Ukraina on ollut viime vuosina uutisissa paljon esillä, mutta se tunnetaan meillä aivan muista asioista kuin oikeusvaltion kehittämisestä.
Ukraina on edelleen suhteellisen köyhä maa, eikä korruptiota ole saatu kuriin. Luottamus oikeuslaitokseen on ollut koetteilla. Tuomareiden osaaminen ei ole ollut kummoista, mutta myös tuomareiden etiikkaa on syystä epäilty.
Ei ole ainutlaatuista, että nuoren demokratian oloissa sattuu monenlaista. Ukrainassa ei monen muun Itä-Euroopan maan tapaan itsenäisyyden alkuvaiheessa puututtu viranomaisten asemaan, joten moni aiemman hallinnon edustaja sai jatkaa tehtävässään.
Nyt on kuitenkin kääritty hihat ja ryhdytty rakentamaan uutta. Poliisitointa on uudistettu. Edellinen Ukrainan Korkein oikeus sai väistyä, ja perustettiin uusi. Uuteen tuomioistuimeen valittiin viime viikolla ankaran pudotuspelin jälkeen yli sata tuomaria, jotka toimivat eri osastoissa. Ilmeisesti Euroopassa ei ole ennen nähty moista operaatiota. Se valmisteltiin huolellisesti, joten rekrytointi vei runsaan vuoden. Erityinen tuomarinvalintatoimielin oli vetovastuussa prosessista.
Hakijoita tehtäviin oli toista tuhatta. Ensi vaiheessa oli kirjallinen koe. Toisessa vaiheessa ehdokkaiden piti luonnostella Korkeimman oikeuden ratkaisu annettuun ongelmaan. Lopuksi oli vielä psykologinen testaus. Kuulemma moni nimikuulu hakija putosi jossain vaiheessa kyydistä. Eettistä laatuakin arvioitiin, sillä näin haluttiin ilmeisesti pudottaa pois hakijat, jotka olivat olleet aktiivisesti mukana pönkittämässä vanhaa valtaa.
Herää kysymys, onko Ukrainassa kyse samanlaisesta, perusteiltaan ongelmallisesta puuttumisesta tuomarien asemaan kuin mitä nähdään Unkarissa ja Puolassa, vai onko Ukraina vasta luomassa perustan riippumattomalle oikeuslaitokselle?
Ulkopuolisen on vaikea saada asiaan täyttä selvyyttä. VI:een Ukrainan oikeudenhoidon foorumiin Kiovassa osallistunut Euroopan neuvoston korkea edustaja Hanne Juncker tuntui pitävän Ukrainan uudistusta myönteisenä asiana. Euroopan neuvosto ei hänen mukaansa ota kantaa yksittäisten jäsenvaltioiden tämäntyyppisiin uudistuksiin, mutta valvoo toki sitä, että tuomareiden nimitysmenettelyt perustuvat hakijoiden todellisiin ansioihin. Juncker piti Ukrainan kokemusta kansainvälisestikin ainutlaatuisena.
Uudistusta on tukenut ainakin ETYJ. Se nähdään tärkeäksi askeleeksi kansalaisten oikeuksiin pääsyn kannalta, ja suorastaan osaksi demokraattisten instituutioiden vakiinnuttamista. Prosessiin oli pyydetty ja saatu tukea usean länsimaan asiantuntijoilta.
Uudistuksen myönteisyyttä vakuuttivat useimmat tapaamistani eri aloja edustaneista lakimiehistä. Vaikka presidentinhallinnolla on ollut Ukrainan tuomioistuinuudistuksessa merkittävä rooli, presidentti ei tavoittele tuomarinimityksillä itselleen lisää valtaa, vaan yksinkertaisesti toteuttaa uudistuksella entistä ammattimaisemman ja riippumattomamman tuomioistuinlaitoksen syntymisen.
Myös oikeustieteellisen koulutuksen ongelmat ovat suuria. Lakimiehiä on valmistunut tolkuttomasti, mutta se ei ole ratkaissut ongelmia, päinvastoin. Taso on kirjavaa, ja tutkintotodistuksen on voinut saada paljonkaan ponnistelematta. Ongelmien korjaamiseksi kaavaillaan Saksan mallin tapaista valtakunnallista valtiontutkintoa.
Ukrainan oikeuslaitoksen haasteet ovat merkittävät. Juttuja on määrällisesti paljon. Prosessilakien uudistukset ovat vielä kesken. Ukraina pyrkii kuitenkin lähestymään eurooppalaisia valtioita ja lisäämään uudistuksillaan kansalaisten aitoa luottamusta oikeuslaitokseen.
Venäjän toimet Krimillä ja Donbassissa ovat vaikuttaneet siihen, että Venäjään luotetaan täällä entistä vähemmän. Ukraina haluaa kulkea omaa tietään. Ihmisten mielissä on kysymys, voisiko Ukraina joskus olla Euroopan unionin jäsen. Vaikka sellainen ehkä on hyvin kaukana, ainakin lakimiespiireissä eurooppalaisia valtioita selvästi pidetään esikuvina. Euroopan neuvoston jäsenenä erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimus on yksi johtotähti uudistuksissa.
Itselleni vierailu Ukrainassa oli ensimmäinen. Se herätti monia ajatuksia. Ei voi olla ihailematta sitä, että samalla kun iso maa käy läpi näin vaativaa prosessia, keskustelu lakimieskunnassa on monipuolista ja vastuullista ja eteenpäin katsovaa. Harvoin kuulee noin punnittuja mietteitä lakimiesetiikan merkityksestä. Sattumalta tuomariksi valittujen nimilista julkistettiin juuri tässä kokouksessa. Oli selvästi historian siipien havinaa.
Me olemme Suomessa tottuneet puhumaan oikeudenhoidosta arkisesti, usein resursseista valittaen. Ehkä oikeusvaltion arvon tajuaa vasta, kun on kokenut sen puutteesta johtuvat ongelmat nahoissaan. Ukrainassakin resurssit ovat rajalliset, mutta silti päähuomio on aidosti siinä, kuinka voitaisiin rakentaa parempi tulevaisuus. Hyvä lakimieskoulutus ja eettisesti ammatissa toimivat lakimiehet ovat oikeusvaltion toiminnan elinehto.
Kimmo Nuotio
dekaani