Yli 20 kieltä ja kulttuuria esittäytyy Koe Kampuksessa 29.10.

Koe kampus! -tapahtuma torstaina 29.10.2015 tarjoaa lukiolaisille ja muille yliopisto-opinnoista kiinnostuneille mahdollisuuden tutustua pääkaupunkiseudun yliopistoihin. Nykykielten laitoksen ohjelma sopii sinulle, jos olet kiinnostunut kielistä, kulttuureista, kirjallisuudesta tai kieliteknologiasta!

Laitoksen ohjelmaan kuuluu mm. ainejärjestöjen järjestämä ilmainen kansainvälinen buffet (klo 13–15 Metsätalon 3. kerroksen B-siiven käytävässä, Unioninkatu 40), johon osallistuvat tänä vuonna myös suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien oppiaineet. Samalla pääset juttelemaan opiskelijoiden kanssa ja kuulemaan, millaista Helsingin yliopistolla opiskelu on ja mitä pitää osata loistaakseen pääsykokeissa.

Ruokailun yhteydessä on käynnissä myös kielivisailu, jossa voit kokeilla, montako kieltä tunnistat. Visassa on mukana jopa 33 kieltä, eikä siinä ole vielä edes puolia kaikista Helsingin yliopistolla opiskeltavista kielistä…

Klo 13–15 salissa 8 (Metsätalo, 3. krs) on mahdollisuus pistäytyä tapaamassa kieliteknologien lemmikkiä Elias-robottia, jonka kanssa voit jutella. Elias saattaa innostua soittamaan ilmakitaraakin! (Lisää Eliaksesta: katso video tai lue juttu.) Eliasta esittelee Graham Wilcock.

Klo 14–15 salissa 4 (Metsätalo, 2B-kerros) pääsee tutustumaan av-kääntäjän ammattiin, kun yliopistonlehtori Mari Pakkala-Weckström demonstroi, miten tv-sarjan tekstitys tehdään.

Tervetuloa!

Koko ohjelma Helsingin yliopiston keskustakampuksella

Kieli-ihmisiä Kirjamessuilla 22.–25.10.

Helsingin kirjamessuilla esiintyy neljän päivän aikana runsaasti nykykielten laitoksen tutkijoita.

***

Tiedetori

Sattuma ja ennakoimattomuus
To 22.10. klo 16.00–16.30
Keskustelu Venäjän kirjallisuuden klassikoista, Tolstoista ja Dostojevskista, ja filosofian teemoista. Puheenjohtajana Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen. Keskustelijoina Jaakko Belt, venäläisen kirjallisuuden emeritusprofessori Pekka Pesonen ja Heli Rantala.

Saako sinutella vai täytyykö teititellä?
Pe 23.10. klo 12.00–12.30
Pitäisikö Suomessakin teititellä asiakaspalvelussa? Onko englantia puhuessaan syytä lisätä puhuteltavan titteli? Miten toimitaan Ranskassa? Uusi tutkimus 13 kielen puhuttelukäytänteistä näyttää, miten kohteliaisuuden keinot vaihtelevat Euroopassa. Aiheesta keskustelemassa FT Johanna Isosävi, dosentti Hanna Lappalainen ja dosentti Minna Nevala.

Mitä sellaista meidän tulisi tietää Venäjästä, mistä ei puhuta?
Pe 23.10. 15.00–15.30
Vaikka Venäjä on suomalaisessa julkisessa keskustelussa jatkuvasti esillä, on silti paljon asioita, joista Suomessa ei tiedetä tai ei puhuta. Mitä meidän olisi hyvä vielä tietää? Tätä pohtivat professorit Markku Kivinen, Markku Kangaspuro ja Arto Mustajoki. Haastattelijana tiedottaja Leena Vähäkylä.

Digitaaliset ihmistieteet ja tutkimuksen avoimuus
Pe 23.10. 16.30–17.00
Puhetta digitaalisuudesta on käyty myös humanistien piirissä pitkään. Mutta mitä ovat digitaaliset ihmistieteet? Avoimen tieteen periaatteita alleviivataan ahkerasti, mutta miten tiedettä syntyy: top-down vai bottom-up? Aiheesta keskustelemassa ja väittelemässä ovat Leo Lahti ja Eetu Mäkelä. Tilaisuuden juontaa Mikko Tolonen.

Tiedetorin koko ohjelma ja lisätiedot

***

12 TUOLIA – UUSIA DIALOGEJA VENÄLÄISESTÄ KIRJALLISUUDESTA

Sijainti: Aleksis Kivi
Alkaa: 22.10.2015 13.00
Kuvaus: Helsingin yliopiston huippusuosittu keskustelusarja venäläisestä kirjallisuudesta jatkuu messuilla professori Pekka Pesosen johdolla. Omista suosikeistaan venäläisessä kirjallisuudessa ja venäläisen kulttuurin ajankohtaisista kysymyksistä keskustelemassa Sofi Oksanen.

Sijainti: Aleksis Kivi
Alkaa: 23.10.2015 13.00
Kuvaus: Helsingin yliopiston huippusuosittu keskustelusarja venäläisestä kirjallisuudesta jatkuu messuilla professori Pekka Pesosen johdolla. Omista suosikeistaan venäläisessä kirjallisuudessa ja venäläisen kulttuurin ajankohtaisista kysymyksistä keskustelemassa Rosa Liksom.

Sijainti: Aleksis Kivi
Alkaa: 24.10.2015 13.00
Kuvaus: Helsingin yliopiston huippusuosittu keskustelusarja venäläisestä kirjallisuudesta jatkuu messuilla professori Pekka Pesosen johdolla. Omista suosikeistaan venäläisessä kirjallisuudessa ja venäläisen kulttuurin ajankohtaisista kysymyksistä keskustelemassa Sirpa Kähkönen.

***

MUU OHJELMA

Tutkijat ilman rajoja – suomalais-venäläistä tiedeyhteistyötä
Sijainti: Aino
Alkaa: 22.10.2015 13.00
Kuvaus: Kansalliskirjasto järjestää paneelikeskustelun ylirajaisesta tiedeyhteistyöstä. Mukana suomalaisia ja venäläisiä tieteenharjoittajia kielitieteen ja -teknologian, historiantutkimuksen ja kirjallisuudentutkimuksen aloilta: Jussi-Pekka Hakkarainen, Kirsti Ekonen, Jevgeni Petrov, Jack Rueter, Vladimir Feštšenko, Tomi Huttunen ja Marina Fedina.

Venäjän kielen oppikirjat esittelyssä
Sijainti: Kullervo
Alkaa: 25.10.2015 12.00
Kuvaus: Arto Mustajoki haastattelee kirjojen tekijöitä Marja Jegorenkovia, Marjatta Alestaloa ja Marja Mononen-Aaltosta venäjän kielen opetuksen nykytendensseistä ja oppikirjojen tekemisestä.

Venäjän kieli puolessa tunnissa
Sijainti: Kirjakahvila
Alkaa: 25.10.2015 14.00
Kuvaus: Arto Mustajoki perehdyttää venäjän kieleen puolessa tunnissa.

Messujen ohjelmakalenteri

Kahvilla tulevan nobelistin kanssa

Valkovenäläinen Svetlana Aleksijevitš valittiin 8.10.2015 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajaksi. Vuosia sitten muutama Helsingin yliopiston silloinen opiskelija tapasi Aleksijevitšin opintomatkan yhteydessä. Näin he muistelevat nyt kohtaamistaan:

Tapasimme 1.11.2008 valkovenäläisen kirjailijan Svetlana Aleksijevitšin Berliinissä, jossa hän tuolloin asui. Tapaaminen liittyi opiskelijaryhmämme tavoitteeseen kirjoittaa ensimmäinen suomenkielinen tietoteos Valko-Venäjästä.

Berliiniin lentäneen troikkamme kokoonpano juontui tulevan kirjan artikkelien aiheista: Liisa Bourgeot kirjoitti kolmesta nykykirjailijasta (joista Aleksijevitš oli yksi), Sanni Koski Tshernobylin tragediasta ja Susan Ikonen neuvostoajasta ja sen perinnöstä, jota Aleksijevitš käsittelee tavalla tai toisella kaikissa teoksissaan.

Tapaamisesta oli sovittu etukäteen yksinkertaisesti, sähköpostin välityksellä. Jo se kertoo ihmisestä paljon, että suostuu tapaamaan kolmea suomalaisopiskelijaa ”noin vain”.

Istuimme berliiniläisessä kahvilassa noin puolentoista tunnin ajan, ja tapaaminen oli kaikin puolin miellyttävä. Yleisluontoisemmat kysymyksemme (”kertoisitteko jotain itsestänne”, ”kuinka teoksiinne on suhtauduttu”) kirjailija kuittasi nopeasti kehottamalla katsomaan Googlesta hänen aiempia haastattelujaan; hän johdatti kokemattomat haastattelijat varmoin ottein painavampien aiheiden pariin.

Kahvilassa Aleksijevitšin kanssa.

Kahvilassa Aleksijevitšin kanssa.

Keskustelumme kietoutui Valko-Venäjän yhteiskunnan ja kulttuurisen tilanteen, Tšernobylin tragedian jälkimaininkien sekä Neuvostoliiton hajoamisen teemojen ympärille, mutta saimme myös hyvän käsityksen Aleksijevitšista omaperäisenä ja pieteetillä työhönsä suhtautuvana kirjailijana.

Aleksijevitš ei pitänyt itseään erityisesti, tai yksinomaan, valkovenäläisenä tai valkovenäläisiin aiheisiin keskittyvänä kirjailijana. Hän korosti sen sijaan kirjoittavansa venäläisistä, ukrainalaisista ja ylipäänsä neuvostoihmisistä ja kuuluvansa venäläiseen kulttuuripiiriin. Hän kertoi elämänmittaisesta tehtävästään kirjoittaa ”punaisen sivilisaation kronikka”, jonka viidettä teosta ”Vremja sekond hend – konets krasnogo tšeloveka” (”Second hand -aika: punaisen ihmisen loppu”) hän tuolloin työsti.

Kaikkiaan seitsemän osaa sisältävän kirjasarjan viimeiset osat tulisivat käsittelemään rakkautta ja kuolemaa, mutta näiden valmistuminen tulisi kestämään vielä kauan. Aleksijevitš kertoi jokaisen teoksensa työprosessin kestävän seitsemästä kymmeneen vuotta.

Kirjoitusprosessi on pitkä siksi, että Aleksijevitš haastattelee kutakin teostaan varten satoja ihmisiä. Hän purkaa haastatteluista syntyneen valtavan ääninauhan ja tiivistää siitä kirkasta ja voimakasta tekstiä, joka pysyttelee kuitenkin puhujilleen uskollisena. Aleksijevitš totesi, että ihmisten puhumaan saaminen ei ole vaikeaa – hänen varsinainen työnsä on kertomusten kokoaminen polyfoniaksi, joka nostaa ”pienen ihmisen” yksityisen kokemuksen korkeammalle, yleisinhimilliselle tasolle.

Aleksijevitš aloitti kirjailijanuransa 1980-luvulla, perestroikan aikaan. Tuolloin dokumenttiromaani vastasi tarpeeseen ”kuulla totuus”. Romanttinen aate ja unelma uudesta elämästä ovat sittemmin kadonneet, eikä Aleksijevitš syksyllä 2008 ollut aivan varma, onko hänen edustamalleen kirjalliselle genrelle enää käyttöä.

Aleksijevitšin käsittelemät aiheet ovat raskaita, mutta hänen tarkoituksenaan ei ole järkyttää lukijaansa. Sen sijaan hän kertoi huomanneensa, että ihminen pystyy yleensä ilmaisemaan ajatuksensa kirkkaimmin kahden aiheen äärellä: rakkauden ja kuoleman. Juuri sellaisina hetkinä Aleksijevitš kohtaa puhujansa ja hän pyrkii täten löytämään näkökulman ihmiskunnan yhteisiin ja suurimpiin kysymyksiin.

Rakkauden ja kuoleman väliin sijoittuu idea, tai ideologia. ”Punaisen sivilisaation kronikka” onkin myös kertomus ideologian voimasta ja sen lopullisesta tuhoutumisesta. Uutta ideologiaa Valko-Venäjällä ei Aleksijevitšin mukaan ole syntynyt, mutta hän huomautti, ettei ollut kohdannut sellaista missään muuallakaan. ”Eihän kukaan nykyisin voi uskoa valoisampaan tulevaisuuteen. Tuon uskon myötä olemme tavallaan menettäneet myös elämän tarkoituksen. On löydettävä jokin täysin uudenlainen elämän filosofia.”    

Tapaamisemme aikana Svetlana Aleksejevitš oli utelias kuulemaan vaikutelmistamme Valko-Venäjästä, jonne olimme tehneet opintomatkan paria viikkoa aikaisemmin. Erityisesti häntä kiinnosti, keitä poliittisesti aktiivisia henkilöitä olimme tavanneet ja miten nämä olivat kertoneet suhtautuvansa maan tilanteeseen ja tulevaisuuteen. Aleksijevitš ymmärsi presidentti Lukašenkon suosion syitä, mutta totesi, ettei yhtäkään hänen teostaan ole julkaistu Valko-Venäjällä Lukašenkon vallan aikana.

