Oikeustulkkaukseen suunnitteilla valtakunnallinen erikoistumiskoulutus

Tulkkausalalle aletaan suunnitella valtakunnallista erikoistumiskoulutusta, jossa korkeakoulututkinnon suorittaneet käännös- ja tulkkausalan ammattilaiset voivat pätevöityä oikeustulkkaukseen. Tarkoituksena on tuottaa uusi 35 opintopisteen koulutus yhteistyössä työelämän kanssa.

Laadukas tulkkaus on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustekijä. Viranomaiset tarvitsevat päteviä, koulutettuja tulkkeja tulkkaamaan esimerkiksi oikeuden istunnoissa, poliisikuulusteluissa ja muissa viranomaistilanteissa. Turvapaikkaa hakevien pakolaisten määrän räjähdysmäinen kasvu koko Euroopassa on lisännyt oikeustulkkien tarvetta ja samalla osoittanut, ettei meillä ole riittävästi päteviä ja etenkään harvinaisia kieliä osaavia oikeustulkkeja.

Oikeustulkin palveluja tarvitsevat kaikki esitutkintaan ja tuomioistuinprosessiin osallistuvat tahot kuten virkamiehet, asianajajat, vieraiden kielten puhujat sekä sellaiset henkilöt, joiden äidinkieli on saame tai viittomakieli, tai jotka käyttävät esimerkiksi kirjoitustulkkausta viestintänsä apuna. Tulkkausta tarvitaan, jotta jokaiselle ao. viranomaisissa (poliisi, tulli, rajavartiosto ja oikeuslaitos) asioivalle voidaan taata mahdollisuus ilmaista itseään ja saada tietoa oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan kielellä, jota ymmärtää.

Korkeakoulut ja työelämäkumppanit mukana suunnittelussa

Oikeustulkkauksen valtakunnallisen erikoistumiskoulutuksen suunnittelua varten on perustettu käännös- ja tulkkausalan kouluttajista koostuva korkeakoulukonsortio, jossa ovat mukana Tampereen, Helsingin, Turun ja Vaasan yliopistot sekä Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Humanistinen ammattikorkeakoulu. Konsortion toimintaa koordinoi Tampereen yliopisto.

Hankkeen työelämäkumppaneina toimii tulkkien työnantajia, tulkkien ja kääntäjien järjestöjä sekä palveluja käyttäviä viranomaisia eri puolilta Suomea. Työelämäkumppanit ovat tiiviisti mukana koulutuksen suunnittelussa ja pääsevät vaikuttamaan myös koulutuksen sisältöihin.

Hanke tulee olemaan malli useamman korkeakoulun yhteisestä poikkitieteellisestä koulutustoteutuksesta, jossa kehitetään uudenlaisia teknisiä ja pedagogisia ratkaisuja, muun muassa monipuolista verkko-opetusta.

Erikoistumiskoulutuksen tavoitteena on varmistaa, että oikeustulkkina toimivilla henkilöillä on tehtävään tarvittava pätevyys. Nyt suunnitteilla oleva koulutus antaisi tulkille mahdollisuuden hakeutua suoraan Opetushallituksen ylläpitämään oikeustulkkirekisteriin ilman erillistä näyttötutkintoa.

Jatkossa oikeustulkkauksen koulutusjärjestelmä voi toimia mallina myös muille tulkkauksen aloille, esimerkiksi terveydenhuollon tulkkaukselle.

Koulutuksen suunnittelua rahoittavat Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä Euroopan sosiaalirahasto.

Alkuperäinen uutinen

Näin arvioit, maksaako konekäännöksen käyttö vaivan

Kaikki Google Translatea joskus kokeilleet tietävät, että sen tekemistä käännöksistä tulee välillä hölynpölyä.

Konekääntimet voivat kuitenkin olla hyödyllisiä apuvälineitä kääntäjille. Kone ei tosin hoida koko hommaa napin painalluksella vaan ammattikääntäjän työpanosta tarvitaan yhä: kone tuottaa lähtötekstistä raakakäännöksen, jonka kääntäjä sitten editoi esimerkiksi kunnon suomeksi. Jälkieditoinnin työläyteen vaikuttavat mm. konekäännökseen tehtyjen muutosten lukumäärä, virheiden tyyppi ja virkkeen pituus.

