Italian kielen tärkeimmän instituution, Accademia della Cruscan, presidentti professori Nicoletta Maraschio osallistui Italialaisen filologian oppiaineen järjestämään kansainväliseen SILFI-kongressiin Helsingissä.
Accademia della Cruscan nimi tarkoittaa “Akana-akatemiaa”: sen tehtävänä on siis erottaa jyvät akanoista. Akatemia sijaitsee Firenzen laidalla eräässä Medicien ruhtinassuvun renessanssihuviloista.
Accademia della Cruscalla on pitkät ja kunniakkaat perinteet. Professori Maraschio, miten Akatemia sai alkunsa?
Akatemia perustettiin Firenzessä 1583 aiempia akatemioita vapaammaksi ja itsenäisemmäksi yhteenliittymäksi. Alusta asti sen toiminnassa ovat kulkeneet käsi kädessä filologia ja kielitiede. Jo 1595 Akatemia julkaisi Dante Alighierin Jumalaisesta näytelmästä laitoksen, jota varten akateemikot kävivät läpi niin käsikirjoituksia kuin painettuja tekstejä. He halusivat antaa Dantelle hänen oman kielensä takaisin.
Samoihin aikoihin aloitettiin ensimmäisen suuren italian kielen sanakirjan kokoaminen käymällä läpi suuri joukko “hyvien kirjailijoiden” toscanankielisiä tekstejä 1300-luvulta ja myös 1500-luvulta. 1612 ilmestynyt Cruscan akateemikoiden sanakirja (Vocabolario degli Accademici della Crusca) täydensi edellisellä vuosisadalla syntyneen ratkaisun italian kieltä koskeneeseen keskusteluun.
Sanakirja antoi osaltaan italialaisille kielellisen ja kulttuuri-identiteetin paljon ennen poliittista yhdistymistä 1861. Siitä tuli merkittävä kiintopiste kielenkäytölle, vaikka se kohtasi seuraavina vuosisatoina myös vastustusta ja kritiikkiä. Sanakirja ilmestyi kaikkiaan viitenä laitosena, jotka aina laajenivat. Viimeisen laitoksen laatiminen keskeytettiin 1920-luvulla.
Nykyään Crusca on merkittävä tutkimuslaitos, jonka alaa ovat italian kielen filologinen, leksikologinen ja kieliopillinen tutkimus. Akatemia pyrkii myös avautumaan yhteiskunaan, se esimerkiksi vastaa kansalaisten kieltä koskeviin kysymyksiin.
Antaako Crusca siis vastauksia kielen normeja koskeviin kysymyksiin?
Usein käy niin, että Cruscaa syytetään siitä, ettei se täytä tätä tehtäväänsä tarpeeksi tiukasti. Italian kielitilanne on aivan omanlaisensa. Italian todellinen kielellinen yhdistyminen on varsin uusi, vasta 1800-luvulla käyntiin lähtenyt ilmiö. Ennen sitä kieltä käytti hyvin pieni oppinut eliitti. Vasta 1900-luvulla italia on monien erilaisten yhteiskunnallisten prosessien kautta todella tullut kaikkien italialaisten käyttämäksi kieleksi, mutta tämä on lopulta tapahtunut “alhaalta päin”, spontaanisti.
Italiassa on siis suuri varieteettien kirjo. Kirjoitussäännöt ovat aika selvät, mutta esimerkiksi selkeää oikean ääntämyksen mallia ei tällä hetkellä ole. Morfologian ja syntaksin osalta kieli muuttuu jatkuvasti, nyt kun siinä vaikuttavat sekä kielen kirjoitettu että puhuttu muoto. Akatemian tehtävänä on muistuttaa selvistä kielisäännöistä silloin kun niitä on, mutta myös herättää italialaisissa tietoisuus kielen vaihtelusta. Yritämme myös kertoa, mihin suuntaan kieli näyttäisi olevan muuttumassa.
Tänä vuonna Cruscan sanakirja täyttää 400 vuotta. Miten juhlistatte tätä merkkivuotta?
Järjestämme tietysti erilaisia tapahtumia. Mutta juhlavuosi on myös herättänyt akateemikkojen piirissä ajatuksen siitä, että meidän pitäisi palata sanakirjatyöhön. Italiassa tarvittaisiin suuri historiallinen sanakirja 1800- ja 1900-lukujen kielestä.
Haluaisimme ottaa mukaan kaiken mahdollisen materiaalin, jossa italiaa esiintyy, ei siis vain kaunokirjallisia lähteitä, joihin olemassa olevat historialliset sanakirjat perustuvat. Italian kielen varhaisimpien vaiheiden osalta Cruscan yhteydessä on jo toiminnassa OVI-projekti, joka kartoittaa italian varhaisimpien vaiheiden sanastoa.
Pia Mänttäri
Kirjoittaja on italialaisen filologian lehtori