***

Tuntematon Valko-Venäjä -teoksen taustalla oli Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen opiskelijoiden ainejärjestö Vietin sekä Venäjän kielen ja kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestö Ruplan yhdessä järjestämä opintomatka Valko-Venäjälle lokakuussa 2008.

Teksti: Susan Ikonen (jatko-opiskelija, yleinen historia) ja Liisa Bourgeot (jatko-opiskelija, Venäjän kieli ja kirjallisuus)

Kääntämisen ja kulttuurien maisemia -luentosarja 27.10.–8.12.

Aika ja paikka: tiistai klo 16–18, Metsätalo, Unioninkatu 40, luentosali 2

Kirjallinen teos ja sen kieli ovat aina sidoksissa sekä kirjoituspaikkaansa että -aikaansa. Teoksen maailman arkisuus ja ylevyys, eksoottisuus ja kotoisuus voivat heittää häränpyllyä, jollei suomentaja ole tehtävänsä tasalla. Eri kielten ja kulttuurien tuttuus ja vieraus, tekstin maantieteellinen ja/tai ajallinen etäisyys suomentajan nykyhetkestä on laaja ja alati mielenkiintoinen aihe.

Luentosarjassa kokeneet suomentajat puhuvat siitä, miten he käsittelevät näitä kysymyksiä omassa työssään. Aihetta lähestytään myös tutkimuksen näkökulmasta.

Ohjelma

Luentosarjalla voi suorittaa käännöstieteen opintojakson Kulttuuri ja kääntäminen (CKT230), 3 op. Ilmoittautuminen WebOodissa. Luennot ovat lisäksi avoimia kaikille kiinnostuneille, myös yksittäisiä luentoja voi tulla kuuntelemaan. Tervetuloa!

Luentosarja järjestetään yhteistyössä Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton kirjallisuuden kääntäjien jaoston kanssa.

Saksan kieli ja kulttuuri valloittivat Metsätalon

Maanantaina 5.10. Metsätalolla oli tavallistakin enemmän hulinaa, kun reilu 200 saksanlukijaa ja parisen kymmentä saksanopettajaa eri lukioista vieraili Saksa-aiheisessa toimintapäivässä. Tapahtuman järjesti joukko opiskelijoita ja opettajia germaanisen filologian ja saksan kääntämisen oppiaineista. Mukana oli myös Goethe-instituutti.

– Yhteistyö koulujen ja lukioiden kanssa on paitsi antoisaa, myös elintärkeää oppiaineen tulevaisuutta ajatellen, sanoo professori Ulrike Richter-Vapaatalo.

– Päivän järjestämiseen ja muuhun yhteistyöhön osallistuneet opiskelijat saivat tätä kautta myös työelämäyhteyksiä, joista voi olla hyötyä heidän ammatillista tulevaisuuttaan ajatellen.

Yksi ohjelmanumeroista oli rastikierros, jossa lukiolaiset suunnistivat itsenäisesti keskustakampuksella: kolme rastia Metsätalossa, yksi Kaisa-kirjastossa ja yksi päärakennuksella. Kullakin rastilla he ratkaisivat saksan kieltä harjoittavan tehtävän ja saivat oikeasta vastaukseksi palkinnoksi sanan. Viidestä sanasta he kokosivat lopuksi lauseen.

Lukio-opiskelijat istuskelivat myös saksalaisessa kahvilassa pelien ja sumpin äärellä sekä kuulivat infohuoneessa germanistiikan opiskelijoilta siitä, millaista on asuminen Saksassa ja kielten opiskelu Helsingin yliopistossa sekä mitä vaihto-opiskelumahdollisuuksia saksankielisiin maihin on tarjolla.

Lukioiden saksanopettajat puolestaan tutustuivat omassa infokahvilassaan ammatillisiin aiheisiin kuten saksan oppijoiden suullisen kielitaidon arviointiin, monikielisyysdidaktiikkaan ja muuhun saksanopetukseen liittyvään tutkimukseen.

Lopuksi kaikki kokoontuivat yhteiseen viisi luentoa tunnissa -tilaisuuteen, jossa tutustuttiin mm. musikaalien kääntämiseen, saksalaiseen taiteeseen ja kielen luonnolliseen omaksumiseen.

Kuvat: Heini Mähönen