Oikeustulkkaukseen suunnitteilla valtakunnallinen erikoistumiskoulutus

Tulkkausalalle aletaan suunnitella valtakunnallista erikoistumiskoulutusta, jossa korkeakoulututkinnon suorittaneet käännös- ja tulkkausalan ammattilaiset voivat pätevöityä oikeustulkkaukseen. Tarkoituksena on tuottaa uusi 35 opintopisteen koulutus yhteistyössä työelämän kanssa.

Laadukas tulkkaus on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustekijä. Viranomaiset tarvitsevat päteviä, koulutettuja tulkkeja tulkkaamaan esimerkiksi oikeuden istunnoissa, poliisikuulusteluissa ja muissa viranomaistilanteissa. Turvapaikkaa hakevien pakolaisten määrän räjähdysmäinen kasvu koko Euroopassa on lisännyt oikeustulkkien tarvetta ja samalla osoittanut, ettei meillä ole riittävästi päteviä ja etenkään harvinaisia kieliä osaavia oikeustulkkeja.

Oikeustulkin palveluja tarvitsevat kaikki esitutkintaan ja tuomioistuinprosessiin osallistuvat tahot kuten virkamiehet, asianajajat, vieraiden kielten puhujat sekä sellaiset henkilöt, joiden äidinkieli on saame tai viittomakieli, tai jotka käyttävät esimerkiksi kirjoitustulkkausta viestintänsä apuna. Tulkkausta tarvitaan, jotta jokaiselle ao. viranomaisissa (poliisi, tulli, rajavartiosto ja oikeuslaitos) asioivalle voidaan taata mahdollisuus ilmaista itseään ja saada tietoa oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan kielellä, jota ymmärtää.

Korkeakoulut ja työelämäkumppanit mukana suunnittelussa

Oikeustulkkauksen valtakunnallisen erikoistumiskoulutuksen suunnittelua varten on perustettu käännös- ja tulkkausalan kouluttajista koostuva korkeakoulukonsortio, jossa ovat mukana Tampereen, Helsingin, Turun ja Vaasan yliopistot sekä Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Humanistinen ammattikorkeakoulu. Konsortion toimintaa koordinoi Tampereen yliopisto.

Hankkeen työelämäkumppaneina toimii tulkkien työnantajia, tulkkien ja kääntäjien järjestöjä sekä palveluja käyttäviä viranomaisia eri puolilta Suomea. Työelämäkumppanit ovat tiiviisti mukana koulutuksen suunnittelussa ja pääsevät vaikuttamaan myös koulutuksen sisältöihin.

Hanke tulee olemaan malli useamman korkeakoulun yhteisestä poikkitieteellisestä koulutustoteutuksesta, jossa kehitetään uudenlaisia teknisiä ja pedagogisia ratkaisuja, muun muassa monipuolista verkko-opetusta.

Erikoistumiskoulutuksen tavoitteena on varmistaa, että oikeustulkkina toimivilla henkilöillä on tehtävään tarvittava pätevyys. Nyt suunnitteilla oleva koulutus antaisi tulkille mahdollisuuden hakeutua suoraan Opetushallituksen ylläpitämään oikeustulkkirekisteriin ilman erillistä näyttötutkintoa.

Jatkossa oikeustulkkauksen koulutusjärjestelmä voi toimia mallina myös muille tulkkauksen aloille, esimerkiksi terveydenhuollon tulkkaukselle.

Koulutuksen suunnittelua rahoittavat Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä Euroopan sosiaalirahasto.

Alkuperäinen uutinen

HY:n kielitieteet maailman huipulle QS:n vertailussa

Helsingin yliopiston filosofian ja kielitieteen oppiaineet kipusivat tänä vuonna yhä korkeammalle QS:n kansainvälisessä alakohtaisessa vertailussa. Molemmat ovat maailman 50 parhaan joukossa.

Helsingin yliopiston filosofian oppiaine sijoittui tänä vuonna sijalle 30 (viime vuonna 46) ja kielitieteet sijalle 43 (viime vuonna 51).

Nykykielet, Englannin kieli ja kirjallisuus ja historia säilyttivät asemansa 100 parhaan joukossa. Uutena vertailussa oli tänä vuonna mukana arkeologia. Myös se sijoittuu välille 51–100.

