ANTON TŠEHOV -helmikuu: yleisöluentoja

Vietä ANTON TŠEHOV -helmikuu Helsingin yliopiston Metsätalossa! Venäläisen kirjallisuuden seuran ja Venäjän kielen ja kirjallisuuden oppiaineen uusi luentosarja johdattaa venäläisen kirjallisuuden rakastettuun prosaistiin ja näytelmäkirjailijaan eri näkökulmista.

Maanantaisin klo 18-20 Metsätalon salissa № 1.

Ohjelma ja esiintyjät

Jatko-opiskelijat ”kuin kalat vedessä” kirjamessuilla

Venäjän kielen ja kirjallisuuden jatko-opiskelijoiden osaamiselle oli tänä vuonna valtavasti kysyntää Helsingin kirjamessuilla, kun teemamaana oli itänaapurimme.

Anni Lappela tulkkaa Ljudmila Ulitskajaa. Kuva: Mika Perkiömäki

Anni Lappela tulkkaa Ljudmila Ulitskajaa. Kuva: Mika Perkiömäki

Jatko-opiskelija Anni Lappela teki messuilla tulkkauksia ja haastatteluja parille kustantamolle ja Amnestylle.

– Kirjamessuilla tulkkaaminen jännitti todella paljon, koska se tehtiin yleisön edessä. Joskus yleisöä saattoi olla aika paljonkin, useita satoja ihmisiä!

Tulkkaustilanteet ovat hyvää siedätystä niille, joita vaivaa itsekriittisyys.

– Vaikka olen opiskellut Venäjällä ja ollut siellä töissä parina kesänä, oma venäjä nolostuttaa yhä: puhun sitä hassulla aksentilla ja teen puhuessani paljon kielioppivirheitä. Tulkatessa tilanteet menevät ohi kuitenkin niin nopeasti, ettei omien virheiden ihmettelemiseen jää aikaa – ne ehtii vain korjata ja sitten pitää siirtyä välittömästi eteenpäin, Lappela kuvailee. – Tuntui tosi huikealta, kun vaikka kahvijonossa joku tuntematon tuli kiittämään haastattelun jälkeen!

Jatko-opiskelija Riku Toivola puolestaan työskenteli jäsenhankkijana Venäläisen kirjallisuuden seuran ständillä. Lisäksi hän juoksi paikalle milloin vain tarvittiinkin tulkkia, haastattelijaa tai joku pitämään kirjailijoille seuraa. Hän pääsi juttusille esimerkiksi Lev Rubinšteinin ja Artemi Troitskin kanssa.

– Viikonloppu oli varsin touhukas. Monet slavistiystäväni maailmalta olivat ihmeissään, kun Facebookiin ilmestyi yhteiskuviani kuuluisten kirjailijoiden kanssa, Toivola kertoo.

– Tietysti oli hienoa nähdä, että jatko-opiskelijat olivat isojen yleisöjen edessä kirjamessuilla kuin kalat vedessä ja keskustelivat tasaveroisesti miljoonapainoksia myyneiden kirjailijoiden kanssa, kehuu venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin professori Tomi Huttunen.

Riku Toivola haastattelee ja tulkkaa Ljudmila Ulitskajaa. Kuva: Kirill Reznik.

Riku Toivola haastattelee ja tulkkaa Ljudmila Ulitskajaa. Kuva: Kirill Reznik.

Lappela kokee, että kirjallisuuden opiskelu antoi hyvän pohjan kirjamessuilla tulkkaamiseen.

– Koska venäläisen kirjallisuuden kaanon on tullut opiskeltua, kirjallisuuskeskustelujen tulkkaaminen tuntui yllättävän sujuvalta. Kirjailijat viittailivat tuttuihin teoksiin ja niiden henkilöihin. Kirjallinen maailma, josta keskusteltiin, tuntui tutulta.

– On oma taiteenlajinsa antaa tulkille tilaa. Kirjailijan temperamentti ja haastattelukokemus vaikuttavat siinä paljon. Vaikeinta on tulkata niitä kirjailijoita, joita ei ennestään tunne. Ideaalin tulkkaustilanteen saavuttamiseksi pitäisi tutustua kirjailijaan henkilökohtaisesti ja viettää jonkin verran aikaa tämän kanssa, jatko-opiskelija Mika Pylsy arvioi.

Joskus tulkkaustilanteeseen saattaa joutua yllättäen. Pylsy pyydettiin kirjamessuilla viime hetkellä mukaan tulkkaamaan Boris Akuninin, Viktor Jerofejevin, Jelena Tšižovan ja Jevgeni Vodolazkinin keskustelua.

– Tulkkaaminen ex tempore oli sikäli rentoa, että minulla oli näistä kirjailijoista jonkinlainen käsitys jo olemassa. Koska kirjailijoiden välinen väittely kuitenkin hiiltyi matkan varrella ja tulkki unohtui, jouduin paikoin simultaanitulkkaamaan keskustelun päälle ja toimimaan ikään kuin erotuomarina, mikä ei suinkaan ole tulkin tehtävä, Pylsy huomauttaa. – Lopulta kaikki kuitenkin sujui hyvin ja aika loppui liian nopeasti!

Vasemmalta Boris Akunin, Jevgeni Vodolazkin, Jelena Tšižova, Mika Pylsy ja Viktor Jerofejev. Kuva: HelMet по-русски eli Sellon venäjänkielinen kirjasto.

Vasemmalta Boris Akunin, Jevgeni Vodolazkin, Jelena Tšižova, Mika Pylsy ja Viktor Jerofejev. Kuva: HelMet по-русски eli Sellon venäjänkielinen kirjasto.

Myös kirjailijoita haastatellessa oli syytä tietää, mistä puhuu.

– Venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin tuntemus on syvällisen kontaktin edellytys näissä tilanteissa. Nyky-yhteiskunnan ja arkielämän problematiikka kulki keskusteluissa jatkuvasti rinnan Dostojevskin ja kumppaneiden luoman maailman kanssa, Toivola selittää.

– Oli jännittävää päästä keskustelemaan niin nykypolitiikan heijastuksista ja vaikutuksesta kirjallisuuteen kuin lastenkirjallisuuden tyttöhahmoistakin, Lappela lisää.

Kohtaamiset kirjailijoiden kanssa jäivät Lappelan mieleen.

– Jotkin kohtaamiset olivat hämmentäviä, mutta jotkin yksinkertaisesti vain vaikuttavia, lämpimiä.

Lisää kuvia HelMet по-русски:n eli Sellon venäjänkielisen kirjaston Facebook-sivulla

Venäläisen kirjallisuuden seura oli esillä Cultura-säätiön, Sellon venäjänkielisen kirjaston ja Suomi-Venäjä-seuran yhteisellä ständillä.

Kieli-ihmisiä Kirjamessuilla 22.–25.10.

Helsingin kirjamessuilla esiintyy neljän päivän aikana runsaasti nykykielten laitoksen tutkijoita.

***

Tiedetori

Sattuma ja ennakoimattomuus
To 22.10. klo 16.00–16.30
Keskustelu Venäjän kirjallisuuden klassikoista, Tolstoista ja Dostojevskista, ja filosofian teemoista. Puheenjohtajana Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen. Keskustelijoina Jaakko Belt, venäläisen kirjallisuuden emeritusprofessori Pekka Pesonen ja Heli Rantala.

Saako sinutella vai täytyykö teititellä?
Pe 23.10. klo 12.00–12.30
Pitäisikö Suomessakin teititellä asiakaspalvelussa? Onko englantia puhuessaan syytä lisätä puhuteltavan titteli? Miten toimitaan Ranskassa? Uusi tutkimus 13 kielen puhuttelukäytänteistä näyttää, miten kohteliaisuuden keinot vaihtelevat Euroopassa. Aiheesta keskustelemassa FT Johanna Isosävi, dosentti Hanna Lappalainen ja dosentti Minna Nevala.

Mitä sellaista meidän tulisi tietää Venäjästä, mistä ei puhuta?
Pe 23.10. 15.00–15.30
Vaikka Venäjä on suomalaisessa julkisessa keskustelussa jatkuvasti esillä, on silti paljon asioita, joista Suomessa ei tiedetä tai ei puhuta. Mitä meidän olisi hyvä vielä tietää? Tätä pohtivat professorit Markku Kivinen, Markku Kangaspuro ja Arto Mustajoki. Haastattelijana tiedottaja Leena Vähäkylä.

Digitaaliset ihmistieteet ja tutkimuksen avoimuus
Pe 23.10. 16.30–17.00
Puhetta digitaalisuudesta on käyty myös humanistien piirissä pitkään. Mutta mitä ovat digitaaliset ihmistieteet? Avoimen tieteen periaatteita alleviivataan ahkerasti, mutta miten tiedettä syntyy: top-down vai bottom-up? Aiheesta keskustelemassa ja väittelemässä ovat Leo Lahti ja Eetu Mäkelä. Tilaisuuden juontaa Mikko Tolonen.

Tiedetorin koko ohjelma ja lisätiedot

***

12 TUOLIA – UUSIA DIALOGEJA VENÄLÄISESTÄ KIRJALLISUUDESTA

Sijainti: Aleksis Kivi
Alkaa: 22.10.2015 13.00
Kuvaus: Helsingin yliopiston huippusuosittu keskustelusarja venäläisestä kirjallisuudesta jatkuu messuilla professori Pekka Pesosen johdolla. Omista suosikeistaan venäläisessä kirjallisuudessa ja venäläisen kulttuurin ajankohtaisista kysymyksistä keskustelemassa Sofi Oksanen.

Sijainti: Aleksis Kivi
Alkaa: 23.10.2015 13.00
Kuvaus: Helsingin yliopiston huippusuosittu keskustelusarja venäläisestä kirjallisuudesta jatkuu messuilla professori Pekka Pesosen johdolla. Omista suosikeistaan venäläisessä kirjallisuudessa ja venäläisen kulttuurin ajankohtaisista kysymyksistä keskustelemassa Rosa Liksom.

Sijainti: Aleksis Kivi
Alkaa: 24.10.2015 13.00
Kuvaus: Helsingin yliopiston huippusuosittu keskustelusarja venäläisestä kirjallisuudesta jatkuu messuilla professori Pekka Pesosen johdolla. Omista suosikeistaan venäläisessä kirjallisuudessa ja venäläisen kulttuurin ajankohtaisista kysymyksistä keskustelemassa Sirpa Kähkönen.

***

MUU OHJELMA

Tutkijat ilman rajoja – suomalais-venäläistä tiedeyhteistyötä
Sijainti: Aino
Alkaa: 22.10.2015 13.00
Kuvaus: Kansalliskirjasto järjestää paneelikeskustelun ylirajaisesta tiedeyhteistyöstä. Mukana suomalaisia ja venäläisiä tieteenharjoittajia kielitieteen ja -teknologian, historiantutkimuksen ja kirjallisuudentutkimuksen aloilta: Jussi-Pekka Hakkarainen, Kirsti Ekonen, Jevgeni Petrov, Jack Rueter, Vladimir Feštšenko, Tomi Huttunen ja Marina Fedina.

Venäjän kielen oppikirjat esittelyssä
Sijainti: Kullervo
Alkaa: 25.10.2015 12.00
Kuvaus: Arto Mustajoki haastattelee kirjojen tekijöitä Marja Jegorenkovia, Marjatta Alestaloa ja Marja Mononen-Aaltosta venäjän kielen opetuksen nykytendensseistä ja oppikirjojen tekemisestä.

Venäjän kieli puolessa tunnissa
Sijainti: Kirjakahvila
Alkaa: 25.10.2015 14.00
Kuvaus: Arto Mustajoki perehdyttää venäjän kieleen puolessa tunnissa.

Messujen ohjelmakalenteri

Kahvilla tulevan nobelistin kanssa

Valkovenäläinen Svetlana Aleksijevitš valittiin 8.10.2015 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajaksi. Vuosia sitten muutama Helsingin yliopiston silloinen opiskelija tapasi Aleksijevitšin opintomatkan yhteydessä. Näin he muistelevat nyt kohtaamistaan:

Tapasimme 1.11.2008 valkovenäläisen kirjailijan Svetlana Aleksijevitšin Berliinissä, jossa hän tuolloin asui. Tapaaminen liittyi opiskelijaryhmämme tavoitteeseen kirjoittaa ensimmäinen suomenkielinen tietoteos Valko-Venäjästä.

Berliiniin lentäneen troikkamme kokoonpano juontui tulevan kirjan artikkelien aiheista: Liisa Bourgeot kirjoitti kolmesta nykykirjailijasta (joista Aleksijevitš oli yksi), Sanni Koski Tshernobylin tragediasta ja Susan Ikonen neuvostoajasta ja sen perinnöstä, jota Aleksijevitš käsittelee tavalla tai toisella kaikissa teoksissaan.

Tapaamisesta oli sovittu etukäteen yksinkertaisesti, sähköpostin välityksellä. Jo se kertoo ihmisestä paljon, että suostuu tapaamaan kolmea suomalaisopiskelijaa ”noin vain”.

Istuimme berliiniläisessä kahvilassa noin puolentoista tunnin ajan, ja tapaaminen oli kaikin puolin miellyttävä. Yleisluontoisemmat kysymyksemme (”kertoisitteko jotain itsestänne”, ”kuinka teoksiinne on suhtauduttu”) kirjailija kuittasi nopeasti kehottamalla katsomaan Googlesta hänen aiempia haastattelujaan; hän johdatti kokemattomat haastattelijat varmoin ottein painavampien aiheiden pariin.

Kahvilassa Aleksijevitšin kanssa.

Kahvilassa Aleksijevitšin kanssa.

Keskustelumme kietoutui Valko-Venäjän yhteiskunnan ja kulttuurisen tilanteen, Tšernobylin tragedian jälkimaininkien sekä Neuvostoliiton hajoamisen teemojen ympärille, mutta saimme myös hyvän käsityksen Aleksijevitšista omaperäisenä ja pieteetillä työhönsä suhtautuvana kirjailijana.

Aleksijevitš ei pitänyt itseään erityisesti, tai yksinomaan, valkovenäläisenä tai valkovenäläisiin aiheisiin keskittyvänä kirjailijana. Hän korosti sen sijaan kirjoittavansa venäläisistä, ukrainalaisista ja ylipäänsä neuvostoihmisistä ja kuuluvansa venäläiseen kulttuuripiiriin. Hän kertoi elämänmittaisesta tehtävästään kirjoittaa ”punaisen sivilisaation kronikka”, jonka viidettä teosta ”Vremja sekond hend – konets krasnogo tšeloveka” (”Second hand -aika: punaisen ihmisen loppu”) hän tuolloin työsti.

Kaikkiaan seitsemän osaa sisältävän kirjasarjan viimeiset osat tulisivat käsittelemään rakkautta ja kuolemaa, mutta näiden valmistuminen tulisi kestämään vielä kauan. Aleksijevitš kertoi jokaisen teoksensa työprosessin kestävän seitsemästä kymmeneen vuotta.

Kirjoitusprosessi on pitkä siksi, että Aleksijevitš haastattelee kutakin teostaan varten satoja ihmisiä. Hän purkaa haastatteluista syntyneen valtavan ääninauhan ja tiivistää siitä kirkasta ja voimakasta tekstiä, joka pysyttelee kuitenkin puhujilleen uskollisena. Aleksijevitš totesi, että ihmisten puhumaan saaminen ei ole vaikeaa – hänen varsinainen työnsä on kertomusten kokoaminen polyfoniaksi, joka nostaa ”pienen ihmisen” yksityisen kokemuksen korkeammalle, yleisinhimilliselle tasolle.

