MIKSI?
Tutustuimme Iceheartsiin ensimmäisen kerran heti ilmiöprossimme alkuvaiheilla, jolloin aiheemme oli vielä perhe ilman tarkempaa rajausta. Iceheartsin arvomaailmaan ja toimintamalliin tutustuminen toimi ponnahduslautana käsitteeseen arvonanto. Aloimme pohtimaan käsitteen määritelmää ja sen linkittymistä perheisiin. Icehearts teki heti suuren vaikutuksen meihin opiskelijoihin ja se näkyi toiminnassamme koko ilmiöprosessimme ajan.
Olimme erittäin kiitollisia, että pääsimme tapaamaan kahta pääkaupunkiseudun Icehearts kasvattajaa ja kuulemaan heidän kokemuksia ja mietteitä asiasta. Tapaaminen oli ilmiöprojektimme tähtihetkiä. Tässä muutamia ajatuksia, joita olemme työstäneet tapaamisen pohjalta.
Iceheartsin toimintamalli linkittyy hyvin ilmiössä tutustumaamme CDG-menetelmän ajatukseen siitä, että kaikki pelaa ja osallistuu, sekä kuinka kasvausta ja oppimista tapahtuu myös liikunnallisessa ja lasten toimijuutta painottavassa kontekstissa.
*******
-Icehearts on Ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä joukkueurheilun avulla koulussa ja vapaa-ajalla-
“Icehearts on enemmän kuin urheilujoukkue. Icehearts on toimintamalli, joka on kehitetty ennaltaehkäisemään syrjäytymistä ja edistämään hyvinvointia. Icehearts on joukkueurheilun toimintamalli lapsen hyväksi sekä sosiaalityön, koulun ja vapaa-ajan tueksi.
Iceheartsin tavoitteena on ennaltaehkäistä syrjäytymistä, edistää sosiaalisia taitoja ja luoda lapsille pitkäkestoinen ja turvallinen aikuisen läsnäolo läpi kasvun nivelvaiheet. Icehearts-filosofia tukee lapsen kasvua itseensä luottavaksi ja toiset huomioonottavaksi joukkueen jäseneksi.
“Toimintamalli perustuu arvomaailmaan, joka antaa jokaiselle lapselle mahdollisuuden.”
(Lähde: www.icehearts.fi)
Youtube-video: watch?v=6zZpsiZWFp0
Lähde: Valio/oivariini
AIKUINEN ANTAA ARVON JOKAISELLE LAPSELLE
- Iceheartsn ajatusmaailmasta voidaan oppia, että jokainen lapsi tarvitsee aikuiselta arvonantoa taustastaan tai teoistaan huolimatta.
- Aikuinen ei saa luovuttaa lasten suhteen tai hylätä heitä ongelmien vuoksi. Lasten ohitse ei saa kävellä tai katsoa, vaan heidät tulee aidosti kohdata.
“Tärkeimpiä asioita ovat oppilaan rehellinen ja aito kohtaaminen, puuttuminen ja välittäminen”
“Hylkääminen, pois potkiminen, lapsen siirtäminen “ongelmana” luokasta/koulusta toiseen rikkoo luottamuksen syntymisen. Lapsella pitää olla tunne: “mitä tahansa tapahtuu, aikuinen ei sua jätä” eli tunne välittämisestä, merkityksellisyydestä!””
“(Jos on hankala päivä,) se riittää että vain on se pysyvä, turvallinen aikuinen lapsen elämässä. Jo sillä on valtava vaikutus lapsen elämään.”
(Lainaukset Nosteen muistiinpanoista tapaamiseltamme)
LAPSI HALUAA ANTAA ARVON AIKUISELLE
- Lapset ovat konservatiisia sen suhteen, että he kaipaavat aikuiselta rajojen asettamista ja välittämistä. Vastuullisesta ja luotettavasta aikuisesta tulee lapselle roolimalli, jota lapsen on helppo kunnioittaa ja jolle hän antaa arvoa.
“Luottamuksen saaminen joiltakin lapsilta voi viedä vuosia. On tärkeää, että lapsi saa päivittäin ja PITKÄN AIKAA kuulla olevansa arvostettu: “onpa kivaa nähdä sinua taas tänään!” jne. Luottamuksen syntyyn vaikuttaa siten PYSYVYYS, ARVOSTUS ja VÄLITTÄMINEN”
(Lainaukset Nosteen muistiinpanoista tapaamiseltamme)
RYHMÄ OPETTAA ARVONANNOSTA
- Alakoulussa arvonanto on haasteellinen käsite ottaa lasten kanssa käsiteltäväksi tai keskusteltavaksi. Opetuksessa on lähdetään lasten omasta kokemusmaailmasta.
- Ryhmässä toimiessaan lapset oppivat toisten erilaisuudesta sekä arvostamaan jokaisen ryhmäläisen panosta. Opitaan siis arvonannosta toisille, sekä heidän antamasta arvosta itselle.
- Liikunta mahdollistaa lasten luonnollisen toiminnallisuuden. Liikunnassa joukkueurheilu tai pelit ovat loistava väline arvonannon opetteluun. (Säännöt, toisten kunnioittaminen, kaikki pelaa yms.)
“Ryhmään kuuluminen on mielettömän tärkeä tunne jokaiselle ihmiselle. Ryhmässä lapset oppivat itsestään, toisiltaan ja toisten kohtelusta.”
“Erilaisuus on aikuisten määrittelemää. Lapsi hyväksyy/suvaitsee/kohtaa muut lapset aidosti muina lapsina, eikä tuomitse erilaisina.”
“Erilaisuuden sietäminen ei tapahdu hetkessä eikä itsestään. Erilaisuuden sietäminen tulee sitä kautta, että tehdään aidosti asioita yhdessä ja tiiminä.”
(Lainaukset Nosteen muistiinpanoista tapaamiseltamme)
(lähde: www.icehearts.fi)
Voin hyvin kuvitella reaktionne, kun tutustuitte Icehearts toimintaan. Liikunnan saralla on paljon toimijoita, jotka tukevat kotien ja koulun kasvatustyötä liikunnan avulla. Iceheartsin ohella toinen, näkemykseni mukaan erityisen mielenkiintoinen on Helsingin kaupungin Easy sport toiminta, joka yrittää tasoittaa tutkimusten osoittamia perheiden sosioekonomiseen tilaan palautuvia eroja suhteessa siihen, voiko lapsi osallistua liikunnan harrastustoimintaan. Olen nykyään usein ylpeä edustamani oppiaineen yhteiskuntavastuusta. Harmillisesti tämä alue jää usein otsikoissa koululiikunnan etäisen sukulaisen, urheilun, varjoon. Vähättelemättä urheilijoiden projekteihinsa sijoittamaa panosta toivoisi kuitenkin, että sankarinviittoja saisivat etenkin vai myös he, jotka ovat sitoutuneet erityistä tukea tarvitsevien lasten tukemiseen, niin kuin Ville Turkka sanoo “esikouluiästä kutsuntoihin asti” (ei nyt kiinnitetä huomiota siihen, että armeija näyttäytyy tässä yhteydessä ainoana vaihtoehtona). Valitsemanne arvonannon käsite on tai sen pitää olla liikuntakasvatuksen kontekstissa keskeinen, soisi sen olevan kyllä koko elämän keskeisimpiä käsitteitä. Se sopii näin hyvin myös liikunnan näkökulmasta ilmiönne palaseksi. Yhteys CDG:hen on ilmeinen. En muista annoinko teille Heikkisen, Huttusen ja Pesosen (2012) artikkelin Liikuntakasvatuksen eetoksesta. Artikkelin avaamalla Aristoteleen filosofiaan palautuvalla suurisieluisuuden käsitteellä on kontaktipintaa aiheeseenne. Palataan vielä tähän. Tämä sivu videoklipseineen on hyvä ja informatiivinen kooste aiheesta.
– Kiva kun olette lisänneet tietojen lisäksi omia näkökulmia ja liikkuvaa kuvaa.