Konekäännösten jälkieditointia väitöskirjassaan tutkinut Maarit Koponen huomasi, että erityisen työläitä editoitavia olivat esimerkiksi sanajärjestykseen ja idiomeihin liittyvät virheet sekä tapaukset, joissa konekäännin on tulkinnut sanaluokan väärin – esimerkiksi muuttanut substantiivin ”people” (ihmiset) verbiksi (kansoittaa).

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tietyntyyppisten kielellisten virheiden korjaaminen on mahdollista, vaikka lähtötekstiä ei olisi nähtävänä. Tällaisia ovat esimerkiksi tapaukset, joissa sanan taivutusmuoto on väärin, mutta oikea muoto on helposti pääteltävissä.

Sellaiset virheet, jotka haittaavat tekstin merkityksen välittymistä, voivat puolestaan tehdä korjaamisesta mahdotonta. Konekäännöksestä saattaa esimerkiksi puuttua sanoja eikä lukija pysty arvaamaan, mikä puuttuva tieto on. Tällaiset tapaukset voivat olla sudenkuoppia erityisesti tilanteessa, joissa lähtötekstiä ei pääse tarkistamaan: käännös voi vaikuttaa täysin sujuvalta mutta olla merkitykseltään väärä.

– Jälkieditoinnissa normaaliin toimintatapaan kuitenkin kuuluu, että lähtöteksti on käytettävissä, Koponen huomauttaa.

Kaavamaiset tekstit ovat koneelle helpoimpia

Jo lähtötekstistä voi jossain määrin päätellä, kannattaako siitä tehdä raakakäännös konekääntimen avulla.

– Jos lähtöteksti on kovin vaihtelevaa ja luovaa, siinä on pitkiä virkkeitä ja jollain tavalla kuvaannollista kieltä, konekäännöksestä tuskin on hyötyä, Koponen arvioi.

– Konekäännöksestä on tyypillisesti hyötyä silloin, kun käännettävä teksti on rakenteellisesti suhteellisen yksinkertaista ja jollain tavalla ”kaavamaista” tai itseään toistavaa.

Lisäksi parhaan tuloksen saavuttaminen edellyttää, että konekäännin on tarkoitettu tietyn tyyppisen tekstin, esimerkiksi laitteen käyttöohjeen, kääntämiseen. Tällöin tilastollisen kääntimen opetusaineistona on käytetty samantyyppisiä tekstejä, joissa esiintyy juuri haluttua terminologiaa ja ilmauksia, tai kääntimeen on yhdistetty sanasto, jossa on oikeat käännökset.

– Vapaasti kaikkien käytettävissä olevat yleiskääntimet kuten Google Translate eivät ole varsinaisesti jälkieditointikäyttöön tarkoitettuja, Koponen selittää.

Väitöstutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää lähtötekstien arvioinnissa sekä konekääntimien ja editointiprosessien kehittämisessä.

Suomessa ollaan jäljessä

Konekäännösten käyttö on viime vuosina yleistynyt, joskin Suomessa se on vielä vähäistä. Suomesta tai suomeen tehtävien konekäännösten laatu on selkeästi heikompaa kuin sellaisissa kielipareissa (esim. englanti-espanja), joissa jälkieditointia on hyödynnetty jo pitkään.

– Heikko laatu johtuu osittain suomen kielen rakenteista, erityisesti runsaasta taivutusmuotojen määrästä. Vaikeuksia aiheuttaa myös tilastollisten kääntimien tarvitseman ns. opetusaineiston eli sopivien kaksikielisten tekstien vähäinen määrä, Koponen selittää.

Kääntimien kaupalliseen kehittämiseen on ollut vain vähän kiinnostusta, koska Suomi on varsin pieni markkina-alue. Kehitystyötä kuitenkin tehdään täälläkin.

Lisätietoa


Screenshot Google Translate -palvelusta

Screenshot Google Translate -palvelusta

Esimerkki konekääntimen vakavasta virheestä

Yksi esimerkki Koposen aineistossa oli seuraava pätkä, jota yksikään koehenkilöistä ei pystynyt korjaamaan:

Lähtöteksti: ”…even when people are given unlimited cheap or free calls, the number and length of calls does not increase significantly.”

Konekäännös: ”… jopa silloin kun ihmisille soitetaan, ei kasva merkittävästi.”

Kontekstin perusteella jotkut olivat osanneet päätellä, että puuttuva osa (mikä ei kasva?) liittyisi puheluiden pituuteen tms. Yksikään ei kuitenkaan edes yrittänyt korjata kohtaa ”ihmisille soitetaan”, jonka olisi siis pitänyt olla ”ihmisille annetaan rajoittamaton määrä halpoja tai ilmaisia puheluita”, koska konekäännös näyttää siltä, että se voisi olla oikein.

 

Musikaalin piiloviittaukset mukaan käännökseenkin – tuovat oivaltamisen iloa

Pian ensi-iltaan saapuva Vampyyrien tanssi -musikaali vaikuttaa pintapuolisella vilkaisulla kepeältä iloittelulta. Käsikirjoituksessa kuitenkin piilee älykäs ja kriittinen teos. Teoksen kääntäjä halusi välittää tekstin sisältämät nokkelat viittaukset myös suomalaiselle yleisölle.

Yliopisto-opettaja Marika Hakolan matka verenimijöiden kanssa alkoi reilu vuosikymmen sitten, kun hän oli opiskelijavaihdossa Salzburgissa Itävallassa. Siellä hän osallistui eurooppalaisen musiikkiteatterin kurssille, jolla käsiteltiin myös Tanz der Vampire -musikaalia.

Teos on täysiverinen goottiromanttinen komedia, joka kuitenkin sisältää myös yhteiskunnallista kritiikkiä esimerkiksi kapitalismia ja ahneutta kohtaan. Juuri musikaalin runsas intertekstuaalisuus eli sen sisältämät viittaukset muihin teksteihin herätti Hakolan mielenkiinnon.

– Aistin, että tekstin takana piili jotain, mistä en oikein saanut kiinni.

Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri / Mirka Kleemola

Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri / Mirka Kleemola

Mystiset viittaukset jäivät vaivaamaan Hakolaa niin, että hän päätti ottaa teoksen intertekstuaalisten viittausten kääntämisen gradunsa aiheeksi. Viitteitä löytyi niin Andersenin satuun punaisista kengistä, Raamattuun ja muuhun juutalais-kristilliseen perinteeseen kuin Kantin ja Nietzschen filosofiaankin. Gradun liitteeksi Hakola teki myös alustavan suomenkielisen käännöksen teoksesta.

Opinnäyte ei jäänyt pölyttymään kirjastoon vaan poiki Hakolalle töitä. Kun Seinäjoen Kaupunginteatteri päätti ottaa teoksen vuoden 2011 ohjelmistoonsa, he löysivät Hakolan gradun ja ottivat häneen yhteyttä. Siitä se sitten lähti.

Musiikki luo käännökselle raamit

Teatterit ostavat yleensä musikaalien esitysoikeuksia näytelmäagentuurin kautta. Seinäjoen Kaupunginteatterin aloitteesta agentuuri palkkasi Tanz der Vampiren kääntäjäksi Hakolan. Oli aika laatia virallinen käännös, joka auktorisoitiin teoksen omistajalla Vereinigten Bühnen Wienillä käännöksen laadun varmistamiseksi.

Modernit musikaalit ovat lähes kokonaan läpilaulettuja, joten kääntäjä ei pääse helpolla. Hakolan piti muun muassa noudattaa samaa riimikaavaa kuin alkuperäisteoksessa. Musikaalin kääntämisessä erityistä onkin musiikin huomioiminen.

– Teoksen nuottikuva määrää kaiken: on huomioitava tavujen määrä ja jokaisen yksittäisen tavunkin paino ja pituus.

Hakolan mielestä nuotinlukutaito on musikaalin kääntäjälle ehdoton.

– Täytyy ymmärtää, mitä äänteitä ylipäätään on mahdollista laulaa miltäkin korkeudelta ja miten laulajat artikuloivat. Kaikki äänteet eivät kuulu katsomoon yhtä selkeästi.

Kääntäjän työ on ongelmanratkaisua

Käännöstyötä helpotti se, että gradun myötä teoksen konteksti oli Hakolalle selvä. Jos musiikillisista syistä käännöksessä ei ollut mahdollista viitata täsmälleen samaan asiaan kuin alkuperäisteoksessa, kääntäjä pystyi kuitenkin käyttämään samantyylistä tematiikkaa, kun tiesi voivansa liikkua eurooppalaisen tarinaperinteen rajoissa.

Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri / Mirka Kleemola

Hakola ei edennyt mitenkään lineaarisesti, vaan hänellä oli yleensä työn alla 2-3 kohtausta samaan aikaan. Teoksessa oli useita tekstinsisäisiä viittauksia kohtausten välillä: samaan asiaan viitattiin eri kohdissa, jolloin käännös piti hoitaa niin, että sanat sopivat molempien kohtien musiikkiin.

– Piti olla tarkkana, ettei kääntäessä maalannut itseään nurkkaan.

Tanz der Vampiren saksankielinen levytys soi taustalla koko ajan, kun Hakola työskenteli. Aivot työstivät aihetta silloinkin, kun hän ei aktiivisesti pohdiskellut käännöstään.

– Välillä heräilin yöllä, kun mieleen tuli sopiva ratkaisu johonkin riimipulmaan!

Aktiivisuus palkitaan oppimisella

Seinäjoella Hakola osallistui myös teoksen taiteellisen työryhmän työskentelyyn. Hän otti huomattavasti aktiivisemman roolin kuin kääntäjät yleensä: Koska tämä oli hänen ensimmäinen musikaalikäännöksensä, hän osallistui kaikkeen mahdolliseen oppiakseen teatterityöstä.

Käännöstyö oli valmis jo kahdeksan kuukautta ennen Seinäjoen ensi-iltaa.

– Ensimmäisen lukuharjoituksen jälkeen minulla oli todella helpottunut olo. Teksti, jota olin vääntänyt ja viilannut, oli nyt taitavien ammattilaisten käsissä. Matkalla kotiin tajusin, että käsillä on ainutkertainen kokemus: ensimmäisen käännöksen ensi-ilta ei toistu koskaan uudestaan.

Mieleen on jäänyt vahvasti myös Seinäjoen viimeinen näytös.

– Esityksen jälkeen minutkin kutsuttiin lavalle ja sain kokea, miltä tuntuu, kun monisatapäinen yleisö hurraa joukkohurmoksessa.

Vuonna 2016 Vampyyrien tanssi nähdään myös Helsingin Kaupunginteatterissa. Koska käännös on jo valmis, Hakolan rooli on tällä kertaa pienempi. Katsomosta hänet kuitenkin löytää varmasti.

Tanz der Vampire -musikaali perustuu Roman Polańskin ohjaamaan elokuvaan Vampyyrintappajat (The Fearless vampire killers). Helsingin Kaupunginteatterin versiota Vampyyrien tanssista esitetään Peacockissa 1.2.2016 alkaen.

Kääntämisen ja kulttuurien maisemia -luentosarja 27.10.–8.12.

Aika ja paikka: tiistai klo 16–18, Metsätalo, Unioninkatu 40, luentosali 2

Kirjallinen teos ja sen kieli ovat aina sidoksissa sekä kirjoituspaikkaansa että -aikaansa. Teoksen maailman arkisuus ja ylevyys, eksoottisuus ja kotoisuus voivat heittää häränpyllyä, jollei suomentaja ole tehtävänsä tasalla. Eri kielten ja kulttuurien tuttuus ja vieraus, tekstin maantieteellinen ja/tai ajallinen etäisyys suomentajan nykyhetkestä on laaja ja alati mielenkiintoinen aihe.

Luentosarjassa kokeneet suomentajat puhuvat siitä, miten he käsittelevät näitä kysymyksiä omassa työssään. Aihetta lähestytään myös tutkimuksen näkökulmasta.

Ohjelma

Luentosarjalla voi suorittaa käännöstieteen opintojakson Kulttuuri ja kääntäminen (CKT230), 3 op. Ilmoittautuminen WebOodissa. Luennot ovat lisäksi avoimia kaikille kiinnostuneille, myös yksittäisiä luentoja voi tulla kuuntelemaan. Tervetuloa!

Luentosarja järjestetään yhteistyössä Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton kirjallisuuden kääntäjien jaoston kanssa.

Maurice de Coppet -käännöspalkinto Filosofiselle sanakirjalle

KANSI_768_420_0_A.inddSuomentaja Erkki Salo on palkittu Voltairen teoksen Dictionnaire philosophique käännöksestä Filosofinen sanakirja (Osuuskunta Vastapaino 2013). Kyseessä on vuonna 1764 ilmestyneen, yli 500-sivuisen teoksen ensimmäinen suomennos.

Maurice de Coppet -palkinto myönnettiin kauden 2013–2015 parhaalle ranskalaisen alkuperäisteoksen suomennokselle. Palkintolautakunnan muodostavat ranskalaisen filologian professorit Mervi Helkkula ja Juhani Härmä.

Filosofinen sanakirja

Palkittu teos ei ole varsinainen sanakirja; se koostuu eripituisista artikkeleista tai esseistä, joissa käsitellään eri aiheita: historiaa, uskontoa, filosofiaa, kirjallisuutta, jne. Sekä filosofina että merkittävänä kirjailijana tunnettu Voltaire (1694–1778) tuo esille maailmankatsomuksensa, jonka mukaisesti hän ruoskii suvaitsemattomuutta ja taistelee maailmankatsomuksellista haihattelua ja taikauskoisuutta vastaan.

Kirjan lukuisten oppineisuutta osoittavien viittausten takia se ei avaudu helposti nykylukijalle. Palkintolautakunnan mukaan Erkki Salo on tavoittanut mainiosti Voltairelle niin ominaisen iskevän, henkevän ja sarkastisen tyylin, ja hänen asiantuntevat kommenttinsa helpottavat kirjan lukemista. Tehtävä on ollut haastava, mutta Salon ratkaisut ovat syntyneet huolellisen harkinnan tuloksena.

Nicolas de Largillièren maalaus Voltairesta vuodelta 1718

Nicolas de Largillièren maalaus Voltairesta vuodelta 1718

Tekijänsä keskeisiin kuuluvan teoksen saattaminen suomen kielelle on kulttuuriteko, josta on palkintolautakunnan mielestä onniteltava kustantajaa. Pienkustantamot tekevät erittäin arvokasta työtä varsinkin vanhemman ranskalaisen kirjallisuuden ja erilaisten klassikoiden tunnetuksi tekemisessä. Vuosina 2013–2015 ilmestyneistä ranskalaisten teosten suomennoksista kaksi kolmasosaa on peräisin pienkustantajilta.

Erkki Salo

Erkki Salo teki elämäntyönsä kirjastonhoitajana Lempäälässä. Hän opiskeli englantia ja ranskaa Turun yliopistossa. Ennen nyt palkittua teosta hän oli suomentanut ranskasta renessanssikirjailija Rabelais’n Pantagruelin sekä valistusfilosofi Rousseaun Yksinäisen kulkijan mietteitä. Voltaire-käännös oli vuonna 2014 ehdokkaana J. A. Hollon palkinnon saajaksi. Salo kuoli 68-vuotiaana tammikuussa 2014. Salon perikunnan toivomuksesta koko palkintosumma (4000 €) lahjoitetaan Suomen Punaiselle Ristille.

Maurice de Coppet

Coppet toimi Ranskan toisena Suomen-suurlähettiläänä 1920-luvulla. Hän myös käänsi ranskaksi suomalaista kirjallisuutta. Coppet’n kuoleman jälkeen hänen leskensä Yseult de Coppet teki vuonna 1931 Helsingin yliopistolle lahjoituksen, jonka turvin perustettiin suurlähettilään nimeä kantava rahasto. Rahastosta myönnetään palkintoja ansiokkaille ranskalaisten kirjojen suomennoksille ja ruotsinnoksille. Rahaston sääntöjen mukaan valinta tapahtuu sekä alkuperäisteoksen että käännöksen arvon perusteella.

Rahaston viime vuosisadalla keskeytynyt toiminta elvytettiin usean vuosikymmenen jälkeen vuonna 2005, ja palkinto jaetaan nykyisin joka toinen vuosi – lahjoittajan toivomuksen mukaisesti Maurice de Coppet’n kuolinpäivänä 28. syyskuuta.

Aiemmat palkitut:

  • 2005: Gustave Flaubert: Madame Bovary / Rouva Bovary. (WSOY). Suom. Anna-Maija Viitanen.
  • 2007: Georges Perec: La vie mode d’emploi / Elämä käyttöohje (Loki-Kirjat). Suom. Ville Keynäs.
  • 2009: Pierre Bayard: Comment parler des livres que l’on n’a pas lus / Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut (Atena). Suom. Pirjo Thorel.
  • 2011: Jean-Marie Gustave Le Clézio: Ritournelle de la faim / Alkusoitto (Otava). Suom. Annikki Suni.
  • 2013: Charles Baudelaire : Les fleurs du mal / Pahan kukat (Sammakko). Suom. Antti Nylén.