Aleksijevitš aloitti kirjailijanuransa 1980-luvulla, perestroikan aikaan. Tuolloin dokumenttiromaani vastasi tarpeeseen ”kuulla totuus”. Romanttinen aate ja unelma uudesta elämästä ovat sittemmin kadonneet, eikä Aleksijevitš syksyllä 2008 ollut aivan varma, onko hänen edustamalleen kirjalliselle genrelle enää käyttöä.

Aleksijevitšin käsittelemät aiheet ovat raskaita, mutta hänen tarkoituksenaan ei ole järkyttää lukijaansa. Sen sijaan hän kertoi huomanneensa, että ihminen pystyy yleensä ilmaisemaan ajatuksensa kirkkaimmin kahden aiheen äärellä: rakkauden ja kuoleman. Juuri sellaisina hetkinä Aleksijevitš kohtaa puhujansa ja hän pyrkii täten löytämään näkökulman ihmiskunnan yhteisiin ja suurimpiin kysymyksiin.

Rakkauden ja kuoleman väliin sijoittuu idea, tai ideologia. ”Punaisen sivilisaation kronikka” onkin myös kertomus ideologian voimasta ja sen lopullisesta tuhoutumisesta. Uutta ideologiaa Valko-Venäjällä ei Aleksijevitšin mukaan ole syntynyt, mutta hän huomautti, ettei ollut kohdannut sellaista missään muuallakaan. ”Eihän kukaan nykyisin voi uskoa valoisampaan tulevaisuuteen. Tuon uskon myötä olemme tavallaan menettäneet myös elämän tarkoituksen. On löydettävä jokin täysin uudenlainen elämän filosofia.”    

Tapaamisemme aikana Svetlana Aleksejevitš oli utelias kuulemaan vaikutelmistamme Valko-Venäjästä, jonne olimme tehneet opintomatkan paria viikkoa aikaisemmin. Erityisesti häntä kiinnosti, keitä poliittisesti aktiivisia henkilöitä olimme tavanneet ja miten nämä olivat kertoneet suhtautuvansa maan tilanteeseen ja tulevaisuuteen. Aleksijevitš ymmärsi presidentti Lukašenkon suosion syitä, mutta totesi, ettei yhtäkään hänen teostaan ole julkaistu Valko-Venäjällä Lukašenkon vallan aikana.

***

Tuntematon Valko-Venäjä -teoksen taustalla oli Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen opiskelijoiden ainejärjestö Vietin sekä Venäjän kielen ja kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestö Ruplan yhdessä järjestämä opintomatka Valko-Venäjälle lokakuussa 2008.

Teksti: Susan Ikonen (jatko-opiskelija, yleinen historia) ja Liisa Bourgeot (jatko-opiskelija, Venäjän kieli ja kirjallisuus)

Maurice de Coppet -käännöspalkinto Filosofiselle sanakirjalle

KANSI_768_420_0_A.inddSuomentaja Erkki Salo on palkittu Voltairen teoksen Dictionnaire philosophique käännöksestä Filosofinen sanakirja (Osuuskunta Vastapaino 2013). Kyseessä on vuonna 1764 ilmestyneen, yli 500-sivuisen teoksen ensimmäinen suomennos.

Maurice de Coppet -palkinto myönnettiin kauden 2013–2015 parhaalle ranskalaisen alkuperäisteoksen suomennokselle. Palkintolautakunnan muodostavat ranskalaisen filologian professorit Mervi Helkkula ja Juhani Härmä.

