Selkokielen tutkimuksessa alkoi uusi aikakausi huhtikuussa, kun Selkosanomat saatiin Kielipankkiin ensimmäisenä selkokielisenä aineistona. Korpuksen täydentäminen on osa Helsingin yliopiston ja Selkokeskuksen yhteistyötä, jolle suunnitellaan jatkoa erilaisina hankkeina.
Selkokeskuksen ja Helsingin yliopiston nykykielten ja norsu-laitosten yhteistyöstä keskusteltiin yliopistolla 24.2.2016.
Keskustelussa todettiin selkokielen tutkimuksen voimakkaasti lisääntynyt tarve. Mahdollisia tutkimusaiheita on runsaasti liittyen esimerkiksi ymmärrettävyyteen, rakenteisiin, sanastoon ja kielensisäiseen kääntämiseen ja tulkkaukseen. Myös taustakysymyksissä on selvitettävää: missä menevät rajat selkokielen, selkeän kielen ja normaalin yleiskielen välillä?
Etenkin psykolingvisestä näkökulmasta kiinnostuneiden kannattaa olla yhteydessä Tiina Onikki-Rantajääsköön. Hän on luvannut auttaa myös suomen kielen rakenteisiin ja merkitysjäsennykseen liittyvissä kysymyksissä selkokielen tutkimisen ja tutkielmien ohjaamisen kannalta.
Myös opiskelijoita kannustetaan tarttumaan selkokieleen liittyviin tutkimusaiheisiin. Suomen kielen osalta lisätietoja saa kevään 2017 proseminaaria vetävältä Minna Jaakolalta.
Työelämäopintoihin on suunnitteilla selkokielelle mukauttamisen kurssi, jonka ajankohdasta on tulossa tietoa myöhemmin. Lisätietoja Johanna Kompalta tai Selkokeskuksen yhdyshenkilöltä Eliisa Uotilalta. Johanna Komppa osaa kertoa lisää myös selkokielisen materiaalin tarkastelusta kielenoppimisen näkökulmasta.
Kielipankki koostuu kattavasta joukosta aineistoja sekä niiden tutkimiseen soveltuvista ohjelmistoista tehokkaassa laiteympäristössä. Helsingin yliopiston jatko-opiskelija Anna Dannenberg kertoo Suomen kielen näytteitä -korpusta koskevasta tutkimuksestaan.
Helsingin yliopiston filosofian ja kielitieteen oppiaineet kipusivat tänä vuonna yhä korkeammalle QS:n kansainvälisessä alakohtaisessa vertailussa. Molemmat ovat maailman 50 parhaan joukossa.
Helsingin yliopiston filosofian oppiaine sijoittui tänä vuonna sijalle 30 (viime vuonna 46) ja kielitieteet sijalle 43 (viime vuonna 51).
Nykykielet, Englannin kieli ja kirjallisuus ja historia säilyttivät asemansa 100 parhaan joukossa. Uutena vertailussa oli tänä vuonna mukana arkeologia. Myös se sijoittuu välille 51–100.
Suomessa on arviolta jopa 650 000 ihmistä, joilla on vaikeuksia yleiskielen ymmärtämisessä. Heidän arkeaan helpottaa selkokieli. Se on kielen muoto, jossa tekstin tai puheen sisältöä, sanastoa ja rakennetta mukautetaan niin, että asia on helpompi hahmottaa.
Suomalaista selkokieltä alettiin alun perin kehittää 1980-luvulla kehitysvammaisia varten. Sittemmin selkokielen käyttäjiksi on ryhtynyt myös mm. maahanmuuttajia ja ikäihmisiä, joilla on vaikeuksia lukea pitkiä tekstejä.
Selkokielen käyttäjäryhmät ovat keskenään hyvin erilaisia. Suomea vieraana kielenä opettelevan maahanmuuttajan kielitaito kehittyy harjoituksen myötä, jolloin selkokielen tarve yleensä vähenee. Muistisairailla tai niillä vanhuksilla, joilla kognitiiviset kyvyt heikkenevät, tarve on kasvava. Vammaisilla taas kyse voi olla pysyvästä tarpeesta.
Tärkeää on ymmärtää, ettei voida tietää, kuka tarvitsee selkokieltä huomenna.
– Aivoinfarkti tai jokin kognitiivinen sairaus voi iskeä kenen tahansa kohdalle, huomauttaa yliopistonlehtori Camilla Lindholm. Hän tutkii muistisairaiden ihmisten vuorovaikutusta.
