Joukko työelämäkurssilaisia oli mukana Kalevalaisten naisten liiton järjestämässä Kalevalanpäivän tapahtumassa Finlandia-talolla. Opiskelijajoukkiomme sai tehtäväkseen kaikenlaisia töitä tarrojen liimauksesta ilmanpallojen solmimiseen ja juttujen kirjoittamiseen. Saimme myös iloksemme osallistua illan konserttiin, joka tarjosi hienoja elämyksiä.
Saavuimme Finlandia-talolle lauantaina puolen päivän maissa ja meille jaettiin päivän tehtävät. Itse liimasin laatikolliseen tiskiliinoja tarroja ja järjestin myyntipöytää, jonka jälkeen sain olla mukana pukemassa erilaisia muinaispukuja liiton jäsenten päälle. En ole koskaan aiemmin päässyt muinaispukujen makuun, mutta täytyy myöntää niiden olevan melko hieno ilmestys suurissa joukoissa. Samalla saimme myös paljon tietoa ja kuulimme erilaisia henkilökohtaisia kokemuksia pukujen käytöstä sekä niihin liittyvistä tapahtumista. Illan aikana moni kansallis- tai muinaispuvun käyttäjä kertoikin mielellään omia muistojaan puvuista ja niiden tekemisestä.
Plazalle rakentui kokonainen juhlanäyttämö erilaisine myynti- ja esittelypöytineen. Ennen varsinaista konserttia ja väliajalla Plazan lavalle nousi hienoja nuoria muusikoita ja laulajia, jotka innostivat muun joukon jopa perinteisiin tansseihin! Myös Duudsonit innostivat varsinkin nuorempaa polvea kaikenlaisiin aktiviteetteihin.
Kaikenlaista juhlahumua oli tarjolla ja pääkonsertti tarjosi musiikkia laajalla skaalalla. Omaksi illan lempiesityksekseni voin nimetä Pitkäsen Matin vedon bändeineen ja tanssijoineen. Harvoin olen esityksiä seuranneena ollut niin haltioissani musiikin ja tanssin yhteispelistä. Folkin ja räpin yhdistäminen käy harvoin näinkin saumattomasti ja illan keskusteluista päätellen bändi sai monta uutta ihailijaa. Toki tarjolla oli myös perinteisempää kansanmusiikkia ja esityksiä.
Kulttuuripuolen opiskelijan näkökulmasta oli kiintoisaa nähdä, miten ajatusta perinteestä on jatkettu Kalevalaisten naisten alkuvuosista tähän päivään. Suurin osa yleisöstä koostui itseäni vanhemmasta sukupolvesta, mutta uusi sukupolvi näyttää ottaneen osia perinteistä myös itselleen. Kansallispukujen osia oli yhdistelty onnistuneesti modernimpaan pukeutumiseen ja oman perinteen tunteminen näytti olevan monelle kunnia-asia. Oli kiintoisaa seurata myös yhteisön itsensä toimintaa ja tapoja, jotka itselleni ovat vielä varsin vieraita. Aiempien sukupolvien perinne näyttääkin olevan hyvin eloisa osa nykypolvenkin toimia. Perinteet vain muovautuvat vastaamaan tämän päivän elämää. Ei muuta kuin juhlimaan Kalevalan juhlavuotta!
