Kielentutkijat Loviisassa jälleen

Syksyllä 2015 järjestetyllä Nimet ja kielet kentällä -kurssilla kävimme kenttäretkellä Loviisassa. Nyt maaliskuussa palasimme Loviisaan esittelemään kenttäretkellä toteutettujen tutkimusten tuloksia. Parituntiseen esitelmäiltaan Almintaloon 15.3. saapui aiheesta kiinnostuneita kaupunkilaisia sekä paikallislehtien toimittajat.

Loviisa_Terhi
Terhi Ainiala

Tilaisuuden aluksi kurssin opettaja Terhi Ainiala kertoi kurssista ja kenttäretkestä.

Loviisa_Hanna_ja_Kallas
Hanna Lappalainen ja Kallas Lukka

Kallas Lukka ja Hanna Lappalainen tutkivat loviisalaisten näkemyksiä puhuttelutavoista: teititellä vai sinutella? Tutkimuksen kohderyhminä olivat eläkeikäiset sekä palvelualan ammattilaiset, ja tutkimus toteutettiin yksilö- ja ryhmähaastatteluina.
Haastatellut mainitsivat puhuttelutapojen muuttuneen. Ennen oli tavallisempaa teititellä, mutta nykyisin sinuttelu on usein luontevampaa. Muutosta pidettiin yleisesti hyvänä, mutta osa haastatelluista kuitenkin toivoi teitittelyä ainakin aluksi. Sinuttelu koettiin tuttavallisena ja tasa-arvoa luovana, mutta myös mahdollisesti epäkunnioittavana. Teitittelyn taas ajateltiin osoittavan arvostusta ja kohteliaisuutta. Sen myös koettiin luovan etäisyyttä keskustelijoiden välille – niin hyvässä kuin pahassakin: teitittelyn mainittiin olevan myös jäykkää ja kankeaa ja jopa keino loukata.

Loviisa_Laura
Laura Anttola

Laura Anttola tutki lasten nimenantoa kaksikielisissä perheissä, joissa kotikielinä ovat sekä suomi että ruotsi. Moni haastateltu mainitsi tärkeänä nimenantoperusteena nimen käytännöllisyyden ja ongelmattomuuden. Nimen siis tulisi toimia sekä suomen- että ruotsin kielessä. Joissakin perheissä oli ajateltu myös nimen lausumista eri kielissä. Toiset halusivat, että nimi lausutaan samalla tavoin sekä suomen- että ruotsinkielisenä, mutta osa ajatteli, ettei eri tavoin lausuminen haittaa. Nimiä oli myös otettu vanhempien suvuista. Jotkin perheet olivat miettineet etunimien sopimista yhteen sukunimen kanssa, mutta missään perheessä ei ollut pyritty siihen, että nimikokonaisuus sisältäisi kummankin kielisiä nimiä.

Loviisa_Lasse
Lasse Heinonen

Lasse Heinonen tutki loviisalaisten nuorten suhtautumista sukunimen valintaan avioliitossa. Lasse haastatteli 15–20-vuotiaita nuoria ja kartoitti heidän mielipiteitään. Suurin osa haastatelluista voisi pitää oman sukunimensä, mutta noin puolet voisi myös kuvitella ottavansa puolison sukunimen. Haastatelluista nuorista pojat suhtautuivat tyttöjä suopeammin sukunimen vaihtamiseen: haastatelluista ne, jotka eivät missään tapauksessa ottaisi puolison sukunimeä, olivat kaikki tyttöjä.

Loviisa_Marjaana
Marjaana Lehto

Marjaana Lehto tutki peltojen nimeämistä Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen. EU:hun liittymisen jälkeen pellot merkittiin rekisteriin ja nimettiin. Marjaana selvitti haastatteluin peltojen nimeämisen taustoja: millä perusteella nimi on annettu, kuka nimen on antanut, ja onko nimi suomen- vai ruotsinkielinen.

Loviisa_Janina_ja_Erja
Janina Öhman ja Erja Paajanen

Janina Öhman ja Erja Paajanen tutkivat Loviisan epävirallisia paikannimiä. Loviisasta on aiemmin kerätty paikannimiä vuosina 1917 ja 1968, joten tämä uusin keräys täydentää mukavasti sarjaa. Kenttäretkellä haastateltiin 30 informanttia ja kerättiin heidän käyttämiään ja tuntemiaan epävirallisia paikannimiä. Loviisa tunnetaan esimerkiksi nimillä Drottningstaden ja LOLvisa, ja kaupungin eri osat nimillä Ner i stan, Opp i Stan, Gamla stan ja Ny stan. Muita kaupungin paikannimiä ovat esimerkiksi Gräsis ja Åsen, ja paikallisia taloja tunnetaan esimerkiksi nimillä Pilastrarna ja Malmska huset. Suurin osa kerätyistä nimistä on ruotsinkielisiä.