Lue lisää

Näin arvioit, maksaako konekäännöksen käyttö vaivan

Kaikki Google Translatea joskus kokeilleet tietävät, että sen tekemistä käännöksistä tulee välillä hölynpölyä.

Konekääntimet voivat kuitenkin olla hyödyllisiä apuvälineitä kääntäjille. Kone ei tosin hoida koko hommaa napin painalluksella vaan ammattikääntäjän työpanosta tarvitaan yhä: kone tuottaa lähtötekstistä raakakäännöksen, jonka kääntäjä sitten editoi esimerkiksi kunnon suomeksi. Jälkieditoinnin työläyteen vaikuttavat mm. konekäännökseen tehtyjen muutosten lukumäärä, virheiden tyyppi ja virkkeen pituus.

Konekäännösten jälkieditointia väitöskirjassaan tutkinut Maarit Koponen huomasi, että erityisen työläitä editoitavia olivat esimerkiksi sanajärjestykseen ja idiomeihin liittyvät virheet sekä tapaukset, joissa konekäännin on tulkinnut sanaluokan väärin – esimerkiksi muuttanut substantiivin ”people” (ihmiset) verbiksi (kansoittaa).

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tietyntyyppisten kielellisten virheiden korjaaminen on mahdollista, vaikka lähtötekstiä ei olisi nähtävänä. Tällaisia ovat esimerkiksi tapaukset, joissa sanan taivutusmuoto on väärin, mutta oikea muoto on helposti pääteltävissä.

Sellaiset virheet, jotka haittaavat tekstin merkityksen välittymistä, voivat puolestaan tehdä korjaamisesta mahdotonta. Konekäännöksestä saattaa esimerkiksi puuttua sanoja eikä lukija pysty arvaamaan, mikä puuttuva tieto on. Tällaiset tapaukset voivat olla sudenkuoppia erityisesti tilanteessa, joissa lähtötekstiä ei pääse tarkistamaan: käännös voi vaikuttaa täysin sujuvalta mutta olla merkitykseltään väärä.

– Jälkieditoinnissa normaaliin toimintatapaan kuitenkin kuuluu, että lähtöteksti on käytettävissä, Koponen huomauttaa.

Kaavamaiset tekstit ovat koneelle helpoimpia

Jo lähtötekstistä voi jossain määrin päätellä, kannattaako siitä tehdä raakakäännös konekääntimen avulla.

– Jos lähtöteksti on kovin vaihtelevaa ja luovaa, siinä on pitkiä virkkeitä ja jollain tavalla kuvaannollista kieltä, konekäännöksestä tuskin on hyötyä, Koponen arvioi.

– Konekäännöksestä on tyypillisesti hyötyä silloin, kun käännettävä teksti on rakenteellisesti suhteellisen yksinkertaista ja jollain tavalla ”kaavamaista” tai itseään toistavaa.

Lisäksi parhaan tuloksen saavuttaminen edellyttää, että konekäännin on tarkoitettu tietyn tyyppisen tekstin, esimerkiksi laitteen käyttöohjeen, kääntämiseen. Tällöin tilastollisen kääntimen opetusaineistona on käytetty samantyyppisiä tekstejä, joissa esiintyy juuri haluttua terminologiaa ja ilmauksia, tai kääntimeen on yhdistetty sanasto, jossa on oikeat käännökset.

– Vapaasti kaikkien käytettävissä olevat yleiskääntimet kuten Google Translate eivät ole varsinaisesti jälkieditointikäyttöön tarkoitettuja, Koponen selittää.

Väitöstutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää lähtötekstien arvioinnissa sekä konekääntimien ja editointiprosessien kehittämisessä.

Suomessa ollaan jäljessä

Konekäännösten käyttö on viime vuosina yleistynyt, joskin Suomessa se on vielä vähäistä. Suomesta tai suomeen tehtävien konekäännösten laatu on selkeästi heikompaa kuin sellaisissa kielipareissa (esim. englanti-espanja), joissa jälkieditointia on hyödynnetty jo pitkään.

– Heikko laatu johtuu osittain suomen kielen rakenteista, erityisesti runsaasta taivutusmuotojen määrästä. Vaikeuksia aiheuttaa myös tilastollisten kääntimien tarvitseman ns. opetusaineiston eli sopivien kaksikielisten tekstien vähäinen määrä, Koponen selittää.