Filosofinen sanakirja

Palkittu teos ei ole varsinainen sanakirja; se koostuu eripituisista artikkeleista tai esseistä, joissa käsitellään eri aiheita: historiaa, uskontoa, filosofiaa, kirjallisuutta, jne. Sekä filosofina että merkittävänä kirjailijana tunnettu Voltaire (1694–1778) tuo esille maailmankatsomuksensa, jonka mukaisesti hän ruoskii suvaitsemattomuutta ja taistelee maailmankatsomuksellista haihattelua ja taikauskoisuutta vastaan.

Kirjan lukuisten oppineisuutta osoittavien viittausten takia se ei avaudu helposti nykylukijalle. Palkintolautakunnan mukaan Erkki Salo on tavoittanut mainiosti Voltairelle niin ominaisen iskevän, henkevän ja sarkastisen tyylin, ja hänen asiantuntevat kommenttinsa helpottavat kirjan lukemista. Tehtävä on ollut haastava, mutta Salon ratkaisut ovat syntyneet huolellisen harkinnan tuloksena.

Nicolas de Largillièren maalaus Voltairesta vuodelta 1718

Nicolas de Largillièren maalaus Voltairesta vuodelta 1718

Tekijänsä keskeisiin kuuluvan teoksen saattaminen suomen kielelle on kulttuuriteko, josta on palkintolautakunnan mielestä onniteltava kustantajaa. Pienkustantamot tekevät erittäin arvokasta työtä varsinkin vanhemman ranskalaisen kirjallisuuden ja erilaisten klassikoiden tunnetuksi tekemisessä. Vuosina 2013–2015 ilmestyneistä ranskalaisten teosten suomennoksista kaksi kolmasosaa on peräisin pienkustantajilta.

Erkki Salo

Erkki Salo teki elämäntyönsä kirjastonhoitajana Lempäälässä. Hän opiskeli englantia ja ranskaa Turun yliopistossa. Ennen nyt palkittua teosta hän oli suomentanut ranskasta renessanssikirjailija Rabelais’n Pantagruelin sekä valistusfilosofi Rousseaun Yksinäisen kulkijan mietteitä. Voltaire-käännös oli vuonna 2014 ehdokkaana J. A. Hollon palkinnon saajaksi. Salo kuoli 68-vuotiaana tammikuussa 2014. Salon perikunnan toivomuksesta koko palkintosumma (4000 €) lahjoitetaan Suomen Punaiselle Ristille.

Maurice de Coppet

Coppet toimi Ranskan toisena Suomen-suurlähettiläänä 1920-luvulla. Hän myös käänsi ranskaksi suomalaista kirjallisuutta. Coppet’n kuoleman jälkeen hänen leskensä Yseult de Coppet teki vuonna 1931 Helsingin yliopistolle lahjoituksen, jonka turvin perustettiin suurlähettilään nimeä kantava rahasto. Rahastosta myönnetään palkintoja ansiokkaille ranskalaisten kirjojen suomennoksille ja ruotsinnoksille. Rahaston sääntöjen mukaan valinta tapahtuu sekä alkuperäisteoksen että käännöksen arvon perusteella.

Rahaston viime vuosisadalla keskeytynyt toiminta elvytettiin usean vuosikymmenen jälkeen vuonna 2005, ja palkinto jaetaan nykyisin joka toinen vuosi – lahjoittajan toivomuksen mukaisesti Maurice de Coppet’n kuolinpäivänä 28. syyskuuta.

Aiemmat palkitut:

  • 2005: Gustave Flaubert: Madame Bovary / Rouva Bovary. (WSOY). Suom. Anna-Maija Viitanen.
  • 2007: Georges Perec: La vie mode d’emploi / Elämä käyttöohje (Loki-Kirjat). Suom. Ville Keynäs.
  • 2009: Pierre Bayard: Comment parler des livres que l’on n’a pas lus / Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut (Atena). Suom. Pirjo Thorel.
  • 2011: Jean-Marie Gustave Le Clézio: Ritournelle de la faim / Alkusoitto (Otava). Suom. Annikki Suni.
  • 2013: Charles Baudelaire : Les fleurs du mal / Pahan kukat (Sammakko). Suom. Antti Nylén.