Vieraan kielen puhujat käyttävät ilmaisuja epämääräisemmin

Miksi joskus tuntuu siltä, ettei koskaan pysty puhumaan toista kieltä virheettömästi? Tuore väitöstutkimus osoittaa, että puhujan sanaston rakenteet ja sanojen käyttöprosessit ovat vieraalla kielellä hyvin samankaltaisia kuin äidinkielessä.

Väittelijä Svetlana Vetchinnikovan tutkimuskohteena olivat useammasta sanasta muodostuvat merkitysyksiköt eli kokonaisuuden muodostavat ilmaukset. Hän tutki mm. merkitysyksikön sisällä tapahtuvaa variaatiota eli sitä, miten ilmaisun sanamuoto vaihtelee puhujan mukaan.

Frekvenssi selittää ilmaisussa esiintyvän vaihtelun

Väitöstutkimus osoittaa, että ilmaisussa tapahtuvaa vaihtelua selittää frekvenssi eli se, kuinka usein kyseistä ilmaisua käytetään. Muutosta tapahtuu kahteen eri suuntaan: ilmaisu joko vakiintuu tai sen rakenne löyhenee, jolloin ilmaisun voi muotoilla monilla eri tavoilla.

Ilmaisun runsas käyttö saa sen usein vakiintumaan tiettyyn sanamuotoon. Näin on käynyt esimerkiksi sanonnoille: ne on muodostettava juuri tietyillä sanoilla, jotta kuulija tunnistaa, mitä puhuja tarkoittaa.

Kaikilla yleisilläkään ilmaisuilla ei ole vakiintunutta muotoa: puhuja voi esimerkiksi vaihdella ilmaisussa se tekee minut hulluksi viimeistä komponenttia it drives me crazy/mad/nuts ilman, että merkitys millään tavalla muuttuu.

Sekä äidinkieliset että vieraan kielen puhujat muuttavat ilmaisuiden sanamuotoa. Äidinkielen puhujilla on usein se etu, että koska he ovat altistuneet kielelleen enemmän kuin sitä vieraana kielenä puhuvat, he tuntevat vakiintuneet ilmaisut paremmin.

Jumiutumista ja likiarvoja

Vetchinnikova tarkasteli Helsingin yliopiston opiskelijoiden käyttämää englannin kielen sanastoa heidän omissa teksteissään ja sana-assosiaatiotesteissä. Englanti oli vieras kieli kaikille tutkimuksen osallistujille.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että mitä yleisempi ilmaus on, sitä paremmin puhujat osaavat käyttää sitä tarkasti. Opittu ilmaus saattaa vakiintua henkilön puheeseen liikaakin, jos hän jumiutuu käyttämään samaa ilmausta jatkuvasti.

– Ilmauksen vakiintumisilmiö (fixing) on tuttu esimerkiksi esiintyjille, jotka ovat pitäneet saman puheen tai luennon monta kertaa: samat ilmaukset päädytään toistamaan melkein samoin sanoin jokaisella esityskerralla, Vetchinnikova selittää.

Ilmauksia, joita puhuja käyttää tai kuulee harvoin, ei tuoteta aivan sanatarkasti. Tällöin puhuja käyttää ilmaisua ns. likiarvona (approximation) eli korvaa jonkin ilmauksen osan esimerkiksi toisella lähes samaa tarkoittavalla sanalla.

– Kun henkilö vaikkapa etsii kirjastosta kirjaa, hänellä voi olla kirjan nimestä hieman epätarkka muistikuva: oliko se Looking at the Sun vai Gazing at the Sun, kun itse asiassa nimi onkin Staring at the Sun, Vetchinnikova havainnollistaa.

Kyse on siitä, että puhujat muistavat paremmin ilmauksen merkityksen kuin sen tarkan sanamuodon. Tämä muistin ominaisuus on sama sekä äidinkielisille että vieraan kielen puhujille. Juuri sen takia toisen kielen käyttäjät joskus ”erehtyvät” ja sanovat esimerkiksi so to say eikä so to speak tai to my head eikä to my mind. Kommunikoinnin kannalta tärkeää on, että viestin merkitys menee perille eli kuulija ymmärtää, mitä puhuja tarkoittaa.

– Vieraan kielen käyttö ei enimmäkseen ole virheellistä vaan ainoastaan hieman epämääräisempää, Vetchinnikova sanoo.

Väitös

Svetlana Vetchinnikova väittelee 29.8.2014. Hänen väitöskirjansa tiivistelmineen on ladattavissa E-thesis -palvelussa.

Teksti: Anni Aarinen & Svetlana Vetchinnikova

4.9. Prof. Cliff Goddardin luento: Natural Semantic Metalanguage

Natural Semantic Metalanguage (NSM) on semanttisen analyysin menetelmä, jossa tarkasteltavat merkitykset palautetaan rajattuun joukkoon universaaleja semanttisia primitiivejä. Menetelmällä on analysoitu mm. kulttuurisidonnaisia käsitteitä, arvoja ja asenteita sekä kieliopillisia konstruktioita. NSM:n on pannut alulle Anna Wierzbicka, joka myöhemmin on kehittänyt sitä yhteistyössä Cliff Goddardin kanssa.

Nyt on harvinainen tilaisuus päästä oppimaan jotain uutta NSM:stä, kun toinen menetelmän kehittäjistä, professori Cliff Goddard (Griffith University, Australia) pitää vierailuluennon Helsingin yliopistossa torstaina 4.9.2014 kello 16–18 Metsätalossa (Unioninkatu 40), luentosalissa 14. Tilaisuus on samalla yleisen kielitieteen tutkijaseminaarin syyskauden avaus.

Jos olet kiinnostunut jatkamaan keskustelua Goddardin kanssa luennon jälkeen epävirallisen illanvieton merkeissä, ilmoittaudu osoitteeseen ulla.vanhatalo@helsinki.fi mielellään 29.8. mennessä.

Luennon abstrakti:

Lexical semantics, grammatical semantics, and semantic typology – NSM style. A case study of “alienable possession”.

This talk presents recent NSM (Natural Semantic Metalanguage) work on the lexicon and grammar of alienable possession. The key theoretical proposal is that ”personal property” concepts are anchored in a semantic prime BE SOMEONE’S, which, evidence suggests, is expressible in all or most languages in canonical contexts such as ”It’s mine” and ”It’s someone else’s”, i.e. in a predicative or predicate-complement construction whose subject denotes a thing. After this proposal is explained and discussed, it will be shown how lexical units such as ”give” and ”steal”, which are semantically complex but possibly universal or near-universal, can be explicated in fine-grained detail using BE SOMEONE’S in combination with other elements of the NSM metalanguage. This opens the way for an improved approach to the lexical typology of personal property concepts. After this, the talk will turn to the grammatical semantics of possessive markers, a topic of long-standing interest in grammatical typology. Overall, the presentation will show how a suite of NSM concepts and techniques work in practice, including the concepts of reductive paraphrase, semantic primes, semantic molecules, semantic templates, and metalanguage syntax. The basic research behind the presentation was conducted jointly with Anna Wierzbicka.

Select references

Aikhenvald, Alexandra Y. and Dixon, R.M.W. (Eds.). 2012. Possession and Ownership: A Cross-Linguistic Typology. OUP.

Goddard, Cliff. 2011. Semantic Analysis. [Revised 2nd edition]. OUP.

Goddard, Cliff and Wierzbicka, Anna. 2014. Words and Meanings: Lexical Semantics across Domains, Languages, and Cultures. OUP.

Goddard, Cliff and Wierzbicka, Anna. 2014. Semantic fieldwork and lexical universals. Studies in Language 38(1), 80–127.

McGregor, William (Ed.). 2009. The Expression of Possession. Berlin: Mouton.

http://www.griffith.edu.au/humanities-languages/school-languages-linguistics/staff/cliff-goddard

http://www.griffith.edu.au/humanities-languages/school-languages-linguistics/research/natural-semantic-metalanguage-homepage

Ajanlaskun alussa Etelä-Suomessakin puhuttiin saamea

Tuore väitöskirja antaa uutta tietoa Fennoskandian kielellisestä esihistoriasta. Mikko Heikkilä tutki alueella puhutuissa kielissä tapahtuneiden äänteenmuutosten kronologiaa historiallis-vertailevan kielitieteen ja erityisesti lainasanatutkimuksen avulla.

– Tämä on ensimmäinen kerta germanistiikan, nordistiikan ja fennougristiikan historiassa, kun kantagermaanin, -suomen ja -saamen äänteenmuutosten suhteellista ja absoluuttista kronologiaa tutkitaan systemaattisesti ja kattavasti, Heikkilä kertoo.

Länsiuralilainen kieli saapui Itämeren alueelle pronssikauden alussa

Ennen pronssikautta nykyisen Suomen alueella ja sen lähialueilla on puhuttu hyvin vanhakantaista (luoteis)indoeurooppalaista kieltä, josta esimerkiksi nimet Suomi ja Viro lienee lainattu. Alueella puhuttiin myös ainakin yhtä sittemmin kadonnutta muinaiskieltä, joka on jättänyt kielellisiä jälkiä suomen ja saamelaiskielten sanastoon ja paikannimistöön.

Aikajana

Väitöskirjan tutkimustulokset viittaavat siihen, että (länsi)uralilaista kieltä – suomen ja saamen esimuotoa – on puhuttu nykyisen Suomen alueella jo pronssikaudella, mutta ei sitä aiemmin. Suomalaisten ja saamelaisten kielelliset esi-isät saapuivat Itämeren alueelle itäkaakosta (Volgan-Kaman alueelta) luultavasti pronssikauden alussa.

Kantasuomi, -saame ja -germaani olivat toistensa aikalaisia

Heikkilän tutkimus osoittaa, että kantasuomi, kantasaame, kaikkien germaanisten kielten esimuoto kantagermaani ja pohjoisgermaanisten eli skandinaavisten kielten esimuoto kantaskandinaavi ajoittuvat kaikki rautakauden eri vaiheisiin.

Kantasaamea on ennen ajanlaskun alkua puhuttu koko nykyisen Suomen alueella, Lappia lukuun ottamatta. Saamen kieli lähti sittemmin väistymään ensimmäisenä Etelä-Suomen alueelta.

Skandinaviasta on pronssikaudelta alkaen tullut nykyisen Suomen alueelle (kanta)germaanisia vaikutusaaltoja. Itämerensuomen ja saamen sanastosta huomattava osa onkin eri-ikäisiä germaanisia lainasanoja, jotka muodostavat kielessä eriaikaisia kerrostumia.

Tieteiden rajat ylittävää tutkimusta

Heikkilältä on ilmestynyt useita tieteellisiä julkaisuita eri tieteenaloilta jo ennen väitöstä. Kotikielen Seura on myöntänyt Heikkilälle palkinnon ansiokkaista tieteellisistä artikkeleista.

Heikkilä väittelee humanistisessa tiedekunnassa lauantaina 23.8.2014. Hänen väitöskirjansa on erityisen monitieteinen: tieteenaloista edustettuina ovat germanistiikka, nordistiikka, fennistiikka, saamentutkimus, historia ja arkeologia. Väitöskirja tiivistelmineen on ladattavissa E-thesis -palvelussa.

Teksti: Anni Aarinen & Mikko Heikkilä.

Alumni: Katja Tiilikka, kääntäjä ja toimittaja

Katja Tiilikka on kääntäjä ja toimittaja, joka tekee työtään freelancerina, käyttäen Kielikuvitus-markkinointinimeä. Hänen palveluvalikoimaansa kuuluvat käännösten lisäksi myös sisällöntuotanto, kuten artikkelien ja tiedotteiden kirjoittaminen suomeksi ja englanniksi, sekä visuaaliset ilmeet, esimerkiksi julkaisujen taitot ja verkkosivujen ulkoasun suunnittelu.

Tiilikka opiskeli Helsingin yliopistossa vuosina 1994–2001 pääaineenaan englantilaista filologiaa, ja valitsi lähinnä oman kiinnostuksensa pohjalta sivuaineikseen monikielistä ammattiviestintää ja Britannian ja Irlannin tutkimusta. Hän kertoo sivuainevalintoihin vaikuttaneen kuitenkin myös sen, että oli jo opiskeluaikana kiinnostunut kääntämisestä ja kirjoittamisesta, mutta Helsingissä ei vielä tuolloin voinut juurikaan opiskella kääntämistä. Tällöin monikielinen ammattiviestintä tuntui hyvältä vaihtoehdolta, koska siihen sisältyneillä suomen kursseilla opiskeltiin suomen kieltä ja viestintää käytännönläheisesti. Tiilikka mainitseekin, että erityisesti suomen kursseista on ollut esimerkiksi kielenhuollon kannalta nykyisessä työssä paljon hyötyä. Sen sijaan työelämässään hänellä ei ole ollut tarvetta yliopistossa opiskellulle englannin kielen historialle tai kieliopille, mutta hän sanoo niidenkin kasvattaneen ymmärrystä englannin kielestä ja opettaneen analyyttistä ajattelua. Yliopisto-opiskelun jälkeen hän on vielä opiskellut taitto-ohjelmien käyttöä erilaisissa täydentävissä ja ylläpitävissä opinnoissa.

Nykyiseen työhönsä Tiilikka on päätynyt mutkien kautta. Hän innostui kääntämisestä ja kirjoittamisesta jo yliopistossa ja ollessaan ensimmäisessä työpaikassaan ministeriön harjoittelussa, hän kiinnostui taittamisesta. Kuitenkin hän myöntää, että työelämässä on ohjannut paljon myös työn löytämisen vaikeus – esimerkiksi tiedottajan töitä ei saa ilman viestinnän pääaineopintoja, ja käännöstöiden tarjonta on hänen mukaansa viime vuosina vähentynyt.

Tiilikka teki jo opiskeluaikanaan jonkin verran free-käännöksiä ja kokeili muutamia erilaisia töitä, mutta koki niiden tarjoavan liian vähän haasteita ja mahdollisuutta luovuuteen. Freelance-työssä hän nauttiikin monipuolisuudesta, vapaudesta ja oman luovuuden hyödyntämisestä – omaa työtään saa itse hallita ja eri osaamisalueita yhdistää. Työpäivät voivat koostua vaikka kirjan taittamisesta, käännöksen tekemisestä tai verkkosivujen suunnittelusta, ja joskus taas uusien asiakkaiden kartoittamisesta ja verkostojen luomisesta. Haastava puoli on yrittäjälle tuttu epävarmuus: joskus töitä ei ole, joskus niitä on liikaa.

Alan työtilanteesta kysyttäessä Tiilikka mainitsee havaitsemansa muutokset käännösalalla: ennen äskettäistä vanhempainvapaataan hän käänsi paljon tietokirjallisuutta, mutta nyt pari vuotta myöhemmin kyseisiä töitä ei enää tunnu olevan. Hän kokee käännösalalla olevan ”epätervettä kehitystä”, joka ilmenee hintojen polkemisena ja suurten globaalien käännöstoimistojen ”kasvottomuutena”. Yhtenä ohjeena opiskelijoille hän mainitseekin omien käännöstöiden hinnoittelun – ei pilkkahintaan!

Käännös- ja kustannusalan murroksista huolimatta Tiilikka uskoo töitä olevan jatkossakin. Työelämää varten opiskelijan olisi tärkeää hankkia työkokemusta jo opiskeluaikana ja tutustua moniin ihmisiin hyvien verkostojen rakentamiseksi; humanistisen alan yrittäjän on tärkeää verkostoitua oman alan toimijoiden ja muiden yrittäjien kanssa. Freelance-työtä ei ole syytä pelätä, vaan se on hyvä mahdollisuus – Tiilikan sanoin: itseään ei pidä vähätellä vaan tuoda osaamistaan rohkeasti esiin.

Teksti: Lotta Liedes

Haastattelu on tehty Filologi kieli- ja kulttuuriasiantuntijana -kurssilla, jolla opiskelijoiden tehtävä oli haastatella oman alansa alumnia.