Kurssi ja kenttäretki olivat oikein onnistuneita ja pidettyjä. Vaikka kenttätyöskentely ehkä jännitti aluksi, tulokset olivat todella hyviä ja aineistoa kertyi runsaasti! Ja seuraavaa retkeä suunnitellaan jo…

 

Loviisan paikallislehdet olivat mukavan kiinnostuneita tutkimuksestamme, ja lehdissä ilmestyikin useampi juttu sekä kenttäretken aikana että sen jälkeen. Oheisista linkeistä pääset lukemaan jutut.

Ortnamn och språk intresserar alla (Östnyland, pdf-tiedosto)
Kutkuttava nimitutkimus
(Pääkirjoitus, LS 25.9.2015)
Salttis, Röökärri ja mitä niitä onkaan (LS 29.9.2015)
Loviisan seudun nimistö hämäläisperäistä (LS 22.12.2015)
Lapselle halutaan helppo nimi (LS 29.12.2015, pdf-tiedosto)
Kielentutkijoilla onnistunut kenttäretki (LS 22.1.2016, pdf-tiedosto)
Teititellä vai sinutella? (LS 18.3.2016, pdf-tiedosto)

Kenttäretki järjestettiin Terhi Ainialan saaman Opettajien akatemian määräahan turvin. Opettajien akatemian blogista pääset lukemaan Terhin kirjoituksen kurssista ja kenttäretkestä.

 

 

Nimet kertovat historiasta – suomalais-ugrilaisia henkilönnimisysteemejä tutkimassa

Logo_RiginaAjanki_UUSINTerhi Ainialan johtama hanke Suomalais-ugrilaiset henkilönnimisysteemit: esihistoriallisen nimenannon rekonstruointi sai Suomen Akatemian rahoituksen vuosille 2015–2019. Hankkeessa tutkitaan uralilaisten kielten henkilönnimisysteemejä, ja sen tavoitteena on ennen kaikkea rekonstruoida nimistön historiallisia kerrostumia ja nimien kuvaamia kulttuurisia kontakteja. Hankkeessa rekonstruoidaan vanha itämerensuomalainen ja marilainen henkilönimistö arkistoaineistojen ja kenttätyömateriaalien sekä nykyisten sukunimien ja paikannimien avulla.

Hankkeen tutkijat kehittävät suomalais-ugrilaisen henkilönnimien tietokannan, johon pystytään tallentamaan suomalais-ugrilaisten kielten henkilönnimiaineistoja. Pääpaino on uhanalaisissa uralilaisissa Venäjällä puhuttavissa kielissä. Tietokannan aineistojen avulla voidaan systemaattisesti tutkia henkilönnimistön rakenteita ja semantiikkaa. Hankkeen tutkijat selvittävät ja analysoivat nimistöä paitsi vanhojen arkisto- ja tutkimusaineistojen myös kenttätyön avulla. Vanhojen henkilönnimien jälkiä on säilyneenä sukunimissä, lisänimissä ja paikannimissä.

Hankkeessa ovat mukana tutkijat Evar Saar, Aleksandr Pustyakov, Denis Kuzmin, Olga Karlova ja Janne Saarikivi sekä tutkimusavustaja Petri-Tapio Heikkonen.
Hankkeella on omat kotisivut osoitteessa https://blogs.helsinki.fi/personal-name-systems/. Sivuille päivitetään ajankohtaista asiaa, ja sivuilla voi nyt tutustua esimerkiksi Vuosaaressa 11.–12.11.2015 järjestetyn seminaarin esitelmiin. Lisäksi sivuilta löytyy hankkeen tutkijoiden julkaisuja.

Hankkeen tutkijat.
Hankkeen tutkijat.

 

Hankkeen johtaja Terhi Ainiala kertoo, miksi henkilönnimisysteemejä pitää tutkia.

