Uusi eduskunta 2015 vaalikoneanalyysien mukaan

20.4.2015 | Markku Niemivirta

Paikat Uusi eduskunta on valittu, joten lienee paikallaan katsoa miltä joukkio vaikuttaa HS:n ja Ylen vaalikonevastauksiin perustuvien analyysien (ks. edelliset postaukset) pohjalta. Ylehän ehti jo listata ehdokkaita eri arvojen mukaan, ja Hesari totesi uuden eduskunnan olevan enemmistöltään liberaali:

“Vaikka uuden eduskunnan kolme suurinta puoluetta, keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus, edustavat perinteisiä arvoja, eduskunnan enemmistö ajattelee kuitenkin liberaalisti, kertoo Helsingin Sanomien vaalikone.” (HS, 20.4.2015)

Onko todella niin?

Liberaali vai konservatiivinen eduskunta?

Jos paikkajakoa tarkastellaan aiemmissa postauksissa esiteltyjen ryhmittelyjen mukaan, tilanne näyttäytyy hieman toisenlaisena kuin HS:n tulkinta. HS:n vaalikoneanalyysiin perustuvan ryhmittelyn mukaan kansalliskonservatiiveja yksistään on jo 42 % (tosin vaalikoneaineistosta puuttuu muutaman uuden edustajan vastaukset). Seuraavaksi suurimpina ryhmittyminä ovat Oikeisto ja Demarit, joista varsinkaan jälkimmäinen ei profiililtaan edusta kovinkaan (arvo)liberaaleja näkemyksiä.

Analyysin ryhmittymäthän perustuvat ehdokkaiden vastausprofiileihin, joten yksittäisten vastaajien sijainti eri näkemyksiä kuvaavassa avaruudessa voi toki vaihdella reilustikin. Uuden eduskunnan kokoonpanoa ei vielä ole lisätty visualisointityökaluumme, joten tyytykäämme vähemmän eleganttiin havainnollistukseen. Oheisessa hajontakuviossa on kunkin ehdokkaan positio akseleilla arvoliberaalius ja talousoikeistolaisuus esitetty siten, että palleron koko osoittaa lisäksi myös impivaaralaisuuden määrää. Tämän perusteella näyttäisi siltä, että enemmistö edustajista sijoittuu aineiston (eli kaikkien vaalikoneeseen vastanneiden ehdokkaiden) keskiarvon alapuolelle arvoliberaaliudessa ja yläpuolelle talousoikeistolaisuudessa. Myöskään impivaaralaisuus (nationalismi) ei ole konservatiivisemmalle joukolle ihan vieras näkemys. Tämän perusteella uusi eduskunta on jokseenkin talousoikeistolainen, eikä vaikuta erityisen liberaalisti ajattelevalta.

Toinen kone, eri tulos?

Samaa voidaan tarkastella myös Ylen vaalikoneanalyysien pohjalta. Siinähän ryhmittymiä oli yksi enemmän, joskin prosentuaalisesti painotukset ovat varsin samankaltaiset kuin HS:n aineistossa. Kahteen selvästi konservatiivisimpaan ryhmittymään kuuluukin peräti 51 % uusista edustajista (tosin Ylenkin aineistosta puuttuu muutaman edustajan vastaukset).

Myös Ylen aineiston pohjalta tuotetusta akselistossa enemmistö edustajista sijoittuu sekä arvokonservatiivisempaan että talousoikeistolaisempaan lohkoon. Vaikka HS:n ja Ylen vaalikoneiden sisällöt ja siten akselistot poikkeavat hieman toisistaan, yleisnäkymä on varsin samankaltainen. Ylen aineistossa oikeistoa edustavan joukon (Markkinaliberaalit) arvokonservatiivisuus – tai arvoliberaaliuden suhteellinen vähyys – jopa korostuu HS:n aineistoon verrattuna.

Tämän deskriptiivisen tarkastelun perusteella uusi eduskunta ei näyttäydy niin liberaalina kuin HS:n yksittäisiä vaalikonevastauksia koskevan tarkastelun perusteella voisi kuvitella. Toki päätöksiä tehdessä puolueen linjaukset ohjaavat edustajienkin toimintaa, jolloin edustajien omat näkemykset ja mielipiteet saattavat jäädä ryhmäratkaisujen varjoon. Vaikka yllä oleva perustuu kaikkien vaalikoneeseen vastanneiden ehdokkaiden henkilökohtaisiin näkemyksiin, voisi kuitenkin olettaa, että ehdokasasettelu kokonaisuudessaan edustaa melko hyvin puolueidenkin painotuksia, jolloin tässä tarkastelussa ilmenevä keskimääräinen (suhteellinen) konservatiivisuus ei ole mitenkään yllättävää. Onhan lähes puolet tulevista edustajista “perinteisiä arvoja” kannattavien puolueiden, keskustan, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien, jäseniä.

Kansanäänestys Nato-jäsenyydestä? Viiniä kauppaan? Tasa-arvoinen avioliittolaki uusiksi?

Yllä oleva on sormiharjoittelua, jonka taustalla oleva intressi liittyy puoluerajat ylittävään yksittäisten ehdokkaiden vastausten yhtenevyyden ja eriytyvyyden tarkasteluun, ei niinkään puolueiden väliseen vertailuun sinänsä. Akselistot ja vastaajien (samoin kuin eri ryhmittymien) sijainti niillä kuvaavat myös suhteellista asemaa, ei absoluuttisia arvoja, jolloin tarkastelun kohteena on ensisijaisesti keskinäinen vertailu. On siis vaikea sanoa (ja tärkeä ottaa se huomioon) kuinka liberaali on liberaali ja kuinka konservatiivinen on konservatiivi tässä tarkastelussa. Ylen vaalikoneaineisto sallii kuitenkin pienen simulaation äänestyskäyttäytymisestä eräissä poliittisessa keskustelussa ja mediassa esillä olleissa aiheissa, ja koska postauksen pointtina oli tulevan eduskunnan poliittisten painotusten tarkastelu, riittänee tässä tulosten kuvaaminen koko aineiston tasolla. Kukin voi tulkita liberaaliuden tai konservatiivisuuden asteen suoraan jakaumista.

Kahta kysymystä lukuun ottamatta tulevien edustajien kannat jakautuvat jokseenkin tasan puoltaviin ja vastustaviin. Pienen enemmistön myötä ruotsin opiskelua ei muutettaisi vapaaehtoiseksi, uutta periaatepäätöstä uuden ydinvoimalayksikön rakentamisesta ei hyväksyttäisi, eikä tuloveroa alennettaisi tasaisesti kaikissa tuloluokissa talouden elvyttämiseksi. Selvällä enemmistöllä sen sijaan järjestettäisiin kansanäänestys Suomen Nato-jäsenyydestä, ja edellisen eduskunnan hyväksymä lainmuutos samaa sukupuolta olevien avioliiton sallimisesta jäisi perumatta. Mietojen viinien ja vahvojen oluiden myyntiä ruokakaupassa kannatetaan ja vastustetaan kuta kuinkin yhtä paljon. Koska aineistosta puuttuu muutama tuleva edustaja, vaaka saattaisi tosin kääntyä kumpaan suuntaan tahansa. Myös osassa muita kysymyksiä. Varsin tasaista siis kaiken kaikkiaan. Merkille pantavaa kuitenkin on liberaaliksi tulkittava kanta tasa-arvoisen avioliittolain uudelleenkäsittelyyn. Tältä osin uusi eduskunta näyttäytyy vähemmän konservatiivisena kuin ryhmittymien mukainen jakauma kaiken kaikkiaan antaisi ymmärtää. Tosin perustelut saattavat olla moninaiset ja kanta vaihdella tarkasta kysymyksenasettelusta riippuen. Seuraavaksi mielenkiinto kohdistuukin siihen, minkälaiseksi tuleva hallituskokoonpano muodostuu ja miten vastaavat painotukset näkyvät siinä.

Eduskuntavaalit 2015 – Uskonnonvapaus.fi -vaalikonevastausten analyysiä

11.4.2015 | Markku Niemivirta

Vapaa-ajattelijain liitto ry:n ylläpitämä, uskonnon ja vakaumuksen vapautta käsittelevä sivusto Uskonnonvapaus.fi on myös tehnyt oman vaalikoneensa, ja jakanut sen aineiston avoimena raakadatana. Vaalikoneen kysymykset keskittyvät julkisenkin keskustelun kohteena olleisiin vakaumuksellisiin kysymyksiin, kuten uskonnonopetuksen asemaan koulussa tai poikien ympärileikkauksen oikeutukseen. Sivusto tarjoaa varsin monipuoliset työkalut vastausten tarkastelemiseksi vaalipiireittäin ja puolueittain sekä yksittäisten ehdokkaiden osalta, joten en toista tässä samaa, vaan käsittelen aineistoa jokseenkin samoin kuin edellisissäkin postauksissani. Kiinnostuksen kohteena on siis erilaisten vastausprofiilien ja niiden mukaisten ryhmittymien tunnistaminen sekä ehdokkaiden sijoittuminen ja puolueiden jakautuminen näihin ryhmiin.

Vain vajaa kolmasosa ehdokkaista vastannut

Vaalikoneeseen on tähän päivään asti vastannut 624 ehdokasta, eli vajaa kolmasosa ehdolle asetetuista ehdokkaista, joten vastaajajoukko ei ole erityisen edustava. Merkille pantavaa on, että harva nimekäs ehdokas on vastannut vaalikoneeseen. Lisäksi perinteisten pääpuolueiden, SDP:n, Keskustan ja Kokoomuksen, edustavuus on kaiken kaikkiaan varsin vähäinen (ks. Kuvio 1). Ehkä aihe ei kiinnosta tai sitä ei pidetä tärkeänä. Tai sitten on laskelmoitu, että tunteita herkästi herättäviin vakaumuksellisiin kysymyksiin ei näin vaalien alla kannata avoimesti ottaa kantaa… Ajan puute tuskin selitykseksi kelpaa, kun kysymyksiä on vain kahdeksan.

kuvio 1. vastanneiden osuus kaikista ehdokkaista puolueittain.

Kolmenlaisia näkemyksiä

Vaalikoneessa on siis kahdeksan monivalintakysymystä, joiden pohjalta aineisto ryhmiteltiin. Menetelmänä käytettiin jo aiemmista analyyseistä tuttua latenttien luokkien ryhmittelyanalyysiä. Ryhmittelyssä hyödynnettiin kaikkia kysymyksiä alkuperäisessä nominaaliasteikollisessa muodossa, jolloin ryhmittelyn perustana oli eri vastausvaihtoehtojen vastaustodennäköisyydet ja niiden tuottamat profiilit. Tilastollisten kriteerien (kuten BIC, CAIC ja AWE) perusteella kolmen ryhmän ratkaisu selitti aineistoa parhaiten (eri vastausvaihtoehtojen todennäköisyysjakaumat ryhmittäin löytyvät täältä).

Todennäköisyysjakaumien ja vastaavasti odotusarvoa tyypillisempien (ja vähemmän tyypillisten) vastausten (ks. Taulukko 1) perusteella kolmea ryhmää voitaneen perustellusti luonnehtia otsakkeilla Liberaalit (43.4 % vastaajista), Maltilliset (29.6 %) ja Konservatiivit (27.0 %). Muihin vaalikoneanalyyseihin verrattuna konservatiivisuus on tässä selvästi aliedustettuna, joka selittynee vastaajien ja puolueiden edustavuudella (tai sen puutteella).

