Moot Court Competitions as Links between Different Forms of International Cooperation of Universities

Dean Kimmo Nuotio recently said in an interview that Moot Court competitions are one of the reasons for the increased international recognition of the Helsinki Law faculty. In addition to pedagogical advantages this is an obvious motivator for choosing moot courts as a strategic focal point for the faculty.

International visibility and pedagogic advantages are not the only arguments for moot courts from the university management perspective. When marketing moot courts courses for students one of the important selling points is the contacts that can be established not only with other students but also with professional circles in the field of law in question and in other universities. In my opinion networking and cooperation opportunities should also be understood and used at the institutional level.

Nowadays, all universities are involved in different forms of international cooperation. Let’s start with the number one task of research universities. In research most projects are international with international partners, publication, discussion and auditorium systems for the results. So cooperation in the area of research is a must and much attention is paid to it. The second main task of universities is teaching. Exchange programmes allow students to study one or two semesters in another country. Some universities, including Helsinki, also offer a master’s programme for students with a degree from another university. In addition, there are some teacher exchange programmes. To support the research and teaching interaction there are also administrative contacts between universities. Parallel to official university cooperation, different student organisations work together with similar associations abroad.

However, the different forms of cooperation between universities are often not connected. I believe linking the different ways of working together could strengthen the institutional connections and make cooperation easier and more rewarding. I believe moot courts courses could serve as the up till now missing link.

My experience in moot courts competitions is from the Vis Moot (Willem C. Vis International Commercial Arbitration Moot). The fields of law in Vis Moot are international arbitration and international commercial law. At least judging by the number of students participating in the oral finals of Vis Moot (Vienna) and Vis East (Hong Kong) it is the biggest moot court competition in the world.

Traditionally the Vis Moot team of University of Helsinki participates in the Vis Moot School of Switzerland, a preparatory course organised by University of Zurich. In 2014 the coordinating teacher Santtu Turunen and the team arranged an info session about the Helsinki Pre-Moot 2015 for the 15 participating teams. In addition to the Pre-Moot also the students were informed of the related seminar organized YACF (Young Arbitration Club Finland) at the University of Helsinki in cooperation with the Pre-Moot organising law firms and given some promotional material about Finland.

Traditionally, the Vis Moot team of Helsinki University participates in the Vis Moot School of Switzerland, a preparatory course organised by the University of Zurich. In 2014 the coordinating teacher Santtu Turunen and the team arranged an info session about the Helsinki Pre-Moot 2015 for the 15 participating teams. In addition to the Pre-Moot, these students were also informed of the related seminar organised by YACF (Young Arbitration Club Finland) at the University of Helsinki in cooperation with the Pre-Moot organising law firms and given some promotional material about Finland.

In Vis Moot international cooperation between universities consists of participating in pre-moots (practice rounds often organised by universities, arbitral institutions or law firms) with other universities, practising pleadings in teleconferences, students sharing learning experiences in social media and joining preparatory courses, in our case the Vis Moot School of Switzerland organized by the University of Zurich. Also, the Vis Moot team of the faculty is mostly international, consisting of both Finnish law students, exchange students and master’s programme students. In addition to teaching-related cooperation, it is common to organise seminars on the fields of law in question in moot-related events and arrange guest lectures by members of the Vis Moot community. Vis Moot has also been used in Helsinki as a way of creating teaching cooperation with existing research partners. Student cooperation in the Vis Moot context is about learning together and sharing the learning experience, as well as making valuable contacts and friends of course.

In June 2014 the director of the Vis East competition Louise Barrington gave a guest lecture on professional ethics in international commercial arbitration. The lecture was commented by Patricia Shaughnessy, who is the director of the ICAL programme and coordinating teacher of the Vis Moot course at the Stockholm University. The lecture was attended by researchers at the University of Helsinki, law students at of the faculty including exchange students and master’s students, young lawyers from various parts of Europe participating another arbitration event in Helsinki and lawyers from the arbitration community in Helsinki. After the lecture Louise Barrington and Patricia Shaughnessy joined the info session about next year’s moot project.

In June 2014 the director of the Vis East competition, Louise Barrington, gave a guest lecture on professional ethics in international commercial arbitration. The lecture was commented on by Patricia Shaughnessy, who is the director of the ICAL programme and coordinating teacher of the Vis Moot course at the Stockholm University. The lecture was attended by researchers at the University of Helsinki, law students at the faculty, including exchange students and master’s students, young lawyers from various parts of Europe participating in another arbitration event in Helsinki and lawyers from the arbitration community in Helsinki. After the lecture Louise Barrington and Patricia Shaughnessy joined the info session about next year’s moot project.

In addition to inter-university cooperation, Vis Moot also serves as a media for alumni cooperation. I believe that it is crucial that alumni cooperation is not just about social events and fund raising but rather something with a close contentual link to what is actually being done universities. In Helsinki the Vis Moot team, in addition to the actual coaching team, is also supported by an active alumni community, consisting partly of alumni mooties still finishing their studies and partly of lawyers who have been practising for ten or more years. The international alumni community also gets together in the pre-mooting rounds, seminars and the oral parts of the competitions to jointly pass on something to the next generations.

I hope that the experiences of Vis Moot in terms of international and alumni cooperation can be of some use and inspiration for other moot court projects as well. As a teacher I consider mooting to be probably the best way to teach law, but since much effort and ample resources are needed to make the projects work it is also important to understand the additional gains that make the investments even more worthwhile for the faculties and people involved.

 

Santtu Turunen
research fellow, University of Helsinki
coordinating teacher of the Vis Moot course at University of Helsinki

Director of the Vis Moot Vienna, Dr Stefan Kröll (in the middle) gave a guest lecture at the University of Helsinki in 2013 and met the Helsinki Vis Moot team 2013.

The director of Vis Moot Vienna, Dr Stefan Kröll, (in the middle) gave a guest lecture at the University of Helsinki in 2013 and met the Helsinki Vis Moot team 2013.

Oikeustapauskilpailut opettavat ja verkottavat

Dekaani Kimmo Nuotio totesi hiljattain haastattelussa, että oikeustapauskilpailut ovat osaltaan avittaneet sitä, että Helsingin yliopisto tunnetaan kansainvälisesti. Tämä voi olla osaltaan syynä siihen, että oikeustapauskilpailut on otettu myös tiedekunnan strategiseksi painopistealueeksi.

Kansainvälinen näkyvyys ei ole ainoa syy oikeustapauskilpailuihin panostamiseen. Ne ovat myös pedagogisesti tehokas ja kiinnostava opetusmuoto. Ainakin suurimmat kilpailut kestävät lähes koko lukuvuoden ja opiskelijat laativat tapauksesta yhden tai kaksi kirjallista muistiota ja argumentoivat suullisesti asianosaisten puolesta. Tapaukset on normaalisti laadittu niin, että niissä käsiteltäviin kysymyksiin ei ole oikeaa vastausta. Tämä pakottaa opiskelijat pois mallista, jossa tentissä toistetaan muistista käsikirjoista opittua tietoa. Kilpailuissa opiskelijat paitsi rakentavat ryhmässä itselleen olemassa olevan tiedon, myös tuottavat uutta tietoa projektissa, jonka kesto mahdollistaa asioihin syventymisen. Tästä syystä esimerkiksi välimiesmenettelyn alalla Vis Mootin ongelma vaikuttaa globaalisti opinnäytteiden ja julkaisujen aihepiiriin. Pedagogisia termejä käyttäen kilpailujen oppimistavoitteet sijoittuvat Bloomin taksonomian korkeimmille tasoille, ja kilpailut ovat lähes täydellinen esimerkki tutkivasta oppimisesta ja jaetusta asiantuntijuudesta.