Väestön ikääntyminen ja lisääntyvä maahanmuutto kasvattavat selkokielen kysyntää. Aihe on erityisen ajankohtainen nyt, kun Suomeen virtaa turvapaikanhakijoita.
– Turvapaikanhakijoiden suomen oppimisen kannalta olisi hyödyllistä, jos vastaanottokeskusten työntekijöillä olisi käsitys selkokielen periaatteista. Maahanmuuttajat oppivat kieltä käyttämällä sitä, joten heille kannattaa pyrkiä puhumaan selkeää suomea mieluummin kuin vaikkapa pelkkää englantia, ehdottaa vieraileva tutkija Ulla Vanhatalo.
Kirjallisuutta kaikille
Monivivahteiselle ja kimurantille kielellekin on paikkansa esimerkiksi kaunokirjallisuudessa. Tosin myös selkokieliselle kirjallisuudelle on kysyntää.
– Ruotsissa selkokielisen kirjallisuuden taustalla on demokraattinen ajatus siitä, että kaikilla pitää olla perusoikeus lukemiseen ja kirjallisuudesta nauttimiseen – myös niillä, joilla on lukemisen ja luetun ymmärtämisen kanssa haasteita, Lindholm kertoo.
Suomessakin on lukutukitoimintaa, jossa selkokielelle mukautettuja kirjoja luetaan ääneen esimerkiksi kehitysvammaisille.
Selkokirjallisuus on Suomessa selvästi marginaalissa, sillä kaupalliset kustantajat ja valtamedian kirjallisuusarvostelijat eivät ole kiinnostuneita siitä. Selkokeskus kuitenkin jakaa kirjoittajille, kustantajille ja kuvittajille valtion tukea, jonka avulla selkokirjoja julkaistaan sekä alkuperäisteoksina että mukautettuina versioina muusta kirjallisuudesta.
Selkokielen opettelu alkaa tietoisuudesta
Vaikka selkokieli on kirjallisesti kehitetty kielen muoto, monia sen periaatteista voi noudattaa myös puhutussa kielessä. Tärkeää on tietoisuuden lisääminen: maallikko, joka ei ole opiskellut kielitiedettä tai kieliaineita, ei välttämättä edes huomaa puhuvansa tarpeettoman mutkikkaasti.
– Tyypillistä on yrittää puhua korostetun hitaasti ja kovemmalla äänellä, jos keskustelussa toinen osapuoli ei ymmärrä. Todellisuudessa ymmärrysongelma voi kuitenkin johtua esimerkiksi monimutkaisesta lauserakenteesta, erikoisista sanavalinnoista tai liian epäsuorista ilmaisuista, Lindholm kuvailee. Hän on kirjoittanut hoitajaopiskelijoille ohjekirjan dementiapotilaiden vuorovaikutuksesta.
– Kirjakielessä on paljon puheelle vieraita rakenteita, jotka voivat vaikeuttaa ymmärtämistä. Lisäksi viranomainen saattaa alkaa luennoida sen sijaan, että puhuisi tavallisen keskustelun tapaan vuorotellen asiakkaan kanssa ja keskustelukumppanin tarpeista käsin, selittää Selkokeskuksen kehittämispäällikkö Leealaura Leskelä.
Selkokieli voisi ilahduttaa monia sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät varsinaisesti ole sen kohderyhmää. Kukapa ei olisi joskus lukenut virkamiehen kirjoittamaa ohjeistusta tai kuunnellut pitkällistä selostusta ja toivonut, että saisi siitä käännöksen selkeälle suomelle?
Pyreneillä arki baskin kanssa oli karun kotoista: paljon hiljaisia hetkiä ja lyhyitä lauseita. Kuva: Ville Laakson kotiarkisto
Paletti Oy:n toimitusjohtaja Ville Laakso on näkevinään loogisen jatkumon polussa 90-luvun kielitieteen opiskelijasta yrittäjäksi: ”Kielen oppimisen haaste pelkässä käsillä olevassa tilanteessa, ilman kielioppia, opettajia tai kirjallisia tekstejä, on riskinottoa ja epävarmuuden hallintaa. Yrittäjänä toimiminen on hyvin samankaltaista riskien ja epävarmuuden kanssa elämistä.” Laakso ihmetteleekin, ettei yliopisto enemmän hyödynnä humanistien piileviä valmiuksia yrittäjyyteen.
Helsingin yliopiston 375-vuotisjuhlavuoden kunniaksi humanistinen tiedekunta nostaa esiin 375 humanistia. Sivustolla esiteltävät henkilöt avaavat näkymää humanistisen alan yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen merkitykseen sekä tarjoavat esimerkkejä humanistien laaja-alaisesta osaamisesta.