Taulukossa 1 on ryhmien vastaukset kuvattu frekvensseinä kysymyksittäin, ja niissä on yksinkertaistamisen vuoksi korostettu ne vastausvaihtoehdot, jotka ovat selvästi (tilastollisesti merkitsevästi) odotusarvoa tyypillisempiä. Näiden perusteella voidaan kunkin ryhmän näkemyksiä havainnollistaa painotetuimpien vaihtoehtojen mukaisesti:

Liberaalit
• Uskontokuntiin kuulumisesta päättämisen ikärajaa tulee laskea 15 tai 16 vuoteen.
• Jumalanpilkan rangaistavuus rikoslaissa tulee kumota.
• Ympärileikkaus tulee kieltää.
• Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon verotusoikeus tulee poistaa, ja sen valmistelu aloitettava seuraavan neljän vuoden kuluessa.
• Hautaustoimi pitää siirtää pääosin kuntien tehtäväksi tai se tulee yksityistää, ja mahdollinen valtiontuki annettava samoin ehdoin kaikille hautausmaille.
• Peruskoulun ei tule järjestää jumalanpalveluksia.
• Uskontojen ja elämänkatsomustiedon (ET) opetuksessa tulee siirtyä yhteiseen katsomusaineeseen.
• Lääkärillä ei tule olla oikeutta kieltäytyä abortin teosta – se on osa työtä.

Maltilliset
• Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon verotusoikeuden poistaminen ei ole ajankohtainen ainakaan tulevalla vaalikaudella.
• Evankelis-luterilaisen kirkon on järjestettävä kaikille hautapaikka, ja saatava siitä korvaus.
• Jumalanpalvelus kuuluu peruskoulun toimintaan, ja vaihtoehtona kaikille on oltava jokin ei-uskonnollinen tilaisuus.
• Uskontojen ja ET:n opetuksessa nykyistä järjestelmää tulisi muuttaa niin, että myös ev. lut. oppilaat voivat päästä muuhun katsomusaineeseen.

Lisäksi ryhmässä vastattiin odotusarvoa enemmän En vastaa/Ei mikään edellisistä -vaihtoehtoon kysymyksessä jumalanpilkan rangaistavuudesta rikoslaissa. Muilta osin selkeästi korostuvia painotuksia ei tässä ryhmässä ollut havaittavissa; se edusti osassa väittämiä vaimeaa versiota liberaalien vastausjakaumasta (esim. kysymyksessä ympärileikkauksen sallimisesta), osassa lähes identtistä konservatiivien kanssa (esim. kysymykset kirkkojen verotusoikeuden kohtelemisesta ja hautaustoimen hoitamisesta).

Konservatiivit
• Nykyinen 18 vuoden ikäraja uskontokuntiin kuulumisesta päättämisessä on hyvä.
• Jumalanpilkan rangaistavuus rikoslaissa on säilytettävä.
• Ympärileikkaus tulee sallia.
• Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon verotusoikeuden poistaminen ei ole ajankohtainen ainakaan tulevalla vaalikaudella.
• Evankelis-luterilaisen kirkon on järjestettävä kaikille hautapaikka, ja saatava siitä korvaus.
• Jumalanpalvelus kuuluu peruskoulun toimintaan, ja pois jäävillä on tavallista opetusta sinä aikana.
• Uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetuksessa tulee säilyttää nykyinen järjestelmä.
• Lääkärien on vakaumuksellisista syistä saatava vapautus aborttien tekemisestä.

taulukko 1. vastausvaihtoehtojen frekvenssit (odotusarvoa tyypillisemmät vaihtoehdot korostettu sinisellä – klikkaamalla isompi kuva)

Puolueiden jakautuminen ja ehdokkaiden sijoittuminen ryhmiin

Kun tarkastellaan ehdokkaiden sijoittumista eri näkemysryhmiin puolueittain (Kuvio 2), nähdään, että kommunisteista ja piraateista ei konservatiiveja löydy, kuten ei paria ehdokasta lukuun ottamatta myöskään Vasemmistoliiton ja Vihreän Liiton ehdokkaista. Hieman yllättäen ehkä RKP:n vastaajajoukko hajautuu melko tasaisesti kaikkiin ryhmiin. Samoin SDP:n ehdokkaat. Heistä löytyy myös eniten Maltillisten ryhmään kuuluvia, joka ei aiempien analyysien perusteella ole yllätys. Kokoomuksen vastaajat sijoittuvat pääosin Maltillisiin ja Konservatiiveihin, joten tämän (aliedustetun) vastaajajoukon perusteella liberaalit arvot ovat varsin vähäisessä määrin edustettuna puolueessa. Konservatiivisimmat ehdokkaat löytyvät perussuomalaisista, keskustalaisista ja kristillisdemokraateista, joka ei myöskään ole yllätys. KD:n ehdokkaista ei löydy yhtään liberaalia, ja 94 % heistä kuuluu konservatiivien ryhmään. Puolueen kanta vaalikoneen käsittelemiin vakaumuksellisiin asioihin ei siis jää epäselväksi.

kuvio 2. Ehdokkaiden sijoittuminen eri näkemysryhmittymiin puolueittain.

Kuten jo todettiin, Uskonnonvapaus.fi -sivuston vaalikoneeseen vastanneiden joukko ei kaikilta osin ole kovinkaan edustava, ja eroja puolueiden välillä on tältä osin melko paljon. Vastaukset kuitenkin nostavat esille selvästi erilaiset painotukset ja aliedustuksesta huolimatta myös useimmille puolueille tyypilliset näkökulmat. Liberaalien maineessa olevat puolueet edustavat muutosta, ja kysymysten sisältö huomioon ottaen muutosta kohti kattavampaa katsomuksellista tasa-arvoa ja vapautta. Poikkeuksena RKP, jonka liberaalius tämän perusteella rajautuu muihin teemoihin. Samoin Kokoomus näyttäytyy varsin konservatiivisena puolueena, jota sopii jo hieman ihmetelläkin. Konservatiivisina yleisemminkin profiloituneet Keskusta ja Perussuomalaiset edustavat kokonaisuutena maltillista konservatiivisuutta, kun taas kristillisdemokraattien kanta ei jätä minkäänlaista tulkinnanvaraa.