Opiskelijoiden näkökulmasta eräs keskeisistä houkuttimista osallistua oikeustapauskilpailuun on mahdollisuus verkottumiseen eli yksinkertaisemmin palkitsevat ja hyödylliset kontaktit. Omat kokemukseni ja siten seuraava esimerkki verkostoista perustuvat lähinnä kansainvälisen välimiesmenettelyn ja kauppaoikeuden alalle sijoittuvaan Vis Moot –oikeustapauskilpailuun. Vis Moot on opiskelijamäärillä mitattuna maailman suurin oikeustapauskilpailu.

Henkilötason kontaktit perustuvat ja liittyvät institutionaalisen tason verkottumiseen ja yhteistyöhön. Vis Mootissa ”institutionaaliset” verkostot voidaan jakaa opetusyhteistyöhön, sidosryhmäyhteistyöhön ja alumniyhteistyöhön. Vis Mootissa opetusyhteistyö liittyy Pre-Mooteihin ja valmentavaan opetukseen. Suullista loppukilpailua edeltää sarja Pre-Mooteja eli harjoituskilpailuja eri puolilla maailmaa. Niissä eri yliopistojen joukkueet harjoittelevat loppukilpailua varten. Helsingin joukkue osallistui viime vuonna kuuteen Pre Mootiin Helsingissä, Tukholmassa (Tukholman yliopisto), Berliinissä (Humboldt), Varsovassa, Belgradissa ja Shanghaissa. Helsingin Pre-Mootiin osallistuivat yhteensä 16 yliopiston joukkueet eri puolilta Eurooppaa. Lisäksi Helsingin joukkue osallistui Zürichin yliopiston järjestämään viikon kestävään valmentavaan kurssiin ennen kilpailun alkamista, 15 muun yliopiston kanssa. Myös sidosryhmät kuten asianajotoimistot, välitysinstituutit ja kauppakamarit osallistuvat Pre-Mootien ja valmennuksen järjestämiseen.

Helsingin yliopiston Vis Moot joukkue osallistui syksyllä 2014 Zürichissä järjestettyyn oikeustapauskilpailuun valmistavaan kurssiin. Kurssin vastuuopettaja Santtu Turunen ja joukkue järjestivät tietoiskun Helsingissä järjestettävästä Vis Mootiin liittyvästä kansainvälisestä Pre-Moot-harjoituskilpailusta (www.helsinkipremoot.fi). Kurssille osallistuneita 15 joukkuetta houkuteltiin osallistumaan Suomen tapahtumaan ja tiimeille jaettiin mainosmateriaalia Suomesta. Vuonna 2013 Pre-Mootin yhteydessä järjestettiin yhteistyössä Nuorten välimieskerhon (YACF) ja Pre-Mootia järjestävien toimistojen kanssa seminaari Helsingin yliopistolla. Lisäksi osallistujilla oli mahdollisuus tutustua Helsingin yliopistoon infotilaisuudessa ja kiertokävelyllä.

Helsingin yliopiston Vis Moot joukkue osallistui syksyllä 2014 Zürichissä järjestettyyn oikeustapauskilpailuun valmistavaan kurssiin. Kurssin vastuuopettaja Santtu Turunen ja joukkue järjestivät tietoiskun Helsingissä järjestettävästä Vis Mootiin liittyvästä kansainvälisestä Pre-Moot-harjoituskilpailusta (www.helsinkipremoot.fi). Kurssille osallistuneita 15 joukkuetta houkuteltiin osallistumaan Suomen tapahtumaan ja tiimeille jaettiin mainosmateriaalia Suomesta. Vuonna 2013 Pre-Mootin yhteydessä järjestettiin yhteistyössä Nuorten välimieskerhon (YACF) ja Pre-Mootia järjestävien toimistojen kanssa seminaari Helsingin yliopistolla. Lisäksi osallistujilla oli mahdollisuus tutustua Helsingin yliopistoon infotilaisuudessa ja kiertokävelyllä.

Varsinaisen valmennustiimin ohella joukkueen tukemiseen osallistuu suuri joukko kilpailuun joskus osallistuneita juristeja. Toisilla omasta kilpailukokemuksesta on vasta vuosi, toisilla kymmenen vuotta. Alumniyhteistyöstä puhutaan paljon, mutta yhdessä tekeminen ja osallistuminen – opettaminen, oppiminen ja yhteisen kokemuksen jakaminen – on tässä yhteydessä aitoa, sisäsyntyistä ja merkityksellistä. Myös alumniyhteistyö on aidosti kansainvälistä – esimerkiksi Helsingin Pre-Mootiin matkustaa useita ulkomaisten yliopistojen alumneja tuomaroimaan ja auttamaan tänne tulleita joukkueita, ja tietysti samalla tapaamaan toisiaan.

Kansainvälisyydestä puhutaan yliopistossa paljon. Tutkimuksen täytyy olla kansainvälistä: tähän liittyvät tutkimushankkeet, kansainvälinen julkaisutoiminta, tutkijavaihto ja opettajavaihto. Opetusresursseja ohjataan ulkomaalaisille opiskelijoille suunnattuihin maisteriopintoihin ja opiskelijavaihto antaa opiskelijoille mahdollisuuden opiskeluun toisessa maassa. Opiskelijoiden yhdistystoiminta on monin osin kansainvälistä.

Oikeustapauskilpailuja voisi käyttää linkkinä tutkimuksen, opetuksen ja opiskelijoiden kansainvälisen yhteistyön välillä. Esimerkiksi Vis Mootiin liittyy lukuisia vierailuja toisiin yliopistoihin ja valmistautumista kilpailuun yhdessä toisten yliopistojen kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa osallistumista harjoituskilpailuihin, telekonferensseja, opiskelijoiden oppimiskokemusten jakamista sosiaalisessa mediassa, yhteisiä valmistavia kursseja, tieteellisiä seminaareja ja vierailuluentoja. Toistaiseksi tätä olemassa olevaa opetusyhteistyötä ei ole mitenkään liitetty samojen yliopiston väliseen tutkimusyhteistyöhön, eikä opiskelijoiden yhteydenpitoa ole integroitu osaksi esimerkiksi ainejärjestöjen kansainvälistä toimintaa.

Vis East-oikeustapauskilpailun johtaja Louise Barrington piti kesäkuussa 2014 vierailuluennon ammattietiikasta kansainvälisestä välimiesmenettelyssä. Kommenttipuheenvuoron piti Tukholman yliopiston ICAL-ohjelman johtaja ja Tukholman yliopiston Vis Moot-kurssin vastaava opettaja Patricia Shaughnessy. Luentoa oli seuraamassa Helsingin yliopiston tutkijoita ja OTM-opiskelijoita, Helsingin yliopiston kansainvälisiä maisteriopiskelijoita, Young ICCA-seminaariin Helsingissä osallistuneita välimiesmenettelystä kiinnostuneita nuoria lakimiehiä eri puolilta Eurooppaa, helsinkiläisiä asianajajia ja Keskuskauppakamarin välimieslautakunnan edustaja. Luennon jälkeen Louise Barrington ja Patricia Shaughnessy jäivät Santtu Turusen kanssa pitämään info-tilaisuutta Vis Moot-oikeustapauskilpailuun osallistumisesta kiinnostuneille opiskelijoille.

Vis East-oikeustapauskilpailun johtaja Louise Barrington piti kesäkuussa 2014 vierailuluennon ammattietiikasta kansainvälisestä välimiesmenettelyssä. Kommenttipuheenvuoron piti Tukholman yliopiston ICAL-ohjelman johtaja ja Tukholman yliopiston Vis Moot -kurssin vastaava opettaja Patricia Shaughnessy. Luentoa oli seuraamassa Helsingin yliopiston tutkijoita ja OTM-opiskelijoita, Helsingin yliopiston kansainvälisiä maisteriopiskelijoita, Young ICCA-seminaariin Helsingissä osallistuneita välimiesmenettelystä kiinnostuneita nuoria lakimiehiä eri puolilta Eurooppaa, helsinkiläisiä asianajajia ja Keskuskauppakamarin välimieslautakunnan edustaja. Luennon jälkeen Louise Barrington ja Patricia Shaughnessy jäivät Santtu Turusen kanssa pitämään info-tilaisuutta Vis Moot -oikeustapauskilpailuun osallistumisesta kiinnostuneille opiskelijoille.

Tutkimushankkeet ovat toki sisällöllisesti erillään opetusyhteistyöstä tai muusta yliopistojen välisestä institutionaalisesta yhteistyöstä. Myöskään kansainvälisen opiskelijatoiminnan tavoitteet eivät ole aina yhteneviä yliopistojen välisen yhteistyön tavoitteiden kanssa. Silti uskon, että opetus- ja tutkimusyhteistyön linkittäminen tiivistäisi verkostoja ja kattavampi yhteistyö muuttaisi verkostot yksittäisiä tutkijoita tai tutkimusryhmiä laajemmin koko yliopistoyhteisön voimavaraksi. Kansainvälinen opiskelijatoiminta lienee luonteeltaan enemmän sosiaalisesti painottunutta, mutta kaikki yhteistyö perustuu ensivaiheessa ihmisten tuntemiseen. Monenlaiset verkostot voivat kannatella institutionaalisen tason yhteistyötä.

Edellä kuvattu integroinnin ongelma vaivaa myös akateemisia alumniverkostoja. Alumnitoiminta on oma erillinen kenttänsä, jonka tavoitteet tuntuvat ajoittain liittyvän ensisijassa varainhankintaan. Oikeustapauskilpailut mahdollistavat alumniverkostojen kytkemisen sisällöllisesti opetus- ja tutkimustoimintaan ja kansainvälisiin alumniverkostoihin.

 

Santtu Turunen
Prosessi- ja insolvenssioikeuden tohtorikoulutettava, tutkija

Helsingin yliopistolla keväällä 2013 vierailuluennon välimiesmenettelystä pitänyt Stefan Kröll (keskellä), Helsingin yliopiston vuoden 2013 Vis Moot-joukkue ja Santtu Turunen (takana oikealla).

Helsingin yliopistolla keväällä 2013 vierailuluennon välimiesmenettelystä pitänyt Stefan Kröll (keskellä), Helsingin yliopiston vuoden 2013 Vis Moot-joukkue ja Santtu Turunen (takana oikealla).

Vaali vai rekrytointi? Dekaanin valinnasta ja tehtävästä

HS nosti tänään (17.10.2014) uutiseksi dekaanin valintatavan Helsingin yliopistolla ja johtosääntöuudistuksesta nousseen keskustelun vallan keskittämisestä yliopiston johdolle.

Yliopistolla johtosääntöluonnos on kommenttikierroksella ja tiedekunnan eri henkilöstöryhmät valmistelevat kommenttejaan. Asia kuuluu hallituksen päätösvaltaan. Yliopiston professoreista koostuvan suuren konsistorin sähköpostilistalla aiheesta on käyty kipakkaakin keskustelua.

On tärkeää ja hienoa, että yliopiston johtamismalleista ja vastuuhenkilöiden valintatavasta keskustellaan, etenkin kun siihen liittyy kysymyksiä yliopistodemokraattisista vaikutusmahdollisuuksista ja vastuusuhteista. Dekaani Liisa Laakso julkaisi eilen erinomaisen blogikirjoituksen aiheesta. Sen rohkaisemana ajattelin kirjata muutaman ajatuksen.

Johtosääntöluonnoksessa siis esitetään siirtymistä dekaanin valinnassa vaalista rekrytointiin. Painopiste valinnassa siirtyisi tiedekunnasta yliopiston rehtorille ja hallitukselle. Pidän nykyistä vaalimalliakin kohtalaisen toimivana, joten dekaani Laakson ja monen muun tukema kanta on sinänsä perusteltu. Mutta voi olla hyödyllistä silti analysoida asiaan liittyviä näkökohtia. Tässä muutamia ajatuksia rekrytointina tehtävän valinnan näkökulmasta.

Dekaanin tehtävän luonne on muuttunut ja sen vaativuus on lisääntynyt. Dekaani toimii vastuullisena johtajana tiedekunnassaan ja osallistuu samalla yliopiston päätöksentekoon ja johtamiseen myös tiedekunnan ulkopuolisissa toimielimissä. Tehtävän luonteen vuoksi tiedekunnan henkilöstön ja sitä edustavan tiedekuntaneuvoston ohella rehtorilla ja yliopiston johdolla on tiettyä tarvetta voida osallistua dekaanin valintaan. Nykyisinkin rehtori voi jättää vaalin tuloksen vahvistamatta, joskin tämä on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi. Rekrytointimenettelyssä rehtorin näkökulma saataisiin mukaan. Tehtävään tulee joka tapauksessa olla avoin haku.

Rekrytoinnissa tiedekunnan vaikutusmahdollisuuksia voidaan turvata siten, että tiedekunnan henkilöstöryhmien edustajat osallistuvat aktiivisesti tehtäväntäyttöä valmistelevan valmisteluryhmän toimintaan, tarvittaessa jo ennen haun päättymistä toimivaan hakukomiteaan. Julkinen kuulemistilaisuus on tarpeen. Tiedekunnan mandaatti turvaa tehtävään otetun edellytyksiä toimia tehtävässään tiedekunnan johtajana. Rehtori osallistuisi valmisteluun asettamalla valmisteluryhmän, johon nimeäisi edustajansa. Rehtorin osallistuminen puolestaan turvaisi dekaanin edellytyksiä osallistua yliopiston johtamiseen.

Valmisteluryhmä voisi olla joko viisi- tai seitsenjäseninen, jolloin yksi heistä edustaisi rehtoria, loput tiedekuntaa. Valmisteluryhmä haastattelee hakijat, huolehtii (kärkihakijoiden) kuulemistilaisuuden järjestämisestä, valmistelee perustellun esitysluonnoksen tehtävään otettavasta, hankkii siitä tiedekuntaneuvoston lausunnon ja tekee lopuksi esityksen hallitukselle/rehtorille.

Jos valmisteluryhmä olisi seitsenhenkinen, se edustaisi hyvin tiedekuntaneuvostoa ja olisi tasapainoinen henkilöstöryhmien suhteen. Voisi melkein puhua tiedekuntaneuvoston toteuttamasta rekrytoinnista. Rekrytoinnin etuna vaaliin nähden olisi tietty epäpoliittisuus: valmisteluryhmä joutuisi perustelemaan kantansa asiasyillä. Oikeastaan puhdas “linjavaali” ei enää ole mahdollinen, koska tiedekunta ei voi päättää kulkea ihan omaan suuntaansa muusta yliopistosta välittämättä. Painotuseroja hakijoilla toki voi olla, ja siinä mielessä politiikkaa on aina mukana.

Naiiviksi leimautumisen uhallakin: kokemukseni dekaanin tehtävästä kertoo, että näin suuressa yliopistossa rehtori ei käskytä dekaania. Emme siinä mielessä ole kovinkaan suoraviivaisessa komento-organisaatiossa, mikä on todella hyvä. Rehtori tapaa dekaaneita ja laitosjohtajia, ja keskinäinen vuorovaikutus on hyvällä tasolla. Tiedekunnan päätöksiä ei yleensä tarvitse alistaa rehtorin hyväksyttäväksi. Yliopistolla on vain yksi strategia, joka sekin on kaikkien hyväksyttävissä, onhan se perusteellisesti yhdessä valmisteltu. Tiedekunnat ovat itse valinneet omat kehittämiskohteensa. Rehtori ei omana aikanani ole sanellut yhtään kovaa päätöstä. Rahat rehtori jakaa, se on se kova osuus.

Dekaanin tehtävään kohdistuu odotuksia, varmasti myös huolia, jopa pelkoja. Johtamiseen suhtaudutaan ristiriitaisesti. En koe, että dekaani olisi “ensisijaisesti vallankäyttäjä”. Dekaani kuuntelee tiedekuntaansa ja pyrkii viemään sitä eteenpäin yhteisönsä nimissä. Kuinka hyvin tämä on onnistunut, sen arvioivat muut. Kaiken olennaisimman työn tekevät muut: professorit, yliopistonlehtorit, dosentit, tutkijatohtorit, tohtorikoulutettavat, hallintoväki, opiskelijat, kaikki yhdessä ja erikseen. Tiedekunta tarvitsee kuitenkin dekaania ja muuta johtoa päätöstensä valmistelussa ja ennenkaikkea niiden toimeenpanossa. Ilman dekaanin valtaa tiedekunnan tahto ei toteudu. Erityisesti opetustoiminta vaatii laajaa yhteistoimintaa ja sen vuoksi johtamista. Talous- ja henkilöstösuunnittelu on keskeisin johtamisen väline, joka vaatii arvostelukykyisen, alaa ja tiedekuntaa tuntevan sitä vetämään. Henkilöstöasioissa on johdolla suuri vastuu, koska ne ovat niin herkkiä. Reiluuden vaatimus on ankara.

Johtosääntö ei siten suoraan kuvaa toimintakulttuuria. Silti johtosäännön tulisi tukea hyvän toimintakulttuurin vallitsemista. Suosisin yliopistolla matalaa organisaatiota, jossa jokaisella on vastuuta ja myös tilaa toteuttaa itseään. Osallistumista ja osallisuutta todellakin kaivataan, sillä se synnyttää luottamusta toisiin, itseen ja tulevaisuuteen. Eläkeyhtiö Varman verkkosivuilta löytyvässä haastattelussa käsitellään myös yliopistoa työyhteisönä.

 

Kimmo Nuotio
Rikosoikeuden professori, dekaani
Tuhat-sivu

Twitter: @KimmoNuotio

 

Impivaaran huutoja ja kuiskauksia

Yliopistoilta ja tieteeltä vaaditaan kansainvälistymistä, sillä toiminnan kansainvälisyyttä pidetään sen laadun merkkinä. Kansainvälisyydellä on entistä enemmän merkitystä myös oikeustieteen alalla. Kansainvälisyys ei kuitenkaan ole itseisarvo. Lakimieskoulutuksen päämäärät ovat edelleen valtaosin kansallisia, eikä kansallista oikeuskulttuuria olisi ilman tätä tukevaa tiedettä. Jos me kaikki yksinomaan tavoittelisimme artikkelien julkaisemista Oxford University Pressin aikakauslehdissä ja kokoomateoksissa, kuka kirjoittaisi suomeksi ja ruotsiksi meidän oikeutemme asioista? Julkaisurintamalla julkaisut pisteytetään kolmeen luokkaan. Julkaisufoorumissa, joka tämän tekee, on onneksi oikeus- ja yhteiskuntatieteiden edustajia. Näin joitakin julkaisuja on voitu nimetä kansainvälisesti korkeatasoisiksi referee-julkaisuiksi, vaikka ne ovatkin kotimaisilla kielillä.

Oikeusyhteisömme on edelleen pitkälle kotimainen, vaikka tuota kotimaisuutta pitää ajatella uudella tavalla. Pohjoismaisuus on osa oikeutemme historiaa, eikä niinkään jotakin vierasta ja ulkoista. Saksasta olemme ottaneet vaikutteita 1800-luvulta lähtien. Pohjoismaat ja Eurooppa ovat meille kotikenttää, eivät jotakin vierasta tai kansainvälistä. Kansainvälistyminen ei uhkaa kansallista, vaan jopa tukee sitä, sillä tämän kansainvälisen viitekehyksen valossa tulemme tietoisiksi siitä, mitä meillä on.

Kansainvälistymistäkin on niin monenlaista, että olisi sääli nimetä kaikki erottelematta vain tämän yhden termin alle. Pohjoismainen yhteistyö perustuu näkemykseen yhteiskuntiemme samankaltaisuudesta. Yhteys on historiallista ja kulttuurista, arvojen välittämää. Mutta tämäkin yhteisyys tai samankaltaisuus tulee esille vasta, kun sen rinnalle asetetaan jotakin perusteiltaan erilaista. Tiedekunta on saanut professuurin pohjoismaisen oikeuden tutkimukseen ja opetukseen.

Oikeustieteen alalla on viime vuosina saatu aikaan pitkälle menevää yhteistyötä Kiinan yhteiskuntatieteiden akatemian ja yliopistojen kanssa. Kiinan kiinnostavuus piilee tietysti siinä, että Kiinan ja Suomen oikeudella on niin vähän yhteistä. Kiinan poliittinen historia ja sen myötä oikeushistoriakin poikkeavat olennaisesti eurooppalaisesta kehitystiestä. Silti edes Kiinan oikeutta ei voi lähestyä täysin meille vieraana. Kiinassakin oikeuden kautta vaikutetaan yhteiskunnan toimintaan ja kehitykseen. Esimerkiksi ympäristöongelmat tai kaupungistumisen kysymykset ovat Kiinassa mittaluokaltaan valtavia, mutta perimmältään kohtaamme jossakin muodossa meillekin tuttuja ongelmia.

Voimme mielekkäästi oppia toinen toisiltamme siinä, kuinka erilaiset ongelmat olisi viisasta kohdata. On hyvin arvokasta, että tutkimusta voidaan tehdä tutkimusryhmissä, joissa on edustajia myös Kiinasta. Pekingin yliopistosta on tulossa tiedekunnalle ja koko yliopistollekin entistä tärkeämpi kumppani. Tiedekunta osallistuu marraskuussa Pekingin yliopistolla järjestettävään Pure Finland -tapahtumaan, jossa Suomi esittelee osaamistaan.

Nykymaailmassa asiat yhdistyvät nopeasti, yllättävästi ja ennakoimattomasti. Esimerkiksi meksikolaisia tuomareita ja tutkijoita kulkee Suomessa etsimässä vastauksia siihen, kuinka heidän tulisi oman maansa oikeuspolitiikkaa ja oikeudellisia instituutioita ja viranomaisia kehittää. Heille riittää se, että Suomen maine on hyvä ja yhteiskunnan saavutukset kiistattomia.

Helposti hykertelemme tyytyväisinä ja alamme uskoa omaan erinomaisuuteemme. Mutta olisiko meillä opittavaa vaikkapa Meksikosta? Varmasti olisi. Meksikossa on kokemusta reagoinnista sellaisiin haasteisiin, joita meillä ei ole vastaavassa mitassa koettu. Esimerkiksi huumekauppa ja järjestäytynyt rikollisuus ovat kasvaneet valtaviin mittasuhteisiin. Meksiko etsii nyt keinoja kääntää kehityksen suuntaa. Tärkeää on, että yhteiskunnassa luotetaan nimenomaan oikeuden kautta tapahtuvaan muutokseen.

Kotikansainvälistymisen aistii parhaiten Porthanian kuppilassa. Opiskelijoita ja tutkijoita on tullut meille monilta maailman kolkilta. Se kertoo siitä, että täällä on jotakin kiinnostavaa. Jokainen voi itse pohtia, mikä tuo kiinnostava on. Mutta ei vastauksella ole niin väliä. Maailma on muuttunut, ja me muutumme sen mukana. Maailma on kuin metsä, jonne huudetaan. Ja se huutaa meille takaisin. Impivaara ei ole entisellään.

 

Kimmo Nuotio
Rikosoikeuden professori, dekaani
Tuhat-sivu

Twitter: @KimmoNuotio

Finnish China Law Center