Uppo-Nalle ja luova kirjoittaminen

Kirjoittanut: Elina Karjalainen, kuvittanut: Hannu Taina, vuodelta 1977

Elina Karjalaisen luoma Uppo-Nallen hersyvän hellyyttävä maailma tarjoaa riemukasta luettavaa lähes parinkymmenen kirjan verran. Kirjoissa on myös suuri määrä valloittavia loruja.

Johdatuksena teemaan arvonanto perheessä voisi toimia variaatio Maija Larmolan luomasta luovan kirjoittamisen harjoituksesta “Vanha koira”.

Harjoitus: “Lelu sairastaa”

Tehtävä tarjoaa niin paljon tukea, että jokainen onnistuu. Näin vahvistetaan myös tunnetta kirjoittamispystyvyydestä. Lisäksi tehtävän vaiheet kutsuvat kirjoittamaan eri tekstityyppejä, joka harjoittaa monipuolisesti tekstitaitoja. Tunnekasvatuksen näkökulmasta tehtävässä on mahdollisuus käsitellä surua turvallisessa, fiktiivisessä kontekstissa.

Aluksi: Valitse, kuka olet (et kuitenkaan sinä itse etkä liian kaukainen, kuten avaruusolio). Päätä millaisessa huoneessa olet.

  1. Katsot ikkunasta ulos. Siellä on henkiinherännyt lelu. Kirjoita näköhavainnostasi. (5 min)
  2. Aloita uusi kappale. Muistele tilannetta, jossa tapasit lelun ensimmäistä kertaa. (5 min)
  3. Huoneeseen tulee toinen ihminen. Kuka? Hän aloittaa sanomalla, että lelu on rikkinäinen, siitä pitäisi luopua. Kirjoita vuoropuhelu. (5 min)
  4. Kirjoita (5 min) omaa pohdiskeluasi siitä, mitä pitäisi tehdä.
  5. Lopeta vapaasti (5 min)

Tehtävä voi toimia johdatuksena Uppo-Nallen tarinaan, jossa Reetan perhe ottaa Uppo-Nalle jäsenekseen. Erityisesti Uppo-Nallen arvonannon teemoihin voisi sukeltaa mielikuva harjoituksen kautta, jossa lapset sulkevat silmänsä ja kuvittelevat jonkin rakkaan saapuvan pikku hiljaa luokseen. Näin päästään Reetan odottamisen tunnelmaan alla olevaa kohtausta ajatellen.

“Nyt kelluja oli jo niin lähellä, että Reeta saattoi nähdä vielä kaksi tassua ja pyöreän, pullean massun. Sehän oli nalle, ihan selvästi! Reetan sydän alkoi takoa, ja hänestä tuntui kuin aurinko olisi paistanut kirkkaammin, meri välkkynyt kultaisempana ja taivas ollut sinisempi kuin ennen. Sellaista saa onni aikaan!”

Seuraavan katkelman yhteydessä voisi miettiä tapahtumia pienen pojan sekä Alfonso-Nallen näkökulmasta. Miltä heistä mahtaa tuntua?

“Pieni vihainen poika oli ensin voitolla, mutta lopulta kävi kuitenkin niin, että Musta Pekka jäi pojalle eikä hoitajalle. Silloin pieni vihainen raivostui, tarttui Alfonso-nalleensa ja heitti sen kaiteen yli mereen. Molskis vain! Myöhemmin pieni vihainen katui kovin tekoaan ja vimmastumistaan, mutta “ikävä kyllä” on myöhemmin usein sama kuin “liian myöhään”. Laiva ja sen mukana pieni vihainen poika ja hänen hoitajansa olivat jo kaukana kun taas nalle ajelehti merivirtojen mukana vastakkaiseen suuntaan.”

Uppo-Nalle on otettu perheenjäseneksi ja aikuisetkin kantavat huolta nallen hyvinvoinnista. Tunnelmaan voisi virittäytyä Reetan ja isän välisellä dialogiharjoituksella. Isä siis istuu pihlajan alla ja Reeta menee hänen luokseen. Teksti luetaan parettain, ilman johtolauseita tai yksi pari lukee dialogin muulle ryhmälle.

Reeta huolestui nyt ihan tosissaan. Koskaan aikaisemmin ei Uppo-Nalle ollut puhunut yhtä alakuloisesti kuin nyt.

– Minä menen nyt isän luo heti paikalla, Reeta sanoi ja juoksi pihalle, missä isä istui pihlajan alla ajattelemassa.

– Hyvä kun tulit, isä sanoi. – Minä olen tässä ajatellut paljon Uppo-Nallen asiaa, mutta en ole päässyt mihinkään tulokseen. Puhuin siitä äidillekin ja hänpä keksi heti keinon. Uppo-Nallen on oltava koko ajan puolikuiva. Ei liian kostea eikä liian kuiva. Tästä lähtien kastelet Uppo-Nallen kolme kertaa päivässä kastelukannulla ja hellepäivinä voit kastella sen viisikin kertaa. Kunhan ehdin, teen pihalle suihkun. Uppo-Nalle voi käydä suihkussa aina kun hermostuu tai rupeaa pelkäämään. Uppo-Nalle on ollut vedessä niin kauan että vedstä on tullut sille toinen luonto, kuten on tapana sanoa. Sinä kuivatit sen liian äkkiä. Se meni sekaisin ja sairastui peippospelkoon.”

Uppo-Nallen lorut ovat hyvin käyttökelpoisia ja tarjoavat mahdollisuuksia riimi-iloitteluun. Runomittaan voisi tutustua tehtävän puitteissa, jossa valmiista runosta koitetaan tehdä teemaltaan tai tunnelmaltaan toisenlainen.

Tämän lorun kohdalla voisi miettiä, että miten se kirjoitettaisiin, jos miljöö muutettaisi metsäksi. Tässä yhteydessä olisi luontevaa opetella myös tapahtumapaikan eli miljöön käsitettä.

“Hiekkakakkuja tee minä en,
katselen kakkuja inhoten.
Tarvitsen, tahdon ystävän
silloin, tämän tiedäthän:
kakkuset joutavat kaatumaan
kallistumaan ja maatumaan,
ystävän kanssa kirmataan
ylitse kallion hiekkamaan.
Silloin kaikki on hyvin.
Silloin onni on syvin.”

Laulavan lintukoiran pähkähullut riimittelyt antavat mahdollisuuden nauraa ja pelleillä. Siis puhua siitä mikä tekee lorusta pöhkön ja millaiseen yhteyteen pöhköt riimit sopivat.

“Jos omalle tontille kakkaat,
ei tule luoksesi rakkaat,
jos vieraalle tontille kakkaat,
heti saapuvat luoksesi rakaat.”

Lainaukset: Elina Karjalainen, Uppo-Nalle

 

2 thoughts on “Uppo-Nalle ja luova kirjoittaminen

  1. Uskoisin, että Larmolan harjoitukseen tekemänne leluvariaatio toimisi hyvin! Ehkä lelu kannattaa ensin rauhassa nähdä (siis kuvata) liikkumattomana, sitten näyttää muutos (vaikka 2 + 3 min – toisaalta sääli rikkoa hienoa viiden minuutin rakennetta). Dialogiharjoituksesta mietin, jäikö siitä jotain pois, kun kummallakin on vain yksi repliikki, ja isällä kovin pitkä vaikkakin mielenkiintoinen.

Comments are closed.