Venäläiset klassikot elokuvissa 29.9.–20.10.

Venäläiset klassikot – sivuilta kankaalle Elokuva-arkisto Orionissa.

Syksyn Helsingin kirjamessujen teemamaata kunnioitetaan sarjalla venäläisten klassikoiden parhaita elokuvasovituksia.

Näytösajat KAVIn verkkosivuilla. Liput myynnissä Orionin kassalla ja KAVIn verkkokaupassa.

Venäläisen kirjallisuuden seuran asiantuntijat alustavat elokuvia:

  • Anna Karenina 29.9. klo 17, esittelee Ben Hellman
  • Aikalainen 30.9. klo 17, vieraana Timo Linnasalo
  • Kaksintaistelu 6.10. klo 21, esittelee Tintti Klapuri
  • Valkeat yöt 10.10. klo 18.15, esittelee Pekka Pesonen
  • Veljekset Karamazov 17.10. klo 18.30, esittelee Martti Anhava

Leningradin avantgarde -elokuvasarja pyörii 23.1.–14.2.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) alkuvuoden kohokohta on Leningradin 1920–30-lukujen avantgarde-elokuvalle omistettu suursarja. Sarja käynnistyy perjantaina 23.1. klo 19 kinokonsertilla, jossa Sampo Lassila Narinkka -yhtye säestää Grigori Kozintsevin ja Leonid Traubergin kuuluisan Gogol-filmatisoinnin Päällysviitta (1926).

Leningrad avantgarde -sarjassa (23.1.–14.2.2015) nähdään yhteensä yli 20 elokuvaa kahdessatoista näytöksessä. Kopiot ovat harvinaisuuksia Venäjän elokuva-arkiston Gosfilmofondin ja KAVIn kokoelmista. Ohjelman on suunnitellut Orionia varten Venäjän johtaviin elokuvahistorioitsijoihin kuuluva Pjotr Bagrov, joka saapuu Helsinkiin 23.–25.1. esittelemään sarjan elokuvia. Sarja on toteutettu KAVIn, Gosfilmofondin ja Helsingin yliopiston Venäjän kielen ja kirjallisuuden oppiaineen yhteisponnistuksena.

Leningradilainen 1920- ja 1930-lukujen avantgarde-elokuva oli moniaalle avautuva virtaus, jonka muistetuimpia ohjaajia ovat ”FEKS-ryhmää” edustaneet Grigori Kozintsev ja Leonid Trauberg sekä esimerkiksi Friedrich Ermler ja Sergei Jutkevitsh. Näiden kuuluisuuksien varjoon on jäänyt lukuisia tekijöitä ja elokuvia, jotka ovat joko olleet kiellettyinä tai muuten unohtuneet virallisen historiankirjoituksen sivuun. Omana aikanaan ”Leningradin koulukunta” muodosti liki oppositioliikkeen saman ajan moskovalaiselle elokuvalle, Pjotr Bagrov toteaa sarjaa taustoittavassa esseessä.

Sarjan avajaiselokuvana perjantaina 23.1. klo 19 nähdään ”kaikkien aikojen Pietari-elokuvaksikin” kutsuttu Päällysviitta (Shinel, 1926). Kontrabasisti Sampo Lassilan vuonna 2010 perustama Sampo Lassila Narinkka säestää Kozintsevin ja Traubergin ekspressiivisen sovituksen Nikolai Gogolin novellista. Lassilan haastattelu

Lauantaina 24.1. klo 10–16 sarjan suunnittelija Pjotr Bagrov esitelmöi Orionissa Leningrad avantgarde -seminaarissa. Matineatilaisuudessa nähdään kaksi 2000-luvulla unohduksista kaivettua, hämmästyttävää teosta, Jevgeni Tšervjakovin draama Minun poikani (Moi syn, 1926) ja Eduard Johanssonin komedia Tasavallan kruununprinssi (Naslednyi prints respubliki, 1934) Tilaisuus on englanninkielinen ja siihen on vapaa pääsy.

Sunnuntai 25.1. on omistettu animaatiomestari Mihail Tsehanovskille. Mihail Tsehanovskin animaatioita -ohjelma (klo 14) esittelee ohjaajan kokeellisia lyhytelokuvia tämän uran varrelta vuosilta 1929–60. Lastennäytöksessä nähtävä pitkä elokuva Villijoutsenet (1962) perustuu H.C. Andersenin satuun.

Pjotr Bagrov (s. 1982) on Venäjän elokuva-arkiston Gosfilmofondin tutkimuspäällikkö ja Venäjän kansainvälisesti tunnetuimpia elokuvatutkijoita. Bagrov on keskeinen nimi neuvostoelokuvan historian uudelleenarviossa 2000–2010-luvuilla. Hän on perehtynyt intensiivisesti etenkin 1920- ja 1930-lukujen neuvostoelokuvaan ja kotikaupunkinsa Pietarin elokuvahistoriaan.

Sarjan koko ohjelma

Lisätietoja:

Lauri Piispa (Helsingin yliopisto) 050 366 0730, lauri.piispa@utu.fi

Pressikuvat:

Marjo Pipinen (KAVI), marjo.pipinen@kavi.fi

Kuvailutulkki kääntää visuaalisen verbaaliseksi

Tila on keskeinen elokuvakerronnan ulottuvuus, jonka tulkitseminen nojaa vahvasti näköhavaintoon. Kuvailutulkkauksen avulla myös näkövammaiset voivat nauttia visuaalisesta elokuvakerronnasta.

Maija Hirvonen tutki tuoreessa väitöskirjassaan elokuvan kuvailutulkkausta. Siinä tulkki muuttaa visuaalisesti havaittavaa tietoa sanalliseen muotoon. Hirvonen halusi selvittää, miten kieli ilmentää tilaa ja miten tilaa hahmotetaan elokuvan äänimaailman kautta. Tutkimus painotti kielen ja kuvan suhdetta.

Kuvakerrontaa kielen avulla

Tutkimuksen mukaan kuvailutulkkaus pystyy jäljittelemään elokuvakerronnan tapoja luoda tilavaikutelmia. Kuvailutulkkauksessa voivat heijastua mm. henkilöhahmon näkökulman rakentuminen, otoksen kuvakoko ja huomiopiste sekä staattisen ja dynaamisen tarinankulun vaihtelu. Tulkki ei yritä tarjota valmiita tulkintoja vaan hänen tehtävänsä on tarjota näkövammaiselle välineitä ja vihjeitä oman tulkinnan muodostamiseksi.

Elokuvissa hahmon näkökulma rakentuu usein otossarjana, jossa ensin näytetään hahmon katse, sen jälkeen katseen kohde ja lopuksi palataan takaisin kuvaamaan hahmon reaktio. Kuvailutulkkauksessa tällaisiin siirtymiin voi viitata esimerkiksi näin: Peter katsoo ympärilleen / Maassa on katkennut käsi / Järkyttynyt ilme kasvoillaan Peter juoksee pois.

Kuvailutulkkauksessa voidaan heijastaa elokuvan kuvakokoja luomalla vastaava viitekehys ja kuvailemalla esimerkiksi laajassa rajauksessa näkyvää ympäristöä (esim. puutarhassa) tai lähikuvassa näkyvää esinettä (pöydällä on vesilasi). Tulkki voi kiinnittää huomion elokuvassa näkyvän tilan eri osiin tai tapahtumiin.

Perikato-elokuvan saksalaisessa kuvailutulkkauksessa tämän otoksen kohdalla kerrottiin kuvassa näkyvästä ympäristöstä: "tuhoutuneessa puutarhassa vanhan valtakunnankanslian takana". Espanjankielisessä versiossa taas tilaa kuvailtiin eri lähtökohdasta ja painotettiin toimintaa: "bunkkerin ulkopuolella upseerit ottavat asennon Hitlerin tullessa ulos".

Perikato-elokuvan saksalaisessa kuvailutulkkauksessa tämän otoksen kohdalla kerrottiin kuvassa näkyvästä ympäristöstä: ”tuhoutuneessa puutarhassa vanhan valtakunnankanslian takana”. Espanjankielisessä versiossa taas tilaa kuvailtiin eri lähtökohdasta ja painotettiin toimintaa: ”bunkkerin ulkopuolella upseerit ottavat asennon Hitlerin tullessa ulos”.

Elokuvakerronnan visuaalisten elementtien muuttuvuus ja jatkuvuus heijastuvat kuvailutulkkauksessa. Kuvailua tarvitaan muun muassa silloin, kun viitataan uusiin asioihin ja teemoihin tai kun jo nähtyyn asiaan viitataan uudelleen mutta eri näkökulmasta: linja-auto kulkee tietä pitkin / linja-autossa on lapsia. Kuvailutulkki voi myös äänenkäytöllään ilmaista sen, että kohtaus jatkuu vielä: esimerkiksi saksassa nouseva intonaatio toteavan lausuman lopussa luo odotuksen siitä, että kuvailu jatkuu vielä samasta aiheesta.

Ensimmäisessä otoksessa ”minibussi ajaa tiellä”. Seuraavassa otoksessa ”Jamal ja Salim istuvat bussissa muiden lasten keskellä”. Tarkoituksena on ymmärtää, että nyt kurkistetaan juuri nähdyn bussin sisään. (Kuvat: Slummien miljonääri -elokuva.)

