5 asiaa, miten Suomi on muuttanut minua

Kirjoittanut: Claudia Jimon

Päädyin opiskelemaan suomea sattumalta, ja loppujen lopuksi valmistuin suomen kielen kandidaatiksi neljä vuotta sitten. Olin valmis aloittamaan työurani, mutta useiden työhaastattelujen jälkeen tiesin, että toimistotyö ei sovi minulle. 

Oli heinäkuu, erittäin kuuma ja hikinen päivä, kun päätin lähteä au pairiksi Suomeen. Siitä lähtien olen asunut Suomessa ja olen ollut au pair, lastenhoitaja ja maisteriopiskelija. Minulta kysytään usein, että onko Suomi muuttanut minua ja olenko oppinut jotain uutta näiden vuosien aikana? Sanoisin, että ehdottomasti kyllä.

  1. Luonnon ja harrastusten arvostaminen

Olen lenkkeillyt ja retkeillyt ennenkin, mutta Suomen luonnon kautta olen oppinut arvostamaan luontoa pakopaikkana kaupungin melulta. Miksi tajusin sen vasta täällä? Rehellisesti sanottuna, en tiedä, mutta tiedän, että elämäni parhaat hetket löytyvät metsästä ja luonnosta. Olen oppinut arvostamaan kaikkea mitä luonto antaa: rauhallista aikaa, raikasta ilmaa ja yhteyttä luontoon. 

Olen arvioinut uudelleen aktiivisen elämän periaatteita, koska ympärilläni kaikki harrastavat liikuntaa: naapurit, äidit, pomot, lapset, koirat, mummot ja papat, sinkut ja naimisissa olevat. Niinpä itse aloitin hiihdon ja joogan harrastamisen, jota en ollut ikinä halunnut kokeilla ennen Suomeen muuttoa. 

2. Varhainen lounas ja säännöllinen syöminen

“Hei, tuletko syömään lounasta?”

“Umm, joo, mutta kello on vasta 11.”

“Niinpä. On ruoka-aika.” 

Niin sanoi minun isäntäperheeni äiti ensimmäisenä päivänä, kun muutin Suomeen. Silloin en voinut kuvitella, miten on mahdollista syödä lounasta niin aikaisin, koska koko elämäni tiesin, että lounasta syödään klo 14 tai myöhemmin. Ymmärrän, että jos aikaisin herää, niin tulee aikaisin myös nälkä, mutta yhdeltätoista olen vasta juonut aamukahvini ja aloittanut päiväni. Vuosien aikana kompromissi löytyi, ja varhainen lounas mahtui aikatauluuni. Kahdeltatoista.

Samaan aikaan ruokailuhetket ovat myös muuttuneet elämässäni. En tiedä, oletko koskaan kokenut sellaista kiirettä, jolloin et muistanut syödä etkä pystynyt rauhoittumaan. Tällaisia olivat minun arkipäiväni kotimaassani. Ehkä viime vuonna huomasin, että en syö enää kiireessä, enkä kouluun tai töihin kävellessäni, vaan istun pöydän ääressä ja keskityn yhteen asiaan: rauhalliseen ruokahetkeen. Suomalaiset syövät säännöllisemmin kuin olen itse ikinä syönyt, ja vaikka välipala oli ennenkin tuttu (erityisesti lapsena), tajusin, että myös aikuisena voi hyvinkin syödä 4-5 kertaa päivässä. 

3. Hiljaisuuden merkitys ja puhelias ihminen

Minusta aina sanottiin, että olin jo pienenä lapsena erittäin puhelias ja utelias. Aikuisena ymmärsin myös, että puhelias ihminen on yleensä ystävällisempi ja helpommin lähestyttävä. 

Tämä muuttui kokonaan, kun muutin Suomeen. Suomalainen kulttuuri arvostaa hiljaisuutta ja hiljaisia ihmisiä. Huomasin itse, miten olen vuosien aikana muuttunut hiljaisemmaksi, ja osaan enemmän kuunnella ja huomata ihmisiä ympärilläni. Se on hyvä juttu, MUTTA se varmasti johtuu myös siitä, että itse olen “kasvanut isoksi”. Toisaalta itse viihdyn puheliaiden ihmisten seurassa, joten haluaisin pysyä myös sellaisena.

4. Vaatteiden merkitys

Säännöt ovat olleet suuri osa elämääni ja minut opetettiin seuraamaan niitä. Olen myös oppinut, että ulkonäkö ja vaatteet ovat tärkeitä. Vaikka menin vain kauppaan, minun piti valita “kunnon” vaatteet. Voitte kuvitella, miltä minusta tuntui, kuin menin ensi kerta K-marketiin ja törmäsin siellä ihmisiin, joilla oli päällä samanlaisia huppareita, kuin itselläkin – vaatteita, joita itse olisin käyttänyt vain kotona. 

