Uusi eduskunta on valittu, joten lienee paikallaan katsoa miltä joukkio vaikuttaa HS:n ja Ylen vaalikonevastauksiin perustuvien analyysien (ks. edelliset postaukset) pohjalta. Ylehän ehti jo listata ehdokkaita eri arvojen mukaan, ja Hesari totesi uuden eduskunnan olevan enemmistöltään liberaali:
“Vaikka uuden eduskunnan kolme suurinta puoluetta, keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus, edustavat perinteisiä arvoja, eduskunnan enemmistö ajattelee kuitenkin liberaalisti, kertoo Helsingin Sanomien vaalikone.” (HS, 20.4.2015)
Onko todella niin?
Liberaali vai konservatiivinen eduskunta?
Jos paikkajakoa tarkastellaan aiemmissa postauksissa esiteltyjen ryhmittelyjen mukaan, tilanne näyttäytyy hieman toisenlaisena kuin HS:n tulkinta. HS:n vaalikoneanalyysiin perustuvan ryhmittelyn mukaan kansalliskonservatiiveja yksistään on jo 42 % (tosin vaalikoneaineistosta puuttuu muutaman uuden edustajan vastaukset). Seuraavaksi suurimpina ryhmittyminä ovat Oikeisto ja Demarit, joista varsinkaan jälkimmäinen ei profiililtaan edusta kovinkaan (arvo)liberaaleja näkemyksiä.
Analyysin ryhmittymäthän perustuvat ehdokkaiden vastausprofiileihin, joten yksittäisten vastaajien sijainti eri näkemyksiä kuvaavassa avaruudessa voi toki vaihdella reilustikin. Uuden eduskunnan kokoonpanoa ei vielä ole lisätty visualisointityökaluumme, joten tyytykäämme vähemmän eleganttiin havainnollistukseen. Oheisessa hajontakuviossa on kunkin ehdokkaan positio akseleilla arvoliberaalius ja talousoikeistolaisuus esitetty siten, että palleron koko osoittaa lisäksi myös impivaaralaisuuden määrää. Tämän perusteella näyttäisi siltä, että enemmistö edustajista sijoittuu aineiston (eli kaikkien vaalikoneeseen vastanneiden ehdokkaiden) keskiarvon alapuolelle arvoliberaaliudessa ja yläpuolelle talousoikeistolaisuudessa. Myöskään impivaaralaisuus (nationalismi) ei ole konservatiivisemmalle joukolle ihan vieras näkemys. Tämän perusteella uusi eduskunta on jokseenkin talousoikeistolainen, eikä vaikuta erityisen liberaalisti ajattelevalta.
Toinen kone, eri tulos?
Samaa voidaan tarkastella myös Ylen vaalikoneanalyysien pohjalta. Siinähän ryhmittymiä oli yksi enemmän, joskin prosentuaalisesti painotukset ovat varsin samankaltaiset kuin HS:n aineistossa. Kahteen selvästi konservatiivisimpaan ryhmittymään kuuluukin peräti 51 % uusista edustajista (tosin Ylenkin aineistosta puuttuu muutaman edustajan vastaukset).
Myös Ylen aineiston pohjalta tuotetusta akselistossa enemmistö edustajista sijoittuu sekä arvokonservatiivisempaan että talousoikeistolaisempaan lohkoon. Vaikka HS:n ja Ylen vaalikoneiden sisällöt ja siten akselistot poikkeavat hieman toisistaan, yleisnäkymä on varsin samankaltainen. Ylen aineistossa oikeistoa edustavan joukon (Markkinaliberaalit) arvokonservatiivisuus – tai arvoliberaaliuden suhteellinen vähyys – jopa korostuu HS:n aineistoon verrattuna.
