Monikielisyys ja saksa Suomessa: konferenssi ja työpaja 21.-23.4.2016

Konferenssi järjestetään saksaksi. Ilmoittautumisia pyydetään 29.2. mennessä. Lisätietoa konferenssin verkkosivuilla

Kutsu:

Wir laden alle diejenigen, die sich in ihrem beruflichen Kontext (in Schule, Hochschule oder anderen Institutionen) mit dem Lehren und Erforschen des Deutschen im Zusammenhang mit anderen Sprachen beschäftigen oder daran interessiert sind, zu einem Austausch ein. Das Stichwort „Mehrsprachigkeit“ (monikielisyys / flerspråkighet / plurilingualism) wird in Finnland immer relevanter, was sich ab 2016 u.a. auch in den nationalen Lehrplänen (OPS, LOPS) wiederspiegelt.

Auf der Konferenz werden Erfahrungen mit und Chancen für Deutsch im (mehrsprachigen) Unterrichtsalltag thematisiert und Einblicke in die in Finnland laufende Forschung zum Deutschen im mehrsprachigen Kontext gegeben; Plenarreferate international bekannter ForscherInnen zu aktuellen länder- und sprachübergreifenden Fragen der Mehrsprachigkeitsforschung und -didaktik zeigen darüber hinaus, welche Impulse aus diesem Bereich für das Deutsche in Finnland verstärkt genutzt werden könnten.

An die zweitägige Konferenz schließt sich ein weiterer, praxisbezogener Tag an, an dem in Workshops die Umsetzung von konkreten mehrsprachigkeitsdidaktischen Ideen für Schule, Universität, Lehrerfortbildung, Lehrwerkentwicklung etc. diskutiert und erarbeitet wird.

Selkokieli kuuluu kaikille

Suomessa on arviolta jopa 650 000 ihmistä, joilla on vaikeuksia yleiskielen ymmärtämisessä. Heidän arkeaan helpottaa selkokieli. Se on kielen muoto, jossa tekstin tai puheen sisältöä, sanastoa ja rakennetta mukautetaan niin, että asia on helpompi hahmottaa.

Suomalaista selkokieltä alettiin alun perin kehittää 1980-luvulla kehitysvammaisia varten. Sittemmin selkokielen käyttäjiksi on ryhtynyt myös mm. maahanmuuttajia ja ikäihmisiä, joilla on vaikeuksia lukea pitkiä tekstejä.

Selkokielen käyttäjäryhmät ovat keskenään hyvin erilaisia. Suomea vieraana kielenä opettelevan maahanmuuttajan kielitaito kehittyy harjoituksen myötä, jolloin selkokielen tarve yleensä vähenee. Muistisairailla tai niillä vanhuksilla, joilla kognitiiviset kyvyt heikkenevät, tarve on kasvava. Vammaisilla taas kyse voi olla pysyvästä tarpeesta.

Tärkeää on ymmärtää, ettei voida tietää, kuka tarvitsee selkokieltä huomenna.

– Aivoinfarkti tai jokin kognitiivinen sairaus voi iskeä kenen tahansa kohdalle, huomauttaa yliopistonlehtori Camilla Lindholm. Hän tutkii muistisairaiden ihmisten vuorovaikutusta.

Väestön ikääntyminen ja lisääntyvä maahanmuutto kasvattavat selkokielen kysyntää. Aihe on erityisen ajankohtainen nyt, kun Suomeen virtaa turvapaikanhakijoita.

– Turvapaikanhakijoiden suomen oppimisen kannalta olisi hyödyllistä, jos vastaanottokeskusten työntekijöillä olisi käsitys selkokielen periaatteista. Maahanmuuttajat oppivat kieltä käyttämällä sitä, joten heille kannattaa pyrkiä puhumaan selkeää suomea mieluummin kuin vaikkapa pelkkää englantia, ehdottaa vieraileva tutkija Ulla Vanhatalo.

Kirjallisuutta kaikille

Monivivahteiselle ja kimurantille kielellekin on paikkansa esimerkiksi kaunokirjallisuudessa. Tosin myös selkokieliselle kirjallisuudelle on kysyntää.

– Ruotsissa selkokielisen kirjallisuuden taustalla on demokraattinen ajatus siitä, että kaikilla pitää olla perusoikeus lukemiseen ja kirjallisuudesta nauttimiseen – myös niillä, joilla on lukemisen ja luetun ymmärtämisen kanssa haasteita, Lindholm kertoo.

Suomessakin on lukutukitoimintaa, jossa selkokielelle mukautettuja kirjoja luetaan ääneen esimerkiksi kehitysvammaisille.

Selkokirjallisuus on Suomessa selvästi marginaalissa, sillä kaupalliset kustantajat ja valtamedian kirjallisuusarvostelijat eivät ole kiinnostuneita siitä. Selkokeskus kuitenkin jakaa kirjoittajille, kustantajille ja kuvittajille valtion tukea, jonka avulla selkokirjoja julkaistaan sekä alkuperäisteoksina että mukautettuina versioina muusta kirjallisuudesta.

Selkokielen opettelu alkaa tietoisuudesta

Vaikka selkokieli on kirjallisesti kehitetty kielen muoto, monia sen periaatteista voi noudattaa myös puhutussa kielessä. Tärkeää on tietoisuuden lisääminen: maallikko, joka ei ole opiskellut kielitiedettä tai kieliaineita, ei välttämättä edes huomaa puhuvansa tarpeettoman mutkikkaasti.

– Tyypillistä on yrittää puhua korostetun hitaasti ja kovemmalla äänellä, jos keskustelussa toinen osapuoli ei ymmärrä. Todellisuudessa ymmärrysongelma voi kuitenkin johtua esimerkiksi monimutkaisesta lauserakenteesta, erikoisista sanavalinnoista tai liian epäsuorista ilmaisuista, Lindholm kuvailee. Hän on kirjoittanut hoitajaopiskelijoille ohjekirjan dementiapotilaiden vuorovaikutuksesta.

– Kirjakielessä on paljon puheelle vieraita rakenteita, jotka voivat vaikeuttaa ymmärtämistä. Lisäksi viranomainen saattaa alkaa luennoida sen sijaan, että puhuisi tavallisen keskustelun tapaan vuorotellen asiakkaan kanssa ja keskustelukumppanin tarpeista käsin, selittää Selkokeskuksen kehittämispäällikkö Leealaura Leskelä.

Selkokieli voisi ilahduttaa monia sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät varsinaisesti ole sen kohderyhmää. Kukapa ei olisi joskus lukenut virkamiehen kirjoittamaa ohjeistusta tai kuunnellut pitkällistä selostusta ja toivonut, että saisi siitä käännöksen selkeälle suomelle?

Teksti: Anni Aarinen

Lue lisää:

Koneen Säätiö myönsi apurahoja nykykielten laitoksen tutkijoille

Koneen Säätiön apurahojen saajat julkaistiin 8.12.2015. Seuraavissa rahoitusta saaneissa hankkeissa on mukana nykykielten laitoksen tutkijoita.

Suomalais-ugrilaiset kielet ja internet

FT Krister Lindén ja työryhmä, 79 120 € (jatkoapuraha)

Hankkeessa rakennetaan prototyyppi automaattisesta järjestelmästä, joka verkkoharavointia käyttäen kerää ja ylläpitää linkkisivustoa pienillä suomalais-ugrilaisilla kielillä toteutetuille sivustoille. Järjestelmän avulla luodaan löydettyjen sivustojen teksteistä lisäksi virke-, lause- ja sanakorpuksia näille kielille. Julkaistut korpukset tulevat toimimaan lähdeaineistona kielentutkijoille. Hankkeen osana tuotetaan kielentunnistin, jolla internetistä löydettyjen sivujen kieli pystytään tunnistamaan. Lisäksi työ dokumentoidaan tieteellisesti väitöskirjassa kielen automaattisesta tunnistamisesta. Osana tutkimustyötä tuotetaan rakennettavan järjestelmän avulla myös tilastotietoa pienten suomalais-ugrilaisten kielten levinneisyydestä internetissä. Hanke toteutetaan osana kansainvälistä CLARIN-yhteistyötä, jota suomessa edustaa FIN-CLARIN-konsortio.

