Kategoria: Opiskelijat kertovat

Kirjoittanut: Polina Poletaeva

Muutin opiskelun perässä EU:n ulkopuolelta Suomeen elokuussa 2010. Suomeen muutettuani huomasin, että Suomen ja kotimaani työmarkkinat ja työelämän käytännöt eroavat jonkin verran.

Kesätyö

Jo vuoden kuluttua muuttoni jälkeen törmäsin ensimmäiseen asiaan, jota ihmettelin alussa hyvin paljon, eli kesätyö-käsitteeseen. Kotimaassani kesätyö voi tarkoittaa lähinnä sesonkityötä kuten esimerkiksi huvipuiston kesätyöpaikkoja, joita ei muina ajankohtina ole olemassa tai joita muulloin on paljon vähemmän. Kotimaassani suurimmalla osalla työpaikoista kesätyöpaikkoja ei ole olemassa. Työt sen sijaan järjestetään niin, että työntekijät pitävät lomiaan vuorotellen vuoden eri aikoina. Tällä tavalla sijaisten tarvetta ei synny. 

Tutustuttuani siihen, mitä tarkoittaa Suomessa kesätyö, olen pitänyt siitä, koska se on mielestäni erittäin kiinnostava ja kätevä ilmiö. Toisaalta tämä Suomessa laajassa käytössä oleva järjestely ei pakota työntekijöitä pitämään lomiaan epäsuosittuina vuoden ajankohtina kuten esimerkiksi marraskuussa tai tammikuussa (mikä voi hyvinkin tapahtua kotimaassani) ja toisaalta se antaa opiskelijoille mahdollisuuden kartuttaa työkokemustaan ja rahaakin opiskelun lomassa. Näin ollen kesätyöpaikkajärjestely tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mikä on mielestäni ihanaa!

Verokortti, progressiivinen veroasteikko, veronpalautus

Saatuani ensimmäisen työpaikan Suomesta tutustuin myös toiseen minua alussa paljon ihmetyttäneeseen ilmiöön – progressiiviseen veroasteikkoon. Kotimaassani palkasta vähennettävä veroprosentti pysyy samana riippumatta palkan koosta eli 13%. Suomessa sen sijaan vero kasvaa sen mukaan, kun palkka kasvaa. On olemassa eriäviä mielipiteitä sekä kotimaan yhtenäisestä että Suomen progressiivisesta veroasteikosta. Jotkut ovat sitä mieltä, että Suomen verotusjärjestelmä syrjii isojen palkkojen saajia, koska he joutuvat maksamaan kaikista eniten veroja. Minä kuitenkin pidän siitä, että tämä järjestelmä tukee pienipalkkaisia, joten myös siivooja, satunnaisesti työtä tekevä opiskelija tai muuta matalapalkkaista työtä tekevä saa enemmän rahaa pankkitililleen matalamman veroprosentin myötä ja sen ansiosta pystyy elättämään itsensä yhdellä työpaikallaan eikä joudu tekemään 60–80-tuntista työviikkoa. Pidän suomen verojärjestelmää järkevänä, vaikka nykyisin palkastani veroihin ja muihin pakollisiin maksuihin vähennetään jo 1/3.

Toinen asia, joka ainakin minussa lisää halua maksaa verojani Suomessa vähän isomman veroprosentin mukaan on veronpalautus. Suomessa veronmaksajan on turvallista maksaa enemmänkin veroja, koska hän tietää saavansa kaikki liikaa maksamansa verot takaisin omalle pankkitililleen. 

Kotimaani verojärjestelmässäkin on omat plussansa. Yhtenä isona plussana voidaan pitää sitä, että kotimaani verot pysyvät alempina Suomeen verrattuna. Toisaalta jos kotimaassani maksaa enemmän veroja, kuin olisi pitänyt, rahojen palauttamiseksi tai niiden hyödyntämiseksi seuraavan veroperioodin veromaksuihin joutuu tekemään monimutkaisia hakemuksia ja joskus käymään verotoimistossa useammankin kerran tuloksetta. Kotimaassani paras strategia veroihin liittyen on maksaa veroja juuri sen verran kuin pitää maksaa eikä senttiäkään enempää, koska veronmaksaja ei välttämättä saa ylimääräisiä maksuja takaisin, vaikka kuinka yrittäisi. Vaikka kotimaan tilanne on muuttumassa digitalisaation myötä, mielestäni kotimaan verojärjestelmä ei ole vielä yhtä turvallinen ja houkutteleva veronmaksajan silmissä kuin Suomen verotusjärjestelmä.

Suomessa maksan veroni rauhallisin mielin jopa vähän korkeamman veroprosentin mukaan, kuin pitäisi, koska tiedän, että kaikki ylimääräiset maksut saan veropalautuksena seuraavana vuonna takaisin. Monille se on hyvä säästämisvaihtoehto, koska koko vuoden aikana voidaan maksaa vähän enemmän veroja ja seuraavana vuonna saada ylimääräisesti maksetut verot yhtenä summana tilille. Mielestäni tämä fakta lisää Suomen verojärjestelmän luotettavuutta ja veronmaksajien halua maksaa verot. 

Lomakorvaus, sijaiset

Kun aloin tehdä keikkoja eli työskennellä sijaisena Suomessa, sain tietää, että monilla aloilla Suomessa on olemassa sijaisten järjestelmä. Työpaikan oman työntekijän sairastuessa tämän vuoron tekemiseen etsitään sijainen. Kotimaassani ei yleensä käytetä sijaisia, vaan vuorossa olevat työntekijät joutuvat pärjäämään omin voimin. Kun sain tietää tästä Suomessa olevasta työmahdollisuudesta, ihastuin ja tartuin siihen heti. Olen tehnyt sijaisvuoroja useammassa eri työpaikassa muutaman vuoden ajan opiskeluni ohessa.

Pidän Suomessa olevaa sijaisten järjestelmää järkevänä asiana, sillä se lisää työpaikan työntekijöiden hyvinvointia, koska he eivät joudu jatkuvasti tekemään samaa työmäärää pienemmän työntekijämäärän voimin. Alalla on erilaisia käytänteitä: on työpaikkoja, joilla on oma yksikkökohtainen sijaisten lista. On myös isompia yrityksiä, jotka välittävät sijaisia useammille yrityksille.

Sijaiselle tarjotaan vuoro, mutta hän saa itse päättää, mitkä vuorot hän ottaa. Sijaisena toimiminen on mielestäni hyvä mahdollisuus opiskelijoille työkokemuksen kartuttamiseksi. Omasta kokemuksestani tiedän, että työn voi hyvin usein sovittaa yhteen opiskelun kanssa. Sijaisena toimiminen sopii myös niille, jotka haluavat itse päättää, milloin he pitävät lomansa ja mitkä työvuorot he tekisivät.

En ollut niin ihmeissäni, kun sain tietää sijaisena toimimisesta, mutta yllätyin todella paljon saatuani ensimmäisen palkkakuittini. Kaikkien tuntipalkkojen ja iltavuorolisien lisäksi siinä oli mukana ihmerivi ”lomakorvaus”. Olin toki onnellinen, että tämän rivin ansiosta sain enemmän rahaa tuntipalkkani ja vuorolisieni päälle. Ihmettelin asiaa kuitenkin, koska en tiennyt, mistä nämä rahat maksetaan. 

Sain asiasta selvää myöhemmin ja yllätyin totaalisesti. Olin valmis siihen, että sijaiselle voidaan maksaa samankokoista palkkaa kuin työpaikan työntekijöille, mutta en tullut ajatelleeksi, että sijaiselle voitaisiin maksaa korvausta lomasta, jota työnantaja luonnollisista syistä johtuen ei voisi sijaiselle tarjota. 

Suomessa riippuen kummankin alan työehtosopimuksesta lomakorvauksen määrä on vaihtelevasti 9–11 prosenttia työvuoron ansiosta. Tämä oli minulle erittäin positiivinen yllätys. Näin ollen satunnaisesti sijaisvuoroja tekevä ei saa lomaa, mikä on täysin normaalia, mutta sen sijaan saa lomakorvauksen rahana. Työpaikan työntekijä saa sen sijaan normipalkan ilman lomakorvauksia, mutta ansaitsee sen sijaan lomapäiviään ja saa loma-ajastaan lomarahan. Mielestäni tämä on järkevä järjestelmä.

On paljon muitakin asioita, joita olen oppinut Suomen elämästä. Mitä Suomen työelämän käytänteitä olet sinäkin ihmetellyt Suomeen muutettuasi?