Tämän deskriptiivisen tarkastelun perusteella uusi eduskunta ei näyttäydy niin liberaalina kuin HS:n yksittäisiä vaalikonevastauksia koskevan tarkastelun perusteella voisi kuvitella. Toki päätöksiä tehdessä puolueen linjaukset ohjaavat edustajienkin toimintaa, jolloin edustajien omat näkemykset ja mielipiteet saattavat jäädä ryhmäratkaisujen varjoon. Vaikka yllä oleva perustuu kaikkien vaalikoneeseen vastanneiden ehdokkaiden henkilökohtaisiin näkemyksiin, voisi kuitenkin olettaa, että ehdokasasettelu kokonaisuudessaan edustaa melko hyvin puolueidenkin painotuksia, jolloin tässä tarkastelussa ilmenevä keskimääräinen (suhteellinen) konservatiivisuus ei ole mitenkään yllättävää. Onhan lähes puolet tulevista edustajista “perinteisiä arvoja” kannattavien puolueiden, keskustan, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien, jäseniä.
Kansanäänestys Nato-jäsenyydestä? Viiniä kauppaan? Tasa-arvoinen avioliittolaki uusiksi?
Yllä oleva on sormiharjoittelua, jonka taustalla oleva intressi liittyy puoluerajat ylittävään yksittäisten ehdokkaiden vastausten yhtenevyyden ja eriytyvyyden tarkasteluun, ei niinkään puolueiden väliseen vertailuun sinänsä. Akselistot ja vastaajien (samoin kuin eri ryhmittymien) sijainti niillä kuvaavat myös suhteellista asemaa, ei absoluuttisia arvoja, jolloin tarkastelun kohteena on ensisijaisesti keskinäinen vertailu. On siis vaikea sanoa (ja tärkeä ottaa se huomioon) kuinka liberaali on liberaali ja kuinka konservatiivinen on konservatiivi tässä tarkastelussa. Ylen vaalikoneaineisto sallii kuitenkin pienen simulaation äänestyskäyttäytymisestä eräissä poliittisessa keskustelussa ja mediassa esillä olleissa aiheissa, ja koska postauksen pointtina oli tulevan eduskunnan poliittisten painotusten tarkastelu, riittänee tässä tulosten kuvaaminen koko aineiston tasolla. Kukin voi tulkita liberaaliuden tai konservatiivisuuden asteen suoraan jakaumista.
Kahta kysymystä lukuun ottamatta tulevien edustajien kannat jakautuvat jokseenkin tasan puoltaviin ja vastustaviin. Pienen enemmistön myötä ruotsin opiskelua ei muutettaisi vapaaehtoiseksi, uutta periaatepäätöstä uuden ydinvoimalayksikön rakentamisesta ei hyväksyttäisi, eikä tuloveroa alennettaisi tasaisesti kaikissa tuloluokissa talouden elvyttämiseksi. Selvällä enemmistöllä sen sijaan järjestettäisiin kansanäänestys Suomen Nato-jäsenyydestä, ja edellisen eduskunnan hyväksymä lainmuutos samaa sukupuolta olevien avioliiton sallimisesta jäisi perumatta. Mietojen viinien ja vahvojen oluiden myyntiä ruokakaupassa kannatetaan ja vastustetaan kuta kuinkin yhtä paljon. Koska aineistosta puuttuu muutama tuleva edustaja, vaaka saattaisi tosin kääntyä kumpaan suuntaan tahansa. Myös osassa muita kysymyksiä. Varsin tasaista siis kaiken kaikkiaan. Merkille pantavaa kuitenkin on liberaaliksi tulkittava kanta tasa-arvoisen avioliittolain uudelleenkäsittelyyn. Tältä osin uusi eduskunta näyttäytyy vähemmän konservatiivisena kuin ryhmittymien mukainen jakauma kaiken kaikkiaan antaisi ymmärtää. Tosin perustelut saattavat olla moninaiset ja kanta vaihdella tarkasta kysymyksenasettelusta riippuen. Seuraavaksi mielenkiinto kohdistuukin siihen, minkälaiseksi tuleva hallituskokoonpano muodostuu ja miten vastaavat painotukset näkyvät siinä.
