Elina Hirvosen pian julkistettava dokumentti “Kiehumispiste” on mitä ilmeisimmin tärkeä avaus. Se antaa äänen joillekin vihaisille suomalaisille miehille, jotka riehuvat maahanmuuttovastaisissa mielenosoituksissa. Dokumentissa mennään maahanmuuttovihan taakse ja koetetaan tuomitsemisen sijasta kuulla ja kuunnella, mitä tuntoja näillä ihmisillä oikeasti on, mistä he ovat huolissaan ja mitä he pelkäävät.

Suomi on ilmeisesti kahtiajakautunut pahemmin kuin olemme oivaltaneet. Eliitti ei kuuntele, mitä toisella puolella nähdään ja koetaan. Dokumentin tekijä oli uutistietojen mukaan yllättynyt siitä, kuinka syvää vihaa ja pelkoa kuuntelu toi esiin, samalla kun dokumentti toi esille sen, että näissä ihmisissä oli myös paljon arvokasta.

Suvi-Anne Siimes sivusi samaa teemaa Asianajajapäivässä Kalastajatorpalla. Vallanpitäjien ei ole hänen mukaansa lainkaan helppoa pysyä selvillä siitä, mitä tavalliset ihmiset ajattelevat. Hän kertoi huomanneensa, että hänen sukupolvikokemuksensa on ollut ihan jotain muuta kuin mitä nuorilla nykyään. Berliinin muurin murtuminen on nuorille kaukainen historiallinen tapahtuma. Vallanpitäjät jäävät helposti omiin maailmoihinsa, silloinkin, kun muut elävät jo ihan muuta todellisuutta.

Siimes kertoi, että jossakin keskustelutilaisuudessa oli yritetty järjestäjien taholta sensuroida maahanmuuttovastaisuuteen liittyvä kysymys. Itse hän kuitenkin halusi, että kysymys esitetään, sillä keskustelun katkaiseminen ei lopeta vihaa, vaan johtaa sen muualle. Tarvitaan aitoa kuuntelua ja sen tuomaa ymmärrystä. Kuuntelu luo luottamusta puolin ja toisin.

Suvi-Anne Siimes puhui Asianajajapäivässä 13.1.

Vuonna 2016 demokratia tuotti yllätyksiä. Brexit-kansanäänestyksessä kansa äänesti voimaan kannan, jota se ei ehkä edes ymmärtänyt. Kansa halusi näpäyttää eliittiä ja onnistui siinä paremmin kuin hyvin. Sitä ei ollut lainkaan vaikea usuttaa tähän protestiin.

Donald Trumpin voittokulku USA:n presidentinvaaleissa oli yllätys jopa vaaligallupien tekijöille. Maan hiljaiset kokosivat voimansa ja liittyivät miljardöörin lietsomaan kapinaan maan eliittiä vastaan. He äänestivät valtaan johdon, joka on kaikkea muuta kuin lähellä kansaa.

Arto Mustajoki on perustanut tutkimusryhmän selvittämään keskinäisen ymmärryksen kysymyksiä. Tuskin mikään kysymys voi olla sitä tärkeämpi tässä ajassa. Se koskee politiikkaa, mutta myös muita elämänalueita. Kuuntelusta tarvittaisiin oma työryhmänsä.

Suutarin lapsilla ei aina ole kenkiä. Ehkäpä kuuntelu ei ole yliopistollakaan ollut ihan riittävällä tasolla. Yliopistokäänne-liikehdintä kertoo tämänkaltaisista huolista. On koettu, että johto on etääntynyt perustoiminnasta liiaksi ja että oma vaikutusvalta arjessa on kaventunut.

Erityisesti lienee kismittänyt, että yliopiston hallitus muutti dekaanin valintatapaa yliopiston johtosäännössä, vaikka suuren konsistorin kokouksessa ehdotus ei saanut kannatusta. Perusteet muutokselle olivat sinänsä loogiset, mutta ne eivät demokratialiikkeen professoreita vakuuttaneet.

Vika ei ehkä ollut niinkään päätöksessä, vaan siinä, että kuuntelu ei ollut riittävää. Päätös asettui liikkeen ajatusmaailmassa osaksi sellaista kehitysjatkumoa, joka lisäsi ennakkoluuloja yliopiston johdon toimintaa kohtaan. Ja kuitenkin yliopisto elää luottamuksesta. Siitä riippuu ihan kaikki.

Ei olisi todellakaan toivottavaa, että yliopistolla jakauduttaisiin heimoihin, leireihin tai kerroksiin. Johtamis- ja päätöksentekojärjestelmän tulee se estää. Ja meidän kaikkien tulee huolehtia siitä, että vuorovaikutus, kuuntelu ja osallistuminen on korkealla tasolla. Tarvitaan kuuntelun, ymmärryksen ja luottamuksen hyvä kehä.

Ja tarvitaan tosiasioiden ymmärtämistä. Päätöksentekosääntöjä voidaan muuttaa ja kehitellä, mutta vanhat ajat eivät palaa. Eivätkä ne edes olleet niin hyviä. Eikä yliopiston leikattuja rahojakaan saada noin vaan takaisin.

Demokratia on aina paikallaan. Mutta sekin pitää keksiä aina uudestaan. Kannustaisin aloittamaan aidosta toisen kuuntelusta. On helppoa syyttää yliopiston johtoa siitä, että se elää kuplassa. On helpompi nähdä toisen kupla kuin omansa.

Suvi-Anne Siimeksen puheenvuoron rohkaiseva osuus on siinä, että kuuntelulla voimme liikuttaa omaa kuplaamme. Vastavuoroisessa ymmärryksessä kannattaisikin aloittaa harjoitus omasta itsestä, eikä toisesta, mikä malli tuntuu olevan vallalla.

Kimmo Nuotio
dekaani
Tuhat-sivu
Twitter: @KimmoNuotio