Tupakan haitallisuudesta on kiistelty vuosisatoja. Vielä 1500- ja 1600-luvuilla sauhuttelun vastustajat tosin vetosivat lähinnä ihmisten tunteisiin – ja puolustajat järkeen. Keinot omien näkemysten pönkittämiseen ja toisten naurunalaiseksi tekemiseen ovat tänäänkin pitkälle samoja kuin ennen.
FM Maura Ratia on tutkinut osana englantilaiseen filologiaan kuuluvaa väitöskirjaansa tupakkaa käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita, pamfletteja ja kasvioita vuosilta 1577 – 1670.
1500-luvun Euroopassa tehokkaista lääkkeistä oli kova pula. Samaan aikaan auktoriteetteihin perustuvan uskon horjuminen oli sysännyt tieteellisen ajattelun murrokseen.
Vaivoihin ja sairauksiin etsittiin Amerikan mantereelta helpotukseksi uusia rohtoja ja yrttejä. Yksi vanhalle mantereelle saapuneista löydöistä oli intiaanien käyttämä tupakka, jota valtaosa kasvi- ja lääketieteilijöistä piti vuosisadan loppuun mennessä kaivattuna ihmelääkkeenä.
– Englannissa kärsittiin kulkutautien lisäksi kostean ja kolean ilmaston aiheuttamista vaivoista, nuhasta ja hengitystieinfektioista. Ajan oppien mukaan uskottiin, että tupakka laadultaan kuivana ja kuumana aineena auttaisi näihin niin sanottuihin kosteisiin ja kylmiin vaivoihin ja sitä suositeltiin myös erityisesti merimiehille, Ratia kertoo.
Kiivaimmillaan tupakkakiista velloi Englannissa, missä kaikkien vaivojen lääkitseminen tupakalla ja sen lisääntyvä polttelu muodikkaana nautintoaineena lasillisen kanssa nostatti voimakasta kritiikkiä. Lontoosta tuli tupakkakeskustelun päänäyttämö.
“Epäsopivaa meille kristityille”
Väitöskirjaansa varten Ratia selvitti kiistan kirjoitusten välisiä eroja kielitieteen menetelmin. Tekstejä analysoidessaan hän huomasi, että kirjoittajat olivat ajalle tyypillisesti kopioineet ja ottaneet surutta toistensa kirjoituksia omiin nimiinsä.
Tutkimus paljastaa, että kirjoittajat käyttivät taitavasti sanaa “me” vahvistamaan ryhmähenkeä. Kirjoittaja saattaa esimerkiksi viitata ”meihin englantilaisiin” ja käyttää myöhemmin samaa me-pronominia omien mielipiteiden esittämiseen.
– Tupakan vastustajat kritisoivat esimerkiksi tavan omaksumista pakanallisilta intiaaneilta ja
kauhistelivat “heidän” tapaansa kulkea alastomina ja palvoa “paholaista”, ja pitivät sen vuoksi uutta ihmelääkettä ja nautintoainetta epäsopivana “meille kristityille”, Ratia sanoo.
Toisaalta jotkut vastustajien argumenteista olivat hyvinkin moderneja, sillä teksteissä nousivat esiin myös tupakan vahingollisuus nuorisolle ja sen aiheuttama riippuvuus.
Ratian mukaan tutkimus auttaa ymmärtämään myös sitä, miten kieltä käytetään nykyisin.
– Esimerkiksi me-pronominia käytetään nykyisinkin vain kirjoittajan omien ajatuksien ja ideoiden esittämiseen ja he-pronominia taas toisen ryhmän etäännyttämiseen itsestä ja toiseuden ilmentämiseen, Ratia tiivistää.
Väitöstilaisuus järjestetään lauantaina 22.10.2011 kello 10.15 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, auditoriossa XII, osoitteessa Unioninkatu 34.