolla. Opiskelijat voisivat järjestää kahvilassa pop-up henkistä toimintaa, jossa he kutsuisivat tietyn järjestön tai ihmisryhmän tilaan toteuttamaan itsensä näköistä toimintaa kuukauden ajaksi. Opiskelijat toimisivat toiminnan fasilitaattoreina. Esimerkkiryhmä voisi olla vaikkapa jokin maahanmuuttajaryhmä lähialueelta. Koska kahvilalla on potentiaalia myös nuorten aktivoinnissa, täytyisi ratkaista, mitkä ovat alkoholiin liittyvät säännöt ja käytännöt. Lopputulos voisi olla tila, joka ei erottele eri ikäryhmiä, mutta on silti omaleimainen paikka, jonka tapahtumilla on kausittain vahva omanlainen luonne.
Seuraavaksi aiomme tutkia, mitä meillä olleista luennoista ja niihin liittyvistä materiaaleista voimme ammentaa valitsemaamme näkökulmaan ja konseptiin. Lopputulos näillä näkymin on jotakin konseptisuunnitelman ja kokoavan tutkimuksen välimaastosta. Luentojen näkökulmista mainittakoot vaikkapa Aallon Design Factoryn tiloja ja sosiaalista fasilitointia käsittelevä luento, koska sosiaalinen fasilitointi on varmasti sellainen, mihin tässä pyrimme. Suomen Yliopistokiinteistöissä työskentelevä luennoitsija puolestaan vertasi tilasuunnittelua iPhoneen palvelualustana. Tämäkin sopii konseptiimme. Kaupunkiekologisen näkökulman olemme suurimmaksi osaksi päättäneet jättää toiselle ryhmälle, mutta mikäli mietimme kahvilatilan jatkumista ulkotilaan, saatamme ehdottaa jotakin “ulkotilan sisustusratkaisuja”, jotka voivat sisältää kasvimateriaalia ja tällöin saavat kaupunkiekologisen ulottuvuuden. Tietysti voisimme myös kuvitella että opiskelija-aktiivit ovat eläimiä, joilla on habitaattilaikkuja ympäri Myllypuroa 😛 Lisäksi tutkimme kirjallisuuden avulla alueen historiasta nousevia identiteettitekijöitä.

Tässä vielä muutama valikoitu Instagram-kuva merkinnällä #Myllypuro. Omalla vapaalla tulkinnallamme kuvissa näkyy mielestämme hyvin se, kuinka Itä-Helsinkiläiseen lähiöön liittyy oma karun kaunis estetiikkansa. Toisaalta metsälähiö on vihreä paikka, missä betoni ja vehreys vuorottelevat ja metro kulkee vehreyden halki. Myllypurossa voi kiipeillä sekä kiipeilytelineessä että puussa. Nuorison identiteettiin liittyy omanlaisensa itähelsinkiläinen lähiöiden gettonuori-identiteetti.