Kääntimien kaupalliseen kehittämiseen on ollut vain vähän kiinnostusta, koska Suomi on varsin pieni markkina-alue. Kehitystyötä kuitenkin tehdään täälläkin.

Lisätietoa


Screenshot Google Translate -palvelusta

Screenshot Google Translate -palvelusta

Esimerkki konekääntimen vakavasta virheestä

Yksi esimerkki Koposen aineistossa oli seuraava pätkä, jota yksikään koehenkilöistä ei pystynyt korjaamaan:

Lähtöteksti: ”…even when people are given unlimited cheap or free calls, the number and length of calls does not increase significantly.”

Konekäännös: ”… jopa silloin kun ihmisille soitetaan, ei kasva merkittävästi.”

Kontekstin perusteella jotkut olivat osanneet päätellä, että puuttuva osa (mikä ei kasva?) liittyisi puheluiden pituuteen tms. Yksikään ei kuitenkaan edes yrittänyt korjata kohtaa ”ihmisille soitetaan”, jonka olisi siis pitänyt olla ”ihmisille annetaan rajoittamaton määrä halpoja tai ilmaisia puheluita”, koska konekäännös näyttää siltä, että se voisi olla oikein.

 

Selkokieli kuuluu kaikille

Suomessa on arviolta jopa 650 000 ihmistä, joilla on vaikeuksia yleiskielen ymmärtämisessä. Heidän arkeaan helpottaa selkokieli. Se on kielen muoto, jossa tekstin tai puheen sisältöä, sanastoa ja rakennetta mukautetaan niin, että asia on helpompi hahmottaa.

Suomalaista selkokieltä alettiin alun perin kehittää 1980-luvulla kehitysvammaisia varten. Sittemmin selkokielen käyttäjiksi on ryhtynyt myös mm. maahanmuuttajia ja ikäihmisiä, joilla on vaikeuksia lukea pitkiä tekstejä.

Selkokielen käyttäjäryhmät ovat keskenään hyvin erilaisia. Suomea vieraana kielenä opettelevan maahanmuuttajan kielitaito kehittyy harjoituksen myötä, jolloin selkokielen tarve yleensä vähenee. Muistisairailla tai niillä vanhuksilla, joilla kognitiiviset kyvyt heikkenevät, tarve on kasvava. Vammaisilla taas kyse voi olla pysyvästä tarpeesta.

Tärkeää on ymmärtää, ettei voida tietää, kuka tarvitsee selkokieltä huomenna.

– Aivoinfarkti tai jokin kognitiivinen sairaus voi iskeä kenen tahansa kohdalle, huomauttaa yliopistonlehtori Camilla Lindholm. Hän tutkii muistisairaiden ihmisten vuorovaikutusta.

Väestön ikääntyminen ja lisääntyvä maahanmuutto kasvattavat selkokielen kysyntää. Aihe on erityisen ajankohtainen nyt, kun Suomeen virtaa turvapaikanhakijoita.

– Turvapaikanhakijoiden suomen oppimisen kannalta olisi hyödyllistä, jos vastaanottokeskusten työntekijöillä olisi käsitys selkokielen periaatteista. Maahanmuuttajat oppivat kieltä käyttämällä sitä, joten heille kannattaa pyrkiä puhumaan selkeää suomea mieluummin kuin vaikkapa pelkkää englantia, ehdottaa vieraileva tutkija Ulla Vanhatalo.

Kirjallisuutta kaikille

Monivivahteiselle ja kimurantille kielellekin on paikkansa esimerkiksi kaunokirjallisuudessa. Tosin myös selkokieliselle kirjallisuudelle on kysyntää.

– Ruotsissa selkokielisen kirjallisuuden taustalla on demokraattinen ajatus siitä, että kaikilla pitää olla perusoikeus lukemiseen ja kirjallisuudesta nauttimiseen – myös niillä, joilla on lukemisen ja luetun ymmärtämisen kanssa haasteita, Lindholm kertoo.

Suomessakin on lukutukitoimintaa, jossa selkokielelle mukautettuja kirjoja luetaan ääneen esimerkiksi kehitysvammaisille.

