Leningradin avantgarde -elokuvasarja pyörii 23.1.–14.2.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) alkuvuoden kohokohta on Leningradin 1920–30-lukujen avantgarde-elokuvalle omistettu suursarja. Sarja käynnistyy perjantaina 23.1. klo 19 kinokonsertilla, jossa Sampo Lassila Narinkka -yhtye säestää Grigori Kozintsevin ja Leonid Traubergin kuuluisan Gogol-filmatisoinnin Päällysviitta (1926).

Leningrad avantgarde -sarjassa (23.1.–14.2.2015) nähdään yhteensä yli 20 elokuvaa kahdessatoista näytöksessä. Kopiot ovat harvinaisuuksia Venäjän elokuva-arkiston Gosfilmofondin ja KAVIn kokoelmista. Ohjelman on suunnitellut Orionia varten Venäjän johtaviin elokuvahistorioitsijoihin kuuluva Pjotr Bagrov, joka saapuu Helsinkiin 23.–25.1. esittelemään sarjan elokuvia. Sarja on toteutettu KAVIn, Gosfilmofondin ja Helsingin yliopiston Venäjän kielen ja kirjallisuuden oppiaineen yhteisponnistuksena.

Leningradilainen 1920- ja 1930-lukujen avantgarde-elokuva oli moniaalle avautuva virtaus, jonka muistetuimpia ohjaajia ovat ”FEKS-ryhmää” edustaneet Grigori Kozintsev ja Leonid Trauberg sekä esimerkiksi Friedrich Ermler ja Sergei Jutkevitsh. Näiden kuuluisuuksien varjoon on jäänyt lukuisia tekijöitä ja elokuvia, jotka ovat joko olleet kiellettyinä tai muuten unohtuneet virallisen historiankirjoituksen sivuun. Omana aikanaan ”Leningradin koulukunta” muodosti liki oppositioliikkeen saman ajan moskovalaiselle elokuvalle, Pjotr Bagrov toteaa sarjaa taustoittavassa esseessä.

Sarjan avajaiselokuvana perjantaina 23.1. klo 19 nähdään ”kaikkien aikojen Pietari-elokuvaksikin” kutsuttu Päällysviitta (Shinel, 1926). Kontrabasisti Sampo Lassilan vuonna 2010 perustama Sampo Lassila Narinkka säestää Kozintsevin ja Traubergin ekspressiivisen sovituksen Nikolai Gogolin novellista. Lassilan haastattelu

Lauantaina 24.1. klo 10–16 sarjan suunnittelija Pjotr Bagrov esitelmöi Orionissa Leningrad avantgarde -seminaarissa. Matineatilaisuudessa nähdään kaksi 2000-luvulla unohduksista kaivettua, hämmästyttävää teosta, Jevgeni Tšervjakovin draama Minun poikani (Moi syn, 1926) ja Eduard Johanssonin komedia Tasavallan kruununprinssi (Naslednyi prints respubliki, 1934) Tilaisuus on englanninkielinen ja siihen on vapaa pääsy.

Sunnuntai 25.1. on omistettu animaatiomestari Mihail Tsehanovskille. Mihail Tsehanovskin animaatioita -ohjelma (klo 14) esittelee ohjaajan kokeellisia lyhytelokuvia tämän uran varrelta vuosilta 1929–60. Lastennäytöksessä nähtävä pitkä elokuva Villijoutsenet (1962) perustuu H.C. Andersenin satuun.

Pjotr Bagrov (s. 1982) on Venäjän elokuva-arkiston Gosfilmofondin tutkimuspäällikkö ja Venäjän kansainvälisesti tunnetuimpia elokuvatutkijoita. Bagrov on keskeinen nimi neuvostoelokuvan historian uudelleenarviossa 2000–2010-luvuilla. Hän on perehtynyt intensiivisesti etenkin 1920- ja 1930-lukujen neuvostoelokuvaan ja kotikaupunkinsa Pietarin elokuvahistoriaan.

Sarjan koko ohjelma

Lisätietoja:

Lauri Piispa (Helsingin yliopisto) 050 366 0730, lauri.piispa@utu.fi

Pressikuvat:

Marjo Pipinen (KAVI), marjo.pipinen@kavi.fi

3.12. Uusien professorien juhlaluennot

Humanistisen tiedekunnan uudet professorit Tomi Huttunen, Taru Nordlund ja Matti Miestamo pitävät juhlaluennot 3. joulukuuta.

Aika: 3.12.2014 klo 14.15 alkaen
Paikka: Helsingin yliopiston päärakennus, sali 12 (uusi puoli, 3. krs)

14.15 Yleisen kielitieteen professori Matti Miestamo:  Maailman kielellinen diversiteetti ja sen tutkimus

14.45 Suomen kielen professori Taru Nordlund: Kieli, identiteetti ja ideologiat

15.15 Venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin professori Tomi Huttunen: Venäjä, itsestään syntynyt

Ennen luentoa tiedekunnan dekaani tai varadekaani esittelee professorin. Miestamon ja Nordlundin esittelee Hanna Snellman ja Huttusen Arto Mustajoki.

Matti Miestamo: negaation ilmaisuja, kieltenvälistä vertailua ja koltansaamea

Matti Miestamon tutkimus keskittyi aluksi negaatioon ja sen vaikutuksiin muihin kieliopin osa-alueisiin. Hänen väitöskirjansa käsitteli juuri negaation ilmaisua maailman kielissä. Myöhemmin hän on tutkinut myös kielten kompleksisuuteen liittyviä kysymyksiä, erityisesti kielten vertailtavuuden näkökulmasta, ja käsitellyt negaation lisäksi varsinkin kysymyslauseiden rakenteellisia ominaisuuksia eri kielissä.

Miestamon lähestymistapa tutkimusaiheisiinsa on kielitypologinen eli laajaan kieltenväliseen vertailuun perustuva. Kielitypologia voidaan lyhyesti määritellä maailmanlaajuiseksi vertailevaksi kielitieteeksi. Kielitypologisen tutkimuksensa lisäksi Miestamo työskentelee myös koltansaamen dokumentaation ja siihen liittyvien kysymysten parissa.

Lue lisää: http://www.helsinki.fi/hallinto/kansleri/juhlaluennot/02-2014/matti_miestamo.html

Taru Nordlund: kysymyksiä kielellisestä tasa-arvosta ja identiteetistä

Taru Nordlundin kiinnostuksen kohteena on kielen kehitys ja vaihtelu. Teoreettis-metodisesti hänen tutkimuksensa ovat liittyneet kieliopillistumisen, historiallisen sosiolingvistiikan, historiallisen etnografi an ja diskurssintutkimuksen tutkimusaloille tai näiden alojen yhteisille rajapinnoille. Yhdistäviä teemoja tutkimuksessa ovat olleet muun muassa kielen vaihtelun sosiaaliset ja historialliset kehykset, moniäänisyys, normit, ideologiat ja kielipolitiikka.

Viime aikoina Nordlundin tutkimus on kohdistunut erityisesti tavallisten, vähän muodollista koulutusta saaneiden kirjoittajien teksteihin 1800-luvulta. Tällaiset tekstit ovat avanneet uudenlaisen ikkunan kieleen: ne ovat tuoneet tarkasteluun mukaan kieli-ideologisen näkökulman ja sitä kautta nostaneet esille muun muassa kysymyksen kielellisestä tasa-arvosta ja kielestä ja identiteetistä, jotka kytkevät historian tiiviisti myös nykykontekstiin.

Lue lisää: http://www.helsinki.fi/hallinto/kansleri/juhlaluennot/02-2014/taru_nordlund.html

Tomi Huttunen: venäläistä postmodernismia, nykykirjallisuutta ja myöhäisen neuvostokauden kulttuuria

Tomi Huttunen on tutkinut venäläistä 1920-luvun avantgardekirjallisuutta, erityisesti imaginistista koulukuntaa sekä nimenomaan Anatoli Mariengofin (1897 – 1962) tuotantoa. Aiemmin suhteellisen tuntemattomasta Mariengofista Huttunen on tehnyt kaikki yliopistotason tutkielmansa. Moskovassa ilmestynyt venäjänkielinen väitöskirja sai Suomalaisen Tiedeakatemian väitöskirjapalkinnon. Huttunen on myös suomentanut Mariengofi n Kyynikot-romaanin vuonna 1998. Väitöskirjan jälkeen avantgardekirjallisuuden tutkimus on jatkunut Huttusen johtamassa tutkimushankkeessa Itsesyntyinen venäläinen avantgarde.