Projektin aikana kehitetään maailman huippuluokkaa oleva tekstin kielentunnistin, joka kykenee tunnistamaan myös suurinta osaa suomalais-ugrilaisista kielistä. Hankkeen tuottama tilastotieto pienten suomalais-ugrilaisten kielten levinneisyydestä Venäjän alueen internetissä on erittäin ajankohtaista. Sieltä saatava tekstiaineisto on myös tärkeä saada talteen tulevaisuutta varten.

Kielen säätely yliopistomaailmassa – englannin käytön vaihtelevat normit

FT, dosentti Anna Solin ja työryhmä, 75 325 € (jatkoapuraha)

Hankkeessa tutkitaan kielen säätelyä yliopistomaailmassa erityisesti englannin kielen näkökulmasta. Kielen säätely ilmenee monissa eri muodossa: säätelyä on niin toisen puheen tai tekstin korjaaminen kuin kielenkäyttöoppaiden tai kielipoliittisten linjausten julkaiseminen. Hanke tutkii säätelyä erilaisten englannin käyttäjien ja englannin käytön normittajien näkökulmasta. Tutkittavana ovat muun muassa englanniksi kirjoittavat tutkijat ja tiedottajat sekä englanniksi luennoivat opettajat. Hankkeessa tarkastellaan myös yliopistohallinnon käytäntöjä, kuten yliopistojen virallisia kieliperiaatteita ja keskitettyjen kielipalvelujen toimintaa. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat, missä tilanteissa ja tekstilajeissa englannin käyttöä säädellään, ketkä toimivat kielellisinä auktoriteetteina ja millaisia näkemyksiä erilaiset akateemiset toimijat ilmaisevat englannin kielen roolista ja käytöstä.

Valtaosa yliopistojen kielipolitiikkaa koskevista tutkimuksista ja julkisesta keskustelusta liikkuu makrotasolla: puhutaan eri kielten asemasta korkeakouluissa, englannin ’imperialismista’, kielenkäytön rapistumisesta. Hankkeemme tavoitteena on tuoda esiin ruohonjuuritason toimijoiden ääni. Mitä ja miten geologi kirjoittaa englanniksi? Korjataanko nettisivujen kieliasu samoin kuin tutkimusartikkelin? Saako englanniksi luennoiva suomalainen kuulostaa suomalaiselta? Kuka tästä kaikesta päättää?

Kielensisäisen tekstityksen kehittäminen

Professori Mikko Kurimo ja työryhmä (HY:ltä mukana Prof. Liisa Tiittula ja tohtorikoulutettava, FM Minna Pöntys), 55 810 €

Automaattisen puheentunnistuksen avulla saavat kuulovammaiset, huonokuuloiset ja suomea opiskelevat puheen lähes viiveettä nähtäville tukemaan kuuntelua. Tässä hankkeessa on tarkoitus saattaa Suomessa automaattinen puheentunnistuksen tutkimuksen parissa tehtävä tutkimustyö hyödyttämään suurta joukkoa, lähes miljoonaa suomalaista, joille puhuttu kielenmuoto ei ole helposti saavutettavissa. Puheentunnistukseen perustuvaa tekstitystä kehitetään niin, että se on käytettävissä esimerkiksi luennoilla, television suorissa lähetyksissä ja teatterissa. Hankkeessa tutkitaan kielensisäisen tekstityksen saavutettavuutta ja automaattisen puheentunnistuksen menetelmiä, joilla olisi mahdollista tuottaa parempaa reaaliaikaista tekstitystä. Tekstityksen tutkimuksessa pääpaino on vastaanottajan näkökulmassa. Tutkimme sitä, millaista tekstin tulisi olla, jotta se on puheen seuraamisen kannalta ymmärrettävää ja riittävää.

Työ toteutetaan Aalto-yliopiston puheentunnistustutkijoiden ja Helsingin yliopiston tekstitystutkijoiden ja Humakin saavutettavuustutkijoiden monitieteisenä hankkeena. Hankkeessa kehitetään Aalto-yliopiston puheentunnistimesta automaattista ja puoliautomaattista tekstitystä tukevia tekstitystyökalun koeversioita, joiden avulla määritetään vastaanottajan kannalta oleelliset puheentunnistuksen kehitystarpeet. Hanke on kolmivuotinen ja siinä tuotetaan käyttäjiä varten vuosittain uudet parannetut koeversiot tekstitystyökalusta.

Puheentunnistuksen valtavirta tutkii vain väärintunnistettujen sanojen lukumäärän minimointia ja vain muutamaa valtakieltä. Kaikki sanat tai sanojen tunnistusvirheet kuitenkaan ole sisällön ymmärtämisen kannalta samanarvoisia. Tämä ristiriita korostuu erityisesti morfologisesti rikkaissa kielissä, joita ovat mm. suomalaisugrilaiset kielet. Tällöin automaattiseen puheentunnistukseen perustuva tekstitys vaatii valtavirrasta poikkeavien puheentunnistusmenetelmien kehittämistä.

Tutkijoiden oikeinkirjoitusohjelma integroitu Microsoft Wordiin

Helsingin yliopiston kieliteknologien kirjoittaman HFST-ohjelman avointa lähdekoodia on integroitu Microsoftin Word-tekstinkäsittelytyökaluun. HFST tulee sanoista Helsinki Finite-State Technology, joka tarkoittaa suomeksi äärellistilaista teknologiaa. Käytännössä ohjelma tekee tekstistä mm. morfologisia eli sanojen muodostukseen liittyviä analyysejä, joiden perusteella se voi arvioida tekstin oikeinkirjoitusta sanakirjan avulla.

– Valtakielien lisäksi HFST:tä hyödyntäviä sanakirjoja on nyt tarjolla grönlannista, fääristä ja kolmesta eri saamen kielestä. Lisäksi on kehitteillä sanakirjoja suomen sukukielille Koneen Säätiön tukemien hankkeiden kautta, kertoo FIN-CLARINin tutkimusjohtaja Krister Lindén.

Kuvassa ohjelma tarkistaa grönlanninkielistä tekstiä.

Kuvassa ohjelma tarkistaa grönlanninkielistä tekstiä.

Hanke lähti tuottamaan kielityökalua vähemmistökielille, joita Microsoft ei itse tue kyseisten markkinoiden pienuuden takia.

– Tavoitteemme on tärkeä, koska yhä isompi määrä tiedosta syntyy suoraan digimaailmaan. Ilman kunnollista kielityökalutukea vähemmistökielet jäävät vähemmälle käytölle, Lindén huomauttaa.

Hankkeessa on tehty pohjoismaista yhteistyötä. Itse HFST-ohjelma on kehitetty Helsingin yliopistolla. Norjalaiset lingvistit Tromssassa ovat testanneet koodia ja tuoneet siihen sanakirjoja ja tanskalaiset ohjelmoijat Odensessa ovat hoitaneet koodin liittämisen MS Wordiin.

HFST-ohjelmat ovat tarjolla myös OpenOfficeen ja muihin verkkoratkaisuihin.

Scifi muokkaa käsityksiämme todellisuudesta

Science fiction eli tieteisfiktio on genre, jolla on kunnianhimoinen tavoite: se ei ainoastaan heijastele aikansa kulttuuria ja yhteiskuntaa, vaan myös kommentoi ja pyrkii jopa muuttamaan todellisuutta – sitä, miten näemme itsemme ja toisemme.

Helsinki Summer Schoolin kansainvälisellä kesäkurssilla 4.–20.8.2015 uppouduttiin scifiin kirjallisuudessa ja kulttuurissa. Kurssilla oli yhteensä kymmenen osallistujaa Suomesta, Saksasta, Espanjasta, Marokosta, Japanista ja Kiinasta.