Ymmärsin heti, että suomalaisessa kulttuurissa vaatteilla ja ulkonäöllä ei ole tarkoitus tuomita ihmisiä, vaan saavutuksesi määrittelevät sinut. Totta kai ulkonäkö ja vaatteet ovat tärkeitä osia suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta ulkonäkö ei ole kuitenkaan tärkeintä. 

On parasta käydä lauantaiaamuna kaupassa huppariin pukeutuneena! 

5. Koirat ovat ihania

Kuten jo aluksi mainitsin, vietin ensimmäiset kaksi vuotta Suomessa au pairina kahdessa eri perheessä. Kummallakin perheellä oli myös koiria. Siihen asti olin koko elämäni pelännyt koiria. Koiranpennut olivat aina ihania ja söpöjä, mutta aikuisen koiran vieressä en uskaltanut olla. 

Au pair- vuosien jälkeen olen asunut monissa eri asunnoissa, ja joka paikassa on ollut vähintään yksi naapuri, jolla oli koira, kissa tai joku muu lemmikki. 

Vasta Suomessa, suomalaisessa perheessä, suomalaisessa ympäristössä tajusin, että pidän koirista ja niiden ihanasta luonteesta. 

Vaikuttavatko suomalainen kulttuuri ja suomalaiset henkilöt vielä minun elämääni? Sanoisin, että kyllä, vaikka itse en enää huomaa sitä helposti, kuten alussa. Olisinko muuten muuttunut ihmisenä, jos olisin matkustanut johonkin toiseen maahan? Varmasti. 

Mutta olivatko kaikki muutokset positiivisia ja elämää muuttavia? Ehkä joo, ehkä ei. Tärkeintä on, mitä teemme muutosten kanssa. Pyrimmekö itse vaikuttamaan niihin muutoksiin? 

Tämä teksti on kirjoitettu Kirjoittamisen ja tekstityön kurssilla keväällä 2021. Teemana oli ”Miten Suomi ja suomalainen kulttuuri ovat muuttaneet minua?”

Lähemmäksi korkeakoulutusta AKVA:n kautta

AKVA-koulutus auttaa maahanmuuttajia integroitumaan akateemiseen maailmaan 

Tässä kirjoituksessa kerrotaan AKVAkoulutuksesta ja sen tavoitteista, sisällöstä ja toimivuudesta. Jutun ovat kirjoittaneet Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijat yhteistyönä perusopintoihin kuuluvalla Kielitaito II –kurssilla, ja jutun taustaksi he ovat haastatelleet AKVA-koulutuksen opiskelijoita ja opettajia. 

 Mikä on AKVA? 

AKVA ei ole lyhenne akvaariosta, akvarellista tai akvaviittista eikä akvamariinista. 

AKVA (=akateemiset valmiudet) on valmentava koulutus maahanmuuttajille, jotka haluavat tulevaisuudessa opiskella yliopistossa tai  ammattikorkeakoulussa. Se on yliopistossamme uusi avaus, jonka rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Ensimmäiset AKVA-koulutukseen valitut opiskelijat aloittivat opintonsa maaliskuussa 2020, ja heidän opintonsa päättyvät tämän vuoden toukokuussa. Hanketta koordinoi Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut HY+, ja opetuksesta on toukokuussa päättyvässä toteutuksessa vastannut pääosin suomen  kielen ja pohjoismaisten kielten osasto. Myös Avoin yliopisto ja Helsingin yliopiston SIMHE-neuvonta ovat olleet mukana hankkeessa.

AKVA-koulutuksessa perehdytään opiskelijoille olennaiseen tietoon korkea-asteen opinnoista Suomessa: eri vaihtoehtoihin, opiskelupaikan hakemiseen ja opiskeluun. Toisaalta kehitetään korkeakouluopinnoissa vaadittavia taitoja. Opintojen tukena koulutuksessa on niin yksilö- kuin ryhmäohjaustakin.  

 Opiskelijoiden taustat ja tavoitteet 

Jokaisella opiskelijalla on erilainen tarina ja kaikilla on omanlaisensa tausta, johon useimmilla kuuluu korkeakoulututkinto omasta kotimaasta, mutta vähintäänkin lukio-opinnotKaikilla on kuitenkin sama päämäärä tulevaisuuden suhteen: he kaikki haluaisivat jatkaa opiskelua jossakin korkeakoulussa, joko ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa, minkä takia he tarvitsevat kehittyneempää suomen kielen taitoa. AKVA-kurssilla heillä on vapaus valita, mihin he keskittyvät.  

Suosittuja ammatteja opiskelijoilla ovat muun muuassa opettaja ja sosionomi.  Jotkut opiskelijat työskentelivät opettajina omissa kotimaissaan ja haluavat jatkaa tätä työtä Suomessa. Sitä varten he tarvitsevat paremman kielitaidon päästäkseen opiskelemaan pedagogiikkaa. Toiset valitsivat  urapolkunsa sosiaali– ja terveysalalta: sosionomi, sairaanhoitaja, laborantti jne. Jotkut ovat toimineet sosiaalialalla Suomessa jo pitkään, mutta nyt haluavat mennä eteenpäin urallansa Joukossa on myös aivan muista aloista kiinnostuneita opiskelijoita – it-ala, liiketalous, oikeustiede vain muutamina esimerkkeinä. 

Kurssin opiskelijoiden tarinoita

Rita on asunut Suomessa kolme ja puoli vuotta. Ennen muuttoa Suomeen Rita oli työskennellyt Unkarissa mikrobiologina. Hän haluaisi jatkaa samassa ammatissa Suomessakin, mutta jos se ei onnistu, hän haluaa opiskella esimerkiksi ympäristöbiologiaa tai laadunvalvontaa. Sitä varten hän tarvitsi parempaa kielitaitoa. AKVA:n aikana Rita kokee kielitaitonsa kehittyneen A2:sta B1-tasoon. 

Yukho joutui muttamaan kotimaansa Kambodzan poliittisen tilanteen takia Suomeen 2000-luvun alussa opiskeltuaan siellä vuoden verran kasvatustiedettä. Suomessa hän valmistui laborantiksi ammattikoulusta ja on toiminut pitkään tässä ammatissa. Hänen suullinen kielitaitonsa on sujuva, kuitenkin hän halusi kehittää omaa kirjoitustaitoaan ja siksi haki AKVA:an. 

Alina on valmistunut venäjän kielen vieraana kielenä opettajaksi. Hän on asunut Suomessa kaksi vuotta ja haluaisi opiskella lisää suomen kieltä päästäkseen opiskelemaan pedagogiikka. Nyt hän hakee opiskelemaan Haaga-Heliaan ja vaihtoehtoisesti etsii suomen kielen kursseja kehittääkseen suomen kielen taitoaan edelleen. 

 Opinnot AKVAssa 

Opiskelijat jaettiin opintojen alussa eri ryhmiin tason mukaan: A- ja B-tason ryhmiin. Kummankin tason ryhmässä tehdään sekä suullisia että kirjallisia tehtäviä. Kurssin ohella opiskelijoiden pitää tehdä paljon itsenäistä opiskelua. Heidän pitää katsoa uutisia, lukea lehtiä ja kuunnella ihmisten puhetta. Esimerkiksi unkarilainen Rita tykkäsi suomenkielisten piensarjojen katsomisesta. Opiskelijoiden mielestä suullisten taitojen harjoittaminen on ollut tarpeellisinta, mutta kaikki tehtävät ovat silti olleet antoisia ja opetus on ollut tarpeeksi yksilöllistä, vaikka opiskelijoita on paljon.  

Opiskelijat opiskelevat myös opiskelutaitoja, englantia, yhteiskuntietoa ja tämän lisäksi itseä kiinnostavan, opiskelijoiden omiin eri tavoitteisiin liittyvän  alan opintoja.  Esimerkiksi, jos opiskelija on kiinnostunut pedagogisista opinnoista, hän voi AKVAhankkeen aikana suorittaa pedagogisiin opintoihin liittyviä kursseja Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa tai muussa valitsemassaan avoimessa korkeakoulussa osana AKVA-koulutusta.  

Vallitsevan koronatilanteen takia opetus on  tapahtunut enimmäkseen  etäopetuksena Zoomin kautta. Opiskelijat kertovat saaneensa jokaisesta tehtävästä henkilökohtaista palautetta, selkeät selvitykset siitä, mitä pitää tehdä jatkossa ja kuinka korjata omat virheensä. Opettajat ovat mukana tukemassa opiskelijoita. Lisäksi opiskelijoilla on tuutoritapaamisia omien alojensa pienryhmien kanssa.

Opiskelijoiden yhteisenä isona toiveena oli isompi määrä harjoituksia, joissa pääsisi harjoittelemaan enemmän puhekieltä. Kurssi tuntui myös liian lyhyeltä suureen opiskelumäärään verrattuna. Opiskelijoiden mielestä olisi hyödyllisempää, jos kurssi kestäisi pidempään. 

 Koulutuksen tavoitteet ja niiden toteutuminen 

AKVAkoulutuksen tavoitteiden keskeisin osa on suomen kielen opiskelu, ja opinnot on rakennettu niin, että eri osa-alueiden opinnot tukevat toinen toisiaan. Opiskelijoiden yleiset opiskeluvalmiudet ovat parantuneet kurssin kuluessa ja kaikkien tätä juttua varten haastateltujen opiskelijoiden odotukset olivat täyttyneet. Opiskelijat olivat iloisia, että olivat päässeet AKVA-kurssille.  AKVA-koulutuksen ansiosta kielitaito on kehittynyt niin paljon, että opiskelijat uskaltavat käyttää suomea aiempaa rohkeammin ja pärjäävät nyt arkielämässä käyttäen suomea aiempaa monipuolisemmin eri tilanteissa 

Kielitaito auttaa tietenkin paljon myös muiden tavoitteiden saavuttamisessa. AKVA-koulutus on ollut erityisen hyödyllinen myös ohjaamalla opiskelijoita heidän omia tavoitteitaan kohti ja madaltanut kohderyhmän kynnystä korkeakoulupintoihin. Haastateltujen opiskelijoiden mielestä AKVA-koulutuksessa suurimmat saavutukset ovat itsevarmuus siitä, että on mahdollista pärjätä korkeakouluopinnoissa, rohkeus suunnitelmien toteuttamisessa ja luottamus tavoitteiden saavutettavuuteen. Toiset saavutukset tässä koulutuksessa ovat myös opettajien antamat neuvot siitä, mitä pitää tehdä tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Muutamat opiskelijat tunsivat kuitenkin epävarmuutta omasta tulevaisuudestaan: he eivät olleet varmoja, että Suomessa he löytävät hyvää työtä tai menestyvät hyvin elämässä. Mutta AKVA-koulutuksen etu on se, että opiskelijat saavat tietoa ja neuvoja sekä opettajilta että ohjaajalta. Parhaimmillaan kurssin aikana opiskelijat alkavat uskoa omiin voimiinsa ja ymmärtävät, että he voivat menestyä hyvin heidän uudessa maassaan.   

Teksti: Chiara Albanese, Marija Atanasovska, Burak Basar, Lotta Falck, Anastassia Filimonova, Olga Goncharko, Mariana Grossman, Sujin Lee, Laura Mukkulainen, Poet Qeriqi, Cecilia Riska, Daria Rytkönen, Anneli Sihvart ja Taija Udd. 

Suomi, saksa vai sittenkin molemmat? Kokemuksia monikielisestä lapsuudesta

Kirjoittanut: Max Pinno

”Mama Deutsch” eli ’Äidille saksaksi’. Noin sanoin kaksivuotiaana, juuri kotimatkalla päiväkodista. Sanoin sen, koska muistin, että äitini ei ymmärrä tarinaani päiväkodista, koska hän ei ymmärrä suomea.

Lapsena arkeni oli hyvin kaksikielinen. Olin noin vuoden vanha, kun muutimme äitini kanssa Suomeen. Kävin suomenkielistä päiväkotia, leikin naapurilasten kanssa Espoossa ja minun parhaan kaverini nimi oli Niki. Kotona puhuttiin saksaa, lomat vietettiin Saksassa ja joulu juhlittiin saksalaiseen tyyliin.

Minun ympäristöni koostui siis silloin saksalaisesta kodista ja kodin ulkopuolisesta suomenkielisestä maailmasta. Valitettavasti lapsen monikielisyys otetaan usein itsestäänselvyytenä. Kun lapsi asetetaan monikieliseen ympäristöön, monikielisyys saatetaan odottaa automaattisena tuloksena. Automaattisesti lapsen monikielisyys ei kuitenkaan onnistu.

Ympäristöllä on ehdottomasti iso vaikutus siihen, miten ja mitä kieliään lapsi oppii. Jos ei olisi sellaista vaikutusta, en olisi kirjoittanut tätä blogia suomeksi. Mutta vielä isompi vaikutus oppimiseen lähtee siitä, millaisissa suhteissa ja millaisessa vuorovaikutuksessa lapsi käyttää kieliään.

Heini Huhtisen Kielikello-lehden artikkelissa Kaksikielisyys on mahdollisuus, ei itsestäänselvyys mainitaan, että turvallisesta suhteesta vanhempiinsa on paljon hyötyä, sillä lapsi haluaa myös käyttää kieltä, jota välittävät vanhemmat käyttävät lapsensa kanssa. Äitini ei luovuttanut tilanteissa, kun en tiennyt tai muistanut oikeaa saksankielistä sanaa ja kun puhuin sekoitusta saksasta ja suomesta. Päinvastoin, hän auttoi minua löytämään oikeaa sanaa, toistamalla lauseen tai kertomalla oikean sanan, jotta ensi kerralla voisin muistaa sen. Samalla hän aina kuunteli minua, vaikka hän ei aina ymmärtänyt minua. Toisin sanoen, hän oli valmis tehdä töitä kaksikielisyyteni eteen. Ilman vanhempien panostusta, oma monikielisyyteni ei olisi onnistunut.

Monikielisyydestä ajatellaan usein olevan myös haittaa lapsille. Moni vanhempi pelkää, että lapsen taidot hänen osaamissa kielissään jäävät suhteellisen huonoiksi. Tämä on tietenkin mahdollista. Jos lapsi viettää suurimman osan päivästään yhden kielen ympäristössä lapsen kosketus toisiin kieliin, esimerkiksi toisen vanhemman äidinkieleen, on pienempi. Puhuin itsekin ajoittain huonosti saksaa ja toisaalta todella hyvin suomea, koska olin niin tiivisti ollut kosketuksissa suomen kielen kanssa. Äitini kanssa käytin kuitenkin joka päivä myöskin saksan kieltä, mitä itse pidän tosi tärkeänä minun saksan kielen oppimiseni kannalta.