Miksi tällainen hanke?
Hankkeessa selvitetään sitä, millaisia esikristilliset henkilönnimet olivat. Kristinuskohan mullisti henkilönnimistömme liki tyystin. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että vanha itämerensuomalainen henkilönnimisysteemi koostui ainakin kaksiosaisista (Hyvätoivo, Ihamieli) ja suffiksillista (Hyväri, Mielikkä) nimistä. Yksilönniminä on voitu käyttää myös mm. luontoon viittaavia nimiä, kuten Hirvi, Susi ja Tammi. Kaikkiaan vanhasta itämerensuomalaisesta ja laajemmin suomalais-ugrilaisesta henkilönnimistöstä tiedetään hyvin vähän. Nyt päästään katsomaan, millaista tämä nimistö on ollut ja mitä jälkiä siitä nykyisessä nimistössä on.

Miksi hanke on tärkeä?RiginaAjanki_closeup4 - oik
Kun tutkimme sitä, millaisia vanhat henkilönnimet olivat, selvitämme samalla myös sitä, millainen näitä nimiä antaneiden ihmisten maailmankuva oli. Millaisia ominaisuuksia nimissä haluttiin tuoda esiin? Pääsemme tarkastelemaan myös sitä, millaisia erilaisia kulttuurisia kontakteja eri ryhmien ja kielten välillä on ollut ja miten ne näkyvät nimistössä. Miten nimistö on aikojen saatossa muuttunut, ja millaisia eroja eri kielten ja yhteisöjen välillä on ollut?

 

Piirroskuvitus Rigina Ajanki.

Enemmän kuin tuhat sanaa Loviisasta

Kuvat Terhi Ainiala ja Saila Salonen.

Nimet ja kielet kentällä -kurssin kenttäretki Loviisaan on nyt takana, ja käsillä on runsaan  aineiston läpikäynti. Loviisalaiset ottivat meidät tutkijat todella ystävällisesti vastaan, ja haastatteluaineistoa kertyi vaikka muille jakaa. Ja sitä jaetaankin – kerätty aineisto talletetaan tutkimuskäyttöön Svenska litteratursällskapetin arkistoon ja soveltuvilta osin myös meidän Keskusteluntutkimuksen arkistoomme.

Retki oli oikein onnistunut, ja aineistonkeruun lisäksi ehdimme myös tutustua lähemmin ihanaan kaupunkiin ja syödä hyvin. Tässä vielä enemmän kuin tuhat sanaa kauniista Loviisasta.

Loviisa_venelaituriLoviisa_porukkaLoviisa_opastusLoviisa_TuhannentuskanLoviisa_ponit

Loviisan kirjaston salin upea kattomaalaus.
Loviisan kirjaston salin upea kattomaalaus.

Loviisa_kaupungin_paloLoviisa_katunäkymäLoviisa_katuaLoviisa_LyhytkujaLoviisa_Nothing_happenedLoviisa_Gillen_kyltti

Tunnelmallinen Degerby Gille.
Tunnelmallinen Degerby Gille.
Kuningatar Lovisa Ulrika, jonka mukaan kaupunki sai nimensä.
Kuningatar Lovisa Ulrika, jonka mukaan kaupunki sai nimensä.
Aineistonkeruumme kissojen nimistä oli antoisa. Tuloksia: Emmi, Kittalainen, Roosa-Kukka, Amalia, Anselmi, Heikki ja Leksa.
Aineistonkeruumme kissojen nimistä oli antoisa. Tuloksia: Emmi, Kittalainen, Roosa-Kukka, Amalia, Anselmi, Heikki ja Leksa.
Tutkimuksemme sai julkisuutta lehdissä. Tässä Loviisan Sanomat.
Tutkimuksemme sai julkisuutta lehdissä. Tässä Loviisan Sanomat.
Ihastuttava kissarouva, joka ei valitettavasti antanut nimeään tutkimuskäyttöön.
Ihastuttava kissarouva, joka ei valitettavasti antanut nimeään tutkimuskäyttöön.

Loviisa_kärrytLoviisa_SaltbodanLoviisa_pihaLoviisa_talo_näkyyLoviisa_vanha_karttaLoviisa_kukkakatosLoviisa_kukkukiveltäLoviisa_ikkunamaalaus

Syömässä Bistro Cantorissa.
Syömässä Bistro Cantorissa.
Seuraava tutkimuskohde: koirien nimet. Mahdollinen informantti ikkunassa.
Seuraava tutkimuskohde: koirien nimet. Mahdollinen informantti ikkunassa.