Tämä teksti on kirjoitettu Kirjoittamisen ja tekstityön kurssilla keväällä 2021. Teemana oli ”Miten Suomi ja suomalainen kulttuuri ovat muuttaneet minua?”

Kirjoittanut: Claudia Jimon

Päädyin opiskelemaan suomea sattumalta, ja loppujen lopuksi valmistuin suomen kielen kandidaatiksi neljä vuotta sitten. Olin valmis aloittamaan työurani, mutta useiden työhaastattelujen jälkeen tiesin, että toimistotyö ei sovi minulle. 

Oli heinäkuu, erittäin kuuma ja hikinen päivä, kun päätin lähteä au pairiksi Suomeen. Siitä lähtien olen asunut Suomessa ja olen ollut au pair, lastenhoitaja ja maisteriopiskelija. Minulta kysytään usein, että onko Suomi muuttanut minua ja olenko oppinut jotain uutta näiden vuosien aikana? Sanoisin, että ehdottomasti kyllä.

1. Luonnon ja harrastusten arvostaminen

Olen lenkkeillyt ja retkeillyt ennenkin, mutta Suomen luonnon kautta olen oppinut arvostamaan luontoa pakopaikkana kaupungin melulta. Miksi tajusin sen vasta täällä? Rehellisesti sanottuna, en tiedä, mutta tiedän, että elämäni parhaat hetket löytyvät metsästä ja luonnosta. Olen oppinut arvostamaan kaikkea mitä luonto antaa: rauhallista aikaa, raikasta ilmaa ja yhteyttä luontoon. 

Olen arvioinut uudelleen aktiivisen elämän periaatteita, koska ympärilläni kaikki harrastavat liikuntaa: naapurit, äidit, pomot, lapset, koirat, mummot ja papat, sinkut ja naimisissa olevat. Niinpä itse aloitin hiihdon ja joogan harrastamisen, jota en ollut ikinä halunnut kokeilla ennen Suomeen muuttoa. 

2. Varhainen lounas ja säännöllinen syöminen

“Hei, tuletko syömään lounasta?”

“Umm, joo, mutta kello on vasta 11.”

“Niinpä. On ruoka-aika.” 

Niin sanoi minun isäntäperheeni äiti ensimmäisenä päivänä, kun muutin Suomeen. Silloin en voinut kuvitella, miten on mahdollista syödä lounasta niin aikaisin, koska koko elämäni tiesin, että lounasta syödään klo 14 tai myöhemmin. Ymmärrän, että jos aikaisin herää, niin tulee aikaisin myös nälkä, mutta yhdeltätoista olen vasta juonut aamukahvini ja aloittanut päiväni. Vuosien aikana kompromissi löytyi, ja varhainen lounas mahtui aikatauluuni. Kahdeltatoista.

Samaan aikaan ruokailuhetket ovat myös muuttuneet elämässäni. En tiedä, oletko koskaan kokenut sellaista kiirettä, jolloin et muistanut syödä etkä pystynyt rauhoittumaan. Tällaisia olivat minun arkipäiväni kotimaassani. Ehkä viime vuonna huomasin, että en syö enää kiireessä, enkä kouluun tai töihin kävellessäni, vaan istun pöydän ääressä ja keskityn yhteen asiaan: rauhalliseen ruokahetkeen. Suomalaiset syövät säännöllisemmin kuin olen itse ikinä syönyt, ja vaikka välipala oli ennenkin tuttu (erityisesti lapsena), tajusin, että myös aikuisena voi hyvinkin syödä 4-5 kertaa päivässä. 

3. Hiljaisuuden merkitys ja puhelias ihminen

Minusta aina sanottiin, että olin jo pienenä lapsena erittäin puhelias ja utelias. Aikuisena ymmärsin myös, että puhelias ihminen on yleensä ystävällisempi ja helpommin lähestyttävä. 

Tämä muuttui kokonaan, kun muutin Suomeen. Suomalainen kulttuuri arvostaa hiljaisuutta ja hiljaisia ihmisiä. Huomasin itse, miten olen vuosien aikana muuttunut hiljaisemmaksi, ja osaan enemmän kuunnella ja huomata ihmisiä ympärilläni. Se on hyvä juttu, MUTTA se varmasti johtuu myös siitä, että itse olen “kasvanut isoksi”. Toisaalta itse viihdyn puheliaiden ihmisten seurassa, joten haluaisin pysyä myös sellaisena.

4. Vaatteiden merkitys

Säännöt ovat olleet suuri osa elämääni ja minut opetettiin seuraamaan niitä. Olen myös oppinut, että ulkonäkö ja vaatteet ovat tärkeitä. Vaikka menin vain kauppaan, minun piti valita “kunnon” vaatteet. Voitte kuvitella, miltä minusta tuntui, kuin menin ensi kerta K-marketiin ja törmäsin siellä ihmisiin, joilla oli päällä samanlaisia huppareita, kuin itselläkin – vaatteita, joita itse olisin käyttänyt vain kotona. 

Ymmärsin heti, että suomalaisessa kulttuurissa vaatteilla ja ulkonäöllä ei ole tarkoitus tuomita ihmisiä, vaan saavutuksesi määrittelevät sinut. Totta kai ulkonäkö ja vaatteet ovat tärkeitä osia suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta ulkonäkö ei ole kuitenkaan tärkeintä. 

On parasta käydä lauantaiaamuna kaupassa huppariin pukeutuneena! 

5. Koirat ovat ihania

Kuten jo aluksi mainitsin, vietin ensimmäiset kaksi vuotta Suomessa au pairina kahdessa eri perheessä. Kummallakin perheellä oli myös koiria. Siihen asti olin koko elämäni pelännyt koiria. Koiranpennut olivat aina ihania ja söpöjä, mutta aikuisen koiran vieressä en uskaltanut olla. 

Au pair- vuosien jälkeen olen asunut monissa eri asunnoissa, ja joka paikassa on ollut vähintään yksi naapuri, jolla oli koira, kissa tai joku muu lemmikki. 

Vasta Suomessa, suomalaisessa perheessä, suomalaisessa ympäristössä tajusin, että pidän koirista ja niiden ihanasta luonteesta. 

Vaikuttavatko suomalainen kulttuuri ja suomalaiset henkilöt vielä minun elämääni? Sanoisin, että kyllä, vaikka itse en enää huomaa sitä helposti, kuten alussa. Olisinko muuten muuttunut ihmisenä, jos olisin matkustanut johonkin toiseen maahan? Varmasti. 

Mutta olivatko kaikki muutokset positiivisia ja elämää muuttavia? Ehkä joo, ehkä ei. Tärkeintä on, mitä teemme muutosten kanssa. Pyrimmekö itse vaikuttamaan niihin muutoksiin? 

Tämä teksti on kirjoitettu Kirjoittamisen ja tekstityön kurssilla keväällä 2021. Teemana oli ”Miten Suomi ja suomalainen kulttuuri ovat muuttaneet minua?”

Kirjoittanut: Varvara Brussueva

Olen opiskellut suomea jo kuusi vuotta. Aloin kielen oppimisen muutettuani Suomeen. Ensin asuin pienissä kylissä, joissa enemmistö osasi ainoastaan äidinkieltään. Minulla ei ollut mahdollisuutta puhua ihmisten kanssa englantia, vaikka halusin sitä. Suhteeni suomen kieleen oli vaihteleva: joskus sanoin, että rakastan tätä kieltä, joskus meillä oli vaikea taistelu. Silti oli kiinnostavaa opiskella suomea, koska se on vanha kieli, vaikka Suomen valtio on syntynyt vain reilut sata vuotta sitten!

Kun loppujen lopuksi muutin pääkaupunkiseudulle, huomasin, että valtava määrä ulkomaalaisia ei osaa riittävästi suomea. He puhuvat vain englantia eivätkä tarvitse suomea arkielämässä. “Miksi näin? Eikö ole motivaatiota osata suomea?”

– Kyllä, minä pärjään ilman suomea, sanoo yksi ravintolakokkina työskentelevä ulkomaalainen.

– Kyllä, olisi kiva joskus opiskella suomea, mutta se on niin vaikea, huudahtaa IT-alalla työskentelevä mies

– Kaikki kaverit puhuvat englantia enkä tiedä, kenen kanssa voisin puhua suomea, valittaa nainen.

– Mitä ihmettä, väitän minä, eikö ole mahdollista vaan puhua suomea suomalaisten kanssa?

Englanti todella tulee vastaan kaikkialla. Ensimmäiseksi huomasin yliopistossa, että akateeminen sanasto on täynnä englanninkielisiä termejä. Jos opiskelee esimerkiksi matematiikkaa tai lingvistiikkaa, on osattava englantia. Monissa yliopistoissa jotkut alat ovat vain englannin kielellä, esimerkiksi business-ala. (Lue aiheesta lisää: Pirjo Hiidenmaa 2003: Suomen kieli – who cares? Helsinki: Otava. Luku 2 )

Toiseksi huomasin, että kun jotkut suomalaiset huomaavat aksenttini, he alkavat jopa tyrkyttää englannin kieltä, vaikka jatkan suomea puhumista. Kuulosta todella hauskalta:

– Hi! Would you like a tee or coffee? Kysyy suomalainen tarjoilija.

– Hei! Ostaisin vaikka teetä, vastaan minä.

– Okey, I’ll bring you soon, jatkaa tarjoilija.

Se on ymmärrettävää, koska periaatteessa kaikkien elävien kielten tarkoitus on vuorovaikutus ja kommunikointi. Jos ihmisille on helpompaa ja nopeampaa kommunikoida englanniksi, he käyttävät mieluummin tätä kieltä.

Näistä syistä monet minun ystäväni, jotka asuvat pääkaupunginseudulla käyttävät vain englantia, vaikka heillä on hyvä suomen kielen taito. Vielä enemmän on sellaisia tuttuja, jotka eivät opiskele suomea, koska sitä ei tarvita korkeakouluissa eikä töissä.

Siitä huolimatta huomasin, että kun alan puhua suomea suomalaisten kanssa ulkomailla, he vetävät syvään henkeä ja luottavat minuun enemmän eivätkä halua enää puhua englantia. Suomalaiset rakastavat omaa kieltään ja kulttuuriaan ja kunnioittavat, kun ulkomaalainen osaa heidän äidinkieltään. Kyllä melkein kaikki tietävät, että suomi on yksi vaikeimmista maailman kielistä ja sen osaaminen vaatii aikaa.

Todennäköisesti englannin puhumista jatkavat suomalaiset haluavat vain harjoitella vierasta kieltä. Voi olla, että he ovat ylpeitä ja haluavat näyttää, että osaavat englantia tai antavat vähän hengähtää vaikean kielen opiskelun välillä. Taikka kaikki yhdessä.

Suomalaiset ylipäänsä luottavat enemmän kaikkeen kotimaiseen. Siksi on aina tärkeää kysyä ”puhutaanko nyt suomea?”

Tämä teksti on kirjoitettu Suomen kielen ja kulttuurin aineopintojen Akateemisen vuorovaikutuksen kurssilla syksyllä 2020. Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijat ovat oppineet suomen toisena tai vieraana kielenä.

Kirjoittanut: Flavie Thiefin

Suomen koulutusjärjestelmän hyvä maine on monelle suomalaiselle jo tuttu, ja useammat maat pitävät Suomea koulutuksen kannalta roolimallina. Olen itse kansainvälinen opiskelija Helsingin yliopistossa, jossa olen opiskellut pari vuotta. Opiskelin sitä ennen kotimaassani Ranskassa, ja saavuin Suomeen ensin vaihto-opiskelijana. Havaitsin silloin monta eroa suomalaisen ja ranskalaisen korkeakoulutuksen välillä, ja juuri niiden takia päätin jäädä Suomeen opiskelemaan. Esittelen Norsu-blogin suomalaisesta koulutusjärjestelmästä kiinnostuneille oman kokemukseni perusteella viisi syytä, miksi Suomessa on paljon miellyttävämpää opiskella kuin Ranskassa:

1. Kurssit ovat Suomessa monipuolisempia
Hyvänä opiskelijana pidetään Ranskassa sitä, joka istuu luennolla hiljaa ja kirjoittaa runsaasti muistiinpanoja. Kirjoittaminen tuntuu olevan opettajien mielestä ainoa tapa oppia, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että vieraiden kielten opetuksessa ei kehitetä juurikaan suullista kielitaitoa. Suomalaiset opettajat taas ovat hyvin tietoisia siitä, että eri ihmiset oppivat eri tavoilla. Heidän antamansa tehtävät ovat tästä syystä paljon monipuolisempia: kirjoitettuja ja suullisia tehtäviä annetaan esimerkiksi paljon tasapainoisemmin. Opiskelijoilla on Suomessa yleensä aktiivisempi rooli: opettaja ei ole ainoa, joka puhuu, vaan opiskelijat saavat osallistua vaikkapa ryhmäkeskusteluihin ja vaihtaa keskenään ajatuksia.