Yksi monikielisyyden suurimmista eduista on, että lapsi ehkä lapsuudestaan asti osaa puhua ja ymmärtää moniakin erilaisia kieliä. Näin kävi minullekin: puhun nykyään sekä saksaa että suomea. Olen toki opiskellut suomen kieltä yliopistossa ja ilman sitä en varmastikaan osaisi suomea niin hyvin. Mutta kaksikielinen varhaislapsuuteni antoi siihen ehdottomasti hyvät eväät.

Toinen iso etu monikielisyydestä on, että lapsi saa paljon erilaisia vaikutuksia eri kulttuureista. Oma intoni kieliä ja vieraita kulttuureita kohtaan voisi varmasti osittain selittää kaksikielisellä varhaislapsuudellani. Väittäisin myös, että kosketus eri kulttuureihin niin aikaisin ihmisen elämässä, voi tehdä ihmisestä avoimen ja suvaitsevaisen.

Kaiken kaikkiaan, monikielisyydellä on kokemukseni perusteella elämänpituisia seurauksia. On paljonkin tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, tuleeko seurauksista positiivisia tai negatiivisia lapselle ja myös lapsen vanhemmille: lapsen suhde ympäristöön, suhde omiin vanhempiinsa ja ehkä myöskin lapsen into ja mielenkiinto kieliä kohtaan. Minulle on jäänyt ainoastaan hyviä muistoja lapsuudestani Suomessa. Nämä muistot toimivat myös osittain syinä, minkä takia olen kaksi kertaa käynyt Suomessa vaihto-opiskelijana ja miksi edelleen haluan asua täällä.

Minun silmissäni lapsen kaksi- ja monikielisyys on korvaamaton rikkaus, jonka onnistumiseen ehdottomasti kannattaa aina panostaa, jos vain mahdollista.

 

Tämä teksti on kirjoitettu Suomen kielen ja kulttuurin aineopintojen Akateemisen vuorovaikutuksen kurssilla syksyllä 2020. Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijat ovat oppineet suomen toisena tai vieraana kielenä.

Suomi englantia vastaan

Kirjoittanut: Varvara Brussueva

Olen opiskellut suomea jo kuusi vuotta. Aloin kielen oppimisen muutettuani Suomeen. Ensin asuin pienissä kylissä, joissa enemmistö osasi ainoastaan äidinkieltään. Minulla ei ollut mahdollisuutta puhua ihmisten kanssa englantia, vaikka halusin sitä. Suhteeni suomen kieleen oli vaihteleva: joskus sanoin, että rakastan tätä kieltä, joskus meillä oli vaikea taistelu. Silti oli kiinnostavaa opiskella suomea, koska se on vanha kieli, vaikka Suomen valtio on syntynyt vain reilut sata vuotta sitten!

Kun loppujen lopuksi muutin pääkaupunkiseudulle, huomasin, että valtava määrä ulkomaalaisia ei osaa riittävästi suomea. He puhuvat vain englantia eivätkä tarvitse suomea arkielämässä. “Miksi näin? Eikö ole motivaatiota osata suomea?”

– Kyllä, minä pärjään ilman suomea, sanoo yksi ravintolakokkina työskentelevä ulkomaalainen.

– Kyllä, olisi kiva joskus opiskella suomea, mutta se on niin vaikea, huudahtaa IT-alalla työskentelevä mies

– Kaikki kaverit puhuvat englantia enkä tiedä, kenen kanssa voisin puhua suomea, valittaa nainen.

– Mitä ihmettä, väitän minä, eikö ole mahdollista vaan puhua suomea suomalaisten kanssa?

Englanti todella tulee vastaan kaikkialla. Ensimmäiseksi huomasin yliopistossa, että akateeminen sanasto on täynnä englanninkielisiä termejä. Jos opiskelee esimerkiksi matematiikkaa tai lingvistiikkaa, on osattava englantia. Monissa yliopistoissa jotkut alat ovat vain englannin kielellä, esimerkiksi business-ala. (Lue aiheesta lisää: Pirjo Hiidenmaa 2003: Suomen kieli – who cares? Helsinki: Otava. Luku 2 )

Toiseksi huomasin, että kun jotkut suomalaiset huomaavat aksenttini, he alkavat jopa tyrkyttää englannin kieltä, vaikka jatkan suomea puhumista. Kuulosta todella hauskalta:

– Hi! Would you like a tee or coffee? Kysyy suomalainen tarjoilija.

– Hei! Ostaisin vaikka teetä, vastaan minä.

– Okey, I’ll bring you soon, jatkaa tarjoilija.

Se on ymmärrettävää, koska periaatteessa kaikkien elävien kielten tarkoitus on vuorovaikutus ja kommunikointi. Jos ihmisille on helpompaa ja nopeampaa kommunikoida englanniksi, he käyttävät mieluummin tätä kieltä.

Näistä syistä monet minun ystäväni, jotka asuvat pääkaupunginseudulla käyttävät vain englantia, vaikka heillä on hyvä suomen kielen taito. Vielä enemmän on sellaisia tuttuja, jotka eivät opiskele suomea, koska sitä ei tarvita korkeakouluissa eikä töissä.

Siitä huolimatta huomasin, että kun alan puhua suomea suomalaisten kanssa ulkomailla, he vetävät syvään henkeä ja luottavat minuun enemmän eivätkä halua enää puhua englantia. Suomalaiset rakastavat omaa kieltään ja kulttuuriaan ja kunnioittavat, kun ulkomaalainen osaa heidän äidinkieltään. Kyllä melkein kaikki tietävät, että suomi on yksi vaikeimmista maailman kielistä ja sen osaaminen vaatii aikaa.

Todennäköisesti englannin puhumista jatkavat suomalaiset haluavat vain harjoitella vierasta kieltä. Voi olla, että he ovat ylpeitä ja haluavat näyttää, että osaavat englantia tai antavat vähän hengähtää vaikean kielen opiskelun välillä. Taikka kaikki yhdessä.

Suomalaiset ylipäänsä luottavat enemmän kaikkeen kotimaiseen. Siksi on aina tärkeää kysyä ”puhutaanko nyt suomea?”

Tämä teksti on kirjoitettu Suomen kielen ja kulttuurin aineopintojen Akateemisen vuorovaikutuksen kurssilla syksyllä 2020. Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijat ovat oppineet suomen toisena tai vieraana kielenä.

Suomen kurssien löytäminen voi olla vaikeaa

Kirjoittanut: David Carmona Simon

Kun ulkomaalaiset aikuiset saapuvat Suomeen, on mahdollista, että he saavat ilmaisia suomen kielen kursseja kolme tai viiden vuoden ajan. Tiesitkö, että suomen kielen kurssit ovat osa kotoutumissuunnitelmaa? Minun kokemukseni Seinäjoella oli, että suurimmalla osalla ulkomaalaisista, jotka pääsevät suomen kielen kotoutuskursseille, on perhesiteet suomalaisen kanssa tai he ovat naimisissa suomalaisen kanssa. Herää siis kysymys, millä perustein TE-toimisto valitsee kurssille pääsevät opiskelijat?

Kotoutumissuunnitelma käytännössä

Suomessa on valtion virasto, joka nimi on työ- ja elinkeinotoimisto (TE-toimisto), josta ulkomaalaiset voivat hakea kotoutumissuunnitelman. Joillekin ulkomaalaisille tapahtuu niin, että kun he lukevat heidän oikeutensa kotoutumissuunnitelmasta, kaikki näyttää hyvältä, mutta todellisuudessa asiat monimutkaistuvat. Jotkut ulkomaalaiset, jotka hakevat suomen kielen kursseille, eivät voi osallistua kurssille, sillä paikkoja ei ole riittävästi. TE-toimisto valitsee, ketkä osallistuvat kurssille ja päättää kurssin tason ulkomaalaisille tentin kautta. Mitä tapahtuu, jos ulkomaalainen saa tason B tai C kokeessa, mutta käy ilmi, että kursseja ei ole? 

Kokemukset vaihtelevat

Joka kunnalla Suomessa on omat resurssit ja ulkomaalaisten määrä on erilainen, mikä on yhteydessä suomen kielen opetuksen laatuun. Esimerkiksi Seinäjoen tapauksessa suomen kielen opettaja kertoi, että TE-toimisto tarjoaa harvoin suomen kielen tasoja B2 tai C. Oulussa taas eräs espanjalainen kertoi, että on mahdollista ottaa suomen kielen kursseja A, B ja C yliopistossa TE-toimiston kautta, mikä tarkoittaa ehkä, että kurssit ovat laadukkaampia.

Helsingissä olen kuullut ystävältäni, joka opettaa suomea, että suomen kielen opetuksen laatu heikkeni, kun TE-toimisto valitsi edullisimman kurssin eikä laadukkaimman kurssin. Turussa yksi meksikolainen kertoi minulle, että hän voi opiskella suomen tasoja B ja C työväenopistossa TE-toimiston kautta.

Havaitaan siis, että käytettävissä olevat kurssit riippuvat omasta tilanteesta ja asuinalueesta. Kotoutumissuunnitelman kurssit riippuvat TE-toimiston ostamista kursseista. Jos sinua ei ole valittu opiskelemaan TE-toimiston kautta, ehkä on mahdollista opiskella suomea iltalukiossa, kansalaisopistossa tai työväenopistossa. Ainakin, jos siellä on sopivia kursseja.

Tämä teksti on kirjoitettu Suomen kielen ja kulttuurin aineopintojen Akateemisen vuorovaikutuksen kurssilla syksyllä 2020. Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijat ovat oppineet suomen toisena tai vieraana kielenä.