Ortnamn i folkmun

Pamela Gustavsson, förste arkivarie, Svenska litteratursällskapet i Finland

Gymi
Lovisa Gymnasium, ”Gymi”

Essobacken, Monttun, Dösis, Gymi och andra liknande namn står i fokus för flera av de undersökningar som görs under Helsingfors universitets och Svenska litteratursällskapets fältarbete i Lovisa den här veckan. Svenska litteratursällskapets arkiv har under de senaste åren samlat in inofficiella namn i flera svenskspråkiga städer och får efter den här veckan en ny uppdaterad samling från Lovisa.

Inofficiella namn är namn som används i folkmun, de används i stället för eller vid sidan av de officiella namnen, de kan också vara namn för platser som inte har ett officiellt namn. I en stad kan allt från stadsdelar, gator, byggnader, parker, affärer, restauranger till gathörn, stenar och statyer ha inofficiella namn. De här namnen kan vara allmänt kända och användas av alla invånare, de kan också finnas generationsskillnader i vilka namn som olika personer använder, det kan också finnas namn som bara små grupper av personer använder.

När vi nu är mitt i insamlingen av Lovisanamnen fylls våra kartor av alla de här olika typerna av namn. Den äldre generationen minns namn de använde under sin barndom och senare i vuxenlivet. De ger både namn som bara den generationen minns och fortfarande ibland kan använda med sina jämnåriga vänner, namn som Frälsisbacken, Essobacken och Monttun, och namn som lever kvar och har blivit allmänt kända, som namnet Garni. Yngre personer har nyare namn och ibland egna namn för platser, de ger namn som Dösis, Gymi, Degge och Z. Vissa äldre namn har de hört talas om, men vet inte exakt var platserna finns, som t.ex. Peyton Place.

Att samtala om och minnas och komma på namn är alltid roligt, det tycker både vi som intervjuar, förstås, och de som blir intervjuade. Ofta väcks minnen till liv under samtalet eller intervjun och även om den intervjuade i början av samtalet inte trodde sig ha så många namn att berätta om, visar det sig oftast att namnlistan blir ganska lång. En del personer kan med en gång inspelningsapparaten knäpps på ge namn efter namn. Idag ska jag göra två intervjuer, på min kom ihåg-lista står några namn som jag fick igår men som vi inte fick exakt placerade, husen Korona, Prins Albert och Prins Charles.

I SLS arkiv finns två ortnamnsamlingar från Lovisa sedan tidigare, en som är upptecknad 1917 och en som är upptecknad 1960 – tillbaka i Helsingfors igen ska det blir intressant att göra jämförelser mellan i synnerhet den från 1969 och den pinfärska från 2015. Vad har vi fått in för nytt material och vad finns i båda samlingar?

Itänaapurin laskiaispulla

Teksti ja kuvat Rigina Ajanki.

Olen profiloitunut itänaapurin kielten tutkijaksi, mutta nyt minusta tuli kertaheitolla itänaapuri. Tein ensimmäisen työmatkani Tukholmaan tustuakseni sikäläisiin lingvistiikan tohtoriopiskelijoihin ja heidän ohjaajiinsa.

Jokakeväisessä doktorand festivalenissa jatko-opiskelijat esittelevät tutkimustaan. Kansainvälisyys näkyy: jatko-opiskelijoissa näyttää olevan ainakin turkkia, espanjaa, saksaa, puolaa ja amharaa äidinkielenään puhuvia ihmisiä.

Vaikuttavin kielielämys oli kuitenkin äänetön: kaikki esitelmät tulkattiin myös ruotsalaiselle viittomakielelle. Nautin. En osaa mitään viittomakieltä, mutta otan sellaisen tulevaisuudessa mahdollisesti opiskeltavien kielten listalleni.

Kaikki esitelmät tulkattiin viittomakielelle.
Kaikki esitelmät tulkattiin viittomakielelle.

Tutkimuksista erityisen vaikutuksen teki neurologiaa ja morfosyntaksia yhdistävä työ. Siinä osoitettiin, että morfosyntaksinsa puolesta monitulkintaiset lauseet aiheuttivat aivoissa lisäreaktioita.

Aivotoiminta siis muuttuu, jos morfosyntaksi ei poikkeustapauksissa erotakaan agenttia patientista.

Opin myös, että ruotsalaisilla ei enää ole selkeää käsitystä, millaiseen väriin sanalla gredelin viitataan. Susanne Vejdemon sanoin se on zombie-nimitys, elävä kuollut, matkalla lopulliseen kadotukseen.

Kouluruotsia änkyttävää tätiminää kuunnellessani huumorintajuni joutui tosikoetukselle, mutta kommunistisen laatikkomaisissa 70-luvun kerrostaloissa työskentelee iloinen ja avoin lingvistijengi. Heitä ei haitannut, vaikka käytin rakennuksista johdonmukaisesti sanaa bildning ja en saanut aloittamiani lauseita loppuun. He saivat kommunikaation vaikuttamaan sujuvalta, mikä on ihailtava taito.

Tukholman_yliopisto_Rigina_Ajanki
Tukholman yliopiston rakennuksia.
Doctoral Festival 2015.
Lingvistit koolla.

Lentokentältä ostin vielä Språk-nimisen lehden, ihan siitä Cosmopolitanin vierestä. Lukijapalautteiden joukosta poimin Sofia Danielsonin kommentin lehdessä aiemmin ilmestyneeseen juttuun, jossa oli kerrottu, että tukholmalaiset käyttävät nimitystä semla siitä herkusta, mikä suomenruotsissa on fastlagsbulle (’laskiaispulla’).

Siteeraan vapaasti Danielsonia: ”Minunkin keskismålantilaisella kotiseudullani käytetään nimitystä fastlagsbulle, mutta se lausutaan tietysti fasslassbulle. Älkää ottako minulta äidinkieltäni ja sijoittako sitä itäiseen naapurimaahamme!”

Voi länsinaapuria, jopa minäkin aion vielä viedä palan kielestänne ja pullistanne!

Tutkimusta ja kenttätöitä tieteidenvälisesti

Humanistisessa tiedekunnassa kannustetaan yhteistyöhön laitosten ja oppiaineiden välillä. Konkreettisesti yhteistyötä auttaa tiedekunnan tulevaisuusrahasto, josta jaetaan vuosittain määrärahoja tutkijoiden hankkeille. Vuodeksi 2014 onnistuimme saamaan tällaisen rahoituksen suomen kielen ja arkeologian tutkijoiden väliseen hankkeeseen ”Merellisen Helsingin historiaa paikannimistön ja arkeologian näkökulmasta”.

Mistä asukkaat Helsingin saaristoon tulivat? Ja milloin? Puhuttiinko alueella ensin suomea ja sitten ruotsia? Millaisia elinkeinoja harjoitettiin? Esimerkiksi näihin kysymyksiin hankkeessa on haettu vastauksia. Lähteinä ja metodeina ovat sekä arkelogian että kielen- ja ennen kaikkea nimistöntutkimuksen aineistot ja lähtökohdat. Hankkeen vetäjinä ovat arkeologian professori Mika Lavento ja minä, suomen kielen yliopistonlehtori Terhi Ainiala.

Ensimmäinen vuosi kului lähinnä peruskartoitusta tehdessä. Tästä työstä vastasivat lähinnä hankkeen harjoittelijat, suomen kielen ja suomalais-ugrilaisten kielten opiskelija Marika Luhtala ja arkeologian opiskelija Annukka Debenjak. He hankkivat käsiinsä vanhat ja nykyiset alueen kartat, aiemmat tutkimukset ja asiakirjat. Loppuraporteista tuli komeita tietopaketteja.

Konkreettisesti kentällekin päästiin, kun hankkeen väki tutustui Vallisaareen ja Vartiosaareen ja etsi varhaisen asutuksen jälkiä. Kenttätöitä jatketaan tänä keväänä, kun Marika, Annukka ja hankkeen tutkija, arkeologi Paula Kouki, lähtevät Villinkiin. Kenttätöitä voit seurata hankkeen blogissa.

Hankkeen harjoittelijat ovat tehneet töitä yhdessä. He ovat istuneet yhdessä arkistoissa ja kirjastoissa ja samonneet saarissa. He ovat tarkastelleet samoja aineistoja oman tieteenalansa näkökulmista ja tehneet sellaisia löytöjä, joihin kumpikaan ei olisi yksin päässyt. He ovat myös oppineet esitelmän ja luentojen rakentamista ja artikkelin kirjoittamista yhdessä, monitieteisesti.

Tänä vuonna yhteistyötä jatketaan osin Opettajien akatemian rahan turvin. Tieteidenvälisyyttä, tieteellisiä konferensseja ja toisaalta kaikille avoimen näyttelyn rakentamista, kenttätöitä ja oma blogi – kaikkea tätä tehdään. Yhdessä ja toisiltamme oppien.

Terhi Ainiala