Muita Huttusen yliopistotutkimuksen ja -opetuksen erityisaloja ovat venäläinen postmodernismi, nykykirjallisuus sekä myöhäisen neuvostokauden kulttuuri, erityisesti Leningradin/Pietarin rock-kulttuuri. Tätä aihetta käsittelevä tietokirja ilmestyi vuonna 2012. Hän on erikoistunut myös venäläiseen kulttuurisemiotiikkaan ja sen parissa montaasiperiaatteen tutkimukseen.

Lue lisää: http://www.helsinki.fi/hallinto/kansleri/juhlaluennot/02-2014/tomi_huttunen.html

Lisätietoa juhlaluennoista: http://www.helsinki.fi/hallinto/kansleri/juhlaluennot/

Sattumaa, sekopäistä ja sykähdyttävää – Venäläisen avantgarden manifestit

Tuore antologiateos Venäläisen avantgarden manifestit esittelee 1900-luvun alkupuolella kukoistaneita avantgardeliikkeitä runoilijoiden ja taiteilijoiden omin sanoin. Nykykielten laitoksen opiskelijat suomensivat kirjaan kuuluisia venäläisiä manifesteja, ohjelmajulistuksia, suunnitelmia ja visioita.

– Manifestit ovat tämän päivän suomalaiselle lukijalle dokumentteja aikakaudesta, jolloin kokonainen sukupolvi uskoi vallankumouksen leviävän lyhyessä ajassa kaikkialle maailmaan, kirjoittaa kirjan toimittanut professori Tomi Huttunen esipuheessa.

venäläisen avantgarden ismit

Manifesteista kohoaa esiin venäläisen avantgardekirjallisuuden historiallisia avainkäsitteitä kuten sattuma, hulluus, ennakoimattomuus, yllätykset, virheet, räjähdykset ja nyrjähdykset. Hankkeen kautta opiskelijat pääsivät tutustumaan myös sellaisiin runoilijoihin, joiden tuotoksiin he eivät muuten olisi välttämättä törmänneet.

– Tartuin mielelläni esimerkiksi 41°-ryhmän teksteihin, koska sitä kautta sain perehtyä järjentakaiseen kieleen, joka on venäläisten futuristien keksinnöistä sekopäisin ja sykähdyttävin, kuvailee Siiri Anttila, yksi projektiin osallistuneista opiskelijoista.

Kääntäminen on seikkailua kielessä

Käännettävät tekstit olivat paikoin melko kimurantteja.

– Vastaan tuli sellaisia kysymyksiä, joihin ei ole yksiselitteistä vastausta, vaan joiden ratkominen vaati sanakirjan käytön lisäksi myös aika paljon tunnustelua, fiilistelyä ja haeskelua. Kääntäessä joutui miettimään tarkasti alkutekstejä, jotka saattoivat olla hyvin hämmentäviä. Tämä oli työlästä, mutta samalla suuri ilo, Anttila kertoo.

– Kääntäminen on seikkailua kielessä ja omien siipien kokeilemista. Tuntuu aina palkitsevalta, kun kääntäessä keksii uusia, oivaltavia tapoja käyttää omaa äidinkieltään ja löytää luovia ilmaisuja asioille, joille ei ole suoraa käännösvastinetta omassa äidinkielessä – kun tajuaa pystyvänsä ilmaisemaan kauniisti monimutkaisiakin asioita, pohtii toinen opiskelija Anni Lappela.

Hankkeeseen osallistuminen edellytti monenlaista taustatyötä kuten aikakauden kirjalliseen kontekstiin tutustumista.

– Opin tiedollisesti paljon uutta – se oli yksi käännösprosessin parhaita asioita. Taustatietojen selvittäminen ja luovien ratkaisuiden pohtiminen vaativat myös suurta kärsivällisyyttä ja kurinalaista työskentelyä, jota voi oppia vain kääntämällä, Lappela kuvailee.

Kirja syntyi kaaoksesta kollektiivisesti

venalaisen-avantgarden-manifestit_kansi_255_poesiaOpiskelijat ja Huttunen koostivat antologian yhteistyössä. He miettivät yhdessä käännettävien tekstien valintaa ja kommentoivat toistensa tuotoksia.

– Oli kiinnostavaa ja opettavaista seurata, miten tällainen kokonaisuus valikoitui, jäsentyi ja sai lopullisen muotonsa – miten kaaoksesta syntyy kirja, Anttila kertoo.

Hankkeen toteutus oli yhteisöllisempää kuin tavallinen käännöstyö.

– Kääntäminen on yleensä aika yksinäistä puuhaa, mutta kun teimme antologiaa porukalla, kääntämisestä tuli kollektiivisempaa ja siitä tuli keskusteltua tavallista enemmän, Lappela kertoo.

– Vaikka vastuun jakaminen ja näkemysten yhteensovittaminen ei mielestäni aina ollut helppoa, oli porukassa hauskaa ja motivoivaa tehdä hommia. Ehkä kirja konkretisoi sellaista hauskaa yhteistä tekemisen meininkiä, mitä toivoisin myös lisää, Anttila sanoo.

Venäläisen avantgarden manifestit julkaistiin kesäkuussa 2014.

– Oman tekstin näkeminen painettuna on aina ihanaa. Se kannustaa jatkamaan ja konkretisoi omia abstrakteja unelmia, Lappela iloitsee.

Juttuun haastateltujen henkilöiden lisäksi käännöksiä tekivät Liisa Bourgeot, Elisa Harvala, Miro Järnefelt, Sanni Koski, Kiril Kozlovsky, Eila Mäntysaari, Mika Mihail Pylsy, Mika Rassi, Elli Salo, Pauli Tapio ja Riku Toivola.

Venäläisen avantgarden manifestit -antologian käännöstyötä ovat tukeneet Raija Rymin-Nevanlinnan rahasto (Helsingin yliopisto) sekä FILI. Antologia on osa Koneen Säätiön rahoittamaa tutkimushanketta Itsesyntyinen venäläinen avantgarde.

Koneen säätiö palkitsi Korvapuustin yleiselle maulle – juuri ajallaan

Korvapuusti yleiselle maulle. Kuva: Nykykielten laitos
Korvapuusti yleiselle maulle. Oikeassa ylänurkassa teksti: ”Vapaan taiteen puolustus”
Kuva: Nykykielten laitos
Koneen säätiö on myöntänyt kolmivuotisen rahoituksen nykykielten laitoksen venäläisen avantgarden tutkimushankkeelle. Rahoituspäätös on ajankohtainen, sillä joulukuun 18. päivä tulee kuluneeksi 100 vuotta avantgardistien kuuluisimman manifestin ja antologian Korvapuusti yleiselle maulle synnystä. Radikaali venäläinen nykytaide, kuten Pussy Riot, on jatkumoa avantgardelle, sanoo Helsingin yliopiston venäläisen kirjallisuuden professori Tomi Huttunen.
Tutkimuksen lisäksi hanke rahoittaa Kansalliskirjaston Slaavilaisen kirjaston kokoelman avantgarden harvinaisuuksien konservointia ja digitoimista. Kokoelmista löytyy myös yksi kappale vuonna 1912 painetusta ”Korvapuustista”. Manifestissa venäläiset klassikot saavat avantgardisteilta tylyn tuomion:

”Vain me olemme Aikamme todelliset kasvot. Ajan pasuuna pauhaa sanataiteessa meidän kauttamme. Menneisyys on tukahduttava. Akatemia ja Puškin ovat hieroglyfejäkin käsittämättömämpiä. Puškin, Dostojevski, Tolstoi ym., ym. on heitettävä yli laidan Nykyajan Höyrylaivasta.”

Hanketta johtavan Tomi Huttusen mukaan Venäjällä huomiota keränneiden taiteilijoiden anarkistisen Voina-ryhmän ja feministisen punkyhtye Pussy Riotin juuret ulottuvat avantgardetaiteen syntyyn.

– Historiallinen venäläinen avantgarde julisti itsesyntyistä säpinää ja kuulumattomuutta aiempaan kulttuuriin. Nyt satavuotias venäläinen avantgarde on kansainvälisesti arvostettua, mutta sen alkuaikojen vimma näkyy venäläisessä radikaalitaiteessa ja -kirjallisuudessa. Toisaalta venäläisten futuristien järjentakainen (zaum) kieli on arvoitus, joka haastaa venäläisen kirjallisuuden tutkijat tänäänkin.

Itsesyntyinen venäläinen avantgarde -hankkeen Koneen Säätiöltä saama summa on 147 000 euroa ja se kattaa vuodet 2013–15.

Venäjän kieli ja kirjallisuus tarjoilee korvapuusteja satavuotisen avantgarden kunniaksi torstaina 20. joulukuuta kello 14, Metsätalo, sali 22 (Unioninkatu 40).

Lisätietoja:
Tomi Huttunen
puhelin 044-5065477
tomi.huttunen@helsinki.fi