Viisi syytä, miksi ranskalaiset opiskelijat haluavat opiskella Suomessa

Kirjoittanut: Flavie Thiefin

Suomen koulutusjärjestelmän hyvä maine on monelle suomalaiselle jo tuttu, ja useammat maat pitävät Suomea koulutuksen kannalta roolimallina. Olen itse kansainvälinen opiskelija Helsingin yliopistossa, jossa olen opiskellut pari vuotta. Opiskelin sitä ennen kotimaassani Ranskassa, ja saavuin Suomeen ensin vaihto-opiskelijana. Havaitsin silloin monta eroa suomalaisen ja ranskalaisen korkeakoulutuksen välillä, ja juuri niiden takia päätin jäädä Suomeen opiskelemaan. Esittelen Norsu-blogin suomalaisesta koulutusjärjestelmästä kiinnostuneille oman kokemukseni perusteella viisi syytä, miksi Suomessa on paljon miellyttävämpää opiskella kuin Ranskassa:

1. Kurssit ovat Suomessa monipuolisempia
Hyvänä opiskelijana pidetään Ranskassa sitä, joka istuu luennolla hiljaa ja kirjoittaa runsaasti muistiinpanoja. Kirjoittaminen tuntuu olevan opettajien mielestä ainoa tapa oppia, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että vieraiden kielten opetuksessa ei kehitetä juurikaan suullista kielitaitoa. Suomalaiset opettajat taas ovat hyvin tietoisia siitä, että eri ihmiset oppivat eri tavoilla. Heidän antamansa tehtävät ovat tästä syystä paljon monipuolisempia: kirjoitettuja ja suullisia tehtäviä annetaan esimerkiksi paljon tasapainoisemmin. Opiskelijoilla on Suomessa yleensä aktiivisempi rooli: opettaja ei ole ainoa, joka puhuu, vaan opiskelijat saavat osallistua vaikkapa ryhmäkeskusteluihin ja vaihtaa keskenään ajatuksia.

2. Suomessa saa kertoa oman mielipiteensä
Ranskalaiselle opiskelijalle on selvää, että kun hänelle annetaan vaikkapa kaunokirjallisuutta analysoitavaksi, kukaan ei ole kiinnostunut siitä, mikä HÄNEN tulkintansa kirjasta on. Opettaja kertoo luentojen aikana siitä, miten kirjaa pitää tulkita ja mitä kirjoittaja tarkoitti jokaisella sanalla. Kirjallisuuden kurssin suorittaminen tarkoittaa siis pelkästään opettajan tulkinnan oksentamista tenttipaperille. Suomessa taas opettaja toki antaa luettaville teoksille taustaa luentojen aikana, mutta opiskelijalle ei kuitenkaan kerrota mitä hänen pitää ajatella kyseisestä teoksesta. Opettaja on sen sijaan avoin opiskelijoiden mielipiteille ja ymmärtää, että samaa teosta voi tulkita eri tavoin. Tämä ei päde vain kirjallisuuden kursseihin, vaan kaikkiin kursseihin, jotka vaativat jonkinlaista analysointia tai tulkitsemista. Suomessa voi siis suorittaa kursseja, vaikka olisi eri mieltä opettajan kanssa.

3. Opiskelijat tekevät Suomessa omia valintojaan
Tutkinnot koostuvat Ranskassa ensisijaisesti kaikille pakollisista kursseista. Suoritin siellä kanditutkinnon ja sain opintojeni aikana valita itse vain kolme kursseistani (rajoitetuista vaihtoehdoista). Suomalaisilla opiskelijoilla taas on mahdollisuus valita suuri osa kursseistaan. Tietyn tutkinnon suorittamiseen kuuluu toki kaikille pakollisia opintojaksoja, mutta myös valinnaisia opintoja, joilla opiskelijat voivat suuntautua opinnoissaan kiinnostuksensa mukaisesti.

4. Suomalaisilla opiskelijoilla on vähemmän kursseja ja tenttejä
Suurimmasta osasta kursseja saa Ranskassa kolme opintopistettä, Suomessa taas viisi. Ranskalaisilla on tästä syystä enemmän kursseja, eivätkä he voi päättää suorittavansa vähemmän kuin 30 opintopistettä lukukaudessa. Jokaisen kurssin suoritukseen kuuluu tavallisesti kotitehtävien lisäksi pari tenttiä. Suomessa opiskelijoiden osaamista testataan useammin pienillä kotitehtävillä, ja monella kurssilla on näiden lisäksi vain lopputentti. Minulla on ollut Suomessa keskimäärin kuusi kurssia ja kuusi lopputenttiä lukukaudessa, Ranskassa taas 11 kurssia ja 22 tenttiä.

5. Suomessa saa parempia arvosanoja
Suuri yllätys Suomeen saapuessani oli se, että täällä voi saada täydet pisteet, vaikka olisi tehnyt pari virhettä. Ranskassa opiskelijan tuotoksesta ei pitäisi löytyä niitä yhtään, jotta hän saisi viitosen. Olen jopa kohdannut opettajia, jotka eivät koskaan antaneet täysiä pisteitä, vaikka opiskelijan tuotos olisi virheetön. Selityksenä oli, että: “Haluan osoittaa opiskelijoille, että aina on parannettavaa”. Käytännössä opiskelijoille osoitetaan erityisesti, etteivät he saa viitosta, vaikka sen ansaitsisivat. Suomalaiset opettajat ovat paljon kannustavampia, ja tuntuvat kiinnittävän enemmän huomiota siihen, mitä opiskelija osaa tehdä, kuin hänen virheisiinsä. Hyvien arvosanojen saavuttaminen on siis Suomessa paljon helpompaa.

Tämä teksti on kirjoitettu Suomen kielen ja kulttuurin aineopintojen Akateemisen vuorovaikutuksen kurssilla syksyllä 2020. Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijat ovat oppineet suomen toisena tai vieraana kielenä.

Opiskelijoiden trendi-ilmiö: kiire

Teksti: Viivi Mickos

Kun kyselen yliopistoystäviltäni kuulumisia, saan usein vastaukseksi kuulla ”Ihan hyvää kuuluu mutta just nyt on aika kiireistä.” Myönnän, että vastaan usein itse samoin. Enkä voi kieltää sitä, etteikö päiväni olisi välillä kiireisiä. Opiskelen neljättä vuotta yliopistossa ja teen töitä opiskelujen ohella useamman illan viikossa.

Kun suunnittelemme jotain yhteistä tekemistä opiskeluystävieni kanssa, joudumme useimmiten sopimaan päivämäärän monta viikkoa etukäteen, sillä on todella hankalaa löytää yhteistä aikaa kalenterista. Olemme kaikki vasta alle 25-vuotiaita opiskelijoita. Kuinka vaikeaa on tulevaisuudessa löytää yhteistä aikaa, kun olemme kokoaikaisessa työssä ja osalla on lapsia?

”Jos he jaksavat tehdä kaiken tuon, jaksan minäkin.”

Olen huolestunut siitä, että yhteiskuntamme on menossa siihen suuntaan, että kiireestä tulee (tai on osittain jo tullut) tavoittelemisen arvoinen ilmiö. Kulkeeko kiire ja menestys käsi kädessä eli määrittääkö kiire sitä, kuinka menestyneitä olemme? Palautumisen merkitystä ei korosteta tarpeeksi eikä se ole trendikästä. Olen törmännyt viime aikoina paljon työuupumiseen koskeviin artikkeleihin. Kiireellinen elämäntapa johtaa monella stressiin ja jonain päivänä sillä saattaa olla kohtalokkaat seuraukset. Olen valitettavasti nähnyt vierestä, kun opiskelija on palanut loppuun. Ja itseasiassa tiedän useammankin tapauksen.

Miksi opiskelijat ovat kiireisiä ja stressaantuneita? Kyseessä on varmasti monen tekijän summa ja jokaisen opiskelijan tulisi pysähtyä miettimään omaa arkeaan ja sitä, mitä voisi karsia pois, jotta päiviin mahtuisi enemmän aikaa palautumiselle.

Haluaisin lopuksi jakaa kaikille opiskelijoille muutaman muistutuksen, sillä uskaltaisin väittää, että meitä opiskelijoita pitäisi useammin muistuttaa näistä asioista.

4 muistutusta itselleni ja kaikille muille opiskelijoille:

  1. Ole lempeä itsellesi. Uskon, että yksi asia, joka aiheuttaa monissa opiskelijoissa paineita elämän eri alueilla on itseltään liikaa vaatiminen. Opintojeni ensimmäisillä vuosilla otin aivan liikaa paineita arvosanoista. Onneksi ymmärsin viimein, että yliopistovuosieni tavoite ei ole ne hyvät arvosanat vaan se, että saan oppia, inspiroitua ja kasvattaa sekä laajentaa ajattelutapaani mahdollisimman paljon. Toivon, että myös luennoitsijat painottaisivat opiskelijoille kurssien todellisia tavoitteita vähentääkseen suorituspaineita opiskelijoissa.

2. Älä vertaa itseäsi muihin. Sinun ei tarvitse pitää itsesi kiireisenä, vaikka muut olisivat kiireisiä. Sinun ei tarvitse mennä kirjastoon aamukahdeksalta vain sen takia, että joku muu menee.

3. Tiedosta se, ettei jokaisen opiskelijan ole pakko tehdä yhtä paljon töitä opintojen ohella. Olen itse valinnut tehdä töitä opintojen ohella mutta olen myös valinnut työpaikan, jossa minun ei tarvitse tehdä töitä viikonloppuisin. Osa ystävistäni on valinnut nostaa opintolainaa ja pärjännyt sillä. Osa tekee ainoastaan töitä kesäisin ja säästää kesällä tienatut rahat ensi lukuvuoteen.

4. Ja ennen kaikkea: Muista nauttia opiskeluvuosista, sillä ne vuodet kiitävät ohitse nopeammin kuin arvaatkaan. Nauti huolettomuudesta, uusien asioiden oppimisesta, mielenkiintoisista keskusteluista ja uusista ystävistä.

Tsemppiä opiskeluun & pitäkää mielessänne ylläolevat asiat!

Terveisin,

Opiskelijaelämää rakastava neljännen vuoden opiskelija