Ajanlaskun alussa Etelä-Suomessakin puhuttiin saamea

Tuore väitöskirja antaa uutta tietoa Fennoskandian kielellisestä esihistoriasta. Mikko Heikkilä tutki alueella puhutuissa kielissä tapahtuneiden äänteenmuutosten kronologiaa historiallis-vertailevan kielitieteen ja erityisesti lainasanatutkimuksen avulla.

– Tämä on ensimmäinen kerta germanistiikan, nordistiikan ja fennougristiikan historiassa, kun kantagermaanin, -suomen ja -saamen äänteenmuutosten suhteellista ja absoluuttista kronologiaa tutkitaan systemaattisesti ja kattavasti, Heikkilä kertoo.

Länsiuralilainen kieli saapui Itämeren alueelle pronssikauden alussa

Ennen pronssikautta nykyisen Suomen alueella ja sen lähialueilla on puhuttu hyvin vanhakantaista (luoteis)indoeurooppalaista kieltä, josta esimerkiksi nimet Suomi ja Viro lienee lainattu. Alueella puhuttiin myös ainakin yhtä sittemmin kadonnutta muinaiskieltä, joka on jättänyt kielellisiä jälkiä suomen ja saamelaiskielten sanastoon ja paikannimistöön.

Aikajana

Väitöskirjan tutkimustulokset viittaavat siihen, että (länsi)uralilaista kieltä – suomen ja saamen esimuotoa – on puhuttu nykyisen Suomen alueella jo pronssikaudella, mutta ei sitä aiemmin. Suomalaisten ja saamelaisten kielelliset esi-isät saapuivat Itämeren alueelle itäkaakosta (Volgan-Kaman alueelta) luultavasti pronssikauden alussa.

Kantasuomi, -saame ja -germaani olivat toistensa aikalaisia

Heikkilän tutkimus osoittaa, että kantasuomi, kantasaame, kaikkien germaanisten kielten esimuoto kantagermaani ja pohjoisgermaanisten eli skandinaavisten kielten esimuoto kantaskandinaavi ajoittuvat kaikki rautakauden eri vaiheisiin.

Kantasaamea on ennen ajanlaskun alkua puhuttu koko nykyisen Suomen alueella, Lappia lukuun ottamatta. Saamen kieli lähti sittemmin väistymään ensimmäisenä Etelä-Suomen alueelta.

Skandinaviasta on pronssikaudelta alkaen tullut nykyisen Suomen alueelle (kanta)germaanisia vaikutusaaltoja. Itämerensuomen ja saamen sanastosta huomattava osa onkin eri-ikäisiä germaanisia lainasanoja, jotka muodostavat kielessä eriaikaisia kerrostumia.

Tieteiden rajat ylittävää tutkimusta

Heikkilältä on ilmestynyt useita tieteellisiä julkaisuita eri tieteenaloilta jo ennen väitöstä. Kotikielen Seura on myöntänyt Heikkilälle palkinnon ansiokkaista tieteellisistä artikkeleista.

Heikkilä väittelee humanistisessa tiedekunnassa lauantaina 23.8.2014. Hänen väitöskirjansa on erityisen monitieteinen: tieteenaloista edustettuina ovat germanistiikka, nordistiikka, fennistiikka, saamentutkimus, historia ja arkeologia. Väitöskirja tiivistelmineen on ladattavissa E-thesis -palvelussa.

Teksti: Anni Aarinen & Mikko Heikkilä.

Language is social

Jutun suomenkielinen versio on englanninkielisen tekstin alla.

Aurelija Tamošiūnaitė is a lecturer at Vytautas Magnus University at Kaunas, Lithuania. What brought her to Helsinki for spring 2014 is her interest in sociolinguistics: the study of how people use language in social situations.

Tamošiūnaitė’s main research focus is on the historical development of written Lithuanian language in the 19thcentury and the first half of the 20th century. The end of the 19th century attracts her particular interest, since it was a turbulent time of sociolinguistic changes: Latin alphabet was banned and Cyrillic was introduced for the Lithuanian, and the use of Lithuanian was restricted in schools and public institutions. Lithuanian was used mainly by the lowest social class whereas the official language in the region was Russian and the language of the church and nobility was Polish.