Näkyvien puolueiden laimea osallistuminen herättää hieman kysymyksiä. Kuvastaako hallituspuolueiden – RKP:n, Kokoomuksen ja SDP:n – laimea vastausinto laskelmoitua varovaisuutta viime kuukausien kompuroinnin jälkeen? Ja kuvastaako Keskustan ehdokkaiden vastaamattomuus samanlaista varovaisuutta, mutta toisesta syystä? Ensin mainittujen osalta vaalikoneaineistossa nyt edustettuna olevat näkemykset eivät erityisesti mairittele – olettaen, että katsomusten tasa-arvo ja vapaus edustaisivat näiden puolueiden arvoja – joten pätevämpien päätelmien vuoksi edustavampi osallistuminen olisi suotavaa. Keskustan profiili sen sijaan on odotetun kaltainen, joten lähinnä vain sen kattavuus jää kiinnostamaan. Ehkä ne nimekkäämmätkin poliitikot voisivat aktivoitua ja uhrata viisi minuuttia kiireisestä aikataulustaan oman näkemyksensä julkistamiseksi. Avoimuuden nimissä (ring a bell?). Muissa vaalikoneissa kun ei arvokysymyksiä juuri ole käsitelty. Jäämme odottamaan loppukiriä.

Ps. Vaalikoneeseen ei kuulemma enää voikaan vastata (kiitos infosta, Kim Sjöström), joten toivotaan sitä avoimuuden loppukiriä muilla foorumeilla.

Eduskuntavaalit 2015 – YLE-vaalikonevastausten analyysiä

29.3.2015 | Markku Niemivirta

Tuloksia havainnollistava visualisointityökalu löytyy täältä

Myös Yle on nyt julkaissut eduskuntavaaliehdokkaiden vastaukset vaalikoneeseensa avoimena aineistona, joten tehdäänpä sille samat temput kuin HS:n vastaavalla (ks. edellinen postaukseni). Analyysi ja sen raportointi etenee kolmessa vaiheessa: i) ensin ryhmitellään vastaajat vastausprofiiliensa perusteella, ii) sitten faktoroidaan vaalikoneen kysymykset sisällöllisesti yhdenmukaisiksi ulottuvuuksiksi ja iii) lopuksi havainnollistetaan ryhmien eroja vastausprofiileissa ja suhteessa vastaajien puoluetaustaan. Lisäksi ryhmien eroja tarkastellaan erikseen vaalikoneen “äänestyskysymyksissä” (vaalikoneen osio 7).

Ryhmiä, onko niitä?

Erilaisia näkemysryhmittymiä etsittiin latentin ryhmittelyanalyysin avulla. Siinä tavoitteena on löytää pienin aineistoa mahdollisimman hyvin selittävä määrä ryhmiä, joiden jäsenten todennäköisyysjakauma vaalikonekysymysten eri vastausvaihtoehdoissa on keskenään samanlainen, mutta ryhmien välillä erilainen. Ryhmittelyssä hyödynnetään kaikkia vaalikoneen kysymyksiä ja lopullinen ryhmien määrä perustuu tilastollisiin kriteereihin.

Analyysin mukaan aineistoa parhaiten selitti kuuden ryhmän ratkaisu. Ensimmäistä ryhmää (24.7 % vastaajista) luonnehti äärivastausvaihtoehtojen (täysin samaa tai täysin eri mieltä) välttely, joskin painotuksissa korostui konservatiivisuus ja tietynlainen protektionistisuus. Ryhmässä vastustettiin eniten oikeutta avustettuun kuolemaan. Toisen ryhmän (17.7 %) profiili on samansuuntainen, joskin selkeämmin nationalistinen. Ryhmässä oltiin eniten sitä mieltä, että Suomi pärjäisi paremmin euron ulkopuolella. Kolmas ryhmä (16.6 %) kannatti vasemmistolaista talouspolitiikkaa sekä yhteiskunnan vastuuta ja vastusti lähes yksimielisesti NATOa. Neljäs ryhmä (15.0 %) oli samalla tavoin arvoliberaali kuin kolmas ryhmä, mutta EU(ro)-myönteisempi ja talouspoliittisesti vähemmän vasemmalla. Ryhmässä oli vahva perustulomallin kannatus. Viides ryhmä (13.7 %) oli kolmannen ryhmän tavoin työläisen asialla, mutta muutoin maltillisempi, ja arvoja koskevissa painotuksissa hieman ensimmäisen ryhmän kaltainen. Kuudes ryhmä (12.2 %) oli selkeimmin oikealla; talouspoliittisesti (markkina)liberaali, muutoin maltillisen konservatiivinen.

Entä ulottuvuuksia, onko niitä?

Ryhmien välisiä eroja voidaan havainnollistaa paremmin tarkastelemalla niiden eroja suhteessa vastauksista muodostettaviin sisältöulottuvuuksiin. Tätä varten vaalikoneen kysymykset faktoroitiin. Aineistossa oli sikäli melko runsaasti kohinaa, että varsin monet kysymykset korreloivat melko heikosti muiden kysymysten kanssa. Tähän voi olla syynä esimerkiksi käytetty asteikko tai kysymysten monimerkityksellisyys ja tulkinnallisuus. Aika moni osio tipahti siis analyysistä pois heikon selitysvoiman vuoksi. Jäljelle jääneistä kysymyksistä mielekkäimmän ratkaisun tuotti malli, jossa oli kolme ulottuuvuutta. Valtaosa kysymyksistä latautui faktorille, joka kuvastaa vasemmisto–oikeisto -erottelua, joskin varsin talousvetoisesti. Loput osioista latautuivat faktoreille, joista toinen kuvastaa nationalistista konservatiivisuutta, toinen tietynlaista arvoliberaaliutta. Ryhmittely selitti näiden ulottuvuuksien vaihtelusta 48 – 80 %. Esimerkkiosiot alla (– merkkiset latautuvat käänteisesti).

Talousoikeistolaisuus
• Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa pitää lyhentää.
• Työntekijälle on turvattava lailla minimityöaika (–).
• Terveys- ja sosiaalipalvelut on tuotettava ensijaisesti julkisina palveluina (–).
• Valtion ja kuntien taloutta on tasapainotettava ensisijaisesti leikkaamalla menoja.

Nationalismikonservatiivisuus
• Maahanmuuttoa Suomeen on rajoitettava terrorismin uhan vuoksi.
• Suomen pitää ottaa suurempi vastuu EU:n alueelle tulevista turvapaikanhakijoista (–).
• Euron ulkopuolella Suomi pärjäisi paremmin.

