Koneen Säätiö myönsi apurahoja nykykielten laitoksen tutkijoille

Koneen Säätiön apurahojen saajat julkaistiin 8.12.2015. Seuraavissa rahoitusta saaneissa hankkeissa on mukana nykykielten laitoksen tutkijoita.

Suomalais-ugrilaiset kielet ja internet

FT Krister Lindén ja työryhmä, 79 120 € (jatkoapuraha)

Hankkeessa rakennetaan prototyyppi automaattisesta järjestelmästä, joka verkkoharavointia käyttäen kerää ja ylläpitää linkkisivustoa pienillä suomalais-ugrilaisilla kielillä toteutetuille sivustoille. Järjestelmän avulla luodaan löydettyjen sivustojen teksteistä lisäksi virke-, lause- ja sanakorpuksia näille kielille. Julkaistut korpukset tulevat toimimaan lähdeaineistona kielentutkijoille. Hankkeen osana tuotetaan kielentunnistin, jolla internetistä löydettyjen sivujen kieli pystytään tunnistamaan. Lisäksi työ dokumentoidaan tieteellisesti väitöskirjassa kielen automaattisesta tunnistamisesta. Osana tutkimustyötä tuotetaan rakennettavan järjestelmän avulla myös tilastotietoa pienten suomalais-ugrilaisten kielten levinneisyydestä internetissä. Hanke toteutetaan osana kansainvälistä CLARIN-yhteistyötä, jota suomessa edustaa FIN-CLARIN-konsortio.

Projektin aikana kehitetään maailman huippuluokkaa oleva tekstin kielentunnistin, joka kykenee tunnistamaan myös suurinta osaa suomalais-ugrilaisista kielistä. Hankkeen tuottama tilastotieto pienten suomalais-ugrilaisten kielten levinneisyydestä Venäjän alueen internetissä on erittäin ajankohtaista. Sieltä saatava tekstiaineisto on myös tärkeä saada talteen tulevaisuutta varten.

Kielen säätely yliopistomaailmassa – englannin käytön vaihtelevat normit

FT, dosentti Anna Solin ja työryhmä, 75 325 € (jatkoapuraha)

Hankkeessa tutkitaan kielen säätelyä yliopistomaailmassa erityisesti englannin kielen näkökulmasta. Kielen säätely ilmenee monissa eri muodossa: säätelyä on niin toisen puheen tai tekstin korjaaminen kuin kielenkäyttöoppaiden tai kielipoliittisten linjausten julkaiseminen. Hanke tutkii säätelyä erilaisten englannin käyttäjien ja englannin käytön normittajien näkökulmasta. Tutkittavana ovat muun muassa englanniksi kirjoittavat tutkijat ja tiedottajat sekä englanniksi luennoivat opettajat. Hankkeessa tarkastellaan myös yliopistohallinnon käytäntöjä, kuten yliopistojen virallisia kieliperiaatteita ja keskitettyjen kielipalvelujen toimintaa. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat, missä tilanteissa ja tekstilajeissa englannin käyttöä säädellään, ketkä toimivat kielellisinä auktoriteetteina ja millaisia näkemyksiä erilaiset akateemiset toimijat ilmaisevat englannin kielen roolista ja käytöstä.

Valtaosa yliopistojen kielipolitiikkaa koskevista tutkimuksista ja julkisesta keskustelusta liikkuu makrotasolla: puhutaan eri kielten asemasta korkeakouluissa, englannin ’imperialismista’, kielenkäytön rapistumisesta. Hankkeemme tavoitteena on tuoda esiin ruohonjuuritason toimijoiden ääni. Mitä ja miten geologi kirjoittaa englanniksi? Korjataanko nettisivujen kieliasu samoin kuin tutkimusartikkelin? Saako englanniksi luennoiva suomalainen kuulostaa suomalaiselta? Kuka tästä kaikesta päättää?

Kielensisäisen tekstityksen kehittäminen

Professori Mikko Kurimo ja työryhmä (HY:ltä mukana Prof. Liisa Tiittula ja tohtorikoulutettava, FM Minna Pöntys), 55 810 €

Automaattisen puheentunnistuksen avulla saavat kuulovammaiset, huonokuuloiset ja suomea opiskelevat puheen lähes viiveettä nähtäville tukemaan kuuntelua. Tässä hankkeessa on tarkoitus saattaa Suomessa automaattinen puheentunnistuksen tutkimuksen parissa tehtävä tutkimustyö hyödyttämään suurta joukkoa, lähes miljoonaa suomalaista, joille puhuttu kielenmuoto ei ole helposti saavutettavissa. Puheentunnistukseen perustuvaa tekstitystä kehitetään niin, että se on käytettävissä esimerkiksi luennoilla, television suorissa lähetyksissä ja teatterissa. Hankkeessa tutkitaan kielensisäisen tekstityksen saavutettavuutta ja automaattisen puheentunnistuksen menetelmiä, joilla olisi mahdollista tuottaa parempaa reaaliaikaista tekstitystä. Tekstityksen tutkimuksessa pääpaino on vastaanottajan näkökulmassa. Tutkimme sitä, millaista tekstin tulisi olla, jotta se on puheen seuraamisen kannalta ymmärrettävää ja riittävää.

Työ toteutetaan Aalto-yliopiston puheentunnistustutkijoiden ja Helsingin yliopiston tekstitystutkijoiden ja Humakin saavutettavuustutkijoiden monitieteisenä hankkeena. Hankkeessa kehitetään Aalto-yliopiston puheentunnistimesta automaattista ja puoliautomaattista tekstitystä tukevia tekstitystyökalun koeversioita, joiden avulla määritetään vastaanottajan kannalta oleelliset puheentunnistuksen kehitystarpeet. Hanke on kolmivuotinen ja siinä tuotetaan käyttäjiä varten vuosittain uudet parannetut koeversiot tekstitystyökalusta.

Puheentunnistuksen valtavirta tutkii vain väärintunnistettujen sanojen lukumäärän minimointia ja vain muutamaa valtakieltä. Kaikki sanat tai sanojen tunnistusvirheet kuitenkaan ole sisällön ymmärtämisen kannalta samanarvoisia. Tämä ristiriita korostuu erityisesti morfologisesti rikkaissa kielissä, joita ovat mm. suomalaisugrilaiset kielet. Tällöin automaattiseen puheentunnistukseen perustuva tekstitys vaatii valtavirrasta poikkeavien puheentunnistusmenetelmien kehittämistä.

Yli 20 kieltä ja kulttuuria esittäytyy Koe Kampuksessa 29.10.

Koe kampus! -tapahtuma torstaina 29.10.2015 tarjoaa lukiolaisille ja muille yliopisto-opinnoista kiinnostuneille mahdollisuuden tutustua pääkaupunkiseudun yliopistoihin. Nykykielten laitoksen ohjelma sopii sinulle, jos olet kiinnostunut kielistä, kulttuureista, kirjallisuudesta tai kieliteknologiasta!

Laitoksen ohjelmaan kuuluu mm. ainejärjestöjen järjestämä ilmainen kansainvälinen buffet (klo 13–15 Metsätalon 3. kerroksen B-siiven käytävässä, Unioninkatu 40), johon osallistuvat tänä vuonna myös suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien oppiaineet. Samalla pääset juttelemaan opiskelijoiden kanssa ja kuulemaan, millaista Helsingin yliopistolla opiskelu on ja mitä pitää osata loistaakseen pääsykokeissa.

Ruokailun yhteydessä on käynnissä myös kielivisailu, jossa voit kokeilla, montako kieltä tunnistat. Visassa on mukana jopa 33 kieltä, eikä siinä ole vielä edes puolia kaikista Helsingin yliopistolla opiskeltavista kielistä…

Klo 13–15 salissa 8 (Metsätalo, 3. krs) on mahdollisuus pistäytyä tapaamassa kieliteknologien lemmikkiä Elias-robottia, jonka kanssa voit jutella. Elias saattaa innostua soittamaan ilmakitaraakin! (Lisää Eliaksesta: katso video tai lue juttu.) Eliasta esittelee Graham Wilcock.

Klo 14–15 salissa 4 (Metsätalo, 2B-kerros) pääsee tutustumaan av-kääntäjän ammattiin, kun yliopistonlehtori Mari Pakkala-Weckström demonstroi, miten tv-sarjan tekstitys tehdään.

Tervetuloa!

Koko ohjelma Helsingin yliopiston keskustakampuksella

Opiskelijat kääntävät teatteria: silminä sokeille, korvina kuuroille

Uraauurtavalla kurssilla opiskelijat saivat ainutlaatuisen tilaisuuden: he tuottivat kuulovammaistekstityksen ja näkövammaisille suunnatun kuvailutulkkauksen oikeisiin teatteriesityksiin.

– Tämä on tietääkseni ensimmäinen kerta, kun vastaavanlainen kurssi järjestetään yliopistossa tai missään muussakaan opinahjossa, kertoo kurssin vastuuopettaja Maija Hirvonen.

Opiskelijat laativat käännökset Missä nyljimme kerran –näytelmään Teatteri Viirukselle, jossa ne esitettiin 3. ja 4.12.2014, sekä Helsingin Kaupunginteatterin Troikka-ennakkonäytökseen 13.1.2015.

Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty

Kurssin 14 opiskelijaa jakautui neljään ryhmään, joissa tuotettin kuvailutulkkaus tai kuulovammaistekstitys jommallekummalle teatterille. Käytännössä kukin ryhmä analysoi alkuteoksen, loi käännöksen ja ajasti sen esitystä varten.

– Autenttisessa toimeksiannossa saa arvokasta kokemusta työelämästä ja hyviä kontakteja tulevaisuutta ajatellen, kertoo Silja-Maaria Aronpuro. Hän oli mukana Viirukselle kuvailutulkkauksen tehneessä ryhmässä.

Kaupunginteatterissa opiskelijat tutustuivat teokseen seuraamalla näytelmän harjoituksia ja keskustelemalla aiheesta teatterin kanssa palavereissa. Viiruksessa taas opiskelijoilla oli materiaaleinaan näytelmän käsikirjoitus ja videotallenne ruotsinkielisestä esityksestä, joiden lisäksi he pääsivät katsomaan esitystä teatteriin suomeksi.

– Kurssilla pääsi kulissien taakse ja näki, miten teatteriesitys syntyy, kuvailee Aronpuron ryhmässä ollut Vesa Tyynilahti.

Tyynilahti ja Aronpuro kuvailutulkkaamassa. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi

Tyynilahti ja Aronpuro kuvailutulkkaamassa. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi

Kokemuksen puolesta

Opiskelijat pyrkivät siihen, että heidän asiakkaansa saavat mahdollisimman syvän teatterikokemuksen.

– Valmistelimme ennakkomateriaalia, jossa kuvailimme lavastusta, henkilöhahmojen ulkonäköä ja puvustusta sekä teatterin tiloja liikkumisen helpottamiseksi. Ennen esitystä järjestimme myös koskettelukierroksen, jossa näyttelijät antoivat ääninäytteen ja asiakkaat saivat tunnustella heidän vaatteitaan, kertoo opiskelija Marika Luoso. Hän oli mukana laatimassa kuvailutulkkausta Kaupunginteatterille.

– Antoisinta kurssilla oli se tunne, että pystyy tekemään jotain hyvää: mahdollistamaan näkövammaisille teatterinautinnon. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun olin tekemisissä näkövammaisten kanssa, joten kokemus oli erittäin avartava, Luoso jatkaa.

Tunnista ja tiivistä olennaisin

– Suurin ero kuulovammaistekstityksen ja ”normaalin” tekstityksen välillä on se, että mukaan pitää laittaa puheen lisäksi informaatiota erilaisista ääniefekteistä, musiikista, näyttelijöiden äänenpainoista ja huudahduksista. Teatterissa on erityistä se, että tekstityksen ajatus tehdään reaaliaikaisesti, selittää Timo Aaltonen. Hän osallistui Viiruksen näytelmän kuulovammaistekstitykseen.

Kaupunginteatterin kuvailutulkkaus esiteltiin ennakkoon testihenkilölle, sokealle kuvailutulkkauskonsultille, joka antoi rakentavaa palautetta käännöksen hiomiseksi.

– Näytelmämme oli nopeatempoinen, taukoja oli harvakseltaan ja lavalla tapahtui paljon samaan aikaan. Tulkin täytyi valita tulkattavaksi se tieto, joka on juonen seuraamisen kannalta tärkeintä. Konsultin kommentit ja vinkit olivatkin ryhmällemme elintärkeitä, Luoso kuvailee.

Tulkki tarttuu hetkeen

Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.

Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.

Kuvailutulkkaus tapahtuu suorana esityksen aikana. Tulkin täytyy olla koko ajan valppaana.

– Puheen ajoittaminen oikeaan kohtaan vaati kovaa keskittymistä ja vei energiaa. Esityksen jälkeen tuntui kuin olisi juossut pitkän lenkin, Tyynilahti kertoo.

– Livetilanne jännitti todella paljon, koska silloin voi tapahtua mitä tahansa. Nyt esimerkiksi näyttelijöiltä jäi muutama repliikki sanomatta. Tulkin täytyy olla sanavalmis ja pystyä improvisoimaan yllättävissä tilanteissa. Opin hyväksymään virheitä, sillä niiltä ei voi livetilanteessa kuvailutulkatessa välttyä, Luoso kuvailee.

Myös tekstittäjän on skarpattava.

– Näytelmässä oli mukana improvisaatiokohtaus. Vaikka sen perusrunko säilyi samana, kohtaus muuttui esitysten välillä. En voinut olla varma, esiintyykö seuraavassa näytöksessä niitä kohtia, jotka olin tekstittänyt. Lisäksi kohtaus oli englanniksi ranskalaisella korostuksella, mikä toi vielä oman lisähaasteensa, Aaltonen kertoo.

Mutkia matkassa

Kuten pilottihankkeelta saattaa odottaakin, ilman ongelmia ei selvitty. Erityisesti teknisissä järjestelyissä kohdattiin useita haasteita. Ne tuottivat stressiä ja pettymyksiä, kun käännöstyön onnistuminen riippui tekniikan toimivuudesta.

Kaupunginteatterissa kuvailutulkkauslaitteisto saatiin toimimaan vasta väliajan jälkeen. Tekstitys heijastettiin Powerpoint-esityksenä osaksi lavastusta, mikä ei ollut luettavuuden kannalta paras ratkaisu.

Viiruksen katsojien taas oli tarkoitus seurata tekstitystä omasta tai lainattavasta älylaitteesta. Tekstitys saatiin kuitenkin toimimaan vasta jälkimmäisenä esitysiltana.

– Valitettavasti Viiruksen esityksiin ei ilmaantunut yhtään katsojaa, joka olisi tarvinnut kuulovammaistekstitystä. Tämä olikin ehkä harmillisin asia projektissa, Aaltonen kertoo.

Yleisesti asiakkaita tosin riitti: yhteensä kuvailutulkkauksella oli 24 kuuntelijaa ja tekstityksellä 30 käyttäjää. Ensi kurssikerralla markkinointiin aiotaan panostaa niin, että kaikkiin näytöksiin riittää asiakkaita.

Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.

Teatteri Viiruksen pressikuva, kuvaaja Cata Portin.

Rankkaa mutta palkitsevaa

Kääntäjiin kohdistui esitysiltoina paljon odotuksia ja paineita.

– Tulkkaustilanne oli henkisesti ja fyysisesti rankka. Sen jälkeen olin todella herkässä mielentilassa ja uupunut. Työ on kuitenkin erittäin palkitsevaa sujuessaan, Luoso kertoo.

– Koin olevani yksi esiintyjistä niin hyvässä kuin pahassa. Esitystä edelsi pieni ramppikuume ja jälkeenpäin seurasi onnentunne onnistumisesta, Tyynilahti kuvailee.

– Koko ryhmä oli mukana tukemassa ja auttamassa. Myös näyttelijät seurasivat ajoittain työskentelyämme kiinnostuneina ja kannustivat meitä. Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen ja antoi uutta itsevarmuutta, Aronpuro kiteyttää.

Teksti: Anni Aarinen. Esityskuvat Viiruksesta: Cata Portin. Muut kuvat: Sören Jonsson.

Lue lisää


Saavutettavuuspalvelut vielä rakenteilla

Kurssin opettaja Maija Hirvonen. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi

Kurssin opettaja Maija Hirvonen. Kuva: Sören Jonsson, Finlands Synskadade, fss.fi

Yhteistyö sai alkunsa Suomessa toimivien teattereiden kattojärjestö Suomen teatterit ry:n aloitteesta. Yhdistys huomasi, että alalla on tarpeen kouluttaa teatteritekstittäjiä ja edistää saavutettavuusasioita teattereissa. SKTL eli Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto suunnittelee lisäävänsä ammattilaisrekisteriinsä teatteritekstittäjä-nimikkeen, jotta teattereiden olisi helpompi löytää alaan perehtyneitä kääntäjiä. Vastuuopettaja Maija Hirvosen asiantuntemuksen myötä kurssiin sisällytettiin myös kuvailutulkkaus. Kurssin mahdollisti Mari Pakkala-Weckströmin saama määräraha Helsingin yliopiston Opettajien akatemiasta.

– Kurssi on herättänyt laajasti kiinnostusta. Ammatissa toimivat kääntäjät ja kuvailutulkit ovat tiedustelleet mahdollisuutta sen suorittamiseen täydennyskoulutuksena, Hirvonen selittää.

Toteutuksessa apuna olivat myös käännösten käyttäjien etujärjestöt eli Kuuloliitto ja Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry. Kulttuuripalvelun rooli on tärkeä, sillä se lainaa tilaisuuksiin kuvailutulkkauslaitteet, joita teattereilla ei Suomessa muuten ole käytössään. Käyttäjien saaminen paikalle oli järjestöjen tiedotuksen ansiota.

Teattereissa kurssin toteutumista tukivat ansiokkaasti Marketta Eräsaari (Helsingin Kaupunginteatteri) ja Ville Vuorelma (Teatteri Viirus). Muita yhteistyökumppaneita kurssilla olivat kuvailutulkki ja teatteriohjaaja Anu Aaltonen, Aalto-yliopiston esteettömyysasiantuntija Antti Raike, Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n puheenjohtaja Eija-Liisa Markkula, Yleisradion ohjelmatekstityksen esimies Minna Pöntys sekä saksan kääntämisen oppiaineen tohtorikoulutettava, kääntäjä Marika Hakola.

Kääntäjäopiskelijat tekevät tekstityksen ja kuvailutulkkauksen teatteriesitykseen

Käännöstieteen oppiaineen järjestämällä kurssilla perehdytään kahteen kääntämisen lajiin, kielensisäiseen (suomesta suomeen) tekstitykseen sekä kuvailutulkkaukseen. Kurssin aikana tehdään autenttinen toimeksianto, teatteriesityksen tekstitys ja kuvailutulkkaus, jotka esitetään teatterissa ohjelmiston mukaisena ajankohtana joulu- ja tammikuussa.

Opiskelijat pääsevät oppimaan mm. kääntäjän roolista osana teatteriproduktiota sekä kuulo- ja näkörajoitteisista ihmisistä kulttuurin kuluttajina.

Yhteistyössä ovat mm. Suomen teatterit ry, Näkövammaisten kulttuuripalvelun puheenjohtaja Eija-Liisa Markkula sekä Aalto-yliopiston esteettömyysasiantuntija Antti Raike, Kuuloliitto (Sirpa Laurén) ja Näkövammaisten kulttuuripalvelu, Asiakasteatterit Virus ja Helsingin kaupunginteatteri, kuvailutulkki ja teatteriohjaaja Anu Aaltonen sekä saksan kääntämisen oppiaineen tohtorikoulutettava, kääntäjä Marika Hakola.

Kielen sisäinen tekstitys (CKT264) -kurssia vetää Maija Hirvonen.

Lue lisää: http://www.suomenteatterit.fi/2014/09/kielensisainen-kaantamisen-koulutus-alkaa-helsingin-yliopistossa/