To study the historical development of Lithuanian, Tamošiūnaitė decided to study letters written by the people of lower social classes.

‘I examine how the written language entered Lithuanians’ daily lives. How did Lithuanians start writing? What did it mean to them? How did they adopt the developing standard Lithuanian and which of their dialect features they maintained?’ she explains.

Aurelija Tamošiūnaitė

Aurelija Tamošiūnaitė

Language of the ancestors

Since attaining her PhD from the University of Illinois in Chicago, Tamošiūnaitė has been interested in Lithuanian also from a heritage language perspective. There she studied the attitudes that immigrants in the United States have towards their heritage language, especially in terms of the economic and symbolic value that the heritage language holds for these people. The multilingual environment of the US is especially interesting from the perspective of small language groups.

‘For many second- or third-generation American Lithuanians, English has become their dominant language. How do they see the role of Lithuanian as their heritage language? How do they attempt to pass it on to their children?’ Tamošiūnaitė describes some typical questions.

Unexpected popularity

In May 2014, students at the University of Helsinki Department of Modern Languages have the chance to tap into Tamošiūnaitė’s expertise on an intensive course called ‘Research methods in sociolinguistics’. This course explores multiple techniques for gathering and analyzing data about spoken and written language.

‘I expected that maybe 10 students would be interested in such a specific topic. I was glad and surprised when I heard that the course was so popular that it was already full on the first day of registration. Some extra slots were opened, and now I’m looking forward to teaching thrice the number of students’, Tamošiūnaitė rejoices.

Tamošiūnaitė was fascinated by sociolinguistics already when she was a student herself. One reason for this was that the methods in sociolinguistics are very much applicable to everyday life.

‘For example, interview skills and ability to conduct surveys are useful not only when doing research but work life as well’, she explains.

Exploring the research subject – and yourself

If Tamošiūnaitė had to pick two favorite research methods, she would choose surveys and sociolinguistic interviews. Even though she uses corpus-based methods as well, she prefers the qualitative research techniques.

‘I can remember my first sociolinguistic interview very well, as I do my most recent one. I have to say these two times were very different from each other. What’s fun about such interviews is that while doing them you learn about yourself too – they are quite self-exploratory’, she continues.

Interdisciplinary melting pot for researchers

Tamošiūnaitė came to Helsinki when she was awarded the Kone Foundation fellowship in the highly competitive fellowship program of the Helsinki Collegium for Advanced Studies, which is an independent institute within the University of Helsinki.

‘The Collegium is a wonderful place for researchers because you get to focus on your research, make unexpected contacts, and work in an interdisciplinary environment. Where else would I share an office with a neuroscientist?’ Tamošiūnaitė points out.

Text: Anni Aarinen. Photo: Kaisa Apell.

More information:

Tamošiūnaitė’s profile


Kieli kehittyy sosiaalisesti

Aurelija Tamošiūnaitė, liettualaisen Vytautas Magnus -yliopiston lehtori, saapui Suomeen sosiolingvistiikan houkuttelemana. Kevään 2014 ajan hän perehtyy siihen, miten ihmiset käyttävät kieltä sosiaalisissa tilanteissa.

Tamošiūnaitė tutkii erityisesti sitä, miten kirjallinen liettuan kieli on kehittynyt historiallisesti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. 1800-luvun loppu oli liettuan kielelle kuohuva, merkittävien sosiolingvististen muutosten sävyttämä ajanjakso: Liettuan kirjoittaminen latinalaisilla aakkosilla kiellettiin ja kyrilliset aakkoset otettiin käyttöön.  Liettuan kielen käyttämistä kouluissa ja julkisissa laitoksissa rajoitettiin. Alueen virallinen kieli oli venäjä, ja kirkko ja ylhäisö käyttivät puolaa – liettuaa puhuivat pääasiassa vain alimmat yhteiskuntaluokat ja maalaiset.

Tamošiūnaitė tutkii liettuan kielen kehittymistä tarkastelemalla kirjeitä, joita tavalliset liettulaiset kirjoittivat toisilleen:

– Olen kiinnostunut siitä, miten kirjallinen ilmaisu on astunut liettualaisten elämään. Kuinka he alkoivat kirjoittaa? Mitä merkityksiä kirjoittamisella oli heille? Miten he ottivat käyttöön kehittyvän yleiskielen ja mitkä piirteet he säilyttivät omasta murteestaan?

Kieli perintönä

Tehtyään tohtorintutkinnon Illinois’n yliopistossa Chicagossa Tamošiūnaitė kiinnostui liettuasta myös perinnekielenä (heritage language). Hän tutki Yhdysvalloissa asuvien liettualaisten maahanmuuttajien asenteita omaa kieltään kohtaan.

– Monille toisen tai kolmannen sukupolven amerikanliettualaisille englannista on tullut heidän vahvin kielensä. Kuinka he näkevät liettuan roolin esi-isiensä perintönä? Miten hyvin he onnistuvat välittämään liettuan kielen taidon omille lapsilleen? hän kuvailee tyypillisiä kysymyksiä.

Suosio yllätti

Toukokuussa 2014 nykykielten laitoksen opiskelijat pääsevät Tamošiūnaitėn opettamalle intensiivikurssille, jolla perehdytään sosiolingvistiikan tutkimusmetodeihin. Osallistujat tutustuvat useisiin tekniikoihin, joilla puhutusta tai kirjoitetusta kielestä voi kerätä ja analysoida dataa.

– Odotin, että ehkä 10 opiskelijaa olisi kiinnostunut näin spesifistä aiheesta. Olin iloisesti yllättynyt, kun kurssi tulikin täyteen heti ensimmäisenä ilmoittautumispäivänä ja paikkoja jouduttiin lisäämään. Nyt kurssille osallistuu kolme kertaa enemmän opiskelijoita kuin odotin, Tamošiūnaitė kertoo.

Tamošiūnaitė kiinnostui sosiolingvistiikasta jo omina opiskeluaikoinaan. Osasyy tälle oli siinä, että sosiolingvistiikan tutkimusmetodit ovat hyödyllisiä myös tavallisessa arjessa.

– Työelämässä on hyötyä esimerkiksi haastattelutaidoista ja kyselyiden laatimiseen liittyvästä osaamisesta. On yllättävän vaikeaa laatia sellaisia kyselyitä, joista saa laadukasta dataa, hän selittää.

Tutkimus opettaa myös itsetuntemusta

Jos Tamošiūnaitėn pitäisi valita suosikkitutkimusmetodinsa, hän valitsisi kyselyt ja sosiolingvistisen haastattelun.

– Muistan hyvin sekä ensimmäisen että viimeisimmän sosiolingvistisen haastatteluni. Nämä haastattelukerrat olivat hyvin erilaisia. Erityisen hienoa on se, että haastatellessa ei opi tuntemaan paremmin ainoastaan tutkimuskohdettaan vaan myös itsensä, hän kertoo.

Poikkitieteellinen kohtauspaikka

Tamošiūnaitė tuli Helsinkiin, kun hän sai Kone Foundation Fellow -paikan Helsingin yliopiston arvostetusta Tutkijakollegiumista.

– Tutkijakollegiumi on upea paikka, koska siellä voi rauhassa keskittyä omaan tutkimukseensa, työskennellä poikkitieteellisessä ympäristössä ja tutustua ihmisiin, joihin ei todennäköisesti muuten törmäisi. Missä muualla kielitieteilijä jakaisin työhuoneen aivotutkijan kanssa? Tamošiūnaitė kysyy.

Teksti: Anni Aarinen. Kuva: Kaisa Apell.

Lisätietoa:

Tamošiūnaitėn profiili Tutkijakollegiumin sivuilla