2. Suomessa saa kertoa oman mielipiteensä
Ranskalaiselle opiskelijalle on selvää, että kun hänelle annetaan vaikkapa kaunokirjallisuutta analysoitavaksi, kukaan ei ole kiinnostunut siitä, mikä HÄNEN tulkintansa kirjasta on. Opettaja kertoo luentojen aikana siitä, miten kirjaa pitää tulkita ja mitä kirjoittaja tarkoitti jokaisella sanalla. Kirjallisuuden kurssin suorittaminen tarkoittaa siis pelkästään opettajan tulkinnan oksentamista tenttipaperille. Suomessa taas opettaja toki antaa luettaville teoksille taustaa luentojen aikana, mutta opiskelijalle ei kuitenkaan kerrota mitä hänen pitää ajatella kyseisestä teoksesta. Opettaja on sen sijaan avoin opiskelijoiden mielipiteille ja ymmärtää, että samaa teosta voi tulkita eri tavoin. Tämä ei päde vain kirjallisuuden kursseihin, vaan kaikkiin kursseihin, jotka vaativat jonkinlaista analysointia tai tulkitsemista. Suomessa voi siis suorittaa kursseja, vaikka olisi eri mieltä opettajan kanssa.

3. Opiskelijat tekevät Suomessa omia valintojaan
Tutkinnot koostuvat Ranskassa ensisijaisesti kaikille pakollisista kursseista. Suoritin siellä kanditutkinnon ja sain opintojeni aikana valita itse vain kolme kursseistani (rajoitetuista vaihtoehdoista). Suomalaisilla opiskelijoilla taas on mahdollisuus valita suuri osa kursseistaan. Tietyn tutkinnon suorittamiseen kuuluu toki kaikille pakollisia opintojaksoja, mutta myös valinnaisia opintoja, joilla opiskelijat voivat suuntautua opinnoissaan kiinnostuksensa mukaisesti.

4. Suomalaisilla opiskelijoilla on vähemmän kursseja ja tenttejä
Suurimmasta osasta kursseja saa Ranskassa kolme opintopistettä, Suomessa taas viisi. Ranskalaisilla on tästä syystä enemmän kursseja, eivätkä he voi päättää suorittavansa vähemmän kuin 30 opintopistettä lukukaudessa. Jokaisen kurssin suoritukseen kuuluu tavallisesti kotitehtävien lisäksi pari tenttiä. Suomessa opiskelijoiden osaamista testataan useammin pienillä kotitehtävillä, ja monella kurssilla on näiden lisäksi vain lopputentti. Minulla on ollut Suomessa keskimäärin kuusi kurssia ja kuusi lopputenttiä lukukaudessa, Ranskassa taas 11 kurssia ja 22 tenttiä.

5. Suomessa saa parempia arvosanoja
Suuri yllätys Suomeen saapuessani oli se, että täällä voi saada täydet pisteet, vaikka olisi tehnyt pari virhettä. Ranskassa opiskelijan tuotoksesta ei pitäisi löytyä niitä yhtään, jotta hän saisi viitosen. Olen jopa kohdannut opettajia, jotka eivät koskaan antaneet täysiä pisteitä, vaikka opiskelijan tuotos olisi virheetön. Selityksenä oli, että: “Haluan osoittaa opiskelijoille, että aina on parannettavaa”. Käytännössä opiskelijoille osoitetaan erityisesti, etteivät he saa viitosta, vaikka sen ansaitsisivat. Suomalaiset opettajat ovat paljon kannustavampia, ja tuntuvat kiinnittävän enemmän huomiota siihen, mitä opiskelija osaa tehdä, kuin hänen virheisiinsä. Hyvien arvosanojen saavuttaminen on siis Suomessa paljon helpompaa.

Tämä teksti on kirjoitettu Suomen kielen ja kulttuurin aineopintojen Akateemisen vuorovaikutuksen kurssilla syksyllä 2020. Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijat ovat oppineet suomen toisena tai vieraana kielenä.