Arvoliberaalius
• Suomessa on siirryttävä perustuloon joka korvaisi nykyisen sosiaaliturvan vähimmäistason.
• Parantumattomasti sairaalla on oltava oikeus avustettuun kuolemaan.
• Kaupan ja muiden liikkeiden aukioloajat on vapautettava.

Ryhmät ja ulottuvuudet yhdessä

Kun tarkastellaan ryhmien eroja yllä mainituissa ulottuvuuksissa faktorisummapisteinä (jolloin aineiston keskiarvo = 0, keskihajonta =1), voidaan havainnollistaa ryhmien välisiä suhteellisia eroja. Yksittäisiä kysymyksiä koskevien painotusten sekä profiilien ja niiden erojen perusteella ryhmät voidaan nimetä seuraavasti, suurimmasta pienimpään: Konservatiivit, Nationalistikonservatiivit, Vasemmistoliberaalit, Liberaalit, Maltillinen vasemmisto ja Markkinaliberaalit.

Kuvio 1. Vastausprofiilit (klikkaamalla isompi versio).

Äänestysosiot

Vaalikoneessa oli myös äänestysosio, jossa ehdokkaiden piti kuvitella olevansa istuva kansanedustaja ja arvioida miten äänestäisi (vaihtoehtoina kyllä, ei, ja tyhjä) kuudessa eri kysymyksessä. Oheisessa taulukossa on vastauksia korostettu sen mukaan, mikä annetuista vaihtoehdoista on esiintynyt (tilastollisesti merkitsevästi) odotusarvoa enemmän. Kaikissa kysymyksissä ei selvästikään ole ryhmittymien sisällä konsensusta, joskin ryhmittymien väliset erot ovat melko loogiset niissä kysymyksissä joissa yksimielisyyttä löytyy. Merkillepantavaa on se, että Konservatiivit ja Nationalistikonservatiivit ajaisivat edellisen eduskunnan hyväksymän, samaa sukupuolta olevien avioliiton sallimista koskevan lainmuutoksen perumista. Tosin tuo on ainoa kysymys, jossa myös tyhjää äänestettäisiin mainituissa ryhmissä suhteellisen usein.

Taulukko 1. Ehdokkaiden äänestysvastauksissa korostuneet vaihtoehdot ryhmittäin.

Ryhmittymät ja puolueet

Lopuksi tarkastellaan vielä kuinka yhdenmukaisesti eri puolueiden ehdokkaat sijoittuvat eri näkemysryhmiin. Ristiintaulukon perusteella nähdään, että isoimmat puolueet ovat melko yhtenäisesti (yli 70 % kunkin puolueen ehdokkaista) edustettuna eri ryhmittymissä: kristilliset ja keskustalaiset Konservatiiveissa, persut (samoin kuin Muutos2011:n ehdokkaat) Nationalistikonservatiiveissa, Vasemmistoliiton ehdokkaat Vasemmistoliberaaleissa, vihreät Liberaaleissa, demarit Maltillisessa vasemmistossa ja kokoomuksen ehdokkaat Markkinaliberaaleissa. Kuitenkin noin neljännes näidenkin puolueiden ehdokkaista sijoittuu muihin näkemysryhmiin. Muista pääpuolueista poiketen RKP:n ehdokkaat sijoittuvat melko tasaisesti kolmeen ryhmittymään, Konservatiiveihin, Liberaaleihin ja Markkinaliberaaleihin. Samoin Itsenäisyyspuolueen ja piraattien ehdokkaita löytyy useammasta ryhmittymästä. SKP:n ehdokkaat sen sijaan sijoittuvat liikuttavan yksimielisesti Vasemmistoliberaaleihin.

Kuvio 2. EHDOKKAIDEN OSUUS KUSSAKIN RYHMÄSSÄ PUOLUEITTAIN.

Yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia sekä kaiken sen havainnollistamista

Sekä Helsingin sanomien että Ylen vaalikoneen kysymykset painottuvat vasemmisto–oikeisto -ulottuvuudelle ja erityisesti talouspolitiikkaa koskien. EU- ja turvallisuuspolitiikkaa käsitteleviä kysymyksiä on molemmissa, joskin hieman eri painotuksella, arvoja kuvaavia kysymyksiä on yllättävän vähän, kulttuuria ja tiedettä käsitteleviä ei käytännössä ollenkaan. Vaikka nyanssierot (kuten vihreyttä korostavat kysymykset) ja erilaiset kysymysmuodot (väitteet vs. kontrastit) saattavat vaikuttaa siihen minkälaisia ulottuvuuksia aineistosta muodostuu, aineistot tuottavat kuitenkin melko samansuuntaisia tuloksia sekä puolueiden näkemysprofiileja että niiden yhteneväisyyttä tai hajautumista koskien. Tätä voidaan havainnollistaa sekä ryhmittelyn että puolueiden näkökulmasta.

Ryhmittelyratkaisut osoittavat, että joukko ehdokkaita jakaa samankaltaisen näkemyksen, vaikka edustavat eri puoluetta, ja näitä näkemysryhmittymiä on selvästi vähemmän kuin ehdolla olevia puolueita. Toisin sanoen puolue ei välttämättä ennusta yksittäisen ehdokkaan mielipiteitä, eikä yksittäisen ehdokkaan näkemys välttämättä edusta hyvin puolueen keskimääräistä näkemystä. Eri puolueista saattaa myös löytyä jokseenkin selkeitä blokkeja, joiden jäsenet painottavat erilaisia asioita keskenään, ja jotka saattavat olla hyvinkin samankaltaisia joidenkin toisten puolueiden vastaavien ryhmittymien kanssa. Havainnollistetaan tätä helsinkiläisillä Vihreillä käyttäen hyväksi hauskaa ja informatiivista visualisointityökaluamme. Kun ehdokkaita tarkastellaan Arvokonservatiivisuus–liberaalius ja Talouskonservatiivisuus–oikeistolaisuus -akseleiden suhteen, nähdään varsin selkeää hajontaa jälkimmäisessä (Kuvio 3a).

kuvio 3a. Helsinkiläiset vihreät

Jos visualisointiin lisätään Vasemmistoliiton ehdokkaat, saadaan mukaan selkeästi yhtenäisempi rypäs talousvasemmalle laidalle (Kuvio 3b). Näemme kuitenkin, että vasemmistolaispalleroiden joukossa on myös muutama vihreä ehdokaspallero, eli päällekkäisyyttäkin puolueiden ehdokkaiden näkemyksissä löytyy.

kuvio 3b. Helsinkiläiset vihreät ja vasemmistoliittolaiset.

