Tarttoon ja takaisin – Nefan villi Viron matka

Teksti: Aku Seppänen

Tuli pistäydyttyä kamraattiainejärjestömme Mythoksen kanssa Tartu maailmafilm -dokumenttifestareilla. Olihan tuo totisesti sangen onnistunut kulttuurimatka kaikkinensa, mitä nyt junamatka Tallinnasta Tarttoon oli pitkä ja ikävystyttävä, ja perillä oli hyytävän kylmä, vaikka elettiinkin jo maaliskuun loppua. Koskettavien, viihdyttävien ja keskustelua herättäneitten dokumenttirainojen ohessa monet tutustuivat myös sikäläisiin museoihin, tähtitorniin ja tietysti A. Le Coqin tehtaaseen. Innokkaimmat festarikävijät kiirehtivät jo päiväseltään esitettyihin ilmaisnäytöksiin osan väkeä vielä nukkuessa.

Suunniteltu Nefa-Tartu ry:n tapaaminen valitettavasti kariutui, koska heikäläisillä oli kuulemma valtavasti tekemistä elokuvafestareiden kanssa. Pariin Tarton nefalaiseen tuli kuitenkin törmättyä festivaalien jatkoilla, mutta kommunikointiyhteys jäi melko ohueksi. Jatkoilla oli hurjaa menoa. Alakerrassa oli pieni tanssilattia ja dj soittamassa levyjä, alkoholinmyyntipiste, ja yläkerrassa puolestaan oli suuri sali ja lava, jolla perjantai-iltana jokin suomalainen kahden miehen hevibändi veivasi tiukkaa settiä, kunnes joku ilkikurinen Kalevipoeg tyhjensi ovensuusta käsisammuttimen yleisöön. Kaikki vaatteet olivat natriumkarbonaattipölyn peitossa, ja niitä saikin sitten toista päivää pudistella. Hevibändin närkästynyt solisti sadatteli keikan jälkeen, että ilmassa leijuneen ruokasoodan takia hän ei pystynyt enää keikan loppuvaihella laulamaan. Että sellainen pikku kepponen.

Kuten yleensäkin Nefalaisten harjoittaessa viihdyntää, venyivät illanistumiset järjestään pitkälle yöhön. Vaikka Virossa ei maksansa ilahduttamisesta joudu pulittamaan maltaita, keveni lompakko matkan kuluessa suorastaan aavemaisesti. Suomenlahden takainen hintataso on suorastaan petollisen alhainen: Takseillakin tuli huristeltua yli tarpeen jopa naurettavankin lyhyitä matkoja – olihan se niin halpaa ja kun ulkonakin oli niin vietävän kylmä!

Vaikka paluumatkalla oli hieman uupumusta ilmassa eikä bussilla körötellessämme oikein juttukaan luistanut, on uusi Tarttoon suuntautuva seuramatka ehkä odotettavissa jo lähitulevaisuudessa. Mahtava oli reissu ja autuaita ne jotka olivat mukana!

Näpit irti opintotuesta!

 

Teksti ja kuvat: Aleksi Lehtiö

Keskiviikkona 20.3. pakkasin kameran mukaan ja lähdin lämmin kahvi kädessäni tallustelemaan kohti Senaatintoria. Jo kauan ennen Tuomiokirkkoa kadut alkoivat täyttyä vaeltavista opiskelijoista, joillain haalarit ja toisilla ylioppilaslakit. Huomasi että tänään tapahtuu jotain erikoista.

Kyseessä olikin ”Näpit irti opintuesta” -mielenosoitus. Itse olin kuullut tästä ensimmäistä kertaa yli kuukausi sitten, kun minulle tungettiin flyeri käteen Porthanian edustalla. Facebookissa tapahtumaan oli ilmoittautunut n. 5000 osallistujaa. Poliisin mukaan paikalla saattoi olla enemmänkin. Kulkue eteni Senaatintorilta Eduskuntatalolle, jossa meitä oli vastassa kansanedustajia. Loppu oli varsin antiklimaattinen, sillä kansanedustajat vain totesivat tämän hetkisen opintotuen olevan liian vähäistä ja lupasivat sitoa sen indeksiin.

Ei minua kuitenkaan kaduttanut seisoskella siellä kengät lumessa ja näpit jäässä. On kenties naiivia kuvitella, että mielenosoitus olisi muuttanut päättäjien kantaa, mutta palautteen antaminen ei koskaan ole turhaa. Mielenosoitus nosti opintotuen julkisuuteen ja keskustelunaiheeksi myös muualla kuin kansanedustajien ja opiskelijoiden piirissä.

Fiilis kulkueessa oli kuitenkin korkealla. Tässä kuvia joita sieltä räpsin.