Opettajina toimivat Helsingin yliopiston scifiin erikoistuneet tutkijat. Lisäksi vierailevana tähtenä oli Jyväskylän yliopistosta Aino-Kaisa Koistinen, joka luennoi 17.8. pohjoisamerikkalaisista scifitelevisiosarjoista.

Scifi ohitti sensuurin

Scifisarjoja on ollut televisiossa koko laitteen historian ajan. Alusta asti ne ovat reflektoineet aikansa yhteiskunnallista tilannetta ja spekuloineet, millaista elämä voisi olla ja missä menevät ihmisyyden rajat.

1940- ja 50-luvuilla scifisarjat heijastelivat teknologian kehitystä ja kylmän sodan pelkoja kuten ydintuhon uhkaa ja muukalaisvihamielisyyttä. Kaikkea ei voitu sanoa suoraan, joten joihinkin teemoihin viitattiin allegorioiden kautta.

– Koska scifisarjat olivat näennäisesti irrallaan todellisuudesta – sijoittuen esimerkiksi avaruusalukselle kaukaisessa tulevaisuudessa – niiden kautta oli mahdollista ottaa kantaa ja käsitellä aiheita, jotka tavallisessa TV-draamassa hiljennettiin sensuurin keinoin, Koistinen selittää.

Spekulointia roduilla ja naiseudella

60-luvulla alettiin keskittyä aiempaa enemmän sukupuolikysymyksiin. Naishahmot eivät olleet enää vain mieshahmojen vaimoja tai tyttäriä vaan saivat myös aktiivisia rooleja. Yliluonnollisten naishahmojen kautta voitiin käsitellä naisten asemaa ja voimaannuttamista. 70-luvulla toiminnallinen naishahmo saattoi olla jo päähenkilökin.

2000-luvulla vahvaa naiseutta ei tarvitse enää projisoida esimerkiksi cyloneihin eli ihmisten kaltaisiin koneisiin, vaan ihan tavallinen ihmisnainenkin voi olla vahva. Kuvassa Taisteluplaneetta Galactican (Battlestar Galactica, uusi versio 2004–2009) ihmis- ja robottinaisia.

Myös sosiaaliset aiheet saivat huomiota. Esimerkiksi Star Trek oli 60-luvulla erityisen tiedostava TV-sarja. Siinä afroamerikkalainen naishahmo oli näkyvässä roolissa, mikä oli siihen aikaan erittäin edistysmielistä, kuten oli myös sarjassa esitetty suudelma tummaihoisen naisen ja vaaleaihoisen miehen välillä.

Uhura ja kapteeni Kirk Star Trekin jaksossa Plato’s Stepchildren.

Väkivaltaa ja terrorismia

90-luvulla sarjoihin tuli synkempiä teemoja. Esimerkiksi Salaisissa kansioissa (X-files) käsiteltiin Yhdysvaltojen poliittista ilmapiiriä ja esimerkiksi köyhien ja rikkaiden välistä kuilua sekä epäluottamusta poliittiseen johtoon.

Syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskujen jälkeinen kulttuuri näkyy 2000-luvulla tai sen jälkeen tuotetuissa scifisarjoissa. Esillä ovat terrorismi, väkivalta ja sota. Ei-ihmishahmojen kautta voi käsitellä esimerkiksi sitä, kuinka vihollisia sodassa epäinhimillistetään, jotta heidän kiduttamisensa tuntuisi oikeutetummalta.

– Esimerkiksi Taisteluplaneetta Galacticassa sekä ihmiset että cylonit kiduttivat toisiaan raa’asti. Nämä kohtaukset viittasivat Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaaliin, joka oli pinnalla tosielämässä sarjan kuvausten aikaan, Koistinen kertoo.

Teknologia ja tiede ujuttautuvat yhä kokonaisvaltaisemmin osaksi elämäämme. Globaalissa maailmassa kohtaamme myös päivittäin vieraita kulttuureita ja ihmisiä. Kun joudumme jatkuvasti miettimään suhtautumistamme uusiin asioihin, scifi pysyy relevanttina keskustelualustana ja inspiraation lähteenä.

Teksti: Anni Aarinen

Lue lisää: