Science fiction eli tieteisfiktio on genre, jolla on kunnianhimoinen tavoite: se ei ainoastaan heijastele aikansa kulttuuria ja yhteiskuntaa, vaan myös kommentoi ja pyrkii jopa muuttamaan todellisuutta – sitä, miten näemme itsemme ja toisemme.
Helsinki Summer Schoolin kansainvälisellä kesäkurssilla 4.–20.8.2015 uppouduttiin scifiin kirjallisuudessa ja kulttuurissa. Kurssilla oli yhteensä kymmenen osallistujaa Suomesta, Saksasta, Espanjasta, Marokosta, Japanista ja Kiinasta.
Opettajina toimivat Helsingin yliopiston scifiin erikoistuneet tutkijat. Lisäksi vierailevana tähtenä oli Jyväskylän yliopistosta Aino-Kaisa Koistinen, joka luennoi 17.8. pohjoisamerikkalaisista scifitelevisiosarjoista.
Scifi ohitti sensuurin
Scifisarjoja on ollut televisiossa koko laitteen historian ajan. Alusta asti ne ovat reflektoineet aikansa yhteiskunnallista tilannetta ja spekuloineet, millaista elämä voisi olla ja missä menevät ihmisyyden rajat.
1940- ja 50-luvuilla scifisarjat heijastelivat teknologian kehitystä ja kylmän sodan pelkoja kuten ydintuhon uhkaa ja muukalaisvihamielisyyttä. Kaikkea ei voitu sanoa suoraan, joten joihinkin teemoihin viitattiin allegorioiden kautta.
– Koska scifisarjat olivat näennäisesti irrallaan todellisuudesta – sijoittuen esimerkiksi avaruusalukselle kaukaisessa tulevaisuudessa – niiden kautta oli mahdollista ottaa kantaa ja käsitellä aiheita, jotka tavallisessa TV-draamassa hiljennettiin sensuurin keinoin, Koistinen selittää.
Spekulointia roduilla ja naiseudella
60-luvulla alettiin keskittyä aiempaa enemmän sukupuolikysymyksiin. Naishahmot eivät olleet enää vain mieshahmojen vaimoja tai tyttäriä vaan saivat myös aktiivisia rooleja. Yliluonnollisten naishahmojen kautta voitiin käsitellä naisten asemaa ja voimaannuttamista. 70-luvulla toiminnallinen naishahmo saattoi olla jo päähenkilökin.
2000-luvulla vahvaa naiseutta ei tarvitse enää projisoida esimerkiksi cyloneihin eli ihmisten kaltaisiin koneisiin, vaan ihan tavallinen ihmisnainenkin voi olla vahva. Kuvassa Taisteluplaneetta Galactican (Battlestar Galactica, uusi versio 2004–2009) ihmis- ja robottinaisia.
Myös sosiaaliset aiheet saivat huomiota. Esimerkiksi Star Trek oli 60-luvulla erityisen tiedostava TV-sarja. Siinä afroamerikkalainen naishahmo oli näkyvässä roolissa, mikä oli siihen aikaan erittäin edistysmielistä, kuten oli myös sarjassa esitetty suudelma tummaihoisen naisen ja vaaleaihoisen miehen välillä.
Uhura ja kapteeni Kirk Star Trekin jaksossa Plato’s Stepchildren.
Väkivaltaa ja terrorismia
90-luvulla sarjoihin tuli synkempiä teemoja. Esimerkiksi Salaisissa kansioissa (X-files) käsiteltiin Yhdysvaltojen poliittista ilmapiiriä ja esimerkiksi köyhien ja rikkaiden välistä kuilua sekä epäluottamusta poliittiseen johtoon.
Syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskujen jälkeinen kulttuuri näkyy 2000-luvulla tai sen jälkeen tuotetuissa scifisarjoissa. Esillä ovat terrorismi, väkivalta ja sota. Ei-ihmishahmojen kautta voi käsitellä esimerkiksi sitä, kuinka vihollisia sodassa epäinhimillistetään, jotta heidän kiduttamisensa tuntuisi oikeutetummalta.
– Esimerkiksi Taisteluplaneetta Galacticassa sekä ihmiset että cylonit kiduttivat toisiaan raa’asti. Nämä kohtaukset viittasivat Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaaliin, joka oli pinnalla tosielämässä sarjan kuvausten aikaan, Koistinen kertoo.
Teknologia ja tiede ujuttautuvat yhä kokonaisvaltaisemmin osaksi elämäämme. Globaalissa maailmassa kohtaamme myös päivittäin vieraita kulttuureita ja ihmisiä. Kun joudumme jatkuvasti miettimään suhtautumistamme uusiin asioihin, scifi pysyy relevanttina keskustelualustana ja inspiraation lähteenä.
Teksti: Anni Aarinen
Lue lisää:
- Koistisen artikkeli (Re)Imagining Humanity in Popular Science Fiction Television