Wappu on ylioppilaiden ja työläisten juhla.
Viime vuonna vappua vietettiin yliopistolla hyvin erilaisissa tunnelmissa kuin nyt. Elettiin YT-kevättä ja myös meidän tiedekuntamme kanslian väki oli juuri jaettu niihin, joiden työt jatkuivat ja niihin, joiden työt päättyivät. Lähtijöiden kanssa sovittiin, että heidän tarvitse enää tulla töihin vapun jälkeen. Huoneet tyhjennettiin kiireesti.
Yliopistopalveluorganisaatio aloitti toimintansa siis toukokuun alusta. Tunnelma oli haikea, ehkä vähän ahdistunutkin. Nyt on ensimmäinen vuosi täynnä. Ja on hyvä hetki katsoa, missä mennään.
Oli selvää, että haasteita tulisi riittämään. Uusi organisaatio oli useita satoja henkilöitä pienempi kuin se hajanaisempi organisaatio, jonka se korvaisi. Kukaan ei tiennyt varmasti, saataisiinko kaikki toimimaan.
Tiedekunnan näkökulmasta lisää hankaluutta tuotti se, että niin harva hallintohenkilö sai jäädä tiedekunnan “lähipalveluihin”. Oli selvä, että ottaisi aikaa, ennen kuin uudet henkilöt oppisivat tuntemaan tiedekunnan ihmiset ja tarpeet.
Viime kesänä lähdettiin siitä, että potilas pidetään hengissä. Keskityttiin välttämättömään, eli opinto-asioihin, erityisesti tulevan vuoden opetusta koskevien tietojen käsittelyyn, ja valintakoeasioihin. Syksyyn tultiin kutakuinkin hengissä, mutta sitten tuli todellinen happotesti: kuinka koko hallinnon paletti lähtisi pyörimään.
Keskustakampuksen onneksi meillä oli ja on tavattoman taitava ja energinen kehittämispäällikkö, Päivi Karimäki-Suvanto, joka kykeni seuraamaan yhdellä kertaa koko kampuksen palveluiden toimintaa ja joka keskittyi saamaan palvelut toiminaan niin, ettei yksikään yksikkö jäisi pahasti muista jälkeen.
Oikeustieteellinen tiedekunta ei liene saanut mitään erityiskohtelua, jos ei sellaiseksi lasketa sitä, että useita muitakin keskustakampuksen yksiköitä tukeva hallintopäällikkö Anni Tuomela sai jatkaa myös meidän kanssamne. Annin tehokkuuden jokainen meistä tietää.
Syksyn mittaan potilaan vointi alkoi kohentua. Saimme talousasioihin hyvän ammattilaisen. Henkilöstöasioissa oli alkuun hieman tahmeampaa, mutta syksyn mittaan nuotit selkenivät, ja kevääseen tullessa toiminta on jo laadukasta ja linjakasta. Olen ollut suorastaan yllättynyt siitä, kuinka nopeasti uudet ihmiset ovat ottaneet tilanteen haltuun.
Henkilöstöasioissa vaativuutta on todellakin riittänyt. Syyspuolella muun muassa valmisteltiin tiedekunnan historiassa vertaansa vailla oleva rekrytointiaalto, kun taas kevätpuolella on viety eteenpäin näitä rekrytointeja ammattimaisesti ja tehokkaasti. Henkilöstöasioissa erilaista pientä näkymätöntä työtä on paljon. On tärkeää huolehtia henkilöstön tasapuolisesta kohtelusta eri tavoin, ja hyvä työnantaja huomaa erilaiset esiin tulevat tilanteet ja etsii niihin kelvolliset ratkaisut.
Opintoasioissakin on haasteita riittänyt. Iso pyörä -prosessi on tavattoman merkittävä ja se edellyttää, että koulutusohjelmien johtajat ja johtoryhmät ja oppiaineetkin saavat ammattimaisen tuen. Tiedän, että opettajat ja tutkijat ovat olleet kovilla, mutta jos ja kun suunnittelutyö on nyt tehty laadukkaasti, ehkä parin seuraavan vuoden aikana päästään vähemmällä tässä suhteessa.
Mutta haasteet eivät lopu tähän. Iso pyörä -uudistus pitää vielä saada myös käytännössä toimimaan. Pallo on nyt meillä, opettajilla ja tutkijoilla. Opetusmuotoja ja arvostelukäytäntöjä kehitetään, digiloikkaakin yritetään.
Tiedekunta tulee palkkaamaan joukon sivutoimisia opiskelijoita tukemaan Iso pyörän toteutumista. Heiltä opettajat ja tutkijat voivat saada sellaista apua ja tukea, jota Yliopistopalveluiden kautta ei tässä vaiheessa voida saada. Otetaan opiskelijat tälläkin tavalla mukaan opetuksen kehittämiseen! Myös opetusteknologiakeskus on luvannut, että muutosagenteille on saatavilla valmennusta.
On kiinnostavaa, että tiedekunnan henkinen ilmapiiri jollain tavalla tuntuu seuraavan sitä, mitä koko maassa tapahtuu. Suomen taloudesta on kuulunut hyviä uutisia, eivätkä ne kosketa ainoastaan Helsinkiä, vaan esimerkiksi Länsi-Suomea ja Lappia.
Näkisin, että nyt myös yliopistolta kuuluu hyvää. Vuoden aikana yliopistopalvelut on saatu pelaamaan. Yliopiston talous on supistunut, mutta vakaa. Syöksy oikeni kerralla, kuten oli tarkoituskin.
Tiedekuntaan rekrytoidaan aktiivisesti uusia tekijöitä.
Pyörät siis pyörivät. Vuoden 2018 valtakunnallista yhteisvalintaa suunnitellaan täyttä päätä. Hakijoita tuntuu riittävän Suomen eri kolkkiin.
Viime perjantaina pidettiin Helsingissä oikeustieteellisten yksiköiden dekaanien ja hallinnon johdon valtakunnallinen tapaaminen. Tuntui siltä, että hyvää virettä on joka puolella. Lapin oikiksen dekaanin tehtävän kesällä jättävä Juha Karhu tiivisti heidän tilanteensa: “käytävillä on hyvää pöhinää”.
Nyt saa tulla taas Kevätpörriäinen oikikseen.
Ai niin: kiitos teille kaikille, jotka olette tämän vuoden aikana ahertaneet yhteiseksi hyväksi. Erityiskiitos Yliopistopalveluille!
Kimmo Nuotio
dekaani