Selkokirjallisuus on Suomessa selvästi marginaalissa, sillä kaupalliset kustantajat ja valtamedian kirjallisuusarvostelijat eivät ole kiinnostuneita siitä. Selkokeskus kuitenkin jakaa kirjoittajille, kustantajille ja kuvittajille valtion tukea, jonka avulla selkokirjoja julkaistaan sekä alkuperäisteoksina että mukautettuina versioina muusta kirjallisuudesta.

Selkokielen opettelu alkaa tietoisuudesta

Vaikka selkokieli on kirjallisesti kehitetty kielen muoto, monia sen periaatteista voi noudattaa myös puhutussa kielessä. Tärkeää on tietoisuuden lisääminen: maallikko, joka ei ole opiskellut kielitiedettä tai kieliaineita, ei välttämättä edes huomaa puhuvansa tarpeettoman mutkikkaasti.

– Tyypillistä on yrittää puhua korostetun hitaasti ja kovemmalla äänellä, jos keskustelussa toinen osapuoli ei ymmärrä. Todellisuudessa ymmärrysongelma voi kuitenkin johtua esimerkiksi monimutkaisesta lauserakenteesta, erikoisista sanavalinnoista tai liian epäsuorista ilmaisuista, Lindholm kuvailee. Hän on kirjoittanut hoitajaopiskelijoille ohjekirjan dementiapotilaiden vuorovaikutuksesta.

– Kirjakielessä on paljon puheelle vieraita rakenteita, jotka voivat vaikeuttaa ymmärtämistä. Lisäksi viranomainen saattaa alkaa luennoida sen sijaan, että puhuisi tavallisen keskustelun tapaan vuorotellen asiakkaan kanssa ja keskustelukumppanin tarpeista käsin, selittää Selkokeskuksen kehittämispäällikkö Leealaura Leskelä.

Selkokieli voisi ilahduttaa monia sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät varsinaisesti ole sen kohderyhmää. Kukapa ei olisi joskus lukenut virkamiehen kirjoittamaa ohjeistusta tai kuunnellut pitkällistä selostusta ja toivonut, että saisi siitä käännöksen selkeälle suomelle?

Teksti: Anni Aarinen

Lue lisää:

Koneen Säätiö myönsi apurahoja nykykielten laitoksen tutkijoille

Koneen Säätiön apurahojen saajat julkaistiin 8.12.2015. Seuraavissa rahoitusta saaneissa hankkeissa on mukana nykykielten laitoksen tutkijoita.

Suomalais-ugrilaiset kielet ja internet

FT Krister Lindén ja työryhmä, 79 120 € (jatkoapuraha)

Hankkeessa rakennetaan prototyyppi automaattisesta järjestelmästä, joka verkkoharavointia käyttäen kerää ja ylläpitää linkkisivustoa pienillä suomalais-ugrilaisilla kielillä toteutetuille sivustoille. Järjestelmän avulla luodaan löydettyjen sivustojen teksteistä lisäksi virke-, lause- ja sanakorpuksia näille kielille. Julkaistut korpukset tulevat toimimaan lähdeaineistona kielentutkijoille. Hankkeen osana tuotetaan kielentunnistin, jolla internetistä löydettyjen sivujen kieli pystytään tunnistamaan. Lisäksi työ dokumentoidaan tieteellisesti väitöskirjassa kielen automaattisesta tunnistamisesta. Osana tutkimustyötä tuotetaan rakennettavan järjestelmän avulla myös tilastotietoa pienten suomalais-ugrilaisten kielten levinneisyydestä internetissä. Hanke toteutetaan osana kansainvälistä CLARIN-yhteistyötä, jota suomessa edustaa FIN-CLARIN-konsortio.

Projektin aikana kehitetään maailman huippuluokkaa oleva tekstin kielentunnistin, joka kykenee tunnistamaan myös suurinta osaa suomalais-ugrilaisista kielistä. Hankkeen tuottama tilastotieto pienten suomalais-ugrilaisten kielten levinneisyydestä Venäjän alueen internetissä on erittäin ajankohtaista. Sieltä saatava tekstiaineisto on myös tärkeä saada talteen tulevaisuutta varten.

Kielen säätely yliopistomaailmassa – englannin käytön vaihtelevat normit

FT, dosentti Anna Solin ja työryhmä, 75 325 € (jatkoapuraha)

Hankkeessa tutkitaan kielen säätelyä yliopistomaailmassa erityisesti englannin kielen näkökulmasta. Kielen säätely ilmenee monissa eri muodossa: säätelyä on niin toisen puheen tai tekstin korjaaminen kuin kielenkäyttöoppaiden tai kielipoliittisten linjausten julkaiseminen. Hanke tutkii säätelyä erilaisten englannin käyttäjien ja englannin käytön normittajien näkökulmasta. Tutkittavana ovat muun muassa englanniksi kirjoittavat tutkijat ja tiedottajat sekä englanniksi luennoivat opettajat. Hankkeessa tarkastellaan myös yliopistohallinnon käytäntöjä, kuten yliopistojen virallisia kieliperiaatteita ja keskitettyjen kielipalvelujen toimintaa. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat, missä tilanteissa ja tekstilajeissa englannin käyttöä säädellään, ketkä toimivat kielellisinä auktoriteetteina ja millaisia näkemyksiä erilaiset akateemiset toimijat ilmaisevat englannin kielen roolista ja käytöstä.

Valtaosa yliopistojen kielipolitiikkaa koskevista tutkimuksista ja julkisesta keskustelusta liikkuu makrotasolla: puhutaan eri kielten asemasta korkeakouluissa, englannin ’imperialismista’, kielenkäytön rapistumisesta. Hankkeemme tavoitteena on tuoda esiin ruohonjuuritason toimijoiden ääni. Mitä ja miten geologi kirjoittaa englanniksi? Korjataanko nettisivujen kieliasu samoin kuin tutkimusartikkelin? Saako englanniksi luennoiva suomalainen kuulostaa suomalaiselta? Kuka tästä kaikesta päättää?

Kielensisäisen tekstityksen kehittäminen

Professori Mikko Kurimo ja työryhmä (HY:ltä mukana Prof. Liisa Tiittula ja tohtorikoulutettava, FM Minna Pöntys), 55 810 €

Automaattisen puheentunnistuksen avulla saavat kuulovammaiset, huonokuuloiset ja suomea opiskelevat puheen lähes viiveettä nähtäville tukemaan kuuntelua. Tässä hankkeessa on tarkoitus saattaa Suomessa automaattinen puheentunnistuksen tutkimuksen parissa tehtävä tutkimustyö hyödyttämään suurta joukkoa, lähes miljoonaa suomalaista, joille puhuttu kielenmuoto ei ole helposti saavutettavissa. Puheentunnistukseen perustuvaa tekstitystä kehitetään niin, että se on käytettävissä esimerkiksi luennoilla, television suorissa lähetyksissä ja teatterissa. Hankkeessa tutkitaan kielensisäisen tekstityksen saavutettavuutta ja automaattisen puheentunnistuksen menetelmiä, joilla olisi mahdollista tuottaa parempaa reaaliaikaista tekstitystä. Tekstityksen tutkimuksessa pääpaino on vastaanottajan näkökulmassa. Tutkimme sitä, millaista tekstin tulisi olla, jotta se on puheen seuraamisen kannalta ymmärrettävää ja riittävää.

Työ toteutetaan Aalto-yliopiston puheentunnistustutkijoiden ja Helsingin yliopiston tekstitystutkijoiden ja Humakin saavutettavuustutkijoiden monitieteisenä hankkeena. Hankkeessa kehitetään Aalto-yliopiston puheentunnistimesta automaattista ja puoliautomaattista tekstitystä tukevia tekstitystyökalun koeversioita, joiden avulla määritetään vastaanottajan kannalta oleelliset puheentunnistuksen kehitystarpeet. Hanke on kolmivuotinen ja siinä tuotetaan käyttäjiä varten vuosittain uudet parannetut koeversiot tekstitystyökalusta.

Puheentunnistuksen valtavirta tutkii vain väärintunnistettujen sanojen lukumäärän minimointia ja vain muutamaa valtakieltä. Kaikki sanat tai sanojen tunnistusvirheet kuitenkaan ole sisällön ymmärtämisen kannalta samanarvoisia. Tämä ristiriita korostuu erityisesti morfologisesti rikkaissa kielissä, joita ovat mm. suomalaisugrilaiset kielet. Tällöin automaattiseen puheentunnistukseen perustuva tekstitys vaatii valtavirrasta poikkeavien puheentunnistusmenetelmien kehittämistä.