Tule mukaan yliopiston ja oikiksen tarinaan

On muodikasta, että organisaatiotkin pohtivat tarinaansa, eivät ainoastaan yksittäiset ihmiset. Tarina on tärkeä, koska se kertoo arvoista ja identiteetistä, siitä mitä perimmältään ollaan.

Tarinan kerronta on itsereflektion muoto. Mistä on tultu, mitä tavoitellaan.

Joku voi ajatella epäluuloisesti, että tarina on tarkoitettu peittämään ja sumuttamaan, koska sen avulla voidaan korostaa haluttuja piirteitä, ehkä huijatakin.

Luulen silti, että totuutta vastaamaton tarina helposti kääntyy itseään vastaan. Tosi tarina on aito ja värikäs ja siinä on yksityiskohtia. Fabulointi ei meitä pelasta. Tarinoille on oltava katetta.

Helsingin yliopiston tarina odottaa vielä kertomistaan. Olisi hienoa, jos oikiksen tarina niveltyisi siihen samalla tavalla kuin monet muut pienet yliopiston käytäviltä löytyvät, joskus maailman laidoille ulottuvat tarinat.

Oikis on myötävaikuttanut Suomen kehitykseen monin tavoin. On koulutettu maahan virkamiehiä. On luotu kotimaisen oikeusvaltion perustaa ja kehitetty sitä. Opittu, luotu, paranneltu. Puolustettukin.

On eletty ja vaikutettu osana Suomen historiaa. On ollut suurmiehiä ja suurnaisiakin, mutta enimmäkseen ihan tavallisia meikäläisiä. Jean Sibeliuskin opiskeli vuoden lainopillisessa tiedekunnassa, kunnes löysi parempaa tekemistä.

Oikis kouluttaa edelleen kotimaisia juristeja kahdella kielellä, mutta toimintaympäristö on peruuttamattomasti muuttunut.

Kansallisesta projektista on erityisesti viime vuosina noustu laajempiin ympyröihin. 1990-luvulla kiinnostuttiin Euroopan taloudellisesta integraatiosta. Kansainvälisen oikeuden tutkimus nousi maineeseen.

Viime vuosina on tehty yhteistyötä esimerkiksi Kiinan suuntaan. Punainen Kiina on avautunut yhteistyölle ja opiskelijoitakin on lähtenyt sinne vaihtoon. Kiina on niin tärkeä, että siihen suuntaan on hyvä olla kuulolla.

Suomi on idän ja lännen välissä. Se on hyvä paikka katsoa tätä maailmaa.

Opiskelijat ovat hurahtaneet oikeustapauskilpailuihin ja pitäneet pienen Suomen lippua korkealla.

Helsinki on kansainvälistynyt ja Helsingin yliopisto siinä mukana. Olemme saaneet ottaa vastaan suuret joukot vaihto-opiskelijoita ja myös ulkomaisia tutkinto-opiskelijoita.

Toimintaympäristön muutos on monelle meistä avannut uusia näkökulmia omaan tarinaamme. Olemme osa globaalia koulutuksen ja tutkimuksen verkostoa, mutta ponnistamme kuitenkin omilta juuriltamme.

Olemme edelleen sivistysyliopisto siinä mielessä, että arvostamme perustutkimusta ja koulutusta itseisarvoina emmekä yksinomaan välineinä tai päämäärinä.

Erotumme muista siinä, että emme ole luoneet turhia hierarkioita vaan toimimme mutkattomasti toistemme kanssa. Luotamme toinen toiseemme. Suomessa professorin työhuoneen ovi on usein avoinna pitkin päivää.

Tutkimuksen profiloinnissa vahvistamme oikiksen yhteyksiä muuhun yliopistolla tehtävään tutkimukseen. Oppiminen, yhteiskunnallinen kestävyys, ilmastonmuutos, digitalisaatio. Saamme olla mukana tutkimassa ajan suuria haasteita. Oikeudella on monessa asiassa oma merkityksensä, vaikkei se se kaikkein tärkein asia aina olisikaan.

Vaikka rahat ja resurssit aina määräävät, me emme ole antaneet markkinatalouden ottaa kokonaan yliopistoa valtaansa. Olemme ottaneet koko henkilöstön ja opiskelijatkin mukaan yliopiston päätöksentekoon, mikä on edelleen varsin radikaalia. Työhyvinvoinnista kannetaan huolta, syrjintään puututaan. Oikikselle tällaiset Helsingin yliopiston ja Suomen valinnat sopivat erinomaisesti.

Kehittelemme rohkeasti uusia asioita. Helsinkiin on Nokian romahduksen jälkeen syntynyt valtava pienten teknologian alan kasvuyritysten rypäs. Legal Tech Lab -hankkeessa tutkimme, olisiko Suomessa tilausta oikeusteknologiselle osaamiselle ja kehittämistyölle Health Tech -kehittämistyön vanavedessä. Nämä asiat ovat tulevaisuutta, mutta vaikuttavat elämäämme jo tänään.

Helsinki Law Clinic puolestaan kehittelee kevyen kynnyksen palveluita ulkomaalaisoikeuden tai kasvuyritysten juridiikan kanssa painiskeleville.

Tiedekunnan pitää antaa tilaa propellipäille tehdä sitä, mitä pitää. Tällainen konsepti tuntuu toimivan hyvin. Johto harvoin ymmärtää, mitä pitää tehdä.

Tiedekunta on ollut mukana hankkeessa, jossa autettiin haavoittuvia ryhmiä Keski-Aasiassa pääsemään oikeuksiinsa. Aloite siihen työhön tuli kansainväliseltä säätiöltä.

Pieniä tarinanalkuja on vaikka kuinka paljon. On hyvä muistaa, että varmaankin suurimman vaikutuksen maailman muutokseen teemme kuitenkin ihan perustoiminnallamme, koulutuksella ja tutkimuksella.

Nykymaailmassa etäisyydet kutistuvat. Maailmanpoliittisessa isossa kuvassa kansallinen itsekkyys on nostanut päätään. Turvallisuus, toimivat palvelut, jopa puhdas ilma voivat olla kilpailuvaltteja. Suomi ja Helsinki ovat maailmalla hyvässä huudossa.

Kotimaiset innovaatiot liittyvät usein yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Suomi otti päiväsakkojärjestelmän käyttöön ensimmäisenä maailmassa vuonna 1921. Suomi kokeilee ensimmäisenä maailmassa perustuloa. Meille tällaiset asiat ovat pieniä, mutta muut liittävät ne meidän tarinaamme.

Kun tiedekunta laittoi hakuun Oikeuden ja globalisaation apulaisprofessuurin, saimme ennätysmäärän hakijoita, peräti 62. Heistä enemmistö on ulkomailta. On hieno merkki, että niin moni tutkija ajattelee, että Helsinki olisi oikea paikka selvitellä tällaisia kysymyksiä.

Kun hyvää antaa ulos, saa myös takaisin. Se, että olemme avoimia vuorovaikutukselle, antaa meille tilaisuuksia oppia uusia asioita maailmasta. Esimerkiksi Silkkitie-verkostosta saattaa vielä olla meille monenlaista iloa.

Oikiksen tarinaa ei ole vielä loppuun kerrottu. Siihen voidaan hyvin lisätä lukuja.

Tutkija, opettaja: kerro, mitä haluat lisätä tarinaamme ja tule tekemään siitä totta.

Yhteistyökumppani: kerro, mitä näet että meidän pitäisi yhdessä tehdä.

Kaikki ne hyvät asiat, joiden tänään näemme olevan totta, ovat joskus aikanaan olleet vain jonkun haaveita ja visioita.

Kimmo Nuotio

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *