Elämänkatsomustiedon arvioinnista

Elämänkatsomustiedon näkökulmasta arviointiin tuo haasteen se, että et:n opetusmuodot ovat paljolti dialogisia (mm. keskustelua, ongelmanratkaisua). Et:ssa opetetaan muun muassa arvoja ja asenteita, keskustelu- ja kuuntelutaitoja ja omien näkökulmien esiintuomista sekä perustelua. Monet et:n sisällöt ovat lähellä oppilaan persoonallisuutta, mikä vaikuttaa arviointiin. Poiketen muista oppiaineista, on arvioinnin kohteena oppilaan oma arvomaailma sekä oppilaan tunneherkkyyteen ja itseilmaisuun liittyviä taitoja.

Kuinka opettaja sitten voi arvioida pienen oppilaan taitoja ymmärtää toisten näkökulmia, asettua toisten asemaan tai muita dialogisia taitoja? Keskusteluissamme heräsi kysymys, eivätkö nämä ole liian ”isoja asioita” arvioitaviksi pienissä ihmisissä…

Välineitä arviointiin löytyi kuitenkin paljon. Dialogisten taitojen ja ryhmätaitojen arviointi lähtee siitä, että oppilaiden ikä ja kehitystaso otetaan huomioon. Esimerkiksi pienempien oppilaiden taitoa antaa puheenvuoro ja kuunnella on opettajan helppo arvioida, kun taas vanhempien oppilaiden kohdalla voidaan jo arvioida puheenvuorojen jäsentyneisyyttä ja muuta ilmaisua.

Arvioinnin tulee myös olla vuorovaikutteista ja jatkuvaa. Ryhmän ja yksilöiden itsearvioinnilla tulisi olla suuri rooli. Arviointia toteutetaan osana ryhmäopetusta käymällä säännöllisesti palaute- ja arviointikeskusteluja ryhmän kesken.

Keskusteleva opetus vaatii oppilailta keskeneräisyyden sietämistä ja ymmärrystä siitä, että palaute ei ole aina arviointia. Myös kannustaminen on palautteenantoa!  Arvioinnin ja keskeneräisyyden pelkoon auttaa arvioinnin läpinäkyvyys ja se, että oppilaat asettavat itse itselleen ja opetusryhmälle tavoitteita. Mahdollisten kokeiden tulee olla linjassa sisältöjen ja käytettyjen opetusmenetelmien kanssa.


 

2 thoughts on “Elämänkatsomustiedon arvioinnista

  1. Tekstissä tulee tavallaan esiin se, että pienelläkin opplaalla on perustava periaatteellinen oikeus yksityisyyteen, jota ei saa arvioida – sekä tämän ja arvomaailman arvioinnin välinen käytännön jännite.

    Toinen seikka, joka voisi ehkä olla olla vielä selvemmin esillä, on suunnittelun ja arvioinnin yhteys. Ts. että pitää arvoida sitä, mikä kurssilla/opetuksessakin on ollut painopistealue ja vastaavasti jo, kun tavoitteita ja sisältöjä mietitään, kannattaa miettiä myös eri kohdissa tioteutettavia arviointeja.

  2. – Hyvä korostus Eeron ensimmäisessä kommentissa ja blogitekstissä. Aihetta nostin esiin yleisemminkin tutkivan prosessin käsittelyyssä. Se on tärkeää, myös sen eettiinen näkökulma.

    – Arviointia käsittelimme melko laajastai meidän yhteisillä kerroilla. Sitä osiota voisi yhdistää tähän osioon – monet arviointiin liittyvät näkökumat eivät ole ainesidonnaisia.

Comments are closed.