Jos vaihdamme näkymäksi ryhmittelyanalyysin segmentit (Kuvio 3c), huomaamme, että tuo vihreiden pieni joukko edustaakin samaa ryhmittymää kuin vasemmistoliittolaiset (pois lukien pari vasemmistoliittolaista Demaria) – Vihervasemmistoa – , kun loput vihreät kuuluvat Viherliberaalien segmenttiin.

kuvio 3c. helsinkiläiset vihreät ja vasemmistoliittolaiset segmenteittäin.

Kun Vasemmistoliiton ehdokkaat häivytetään taas havainnollistuksesta, näemme, että nuo vihervasemmistolaiset vihreät ovat kaikki varsin näkyviä vihreiden ehdokkaita (Kuvio 3d). Tämän perusteella Helsingin Vihreiden ehdokkaissa näyttäisi olevan kaksi blokkia, joista toinen – melko tunnetuista poliitikoista muodostunut ryhmittymä – edustaakin Vasemmistoliiton ehdokkaiden kanssa samanmielistä näkemystä. Havainnon implikaatiot ovat sitten eri juttu…

kuvio 3d. helsingin vihreiden kaksi “blokkia”.

Analyysit ja niiden mukaiset ryhmittely paljastavat myös minkälaisia päällekkäisyyksiä ja eriytymisiä eri puolueiden ehdokkaiden näkemysten välillä on. Tätäkin voidaan havainnollistaa visualisoimalla esimerkinomaisesti Keskustan, PS:n ja KD:n ehdokkaiden sijoittumista näkemysavaruuksiin (HS:n vaalikoneanalyysin mukaan). Jos tarkastellaan akseleita Talousvasemmistolaisuus-oikeistolaisuus ja Maailmankansalaisuus–Impivaaralaisuus, nähdään miten Keskustan ja KD:n ehdokkaat ovat keskenään iloisesti sekaisin ja PS:n ehdokkaat muita selkeämmin impivaaralaisia (Kuvio 4a).

kuvio 4a. keskustan, ps:n ja kd:n ehdokkaat puolueittain i.

Jos y-akseliksi vaihdetaan Arvokonservatiivisuus–liberaalius, huomataan nyt miten puolestaan Keskustan ja PS:n ehdokkaat ovat keskenään yhtä joukkoa ja KD:n ehdokkaat muita konservatiivisempia.

kuvio 4b. KESKUSTAN, PS:N JA KD:N EHDOKKAAT PUOLUEITTAIN II.

Kun vastaavia näkymiä tarkastellaan segmenteittäin, voidaan kuitenkin todeta, että molemmissa tilanteissa ylivoimainen enemmistö puolueiden ehdokkaita on yhtä sopuisaa Kansalliskonservatiivien joukkoa, pieniä Demari- ja Oikeistosiipiä lukuun ottamatta (Kuvio 4c ja Kuvio 4d).

kuvio 4c. KESKUSTAN, PS:N JA KD:N EHDOKKAAT segmenteittäin I.

KESKUSTAN, PS:N JA KD:N EHDOKKAAT SEGMENTEITTÄIN II.

Vastaavalla tavalla tarkasteltuna Kokoomus on talousoikeistolaisuudessaan melko yksin, samoin kuin SDP, jonka ehdokkaat ovat molemmissa aineistossa pitkälti oma, ehkä yllättävänkin konservatiivinen (tai maltillinen), talousvasemmistolainen ryhmittymänsä. Vihreiden ja Vasemmistoliiton eriytyminen molemmissa aineistoissa pääosin omiksi ryhmittymiksi (joskin ks. esim. yllä) on kiinnostavaa, vaikka arvoliberaalit näkemykset yhdistävätkin molempien ehdokkaita. Kaiken kaikkiaan hajontaa puolueissa löytyy kuitenkin melkoisestikin, joten kunkin puolueen “keskimääräinen” näkemys voi olla varsin kaukana yksittäisen ehdokkaan näkemyksestä.

Eduskuntavaalit 2015 – HS-vaalikonevastausten analyysiä

8.3.2015 | Markku Niemivirta

Edit. Analyysin tuloksia ja paljon muuta voi nyt tarkastella erinomaisen visualisointityökalun avulla. Kokeile ja ihmettele!

Vaaleissa on toistakymmentä puoluetta, mutta HS-vaalikonevastausten perusteella lähinnä viidenlaisia ehdokkaita ja/tai näkemyksiä. Tulokset herättävät kysymyksiä: Kuinka hyvin puoluekanta ennustaa ehdokkaiden näkemyksiä? Missä määrin eri puolueissa on erilaisia näkemysklikkejä, ja miten äänestäjä voisi tunnistaa ne?

Helsingin Sanomat julkaisi vaalikoneeseensa vastanneiden ehdokkaiden vastaukset avoimena datana. Ohessa pientä analyysiä ehdokkaiden vastausprofiileista ja niiden samankaltaisuudesta puolueittain. Analyysi tehtiin kolmessa vaiheessa: i) faktoroitiin vastausvaihtoehdot (eli niputettiin keskenään korreloivat kysymykset), ii) ryhmiteltiin vastaajat vastausprofiiliensa mukaan ja iii) kuvattiin ehdokkaiden ryhmittymistä ja keskinäistä “samankaltaisuutta” puolueittain.

Neljä sisältöulottuvuutta

Vaalikoneen kysymysten (30 kpl) faktorointi (pääakselimenetelmä, vinorotatointi), eli aineistolähtöinen sisällön mukainen ryhmittely, tuotti neljä ulottuvuutta. Valtaosa vaalikoneen kysymyksistä painottui faktorille, joka kuvastaa talousoikeistolaisuutta vs. -vasemmistolaisuutta (ks. esimerkkiosiot alla; – merkillä varustetut latautuvat kyseiselle faktorille käänteisesti). Toiselle faktorille painottuivat EU-kielteisyyttä ja persuhenkistä “kansallista ja yhteisöllistä protektionistisuutta” kuvaavat osiot, kolmannelle liberaaleja arvoja kuvaavat kysymykset – joskin sisällöllisesti varsin suppeassa merkityksessä –, ja neljännelle vihreitä arvoja (taloudellisen hyödyn kontrastina) kuvaavat osiot. Faktoreita vastaavat muuttujat saakoot seuraavat otsakkeet: Talousoikeistolaisuus, Impivaaralaisuus, Arvoliberaalius ja Vihreys.

Talousoikeistolaisuus
•    25. Julkisia palveluita tulisi ulkoistaa entistä enemmän yksityisten yritysten tuotettavaksi.
•    13. Sote-uudistuksen yhteydessä yksityiset terveyspalvelut pitäisi nostaa julkisten palveluiden rinnalle samanlaiseen asemaan.
•    5. Suomen julkinen sektori on liian suuri ja sitä on syytä pienentää.
•    26. Jos tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto. (–)

Impivaaralaisuus
•    16. EU:sta on Suomelle enemmän hyötyä kuin haittaa. (–)
•    22. Jos valtio tarjoaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamista kotikuntaani, tarjous pitää hyväksyä. (–)
•    6. Ruotsin pakollisesta opiskelusta tulisi luopua.
•    20. EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien kohdalla käytetään nyt “tarveharkintaa” eli työlupien saantia rajoitetaan. Tästä on pidettävä kiinni, eikä työperäistä maahanmuuttoa pidä helpottaa.

Arvoliberaalius
•    9. Alkoholia tarjoavien ravintoloiden pitäisi saada olla auki nykyistä vapaammin.
•    21. Homo- ja lesbopareilla pitää olla samat avioliitto- ja adoptio-oikeudet kuin heteropareilla.
•    24. Perinteiset arvot – kuten koti, uskonto ja isänmaa – muodostavat hyvän arvopohjan politiikalle. (–)

Vihreys
•    30. Kaikessa päätöksenteossa pitäisi arvioida vaikutukset ympäristöön ja tarvittaessa luopua ympäristölle haitallisista hankkeista.
•    29. Talouskasvu ja työpaikkojen luominen tulisi asettaa ympäristöasioiden edelle, silloin kun nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa. (–)
•    3. Suomi tarvitsee lisää ydinvoimaa. (–)
•    4. Suomen tulee luopua kivihiilen, turpeen ja maakaasun käytöstä vuoteen 2025 mennessä.

Viidenlaisia näkemyksiä

Vastaajat (N = 1517) ryhmiteltiin ns. latent class clustering -ryhmittelyanalyysin avulla. Se on malliperustainen ryhmittelyanalyysi, jossa ryhmien lukumäärän valinta perustuu tilastollisiin kriteereihin ajatuksella ”pienin määrä aineistoa mahdollisimman hyvin selittäviä ryhmiä”. Analyysin ideana on siis tuottaa yhdenmukaisia ryhmiä vastaajista, joiden vastausprofiili on mahdollisimman samankaltainen. Kunkin vaalikoneen kysymyksen jokainen vaihtoehto saa siten kussakin ryhmässä tietyn vastaustodennäköisyyden, ja näiden todennäköisyysprofiilien pohjalta muodostetaan ryhmittely. Jokainen vastaaja voi valitun ratkaisun mukaisesti sijoittua kuhunkin ryhmään tietyllä todennäköisyydellä.

Analyysin perusteella vaalikonevastauksista oli eriytettävissä viisi erilaista vastausprofiilia eli viisi sisäisesti samankaltaista, mutta keskenään erilaista vastaajaryhmää. Ryhmiä voimakkaimmin erottelivat talousoikeistolaisuutta kuvaavat osiot. Yksinkertaistamisen vuoksi käytän ryhmien erojen havainnollistamiseen kuitenkin faktoroinnin perusteella tuotettua summapistemuuttujia (Kuvio 1), jotka on standardoitu siten, että aineiston keskiarvo on 0 ja keskihajonta 1. Vastaajaryhmittely selitti muuttujien vaihtelusta 31 % (arvoliberaalius) – 85 % (talousoikeistolaisuus).

Ensimmäistä ryhmää (34.9 % vastaajista) luonnehtii lievä talousoikeistolaisuus, impivaaralainen asenne sekä suhteellisen konservatiiviset arvot. Toista ryhmää (20.4 %) kuvastaa vahva talousoikeistolainen ja talous ennen vihreyttä -ajattelu sekä kohtuullisen liberaalit arvot ja vähäinen impivaaralaisuus. Kolmannella (17.3 %) ryhmällä korostuu vain talousvasemmistolaisuus. Muilta osin heidän näkemyksensä noudattavat koko aineiston keskitasoa. Neljäs (15.5 %) ja viides (11.9 %) ryhmä ovat sikäli samankaltaisia, että molemmat edustavat keskimääräistä arvoliberaalimpaa ja vihreämpää näkemystä ja vähäistä impivaaralaisuutta. Viidennen ryhmän talousajattelu on kuitenkin erittäin voimakkaasti vasemmistolaista, kun neljännen ryhmän jäsenillä se on oikeistolaisempaa, ja he ovat myös hieman liberaalimpia arvoväittämien osalta. Profiilien mukaisesti ryhmät nimettäköön seuraavasti: Kansalliskonservatiivit, Oikeisto, Demarit, Viherliberaalit ja Vihervasemmisto.

Kuvio 1. Vastausprofiilit (klikkaamalla isompi versio).

Hajontaa puolueiden sisällä

Erityisen mielenkiintoista on se, miten eri puolueiden ehdokkaat sijoittuvat eri vastaajaryhmiin. Tämä on havainnollistettu kuviossa 2. Sen mukaisesti Kansalliskonservatiiveissä on eniten Itsenäisyyspuolueen, Keskustan, KD:n, Muutos 2011:n ja Perussuomalaisten ehdokkaita. Oikeisto koostuu ensisijaisesti Kokoomuksen ehdokkaista, joskin ryhmästä löytyy myös Keskustan ja RKP:n jäseniä. Demareihin kuuluu odotetusti SDP:n ja Vasemmistoliiton ehdokkaita, samoin kuin toinen puoli Itsenäisyyspuolueen jäsenistä. Viherliberaalit koostuvat pääosin Vihreistä, joskin ryhmään kuuluu myös Piraattipuolueen ja RKP:n ehdokkaita. Vihervasemmistoon kuuluu ensisijaisesti Vasemmistoliiton ja SKP:n ehdokkaita sekä pienempi joukko SDP:n ja Vihreiden ehdokkaita.

Ristiintaulukoinnin perusteella sisäisesti yhdenmukaisimmat puolueet ovat Kokoomus, KD, Perussuomalaiset ja Vihreät. Selkeämmin kahteen tai useampaan ryhmään sijoittuu ehdokkaita Itsenäisyyspuolueesta, Keskustasta, Piraattipuolueesta, RKP:sta, SDP:sta ja Vasemmistoliitosta.

Kuvio 2. Ehdokkaiden osuus kussakin ryhmässä puolueittain (KLIKKAAMALLA ISOMPI VERSIO).

Yksittäiset ehdokkaat näkemysavaruudessa

Toinen tapa kuvata vastausavaruutta ja vastaajien ryhmittymistä siinä puolueittain on tarkastella yksittäisten vastaajien sijoittumista yhtäaikaisesti eri vastausulottuvuuksille. Koska ulottuvuuksia on neljä, kaksiulotteisia vaihtoehtoja on useita. Yksi yleinen versio on ns. arvokartta, jossa toisena ulottuuvutena on talousvasemmistolaisuus–oikeistolaisuus ja toisena arvokonservatiivisuus–liberaalius (Kuvio 3a). Sen rinnalla voidaan tarkastella vastaajien sijoittumista vihreyden ja impivaaralaisuuden ulottuvuuksille (Kuvio 3b). Kuten hajonnat kuvioissa osoittavat, näkemysten yhtenäisyys on joissakin puolueissa varsin laveaa, joskin myös riippuvaista tarkastelun kohteena olevasta sisällöstä. Tämä tietysti herättää kysymyksen siitä, kuinka hyvin puoluekanta ennustaa ehdokkaiden näkemyksiä, ja missä määrin eri puolueissa on erilaisia näkemysklikkejä. Esimerkiksi tämän perusteella Vihreistä ja SDP:sta löytyy hyvin samankaltainen vihervasemmistolainen ryhmittymä…

Kuvio 3a. Ehdokkaiden sijoittuminen talousvasemmistolaisuus–oikeistolaisuus vs. arvokonservatiivisuus–liberaalius -avaruudessa puolueittain (KLIKKAAMALLA ISOMPI VERSIO).

Liberaali vai konservatiivinen eduskunta?

Toinen kone, eri tulos?

Kansanäänestys Nato-jäsenyydestä? Viiniä kauppaan? Tasa-arvoinen avioliittolaki uusiksi?

Vain vajaa kolmasosa ehdokkaista vastannut

kuvio 1. vastanneiden osuus kaikista ehdokkaista puolueittain.

Kolmenlaisia näkemyksiä

taulukko 1. vastausvaihtoehtojen frekvenssit (odotusarvoa tyypillisemmät vaihtoehdot korostettu sinisellä – klikkaamalla isompi kuva)

Puolueiden jakautuminen ja ehdokkaiden sijoittuminen ryhmiin

kuvio 2. Ehdokkaiden sijoittuminen eri näkemysryhmittymiin puolueittain.

Ryhmiä, onko niitä?

Entä ulottuvuuksia, onko niitä?

Ryhmät ja ulottuvuudet yhdessä

Kuvio 1. Vastausprofiilit (klikkaamalla isompi versio).

Äänestysosiot

Taulukko 1. Ehdokkaiden äänestysvastauksissa korostuneet vaihtoehdot ryhmittäin.

Ryhmittymät ja puolueet

Kuvio 2. EHDOKKAIDEN OSUUS KUSSAKIN RYHMÄSSÄ PUOLUEITTAIN.

Yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia sekä kaiken sen havainnollistamista

kuvio 3a. Helsinkiläiset vihreät

kuvio 3b. Helsinkiläiset vihreät ja vasemmistoliittolaiset.

kuvio 3c. helsinkiläiset vihreät ja vasemmistoliittolaiset segmenteittäin.

kuvio 3d. helsingin vihreiden kaksi “blokkia”.

kuvio 4a. keskustan, ps:n ja kd:n ehdokkaat puolueittain i.

kuvio 4b. KESKUSTAN, PS:N JA KD:N EHDOKKAAT PUOLUEITTAIN II.

kuvio 4c. KESKUSTAN, PS:N JA KD:N EHDOKKAAT segmenteittäin I.

KESKUSTAN, PS:N JA KD:N EHDOKKAAT SEGMENTEITTÄIN II.

Neljä sisältöulottuvuutta

Viidenlaisia näkemyksiä

Kuvio 1. Vastausprofiilit (klikkaamalla isompi versio).

Hajontaa puolueiden sisällä

Kuvio 2. Ehdokkaiden osuus kussakin ryhmässä puolueittain (KLIKKAAMALLA ISOMPI VERSIO).

Yksittäiset ehdokkaat näkemysavaruudessa

Kuvio 3a. Ehdokkaiden sijoittuminen talousvasemmistolaisuus–oikeistolaisuus vs. arvokonservatiivisuus–liberaalius -avaruudessa puolueittain (KLIKKAAMALLA ISOMPI VERSIO).

Kuvio 3b. Ehdokkaiden sijoittuminen vihreys vs. impivaaralaisuus -avaruudessa puolueittain (KLIKKAAMALLA ISOMPI VERSIO).