Lukudraama 25.4.: Paljon melua sanoista

William Shakespearen kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 400 vuotta.

Juhlavuoden kunniaksi Kansallisteatterin Lavaklubilla esitetään maanantaina 25.4. klo 19.00 lukudraamana Nely Keinäsen uutuusnäytelmä Paljon melua sanoista.

Keinänen tunnetaan ansioituneena tutkijana ja opettajana, jolla on intohimoinen suhde kirjallisuuteen ja teatteriin. Hän on julkaissut mm. teoksen Shakespeare Suomessa.

Eino Leino kirjoitti runon Shakespearen kunniaksi vuonna 1916. Voidakseen julkaista runon Leinon oli saatava se sensuurin läpi. Paljon melua sanoista on kunnianosoitus pioneereille, jotka toivat Shakespearen Suomeen ja jotka pitävät hänet vieläkin hengissä.

Suomennos Kati Laasonen
Ohjaus Ville Sandqvist

Rooleissa:

Miika Laakso – Eino Leino
Elsa Saisio – L. Onerva
Ville Sandqvist – Simo Heikkinen
Katja Küttner – Elena
Chike Ohanwe – Jari Koivisto
Emmi Hatjasalo – Ella Lehtinen

Musikaalin piiloviittaukset mukaan käännökseenkin – tuovat oivaltamisen iloa

Pian ensi-iltaan saapuva Vampyyrien tanssi -musikaali vaikuttaa pintapuolisella vilkaisulla kepeältä iloittelulta. Käsikirjoituksessa kuitenkin piilee älykäs ja kriittinen teos. Teoksen kääntäjä halusi välittää tekstin sisältämät nokkelat viittaukset myös suomalaiselle yleisölle.

Yliopisto-opettaja Marika Hakolan matka verenimijöiden kanssa alkoi reilu vuosikymmen sitten, kun hän oli opiskelijavaihdossa Salzburgissa Itävallassa. Siellä hän osallistui eurooppalaisen musiikkiteatterin kurssille, jolla käsiteltiin myös Tanz der Vampire -musikaalia.

Teos on täysiverinen goottiromanttinen komedia, joka kuitenkin sisältää myös yhteiskunnallista kritiikkiä esimerkiksi kapitalismia ja ahneutta kohtaan. Juuri musikaalin runsas intertekstuaalisuus eli sen sisältämät viittaukset muihin teksteihin herätti Hakolan mielenkiinnon.

– Aistin, että tekstin takana piili jotain, mistä en oikein saanut kiinni.

Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri / Mirka Kleemola

Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri / Mirka Kleemola

Mystiset viittaukset jäivät vaivaamaan Hakolaa niin, että hän päätti ottaa teoksen intertekstuaalisten viittausten kääntämisen gradunsa aiheeksi. Viitteitä löytyi niin Andersenin satuun punaisista kengistä, Raamattuun ja muuhun juutalais-kristilliseen perinteeseen kuin Kantin ja Nietzschen filosofiaankin. Gradun liitteeksi Hakola teki myös alustavan suomenkielisen käännöksen teoksesta.

Opinnäyte ei jäänyt pölyttymään kirjastoon vaan poiki Hakolalle töitä. Kun Seinäjoen Kaupunginteatteri päätti ottaa teoksen vuoden 2011 ohjelmistoonsa, he löysivät Hakolan gradun ja ottivat häneen yhteyttä. Siitä se sitten lähti.

Musiikki luo käännökselle raamit

Teatterit ostavat yleensä musikaalien esitysoikeuksia näytelmäagentuurin kautta. Seinäjoen Kaupunginteatterin aloitteesta agentuuri palkkasi Tanz der Vampiren kääntäjäksi Hakolan. Oli aika laatia virallinen käännös, joka auktorisoitiin teoksen omistajalla Vereinigten Bühnen Wienillä käännöksen laadun varmistamiseksi.

Modernit musikaalit ovat lähes kokonaan läpilaulettuja, joten kääntäjä ei pääse helpolla. Hakolan piti muun muassa noudattaa samaa riimikaavaa kuin alkuperäisteoksessa. Musikaalin kääntämisessä erityistä onkin musiikin huomioiminen.

– Teoksen nuottikuva määrää kaiken: on huomioitava tavujen määrä ja jokaisen yksittäisen tavunkin paino ja pituus.

Hakolan mielestä nuotinlukutaito on musikaalin kääntäjälle ehdoton.

– Täytyy ymmärtää, mitä äänteitä ylipäätään on mahdollista laulaa miltäkin korkeudelta ja miten laulajat artikuloivat. Kaikki äänteet eivät kuulu katsomoon yhtä selkeästi.

Kääntäjän työ on ongelmanratkaisua

Käännöstyötä helpotti se, että gradun myötä teoksen konteksti oli Hakolalle selvä. Jos musiikillisista syistä käännöksessä ei ollut mahdollista viitata täsmälleen samaan asiaan kuin alkuperäisteoksessa, kääntäjä pystyi kuitenkin käyttämään samantyylistä tematiikkaa, kun tiesi voivansa liikkua eurooppalaisen tarinaperinteen rajoissa.

Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri / Mirka Kleemola

Hakola ei edennyt mitenkään lineaarisesti, vaan hänellä oli yleensä työn alla 2-3 kohtausta samaan aikaan. Teoksessa oli useita tekstinsisäisiä viittauksia kohtausten välillä: samaan asiaan viitattiin eri kohdissa, jolloin käännös piti hoitaa niin, että sanat sopivat molempien kohtien musiikkiin.

– Piti olla tarkkana, ettei kääntäessä maalannut itseään nurkkaan.

Tanz der Vampiren saksankielinen levytys soi taustalla koko ajan, kun Hakola työskenteli. Aivot työstivät aihetta silloinkin, kun hän ei aktiivisesti pohdiskellut käännöstään.

– Välillä heräilin yöllä, kun mieleen tuli sopiva ratkaisu johonkin riimipulmaan!

Aktiivisuus palkitaan oppimisella

Seinäjoella Hakola osallistui myös teoksen taiteellisen työryhmän työskentelyyn. Hän otti huomattavasti aktiivisemman roolin kuin kääntäjät yleensä: Koska tämä oli hänen ensimmäinen musikaalikäännöksensä, hän osallistui kaikkeen mahdolliseen oppiakseen teatterityöstä.

Käännöstyö oli valmis jo kahdeksan kuukautta ennen Seinäjoen ensi-iltaa.

– Ensimmäisen lukuharjoituksen jälkeen minulla oli todella helpottunut olo. Teksti, jota olin vääntänyt ja viilannut, oli nyt taitavien ammattilaisten käsissä. Matkalla kotiin tajusin, että käsillä on ainutkertainen kokemus: ensimmäisen käännöksen ensi-ilta ei toistu koskaan uudestaan.

Mieleen on jäänyt vahvasti myös Seinäjoen viimeinen näytös.

– Esityksen jälkeen minutkin kutsuttiin lavalle ja sain kokea, miltä tuntuu, kun monisatapäinen yleisö hurraa joukkohurmoksessa.

Vuonna 2016 Vampyyrien tanssi nähdään myös Helsingin Kaupunginteatterissa. Koska käännös on jo valmis, Hakolan rooli on tällä kertaa pienempi. Katsomosta hänet kuitenkin löytää varmasti.

Tanz der Vampire -musikaali perustuu Roman Polańskin ohjaamaan elokuvaan Vampyyrintappajat (The Fearless vampire killers). Helsingin Kaupunginteatterin versiota Vampyyrien tanssista esitetään Peacockissa 1.2.2016 alkaen.

Opiskelijat kääntävät teatteria: silminä sokeille, korvina kuuroille

Uraauurtavalla kurssilla opiskelijat saivat ainutlaatuisen tilaisuuden: he tuottivat kuulovammaistekstityksen ja näkövammaisille suunnatun kuvailutulkkauksen oikeisiin teatteriesityksiin.

– Tämä on tietääkseni ensimmäinen kerta, kun vastaavanlainen kurssi järjestetään yliopistossa tai missään muussakaan opinahjossa, kertoo kurssin vastuuopettaja Maija Hirvonen.

Opiskelijat laativat käännökset Missä nyljimme kerran –näytelmään Teatteri Viirukselle, jossa ne esitettiin 3. ja 4.12.2014, sekä Helsingin Kaupunginteatterin Troikka-ennakkonäytökseen 13.1.2015.

Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty

Kurssin 14 opiskelijaa jakautui neljään ryhmään, joissa tuotettin kuvailutulkkaus tai kuulovammaistekstitys jommallekummalle teatterille. Käytännössä kukin ryhmä analysoi alkuteoksen, loi käännöksen ja ajasti sen esitystä varten.

– Autenttisessa toimeksiannossa saa arvokasta kokemusta työelämästä ja hyviä kontakteja tulevaisuutta ajatellen, kertoo Silja-Maaria Aronpuro. Hän oli mukana Viirukselle kuvailutulkkauksen tehneessä ryhmässä.

Kaupunginteatterissa opiskelijat tutustuivat teokseen seuraamalla näytelmän harjoituksia ja keskustelemalla aiheesta teatterin kanssa palavereissa. Viiruksessa taas opiskelijoilla oli materiaaleinaan näytelmän käsikirjoitus ja videotallenne ruotsinkielisestä esityksestä, joiden lisäksi he pääsivät katsomaan esitystä teatteriin suomeksi.

– Kurssilla pääsi kulissien taakse ja näki, miten teatteriesitys syntyy, kuvailee Aronpuron ryhmässä ollut Vesa Tyynilahti.

Tyynilahti ja Aronpuro kuvailutulkkaamassa. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi

Tyynilahti ja Aronpuro kuvailutulkkaamassa. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi

Kokemuksen puolesta

Opiskelijat pyrkivät siihen, että heidän asiakkaansa saavat mahdollisimman syvän teatterikokemuksen.

– Valmistelimme ennakkomateriaalia, jossa kuvailimme lavastusta, henkilöhahmojen ulkonäköä ja puvustusta sekä teatterin tiloja liikkumisen helpottamiseksi. Ennen esitystä järjestimme myös koskettelukierroksen, jossa näyttelijät antoivat ääninäytteen ja asiakkaat saivat tunnustella heidän vaatteitaan, kertoo opiskelija Marika Luoso. Hän oli mukana laatimassa kuvailutulkkausta Kaupunginteatterille.

– Antoisinta kurssilla oli se tunne, että pystyy tekemään jotain hyvää: mahdollistamaan näkövammaisille teatterinautinnon. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun olin tekemisissä näkövammaisten kanssa, joten kokemus oli erittäin avartava, Luoso jatkaa.

Tunnista ja tiivistä olennaisin

– Suurin ero kuulovammaistekstityksen ja ”normaalin” tekstityksen välillä on se, että mukaan pitää laittaa puheen lisäksi informaatiota erilaisista ääniefekteistä, musiikista, näyttelijöiden äänenpainoista ja huudahduksista. Teatterissa on erityistä se, että tekstityksen ajatus tehdään reaaliaikaisesti, selittää Timo Aaltonen. Hän osallistui Viiruksen näytelmän kuulovammaistekstitykseen.

Kaupunginteatterin kuvailutulkkaus esiteltiin ennakkoon testihenkilölle, sokealle kuvailutulkkauskonsultille, joka antoi rakentavaa palautetta käännöksen hiomiseksi.

– Näytelmämme oli nopeatempoinen, taukoja oli harvakseltaan ja lavalla tapahtui paljon samaan aikaan. Tulkin täytyi valita tulkattavaksi se tieto, joka on juonen seuraamisen kannalta tärkeintä. Konsultin kommentit ja vinkit olivatkin ryhmällemme elintärkeitä, Luoso kuvailee.

Tulkki tarttuu hetkeen

Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.

Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.

Kuvailutulkkaus tapahtuu suorana esityksen aikana. Tulkin täytyy olla koko ajan valppaana.

– Puheen ajoittaminen oikeaan kohtaan vaati kovaa keskittymistä ja vei energiaa. Esityksen jälkeen tuntui kuin olisi juossut pitkän lenkin, Tyynilahti kertoo.

– Livetilanne jännitti todella paljon, koska silloin voi tapahtua mitä tahansa. Nyt esimerkiksi näyttelijöiltä jäi muutama repliikki sanomatta. Tulkin täytyy olla sanavalmis ja pystyä improvisoimaan yllättävissä tilanteissa. Opin hyväksymään virheitä, sillä niiltä ei voi livetilanteessa kuvailutulkatessa välttyä, Luoso kuvailee.

Myös tekstittäjän on skarpattava.

– Näytelmässä oli mukana improvisaatiokohtaus. Vaikka sen perusrunko säilyi samana, kohtaus muuttui esitysten välillä. En voinut olla varma, esiintyykö seuraavassa näytöksessä niitä kohtia, jotka olin tekstittänyt. Lisäksi kohtaus oli englanniksi ranskalaisella korostuksella, mikä toi vielä oman lisähaasteensa, Aaltonen kertoo.

Mutkia matkassa

Kuten pilottihankkeelta saattaa odottaakin, ilman ongelmia ei selvitty. Erityisesti teknisissä järjestelyissä kohdattiin useita haasteita. Ne tuottivat stressiä ja pettymyksiä, kun käännöstyön onnistuminen riippui tekniikan toimivuudesta.

Kaupunginteatterissa kuvailutulkkauslaitteisto saatiin toimimaan vasta väliajan jälkeen. Tekstitys heijastettiin Powerpoint-esityksenä osaksi lavastusta, mikä ei ollut luettavuuden kannalta paras ratkaisu.

Viiruksen katsojien taas oli tarkoitus seurata tekstitystä omasta tai lainattavasta älylaitteesta. Tekstitys saatiin kuitenkin toimimaan vasta jälkimmäisenä esitysiltana.

– Valitettavasti Viiruksen esityksiin ei ilmaantunut yhtään katsojaa, joka olisi tarvinnut kuulovammaistekstitystä. Tämä olikin ehkä harmillisin asia projektissa, Aaltonen kertoo.

Yleisesti asiakkaita tosin riitti: yhteensä kuvailutulkkauksella oli 24 kuuntelijaa ja tekstityksellä 30 käyttäjää. Ensi kurssikerralla markkinointiin aiotaan panostaa niin, että kaikkiin näytöksiin riittää asiakkaita.

Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.

Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.

Rankkaa mutta palkitsevaa

Kääntäjiin kohdistui esitysiltoina paljon odotuksia ja paineita.

– Tulkkaustilanne oli henkisesti ja fyysisesti rankka. Sen jälkeen olin todella herkässä mielentilassa ja uupunut. Työ on kuitenkin erittäin palkitsevaa sujuessaan, Luoso kertoo.

– Koin olevani yksi esiintyjistä niin hyvässä kuin pahassa. Esitystä edelsi pieni ramppikuume ja jälkeenpäin seurasi onnentunne onnistumisesta, Tyynilahti kuvailee.

– Koko ryhmä oli mukana tukemassa ja auttamassa. Myös näyttelijät seurasivat ajoittain työskentelyämme kiinnostuneina ja kannustivat meitä. Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen ja antoi uutta itsevarmuutta, Aronpuro kiteyttää.

Teksti: Anni Aarinen. Esityskuvat Viiruksesta: Cata Portin. Muut kuvat: Sören Jonsson.

Lue lisää


Saavutettavuuspalvelut vielä rakenteilla

Kurssin opettaja Maija Hirvonen. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi

Kurssin opettaja Maija Hirvonen. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi

Yhteistyö sai alkunsa Suomessa toimivien teattereiden kattojärjestö Suomen teatterit ry:n aloitteesta. Yhdistys huomasi, että alalla on tarpeen kouluttaa teatteritekstittäjiä ja edistää saavutettavuusasioita teattereissa. SKTL eli Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto suunnittelee lisäävänsä ammattilaisrekisteriinsä teatteritekstittäjä-nimikkeen, jotta teattereiden olisi helpompi löytää alaan perehtyneitä kääntäjiä. Vastuuopettaja Maija Hirvosen asiantuntemuksen myötä kurssiin sisällytettiin myös kuvailutulkkaus. Kurssin mahdollisti Mari Pakkala-Weckströmin saama määräraha Helsingin yliopiston Opettajien akatemiasta.

– Kurssi on herättänyt laajasti kiinnostusta. Ammatissa toimivat kääntäjät ja kuvailutulkit ovat tiedustelleet mahdollisuutta sen suorittamiseen täydennyskoulutuksena, Hirvonen selittää.

Toteutuksessa apuna olivat myös käännösten käyttäjien etujärjestöt eli Kuuloliitto ja Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry. Kulttuuripalvelun rooli on tärkeä, sillä se lainaa tilaisuuksiin kuvailutulkkauslaitteet, joita teattereilla ei Suomessa muuten ole käytössään. Käyttäjien saaminen paikalle oli järjestöjen tiedotuksen ansiota.

Teattereissa kurssin toteutumista tukivat ansiokkaasti Marketta Eräsaari (Helsingin Kaupunginteatteri) ja Ville Vuorelma (Teatteri Viirus). Muita yhteistyökumppaneita kurssilla olivat kuvailutulkki ja teatteriohjaaja Anu Aaltonen, Aalto-yliopiston esteettömyysasiantuntija Antti Raike, Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n puheenjohtaja Eija-Liisa Markkula, Yleisradion ohjelmatekstityksen esimies Minna Pöntys sekä saksan kääntämisen oppiaineen tohtorikoulutettava, kääntäjä Marika Hakola.

Kääntäjäopiskelijat tekevät tekstityksen ja kuvailutulkkauksen teatteriesitykseen

Käännöstieteen oppiaineen järjestämällä kurssilla perehdytään kahteen kääntämisen lajiin, kielensisäiseen (suomesta suomeen) tekstitykseen sekä kuvailutulkkaukseen. Kurssin aikana tehdään autenttinen toimeksianto, teatteriesityksen tekstitys ja kuvailutulkkaus, jotka esitetään teatterissa ohjelmiston mukaisena ajankohtana joulu- ja tammikuussa.

Opiskelijat pääsevät oppimaan mm. kääntäjän roolista osana teatteriproduktiota sekä kuulo- ja näkörajoitteisista ihmisistä kulttuurin kuluttajina.

Yhteistyössä ovat mm. Suomen teatterit ry, Näkövammaisten kulttuuripalvelun puheenjohtaja Eija-Liisa Markkula sekä Aalto-yliopiston esteettömyysasiantuntija Antti Raike, Kuuloliitto (Sirpa Laurén) ja Näkövammaisten kulttuuripalvelu, Asiakasteatterit Virus ja Helsingin kaupunginteatteri, kuvailutulkki ja teatteriohjaaja Anu Aaltonen sekä saksan kääntämisen oppiaineen tohtorikoulutettava, kääntäjä Marika Hakola.

Kielen sisäinen tekstitys (CKT264) -kurssia vetää Maija Hirvonen.

Lue lisää: http://www.suomenteatterit.fi/2014/09/kielensisainen-kaantamisen-koulutus-alkaa-helsingin-yliopistossa/