Ensimmäisessä otoksessa ”minibussi ajaa tiellä”. Seuraavassa otoksessa ”Jamal ja Salim istuvat bussissa muiden lasten keskellä”. Tarkoituksena on ymmärtää, että nyt kurkistetaan juuri nähdyn bussin sisään. (Kuvat: Slummien miljonääri -elokuva.)

Tutkimuksessa havaittiin eroavaisuuksia saman elokuvan erikielisissä kuvailutulkkauksissa. Taustalla ovat oletettavasti paitsi kielisysteemin erot myös erilaiset kerronnan ja kuvailutulkkauksen perinteet. Eroja aiheuttavat myös visuaalisen viestin monitulkintaisuus: esimerkiksi esineitä voi kuvailla painottaen joko esineen ulkonäköä, käyttöä tai sen narratiivista merkitystä tarinassa (vaikkapa tunnistetaan, että sama esine on nähty jo jossain aiemmassa kohtauksessa). Tällöin kaikki lähestymistavat vastaavat kuvaa, mutta näkökulmasta riippuu, millaisen mielikuvan kuulija saa tulkkauksen perusteella.

Slummien miljonäärin saksankielisessä kuvailutulkkauksessa ”Jamal kyykkii pienessä puuvajassa”, kun taas englanninkielisessä versiossa ”Jamal kyykkii reiän yllä slummiin kyhätyssä vessassa”. Molemmat kuvaavat samaa rakennelmaa: ulkovessaa. Edellinen painottaa sen fyysistä olomuotoa (pieni puuvaja) ja jälkimmäinen sen funktiota ja roolia tarinassa (vessa slummissa).

Slummien miljonäärin saksankielisessä kuvailutulkkauksessa ”Jamal kyykkii pienessä puuvajassa”, kun taas englanninkielisessä versiossa ”Jamal kyykkii reiän yllä slummiin kyhätyssä vessassa”. Molemmat kuvaavat samaa rakennelmaa: ulkovessaa. Edellinen painottaa sen fyysistä olomuotoa (pieni puuvaja) ja jälkimmäinen sen funktiota ja roolia tarinassa (vessa slummissa).

Tulkkaus laajentaa kokemusta

Hirvosen tutkimus havainnollistaa, miten rikas ilmaisuvaranto kuvailutulkattu elokuva on. Voisiko näkeväkin elokuvankatsoja saada enemmän irti kuvailutulkatusta elokuvasta? Auttaako tulkkaus kiinnittämään huomiota elokuvan tiloissa sellaisiin asioihin, joita katsoja ei muuten huomaisi?

– Varmasti. On jopa esitetty, että kuvailutulkkaus tukisi autismin kirjon ihmisiä, koska siinä tunnistetaan ja sanallistetaan ihmisten ilmeitä, tunnetiloja jne. Lisäksi kuvailutulkit kertovat taideteoksia kuvaillessaan saavansa palautetta näkeviltä siitä, että kuvailutulkkaus laajentaa myös heidän kokemustaan taiteesta, Hirvonen kertoo.

Teksti: Anni Aarinen ja Maija Hirvonen


Lisätietoa

Väitöstilaisuus

FM Maija Hirvonen väittelee 15.11.2014 kello 10 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”Multimodal Representation and Intermodal Similarity – Cues of Space in the Audio Description of Film”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, Auditorio II, Yliopistonkatu 3.

Väitöskirjan tiivistelmä

Aineistossa neljä elokuvaa

Väitöstutkimuksen aineistona olivat seuraavat elokuvat ja niiden erikieliset kuvailutulkkaukset:

  • Der Untergang (suom. Perikato), Saksa/2004, sekä tämän espanjankielinen versio ja kuvailutulkkaus
  • Dancer in the Dark, Tanska/2000, englanniksi ja saksaksi
  • Tauno Tukevan sota, Suomi/2010, suomeksi
  • Slumdog Millionaire (suom. Slummien miljonääri), UK/2008, englanniksi, espanjaksi ja saksaksi

Intermodaalinen kääntäminen

Kuvailutulkkaus liittyy nk. intermodaalisen kääntämisen ja tulkkauksen tutkimukseen. Intermodaalisuus tarkoittaa sitä, että kääntäjä tai tulkki välittää ilmaisua eri kanavien ja ilmaisukeinojen välillä: esimerkiksi puhe ja äänet tehdään nähtäviksi kirjoituksen kautta kirjoitustulkkauksessa. Tarkoitus on tehdä viestinnästä ja kulttuurista saavutettavaa mm. aistirajoitteisten käyttäjien kuten kuulo- ja näkövammaisten kannalta.

Katso myös: