Zen ja opintojen kunnossapito

Suomen Demokraattiset Lakimiehet ry järjesti 29.4. Porthaniassa keskustelutilaisuuden oikeustieteen opetuksen tilasta Helsingin oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Pohdintaa asiassa todellakin kaivataan. Keskustelu maalasi synkän kuvan asioiden tilasta. Minusta liiankin synkän.

Vaikka opetusta kehitetään, moni kokee, että asiat muuttuvat hitaasti. Opiskelijat törmäävät huonoon opetukseen. Motivaatio tehdä töitä oppimisen tueksi laskee, koska tentit eivät mittaa todellista oppimista vaan nippelitiedon ulkolukua. Opettajat jäävät etäisiksi ja opiskelijat heille vuorostaan kasvottomaksi massaksi. Opiskelijat oppivat nipin napin selviämään tiedekunnan ja sen opintojen käsittämättömässä viidakossa.

Panelisteina toimivat Anne Haarala-Muhonen (oikeustieteellisen tiedekunnan pedagoginen yliopistonlehtori, ei näy kuvassa), Sakari Melander (apulaisprofessori, rikosoikeuden dosentti), Kaijus Ervasti (oikeussosiologian dosentti), Asta Tukiainen (Pykälä ry:n opintovastaava) sekä Karin Cederlöf (Codex rf:s studienämndsordförande)

Panelisteina keskustelutilaisuudessa 29.4. toimivat Anne Haarala-Muhonen (oikeustieteellisen tiedekunnan pedagoginen yliopistonlehtori, ei näy kuvassa), Sakari Melander (apulaisprofessori, rikosoikeuden dosentti), Kaijus Ervasti (oikeussosiologian dosentti), Asta Tukiainen (Pykälä ry:n opintovastaava) sekä Karin Cederlöf (Codex rf:s studienämndsordförande)

Opinnoista voi jäädä pettynyt ja turhautunut mielikuva, jos korkeintaan jokin yksittäinen kurssi jää mieleen harmauden keskellä. Opiskelu on ollut pakonomaista puurtamista ja ulkokohtaista suorittamista. Idealistinen maailmanparantaja-opettaja vuorostaan pettyy hänkin, kun hän on vaivojaan säästämättä suunnitellut ja toteuttaa uudentyyppistä osallistavaa opetusta, mutta ei saa opiskelijoilta vastakaikua. Passivoituneet opiskelijat hakeutuvat sinne, missä vähäisellä työmäärällä saa roppakaupalla suorituspisteitä. Toimitaan kuin sairailla markkinoilla, taannutaan puolin ja toisin laissez-faire -asenteeseen: miksi pitäisi välittää?

Kukaan ei osaa korjata systeemiä. Kandipalautteessa ja muissa kyselyissä voi sitten pyöritellä nollia. Ollaan kuin uusavuttomia kuluttajia. Opettajan näkökulmasta: tehdään bulkkia, koska sitä kuitenkin viime kädessä halutaan ja siinä bulkissa ollaan omalla tavallamme hyviä. Kuin olisi tehty aikanaan outo yhteiskuntasopimus, joka takaa rauhan. Kunnianhimo ei riitä sen uudistamiseen.

Miten tästä kehästä pääsee ulos? Onko realistinen vaihtoehto se, kuten neuvostoaikaisessa vitsissä, että ufot tulevat ja pelastavat meidät? Onko idealismia toivoa, että ryhdytään laittamaan asiat kuntoon.

Tosiasiat on tunnustettava. Omia vahvuuksia on hyödynnettävä. Jos työelämä on meitä liian lähellä, käännetään tuo suhde hyödyksi. Otetaan meille työelämäprofessoreita, kun se nyt tulee mahdolliseksi. Haastetaan työelämä kiinnostumaan oppimisesta.

Jo pienellä kalibroinnilla voitaisiin päästä paljon eteenpäin. Öljytankkeri kääntyy hitaasti, mutta kun sen saa liikkeeseen, niin se on menoa sitten. Opiskelijan suhteen pieni korjaus tarkoittaa, että panostetaan opintoihin enemmän kuin puolipäiväisesti. Jos ollaan töissä, neuvotellaan työnantajan kanssa sellaiset ehdot, että voidaan osallistua myös läsnäoloa vaativaan opetukseen. Hyödynnetään erilaista opetusta, jotta erilaiset taidot karttuvat. Otetaan vastuuta omasta oppimisesta. On turhaa esittää standardikritiikkiä opetusta kohtaan, jos ei ole itse etsiytynyt niihin haastavampiin opetustilanteisiin.

