Tämä minua odotti saapuessani Seurasaareen perjantaina syyskuun 13. Kyseessä ei suinkaan ollut keramiikkakurssi, vaan Nefan ja Mythoksen yhteiset Fuksiaiset. Tapahtuma aloitettiin pienellä alkoholin maistelulla, kun perinteikäs malja kiersi ympyrää ja jokaisen osallistujan tuli kertoa oma nimensä, pääaineensa ja lapsuuden unelma-ammattinsa. Jotkin kokivat myös tärkeäksi tietää, onko henkilön napa sisään- vai ulospäin. Alkuesittelyn jälkeen fuksit jaettiin ryhmiin ja he lähtivät kiertämään kuutta rastia. Itse lyöttäydyin ”Palleroiden” mukaan, jotka aloittivat ykkösrastilta. Ryhmä koostui kansatieteilijästä, folkloristista ja uskontotieteilijästä. Tällaista poikkitieteellistä yhteistyötä oli ilo katsella!
Ensimmäisellä rastilla fukseille annettiin kansatieteeseen tai folkloristiikkaan liittyviä sanoja, joista piti muovailuvahan avulla muovailla tuo kyseinen esine ja kertoa sen käyttötarkoitus. Yllä olevassa kuvassa väsätään työkalua jolla kansatieteilijä tai folkloristi voi (fuksien mukaan) taltuttaa hiisiä, jotka kenttätöissä pääsevät yllättämään.
Jokainen oikeaoppinen humanisti tietää, että tulkinta on aina subjektiivista. Näppärimmät fuksit olivatkin ottaneet mukaan mittavasti lahjuksia joilla edesauttaa rastikierroksen voittamista. Toisella rastilla fukseja odotti Seurasaaren kartta ja 21 paikannimeä (tosin Palleroiden jälkeen niitä taisi olla enää 20…) joista 16 tuli sijoittaa kartalle. Pisteitä tuli oikeista paikannimistä, sijoituksesta oikeaan paikkaan kartalla sekä tarpeeksi hyvästä selityksestä.
Kolmannella rastilla yhdelle ryhmän jäsenistä annettiin sana, joka tuli esittää muulle ryhmälle pantomiiminä. Kuten kuvasta näkee, kommunikaatio jäsenten välillä ei ollut aivan mutkatonta, mutta tarpeeksi pitkään kun väännettiin rautalangasta, keksittiin ne vaikeimmatkin sanat.
Neljännellä rastilla testaattiin fuksien runosuonten soljuvuutta. Fuksiaiskokemuksesta kertova räppi upposi hyvin tuomaristoon. Palleroiden ES-lahjuksella ostama lisäaika suunnitteluun näytti olleen hyvä veto.
Viidennellä rastilla pelattiin hieman hc-twisteriä. Ryhmälle annettiin tietty määrä ruumiinosia, joiden tuli koskettaa maata suorituksen aikana. Jatkuvasti hankaloituvat tasot pistivät ryhmän koville, mutta tehtävistä selvittiin lopulta kunnialla. Sieni-lahjus ei näyttänyt herättäneen yhtä positiivista vastaanottoa kuin edellisen rastin energiajuoma…
Harmi kyllä illan viimeisestä rastista ei juurikaan tullut hyviä otoksia, sillä aurinko kerkesi jo karata länteen. Kyseessä oli kuitenkin legendaarinen näytelmärasti, jossa nähtiin mm. varsin vaikuttava Disney On Ice slow motion -spektaakkeli.
Rastiradan jälkeen fukseille suoritettiin päivän hengessä pieni ”siunaamisrituaali” (olihan toki perjantai ja 13.päivä), jonka jälkeen lapsukaiset johdatettiin sokkoina syvälle Seurasaaren ytimeen. Initaatiomaljan jälkeen jokainen pääsi tanssimaan ja laulamaan nuotion ympärille, ja viimeinkin osaksi suurta ja mahtavaa Yliopistolaisuutta.
Jatkoille suunnattiin Kupoliin, jossa julkaistiin rastikierroksen voittaja ja jammailtiin aamuun asti.