Kirjoittanut: Claudia Jimon
Päädyin opiskelemaan suomea sattumalta, ja loppujen lopuksi valmistuin suomen kielen kandidaatiksi neljä vuotta sitten. Olin valmis aloittamaan työurani, mutta useiden työhaastattelujen jälkeen tiesin, että toimistotyö ei sovi minulle.
Oli heinäkuu, erittäin kuuma ja hikinen päivä, kun päätin lähteä au pairiksi Suomeen. Siitä lähtien olen asunut Suomessa ja olen ollut au pair, lastenhoitaja ja maisteriopiskelija. Minulta kysytään usein, että onko Suomi muuttanut minua ja olenko oppinut jotain uutta näiden vuosien aikana? Sanoisin, että ehdottomasti kyllä.
- Luonnon ja harrastusten arvostaminen
Olen lenkkeillyt ja retkeillyt ennenkin, mutta Suomen luonnon kautta olen oppinut arvostamaan luontoa pakopaikkana kaupungin melulta. Miksi tajusin sen vasta täällä? Rehellisesti sanottuna, en tiedä, mutta tiedän, että elämäni parhaat hetket löytyvät metsästä ja luonnosta. Olen oppinut arvostamaan kaikkea mitä luonto antaa: rauhallista aikaa, raikasta ilmaa ja yhteyttä luontoon.
Olen arvioinut uudelleen aktiivisen elämän periaatteita, koska ympärilläni kaikki harrastavat liikuntaa: naapurit, äidit, pomot, lapset, koirat, mummot ja papat, sinkut ja naimisissa olevat. Niinpä itse aloitin hiihdon ja joogan harrastamisen, jota en ollut ikinä halunnut kokeilla ennen Suomeen muuttoa.
2. Varhainen lounas ja säännöllinen syöminen
“Hei, tuletko syömään lounasta?”
“Umm, joo, mutta kello on vasta 11.”
“Niinpä. On ruoka-aika.”
Niin sanoi minun isäntäperheeni äiti ensimmäisenä päivänä, kun muutin Suomeen. Silloin en voinut kuvitella, miten on mahdollista syödä lounasta niin aikaisin, koska koko elämäni tiesin, että lounasta syödään klo 14 tai myöhemmin. Ymmärrän, että jos aikaisin herää, niin tulee aikaisin myös nälkä, mutta yhdeltätoista olen vasta juonut aamukahvini ja aloittanut päiväni. Vuosien aikana kompromissi löytyi, ja varhainen lounas mahtui aikatauluuni. Kahdeltatoista.
Samaan aikaan ruokailuhetket ovat myös muuttuneet elämässäni. En tiedä, oletko koskaan kokenut sellaista kiirettä, jolloin et muistanut syödä etkä pystynyt rauhoittumaan. Tällaisia olivat minun arkipäiväni kotimaassani. Ehkä viime vuonna huomasin, että en syö enää kiireessä, enkä kouluun tai töihin kävellessäni, vaan istun pöydän ääressä ja keskityn yhteen asiaan: rauhalliseen ruokahetkeen. Suomalaiset syövät säännöllisemmin kuin olen itse ikinä syönyt, ja vaikka välipala oli ennenkin tuttu (erityisesti lapsena), tajusin, että myös aikuisena voi hyvinkin syödä 4-5 kertaa päivässä.
3. Hiljaisuuden merkitys ja puhelias ihminen
Minusta aina sanottiin, että olin jo pienenä lapsena erittäin puhelias ja utelias. Aikuisena ymmärsin myös, että puhelias ihminen on yleensä ystävällisempi ja helpommin lähestyttävä.
Tämä muuttui kokonaan, kun muutin Suomeen. Suomalainen kulttuuri arvostaa hiljaisuutta ja hiljaisia ihmisiä. Huomasin itse, miten olen vuosien aikana muuttunut hiljaisemmaksi, ja osaan enemmän kuunnella ja huomata ihmisiä ympärilläni. Se on hyvä juttu, MUTTA se varmasti johtuu myös siitä, että itse olen “kasvanut isoksi”. Toisaalta itse viihdyn puheliaiden ihmisten seurassa, joten haluaisin pysyä myös sellaisena.
4. Vaatteiden merkitys
Säännöt ovat olleet suuri osa elämääni ja minut opetettiin seuraamaan niitä. Olen myös oppinut, että ulkonäkö ja vaatteet ovat tärkeitä. Vaikka menin vain kauppaan, minun piti valita “kunnon” vaatteet. Voitte kuvitella, miltä minusta tuntui, kuin menin ensi kerta K-marketiin ja törmäsin siellä ihmisiin, joilla oli päällä samanlaisia huppareita, kuin itselläkin – vaatteita, joita itse olisin käyttänyt vain kotona.
Ymmärsin heti, että suomalaisessa kulttuurissa vaatteilla ja ulkonäöllä ei ole tarkoitus tuomita ihmisiä, vaan saavutuksesi määrittelevät sinut. Totta kai ulkonäkö ja vaatteet ovat tärkeitä osia suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta ulkonäkö ei ole kuitenkaan tärkeintä.
On parasta käydä lauantaiaamuna kaupassa huppariin pukeutuneena!
5. Koirat ovat ihania
Kuten jo aluksi mainitsin, vietin ensimmäiset kaksi vuotta Suomessa au pairina kahdessa eri perheessä. Kummallakin perheellä oli myös koiria. Siihen asti olin koko elämäni pelännyt koiria. Koiranpennut olivat aina ihania ja söpöjä, mutta aikuisen koiran vieressä en uskaltanut olla.
Au pair- vuosien jälkeen olen asunut monissa eri asunnoissa, ja joka paikassa on ollut vähintään yksi naapuri, jolla oli koira, kissa tai joku muu lemmikki.
Vasta Suomessa, suomalaisessa perheessä, suomalaisessa ympäristössä tajusin, että pidän koirista ja niiden ihanasta luonteesta.
Vaikuttavatko suomalainen kulttuuri ja suomalaiset henkilöt vielä minun elämääni? Sanoisin, että kyllä, vaikka itse en enää huomaa sitä helposti, kuten alussa. Olisinko muuten muuttunut ihmisenä, jos olisin matkustanut johonkin toiseen maahan? Varmasti.
Mutta olivatko kaikki muutokset positiivisia ja elämää muuttavia? Ehkä joo, ehkä ei. Tärkeintä on, mitä teemme muutosten kanssa. Pyrimmekö itse vaikuttamaan niihin muutoksiin?
Tämä teksti on kirjoitettu Kirjoittamisen ja tekstityön kurssilla keväällä 2021. Teemana oli ”Miten Suomi ja suomalainen kulttuuri ovat muuttaneet minua?”