Mikrofoni niskassa 24 tuntia

Lingvistit Svetlana Stepanova ja Tatjana Šerstinova

Svetlana Stepanova ja Tatjana Šerstinova

Venäjällä on käynnissä mittava kielitieteellinen hanke. Aineiston keräämiseksi tutkijat kiinnittivät mikrofonit 50 pietarilaisen niskaan vuorokaudeksi. Helsingin yliopiston nykykielten laitoksen CLARIN-seminaarissa vierailleiden kielitieteilijöiden analysoimista tallenteista on noussut Venäjällä pienoinen kohu.

Venäläismediassa on kauhisteltu etenkin sitä, kuinka huonoa ihmisten käyttämä kieli puhuttuna on. Tallenteet osoittavat, että etenkin miehet kiroilevat enemmän kuin mitä yleisesti on ajateltu, kertovat ORD-nimellä kulkevaa Pietarin valtiollisen yliopiston hanketta vetävät lingvistit Svetlana Stepanova ja Tatjana Šerstinova.

Tutkittavat valittiin tarkoin edustamaan eri ikäryhmiä ja yhteiskuntaluokkia ja he kävivät läpi myös psykologiset testit. Tärkeä kriteeri oli, että tutkimukseen osallistuvat suhtautuivat luonnollisesti mukanaan kulkevaan mikrofoniin, jonka kautta audioraidoille tallentui puhetta aamiaispöydästä, metromatkoista, puhelinkeskusteluista ja kosteista illanvietoista.

Miksi tosi-tv ei kelpaa?

Tutkimukseen osallistuneiden 17–70-vuotiaiden lisäksi ääninäytteitä kertyi myös mikrofonia kantavien kanssa keskustelleilta, kaikkiaan 650 ihmiseltä.

Valtaosa eli yli 40 prosenttia keskusteluista käytiin työpaikalla. Tutkijoille oli yllätys, että töissä puhutaan etupäässä kaikesta muusta kuin työasioista.

– Lasten ongelmista, talouskriisistä ja edellispäivän jalkapallotteluista. Työasiat jäävät selvästi vähemmistöön, luettelee Stepanova.

Hankkeen tutkijajoukko on ollut aidosti poikkitieteellinen ja jatkossa korpuksen toivotaan auttavan esimerkiksi sosiologeja tulkitsemaan ihmisten mutkikasta käyttäytymistä.

Eikö tosi-tv:n materiaalia, jossa kamerat seuraavat ohjelmaan osallistuvia jopa vessaan, olisi voinut käyttää tutkimusaineistona?

– Ei missään nimessä, sillä ohjelmat eivät ole tarpeeksi todellisia. Mikrofoni kulki huomaamattomasti ihmisten mukana joka paikkaan. Nauhoitettavien kohtaamat ihmiset eivät tienneet, että heitä nauhoitettiin ja jopa tutkittavat itse unohtivat mikrofonin , Sherstinova selventää.

Hänen tulkintaansa tukee se, että materiaali sisältää monia näytteitä, joissa ihminen puhuu itsekseen. Tallennetuista keskusteluista on saatu analysoitua toistaiseksi noin kymmenen prosenttia. Tulokset ovat muun muassa osoittaneet, että miehet puhuvat kiinan ja englannin tapaan myös venäjää naisia nopeammin.

CLARIN – massiivinen ja tärkeä hanke

Helsingissä venäläiskollegoille esiteltiin valtavaa, yleiseurooppalaista CLARIN-hanketta, joka saattaa tuoda venäläiskorpukset suomalaisten saataville.

Sen tavoite on tuoda erilaiset korpukset, kuten suomalaisten sanomalehtien vuosikerrat tai ORD-hankkeen litteroidut aineistot niitä tarvitsevien ulottuville sähköisessä muodossa ja luoda samalla niiden esittämiselle yhtenäiset standardit. Tällöin päästäisiin eroon tutkimusta haittaavista tai sen estävistä löydettävyys-, saatavuus- ja lupaongelmista.

Suomessa hankkeen vetovastuu on nykykielten laitoksella kieliteknologian oppiaineessa.

FT Mihail Kopotev venäjän kielen dosentiksi 30.11.2011

Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto on nimittänyt FT Mihail Kopotevin venäjän kielen dosentiksi 30.11.2011.

Petroskoin valtionyliopistossa maisteriksi valmistunut ja Pietarin valtionyliopistossa lisensiaatintyönsä tehnyt Mihail Kopotev, 38, on työskennellyt Helsingin yliopistossa tutkijana vuodesta 2001 lähtien. Hänen väitöskirjansa (2009) aiheena olivat syntaktisen idiomatisoitumisen periaatteet (Principles of syntactic idiomatization), ja hänen tieteellisen kiinnostuksen kohteitaan ovat korpuslingvistiikka, kognitiivinen lingvistiikka, funktionaalinen lauseoppi, historiallinen kielentutkimus ja opetusmetodologia. Vapaa-aikanaan hän harrastaa vuorikiipeilyä ja valokuvausta.

Espanjan kieli vei tulevan tohtorin Filippiineille

Kielitieteellistä kenttätyötä Ternaten kylässä. Kuva: Eeva Sippola

Kielitieteellistä kenttätyötä Ternaten kylässä. Kuva: Eeva Sippola

FM Eeva Sippolan tuore väitöskirja on ensimmäinen taltiointi ja kielioppi noin 3000 ihmisen puhumasta Ternaten chabacanosta. Tutkimusta varten Sippola matkusti viimeisen kahdeksan vuoden aikana useaan kertaan Ternaten kylään Filippiineille. Hän opetteli siellä kieltä, asui paikallisissa perheissä ja haastatteli ja nauhoitti chabacanon puhujia.

Ternaten chabacano on yksi harvinaisista espanjalaisista kreolikielistä, jolla tarkoitetaan kahden tai useamman kielen kosketuksesta syntynyttä uutta kieltä.

– Ternaten chabacano kielioppi eroaa sen syntyyn vaikuttaneista kielistä. Siinä on vähemmän taivutuspäätteitä ja kategorioita kuin espanjassa tai tagalogissa ja pääosin espanjalaisperäinen sanasto, mutta kielen rakenne tekee ymmärtämisen vaikeaksi espanjankieliselle.

Eeva Sippola ja Ternaten kylän lapsia

Eeva Sippola ja Ternaten kylän lapsia

Sippolan tutkimuksesta selviää, miten myös tagalogia ja englantia puhuva monikielinen yhteisö on muovannut Ternaten chabacanoa. Kielioppia voidaan hyödyntää espanjalaisen filologian ohella maailman kielten vertailevassa tutkimuksessa ja kielikontaktien tutkimuksessa. Sippola uskoo, että sillä on merkitystä myös Ternaten asukkaille oman paikallisen kieli-identiteetin tukemisessa.

– Chabacano on tietessä käytetty nimi, joka espanjaksi tarkoittaa karkeaa, kömpelöä, rahvaanomaista. Ehkä espanjalaiset kuvittelivat, että chabacano oli vain huonosti opittua espanjaa, eikä oma uusi kielensä. Ternatelaisille chabacano on melko tuntematon nimitys, ja he kutsuvat kyläänsä ja kieltään nimellä bahra, Sippola kertoo.

Tutkimuksen aineiston muodostavat pääosin puhutun kielen näytteet, sillä Ternaten chabacanon puhujat eivät yleensä kirjoita kieltään.

Eeva Sippola väittelee 9.12.2011 kello 10 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta “Una gramática descriptiva del chabacano de Ternate” (Ternaten chabacanon deskriptiivinen kielioppi). Espanjalaisen filologian alaan kuuluva väitöstilaisuus järjestetään Metsätalossa, sali 1 (Unioninkatu 40).  Vastaväittäjänä on professori Mauro Fernández, Universidad de A Coruña ja kustoksena professori Timo Riiho.

Väitöskirjan elektronisen julkaisun voi lukea E-thesis-palvelussa.