Alumni: Turo Hiltunen, tutkijatohtori

Turo Hiltunen valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2004, minkä jälkeen hän on työskennellyt Nykykielten laitokseen kuuluvassa VARIENG-tutkimusyksikössä tohtorikoulutettavana sekä myöhemmin tutkijatohtorina. Filosofian maisterin tutkinnossaan Turolla oli pääaineenaan englantilainen filologia ja sivuaineinaan yleinen kielitiede, pohjoismaiset kielet ja Iso-Britannian ja Irlannin tutkimus. Lisäksi Turo on opiskellut kasvatustieteitä ja saanut näin opettajan pätevyyden. Nämä opinnot ovat Turon mielestä antaneet hyvän pohjan tutkijan uralle. Ainoastaan pohjoismaisia kielten opinnoista hankittuja tietoja hän ei ole työssään englannin kielen tutkijana tarvinnut.

Tutkijankoulutus on tällä hetkellä suuressa murroksessa, kun opetusministeriön rahoittamista valtakunnallista tutkijakouluista ollaan siirtymässä järjestelmään, jossa jokainen yliopisto jakaa itse opetus- ja kulttuuriministeriöstä saamansa rahoituksen. Helsingin yliopiston englannin kielen tohtorikoulutettavista vain osa työskentelee VARIENG-yksikön piirissä, osa kirjoittaa väitöskirjaansa nykykielten laitoksen muissa yksiköissä, ja osa väitöskirjan tekijöistä saa rahoitusta muista lähteistä.

Kilpailu tutkimuksen rahoituksesta ja tutkijoiden paikoista on lisääntynyt viime vuosina voimakkaasti. Hyville tutkimusprojekteille ja päteville tutkijoille löytyy kuitenkin edelleen useita erilaisia rahoituslähteitä. Esimerkkeinä yliopiston ulkopuolisista kielen tutkimuksen rahoittajista Turo mainitsee Suomen Akatemian lisäksi Suomen Kulttuurirahaston ja Emil Aaltosen säätiön, jotka tukevat erityisesti jatko-opiskelijoita sekä juuri väitelleitä tutkijoita. Vaikka myös jotkut suuret yritykset rahoittavat tutkimusta, niillä ei ole kovin merkittävää roolia kielitieteellisen tutkimuksen rahoituslähteenä.

Yliopiston lukukaudet ja luennot rytmittävät tutkijan työtä. Tänä päivänä opettaminen on olennainen osa jokaisen tutkijan työtä, vaikka sen osuus työajasta vaihteleekin eri tutkijoilla. Kun luentoja ei ole, tutkijalla on mahdollisuus osallistua alan seminaareihin. Omaa tutkimustyötään tutkija tekee luonnollisesti ympäri vuoden opetuksen ohella, jotta julkaisuja syntyy tasaiseen tahtiin ja tutkimusprojektit pysyvät aikatauluissaan.

Mitkä ovat tutkijan tärkeimmät henkilökohtaiset ominaisuudet? Kaikkein tärkeintä on Turon mielestä innostus, pitkäjänteisyys ja avoin mieli. Jos omasta tutkimuskohteestaan ei ole innostunut, ei jaksa tehdä työtään pitkäjänteisesti. Pitkäjänteisyys puolestaan on välttä-mätöntä, koska tieteen tekeminen vaatii yleensä vuosien puurtamisen. Avoin mieli ja uteliaisuus puolestaan kantavat eteenpäin, sillä valmiita vastauksia ei ole. Vastaukset on keksittävä itse! Ja se onkin Turon mielestä työn parasta antia. Hyvä tutkija on myös järjestelmällinen. Hän osaa hallita ajankäyttöään niin, että julkaistavaa tekstiä syntyy sekä tutkijayhteisölle että opiskelijoille jaettavaksi. Hyvä tutkija pystyy myös sietämään pätkärahoituksesta aiheutuvaa epävarmuutta innostustaan menettämättä.

Teksti: Harriet Uusi-Äijö

Haastattelu on tehty Filologi kieli- ja kulttuuriasiantuntijana -kurssilla, jolla opiskelijoiden tehtävä oli haastatella oman alansa alumnia.

Alumni: Eva Havu, yliopistonlehtori

Paneudu sydämestäsi. Innostu. Hyväksy eri tilanteet – se on valttia. Nämä ovat yliopistonlehtori Eva Havun tärkeimmät vinkit opiskelijoille.

Eva Havu toimii tällä hetkellä Helsingin yliopiston nykykielten laitoksella yliopistonlehtorina ja dosenttina. Hän hoitaa hallinnollisia tehtäviä, tekee tutkimusta ja johtaa tutkijaryhmää nimeltä CoColaC (Comparing and Contrasting Languages and Cultures).

Evan opintopolku oli selkeä ja todella kielipainotteinen. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän opiskeli ranskaa vuoden verran Sveitsissä, minkä jälkeen hän siirtyi Helsingin yliopistolle. Eva opiskeli myös saksasta syventävät opinnot. Sivuaineena hänellä oli italia ja perusopinnot taidehistoriasta. Myöhemmin Eva väitteli pääaineestaan ranskasta tohtoriksi.

Eva työllistyi aluksi sivuaineensa italian kautta, kun Työväenopistolta tarjottiin hänelle paikkaa. Tämän jälkeen hänen ranskan ja saksan osaamisensa toivat hänelle töitä. Eva on kääntänyt myös Aku Ankkoja ja toiminut Yleisradiolla kääntäjänä. Uran alkuvaiheessa hän otti kaikki mahdolliset työt vastaan ja painottaakin, etteivät työt tipu taivaalta vaan on itse oltava aktiivinen, soitettava paikkoihin ja sitkeästi mainostettava itseään.

Ajatus siitä, mitä Eva halusi tehdä ”isona” tuli vasta myöhään, opintojen jälkeen, kun hänet kutsuttiin Ranskaan yliopistoon tutkijaksi. Siellä hän näki ja pystyi vertailemaan Suomen ja Ranskan yliopistoja ja siellä työskentelyn kautta Evalle selkisi, mitä hän tulevaisuudeltaan halusi.

Vaikka ihan alkuvaiheessa opintoja oli vaikea ymmärtää eri asioiden yhteyksiä toistensa välillä, opiskeluaikana Eva koki tärkeäksi sen, että hoksasi asioiden laajemman yhteyden sekä kielten yhteyksien laajemmat linjat. Yliopisto antaa Evan mielestä erittäin hyvän
pohjan ajattelulle. Eva Havun tärkeimpiä ‘’ahaa-elämyksiä’’ opiskeluaikana oli erityisesti Saksan kielihistoriassa, kun tajusi miten ruotsi ja saksan kieli ovat yhteydessä sekä miten latina vaikuttaa niihin. Hän toivookin kaikkien humanistiopiskelijoiden tuovan esiin koulutuksemme vahvuuden nähdä asioita laaja-alaisemmin, sekä opiskelijoiden löytävän asioiden yhteydet toisiinsa ja hyödyntävän niitä tulevaisuudessa.

Teksti: Marianne Salmi

Haastattelu on tehty Filologi kieli- ja kulttuuriasiantuntijana -kurssilla, jolla opiskelijoiden tehtävä oli haastatella oman alansa alumnia.

 

Alumni: Anni Vihriälä, koordinaattori

Haastattelin Kepa ry:n Etelän vapaahtoisohjelma Etvon koordinaattoria Anni Vihriälää. Kepa ry on kehitysyhteistyötä, kehityspolitiikkaa ja globaalikasvatusta tekevien suomalaisten kansalaisjärjestöjen kattojärjestö. Etelän vapaaehtoisohjelman kautta voi lähteä vapaaehtoistyöhön järjestöihin Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa.

Vihriälän perustoimenkuva on vapaaehtoisohjelman koordinoiminen. Hänen tehtävänään on markkinoida Etvo-ohjelmaa ja tiedottaa ohjelmasta, valita sopivat vapaaehtoistyöntekijät, valmentaa heidät tehtäviinsä ja tukea heitä kentällä työskenneltäessä. Lisäksi Vihriälä kehittää ohjelmaa eteenpäin yhdessä siihen osallistuvien suomalaisten lähettävien järjestöjen kanssa. Työhön kuuluu myös Kepan globaalikasvatustiimin yhteisiä tehtäviä. Tyypillinen työpäivä täyttyy esimerkiksi sähköposteilla, järjestötapaamisilla, Kepan sisäisillä palavereilla ja koulutusten pitämisellä.

Anni Vihriälä ei ole suunnitellut työuraansa systemaattisesti. Järjestöissä työskentelyn lisäksi hän on kartuttanut työkokemusta mm. opetustehtävissä ja ulkoministeriössä. Kepassa työskentelemisessä häntä miellyttää arvomaailman lisäksi toimimisen vapaus ja luovuuden salliminen.

Vihriälän maisterintutkinnon pääaine on espanjalainen filologia. Sivuaineena hänellä on mm. Latinalaisen Amerikan tutkimus ja pedagogiset opinnot. Hän on suorittanut myös valtiotieteiden kandidaatin tutkinnon pääaineenaan kansainvälinen politiikka.

Espanjan kielen taitoa Vihriälä on tarvinnut jokaisessa pidempikestoisessa työpaikassaan. Pedagogisten opintojen antia hän on soveltanut koulutuksissa, ryhmänvetäjänä ja sivutoimisena opettajana. Valtiotieteiden ja Latinalaisen Amerikan tutkimuksen asiasisällöt ovat laajan, nykyisessäkin työssä tarvittavan, asioiden taustojen ja syy-yhteyksien ymmärtämisen pohja.

Opiskeluaikana Anni Vihriälä osallistui monenlaiseen oheistoimintaan. Hän oli espanjalaisen filologian ainejärjestön sihteeri ja mukana ainejärjestön lehden tekemisessä sekä opiskelijaedustajana laitosjohtoryhmässä. Hän oli aktiivinen myös osakunnalla, HOASin
asukastoimikunnassa ja vapaaehtoistyössä. Näiden aktiviteettien parissa Vihriälä oppi järjestötoiminnan perusasiat. Hän pitää tärkeänä myös toiminnasta saatavaa aktiivisuuden tunnetta sekä oman kiinnostuksen ja innostuksen ruokkimista. Aktiivisuus myötävaikutti varmasti myös ensimmäisen oman alan työpaikan saamiseen Suomen ylioppilaskuntien liitossa.

Vihriälän työn kannalta tärkeä taito, jota ei opita luennolla, on erilaisten ihmisten kohtaaminen ja ihmissuhdetaidot. Niiden harjoittelu on ensisijaisesti oman aktiivisuuden varassa. Opiskelun kautta Vihriälä on harjaantunut analyyttiseen ajatteluun ja itseilmaisuun. Myös tieto- ja viestintätekniikkataidot sekä äidinkielen hallinta ovat osoittautuneet hyödyllisiksi.

Vihriälä on avoin työskentelemään monilla eri kokemustansa ja koulutustaustaansa vastaavilla aloilla edellyttäen, että työ on hänen arvojensa mukaista. Hän mainitsee työmarkkinoilla vahvuuksikseen koulutustaustan, aktiivisen kansalaistoiminnan, aikaisemman työkokemuksen ja ihmissuhdetaidot. Erityisesti hän painottaa omaa aktiivisuutta ja kykyä saada itsensä innostumaan työstään. Ja jos niitä ei löydy, silloin voi olla hyvä tehdä rohkeita ratkaisuja.

Vihriälä näkisi mielellään, että globaalien kehityskysymysten parissa tapahtuisi vielä suurempia muutoksia ja maailmasta tulisi tasa-arvoisempi paikka. Työhön kuuluvan byrokratian (suunnittelu-, seuranta- ja arviointisysteemit) hän kokee mielekkäänä, koska niiden avulla oma toiminta kehittyy.

Vihriälä kannustaa kuuntelemaan omaa intuitiota ja syventämään itsetuntemusta. Jos ajattelee hylkäävänsä kohdalle osuvan tilaisuuden, kannattaa miettiä, onko sille hyvät perusteet vai onko syynä kenties se, että pelkää omien taitojen riittämättömyyttä. On tärkeää mennä kohti omia unelmiaan ja olla samanaikaisesti riittävän realistinen. Vihriälän mukaan aktiivinen asenne kantaa pitkälle, eikä turhaa pelkoa kannata lietsoa. Sen sijaan jokainen hyvin hoidettu työtehtävä jättää paitsi hyvän kuvan tekijästään pitää yllä myös hyvää työntekijän itsetuntoa.

Teksti: Laura Siivonen

Haastattelu on tehty Filologi kieli- ja kulttuuriasiantuntijana -kurssilla, jolla opiskelijoiden tehtävä oli haastatella oman alansa alumnia.