Opiskellaan avoimin mielin ja ymmärretään, että varmastikaan ihan kaikki asia ei voi olla huippukiinnostavaa. Opiskelu on työtä, josta pitää kaivaa ilo itse irti. Annetaan kursseille mahdollisuus. Tuetaan opetuksen kehittämistä.

Opettajan suhteen tämä tarkoittaa sitä, että ymmärretään opiskelijoiden arkea. Joskus työesteet heijastuvat opintoihin. Työelämälinkit ovat kuitenkin pääasiallisesti hyödyllisiä. Uskotaan siihen, että hyvä työ tuo lopulta opiskelijat kursseille ja että he voivat olla valmiita tekemään töitäkin kurssin eteen, kunhan jää on murrettu. Uskotaan opiskelijoihin ja antaudutaan vuorovaikutukseen heidän kanssaan.
Tiedekunnalta suunnanmuutos vaatii paljon. Opetuksen johtamista ja laadunvalvontaa pitää vahvistaa. Opiskelija ei saa jäädä opettajan mielivallan armoille. Oppiaineen vastuuhenkilöiden tulee tuntea todellinen vastuunsa siitä, miten oppiaineessa toimitaan. Toimitaan ammattimaisesti eikä mollata luennoilla muita oppiaineita tai opettajia. Tällainen hämmentää opiskelijoita ja antaa sen kuvan, että työyhteisön ilmapiiri on huono. Opiskelija ja oppiminen voidaan huoletta asettaa toiminnan keskipisteeksi. Mukautetaan opetusta rohkeasti siihen.

Tiedekunnan tulisi luottaa antamaansa opetukseen. Miksi ihmeessä mammuttitenttien tulisi jatkaa vahvaa elämäänsä, jos ne kerran suuntaavat oppimista vääriin asioihin käytännön oikeuselämälle vieraalla tavalla?
Olemme liiaksi juristeja: arvostamme tarkkuutta ja oikeudenmukaisuutta, ja koemme, että oppimisen arvostelussa ei voi tukeutua liian subjektiivisiin mittaamistapoihin. Vaikka arviointikäytäntöihin ollaan tyytymättömiä, niistä johtuvia ongelmia ei täysin ymmärretä. Ajatellaan boksin sisällä. Muun opetuksen arvo suhteutetaan välineellisesti siihen, kuinka se palvelee tentissä osaamista.

Miksi emme ota rennosti ja hyväksy sitä, että oppiminen on ainoa, millä on todella väliä? Niin kauan kuin oppiminen on hyvää ja todellista, suoritusarvioinnin millimetrintarkkuus voidaan unohtaa. Jos tenttien painoa vähennetään, riittää enemmän aikaakin itse pääasiaan, opetukseen. Rikosoikeuden opetuksessa ollaan siirtymässä suulliseen tenttiin. Aineistotentit tai kotitentit ovat myös yksi vaihtoehto uudistaa tenttimisen ajatusta.

On ilahduttavaa, että Pykälä ry:n uusimman kyselyn mukaan opiskelijat juuri toivovat uusimuotoista opetusta, vaikka tietävät että se vaatii heiltä itseltäänkin enemmän. Niin se vaatii myös opettajilta. Otetaan opettajina vastuuta opiskelijoiden oppimisesta ja urasta, jopa ihmisenä kasvamisesta. Professori Bengt Holmströmin mukaan USA:ssa tämä on professorin tehtävistä kaikkein tärkein, miksei myös meillä. Ei siihen välttämättä tarvita muuta kuin se, että saapuu opetustilaisuuteen muutaman minuutin etuajassa ja jää tilaisuuden päätyttyä paikalle, jotta jokunen kiinnostunut saa tulla keskustelemaan asioista. Kynnyksiä pitää madaltaa. Ovi on hyvä pitää avoinna.

Opetuksen ja oppimisen arvostuksen lisääminen vaatii muutoksen mielenmaailmassa, mutta vain sen. Opetus on palkitsevaa yhtä hyvin kuin oppiminenkin, kun ne ymmärtää tärkeäksi työksi. On valtava etuoikeus saada työskennellä fiksujen nuorten kanssa. On myös etuoikeus saada opetusta hyviltä asiantuntijoilta.

Uskon siihen, että öljytankkeri on jo lähtenyt kääntymään. Mitään syytä ei pitäisi olla menettää toivoaan. Tiedekunta on hiukan kuin Suomi pienoiskoossa. Yksi maailman parhaista, mutta hämmentynyt siitä, että tulevaisuuden eteen pitää myös itse tehdä jotain.

Kimmo Nuotio
dekaani

 

2 thoughts on “Zen ja opintojen kunnossapito

  1. Tack för ett bra och balanserat inlägg om nuläget med studierna vid fakulteten och hur dessa borde utvecklas, både genom stundernas och lärarnas gemensamma försorg. Det lovar gott för framtiden!

    Det som jag dock finner beklämmande är att du inte med ett ord nämner läget för de svenskspråkiga studenterna vid fakulteten. För enligt publikationen “Unis studentbaromter 2014” som publicerades helt nyligen så hör de svenskspråkiga vid juridiska fakulteten till de mest missnöjda i jämförelse med alla andra fakulteter vid universitet.
    http://www.helsinki.fi/julkaisut/aineisto/hallinnon_julkaisuja_92_2015.pdf

    Där finns det att läsa om hur de svenskspråkiga upplever sin studiesituation vid fakulteten, innefattande bland annat att en stor majoritet av studenterna tror/anser att de blir missgynnade i bedömningen om de skriver sina tentsvar på svenska i stället för finska (dessutom uteblir tentfrågorna ofta på svenska). Vidare så finns det till och med exempel där svenskspråkiga vid fakulteten känner sig utpekade och nedvärderade av undervisningspersonalen. Vad är det för studiemiljö och atmosfär?

    Det hade därför varit synnerligen aktuellt att höra något från fakultetens ledning beträffande denna otrevliga studiesituation vid fakulteten för svenskspråkiga studenter, som även bekräftas av denna studie. Men tyvärr verkar det som om man från fakulteten slår dövörat till…
    Eller kommer du kanske att skriva ett separat inlägg om den saken?

  2. Även jag håller med föregående talare i någon utsträckning beträffande både studierna och studiemiljön för oss svenskspråkiga vid fakulteten.

    Särskilt besvärande finner jag det att faktum att praktikplatserna som erbjuds genom fakultetens regi i princip uteslutande kräver att man behärskar finska fullständigt (erinomainen taito), medan när det gäller svenska kunskaper så räcker det med nöjaktig förmåga (tyydyttävä taito). Detta samtidigt som över 10% av fakultetens studenter har svenska som modersmål.

    Av de studenter som antas till fakulteten så har 36 studenter svenska som modersmål av totalt 272 platser, vilket ger en procentuell fördelning på 36/272 = 13,2%.
    Således borde av fakultetens 66 st understödda praktikplatser (66*13,2%) 8,7 st platser vara tillgängliga för svenskspråkiga studenter. I dagsläget så är det endast kring 2-3 platser som man kan söka som svenskspråkig om man “endast” har goda kunskaper i finska, men inte fullständiga.

    Vidare verkar man inte ha observerat att det finns studenter också i Vasa, då det endast erbjuds tre (3) praktikplatser praktikplatser här i Österbotten. Det svarar ju inte mot antalet studeranden som finns i Vasa i jämförelse med Helsingfors.

    Men åter till språkkraven, så tycker jag nog att man från fakultetens sida borde se till att åtminstone kring 10% av praktikplatserna skulle vara möjliga att söka för oss svenskspråkiga studenter. För just nu så försätts vi svenskspråkiga i en betydligt sämre sits i jämförelse med våra finskspråkiga medstudenter när det gäller möjligheter till praktik, vilket är en sak som även påverkar våra framtida möjligheter ute i arbetslivet. Jag vill ogärna prata om diskriminering, men här börjar vi närma oss det – åtminstone i mitt tycke.

    Hälsningar av en student som blev utan praktikplats för tredje året i rad, trots idoga försök 🙁

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *