Hyvä tiedekuntalainen, Dear staff member,

Lämpimät kiitokset jokaiselle teistä hyvin tehdystä työstä kuluneen vuoden aikana. Tiedekunnan henkilöstö on sen kaikki kaikessa.

Vuoden aikana on taas koettu monenlaista. On muun muassa opittu toimimaan yhdessä palveluorganisaation kanssa, on vietetty juhlallinen tohtoripromootio, on uudistettu koulutusohjelmia ja saatu tiedekuntaan digiopetusavustajia (!), on toteutettu menestyksekkäästi varainhankintakampanjaa, on tehty poikkeuksellisen monia tärkeitä akateemisia rekrytointeja uuden urapolkumallin mukaisesti. On myös suunniteltu tilankäyttöä ja muuttoja, jotka ovat pian edessä. Legal Tech Lab on vakiinnuttanut toimintansa.

Tiedekuntamme on mukana Suomen Akatemiaan jätetyssä PROFI4-hakemuksessa (“Yliopistojen tutkimuksen profilointi”). PROFI3-professuuri, joka liittyy kestävyyden ja sääntelyn näkökulmaan (Sustainability), on täytössä. PROFI2 ja sen myötä Globaali oikeus -teema on jo lähdössä oikeasti liikkeelle.

Valintakoeuudistus on puhuttanut, ja tiedekuntamme on ollut aktiivisesti mukana alan linjauksia tehtäessä. Kansainvälistä yhteistyötä on eri tavoin vahvistettu. Keskusteluun on noussut optio koulutustoiminnasta Kuwaitissa.

Yliopiston tasolla tapahtuu nyt myös monia muutoksia. Uusi hallitus aloittelee toimintaansa, mukaan lukien rehtorin valinta, ja tiedekuntien johdossa tapahtuu suuria muutoksia. Johtosäännöt on juuri uudistettu. Yliopiston sisäinen rahanjako on uudistumassa vuoden 2019 alusta.

Isot tiedekunnat uudistavat organisaatiotaan ja muuttuvat laitoksettomiksi. Kampustasoinen yhteistyö lisääntyy muun muassa profilointien myötä. Uusia tutkimusyksiköitä on aloittamassa, kuten osaksi Porthaniaan sijoittuva kestävyystutkimuksen keskus HelSuS, joka ottaa nyt jäseniä ja toivoo myös meitä mukaan. Tiedekunta on mukana HelDigissä, jossa tutkitaan digitalisaatiota ihmistieteissä ja yhteiskunnassa laajemminkin. Keskustakampukseen suunnitellaan jo yhteistäkin tutkimuskeskusta.

Tiedekunta uudistuu, ja se on luonnollista. Vuoden vaihteen jälkeen uusiutunut tiedekuntaneuvosto aloittaa työnsä, ja dekaani Pia Letto-Vanamo kokoaa vastuunkantajia dekanaattiin ja toimikuntiin. Olen varma, että Pia ja hänen tiiminsä tulee pärjäämään erinomaisesti.

Taloudellisesti tiedekunta on tällä hetkellä varsin kohtuullisessa tilanteessa, kun kertynyttä ylijäämää on runsaat 1,5 M€. Ylijäämä on kuitenkin edelleen siinä määrin pieni, että tiedekuntamme on jatkossakin varsin herkkä muutoksille perusrahoituksessa, eikä yliopiston muutosohjelman kaikkia säästöjäkään ole vielä toteutettu. Olen pyrkinyt siihen, että myös tiedekunnan uudella johdolla olisi tiettyä taloudellista liikkumavaraa toiminnan kehittämisessä. Myös tulopuoleen tulee eri tavoin aktiivisesti vaikuttaa, koskee se sitten kilpailtua tutkimusrahoitusta tai muuta tulonhankintaa.

Koulutusuudistukset ovat aina haastavia, kun sen piirissä on lähes 2000 opiskelijaa. Muutosvaiheet kannattaa käyttää hyvin, sillä nyt tehty työ kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Ollaan liikkeellä avoimin mielin. Esimerkiksi Avoimeen yliopistoon tarvitaan oikeustieteen opetusta, ja tuo asia niveltyy myös niin opiskelijavalintaan kuin opetuksen digiloikkaan.

Tiedekunta lähtee monessa suhteessa kohtalaisen hyvistä asemista seuraavaan nelivuotiseen hallintokauteensa. Valmistumistilastot näyttävät edelleen hyviltä, ja vahva tohtorinkoulutus tuottaa erinomaisia tuloksia. Työelämäprofessorit vahvistavat suhdettamme työelämään. Monet rekrytoinnit, jotka vuoden kuluessa on viety maaliin, vahvistavat merkittävästi myös tutkimustoimintaamme. Kampuksen vahvempi yhteistyö vahvistaa meitäkin. Sanoisin, että on meidän omissa käsissämme, millaiselta tulevaisuus näyttää. Yliopiston strategia sopii tiedekunnalle kuin nenä päähän.

Oikeustieteellisen tiedekunnan vahvuuksia ovat hyvä ja laaja-alainen substanssiosaaminen ja kyky tarkastella asioita rakentavasti mutta kriittisesti osana laajempaa viitekehystä. Maailman muutos ja yhteiskuntien haasteet korostavat myös oikeustieteellisen tutkimustiedon merkitystä. Meitä tarvitaan moneen mukaan. Ja tietenkin meillä on valtavana vahvuutena motivoituneet ja ennakkoluulottomat opiskelijat, joista saamme olla ylpeitä. Sekä tutkijoilla että tiedekunnalla on valtavan hyvät verkostot tukemaan.

Esimerkiksi suomalaiseen oikeuteen ja oikeustieteeseen kohdistuu maailmalla yllättävänkin suurta kiinnostusta, kun kehittyvät yhteiskunnat hakevat malleja omaan oikeuskehitykseensä. Meihin kohdistuu odotuksia siitä, että jaamme osaamistamme, mutta samalla voimme myös ammentaa näistä uusista vuorovaikutussuhteista.

Arvojammekin saamme pohtia. Vaikkapa tuo Kuwait-optio pakottaa meitä miettimään, uskommeko esimerkiksi siihen, että naisten koulutustason nostaminen voisi johtaa yhteiskuntien uudistumiseen myös arabimaissa. Onko eettisempää olla mukana, vai onko parempi jäädä sivuun? Riittääkö globaalin vaikuttajan rooliin oikeasti se, että vaikutamme Helsingistä, etänä? Siinä on koko yliopistolle purtavaa.

Olen saanut palvella tiedekuntaa dekaanina kahdeksan vuoden ajan. Yliopisto ja sen tiedekunnat ovat tänä aikana kokeneet perusteellisia uudistuksia. Hankaliakin aikoja on yhdessä koettu, mutta oman arvioni mukaan pakettimme on pysynyt kohtalaisen hyvin kasassa, ja olemme koko ajan pystyneet myös viemään asioita aidosti eteenpäin. Uudistuksia ei pääosin ole meille pakotettu, vaan olemme itse niihin tarttuneet.

Tiedekuntamme on ollut aktiivinen toimija, ja näkemyksiämme arvostetaan myös muualla yliopistossa. Olemme myös puolustaneet tiedekunnan etua esimerkiksi rakenneuudistuksissa sitä vastaan, että meidät olisi yhdistetty johonkin toiseen tiedekuntaan.

Kiitokset kuluneista vuosista! Toivotan mitä parasta menestystä tiedekunnan uudelle johdolle ja koko tiedekunnalle.

Nyt, kun Porthania vuoden lyhimpänä päivänä pikku hiljaa pimenee ja hiljenee, on hyvä alkaa rauhoittua joulun tunnelmiin. Toivotan koko henkilöstölle, ypalaiset mukaan lukien, sekä kaikille opiskelijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018!

This year has been full of activities, such as the study reform, the conferment ceremony in May, fund raising campaign which ended relatively well, several important academic recruitments have been completed following renewed procedures. And many other things.

We have all been busy keeping the wheels running. The staff is the faculty. Without a sense of shared responsibility we would not have accomplished all that. I would like to thank each and everyone of you for all your contributions during the year.

This year is the last one of the current four year term. New faculty board has been elected, and incoming Dean Pia Letto-Vanamo is already working to set up the necessary committees and other bodies. Leadership in academic context is actually a service function, since the core activities, research and teaching, are all performed by the general staff. Faculty is a joint enterprise. I’m sure that Pia and her team will do a good job!

In my view the faculty can look at the future with a sense of pretty confidence. We have a lot of strengths to build on. The new profile of global law, for instance, has a lot of potential, if only we can get the things right from the very start. I’m proud to say that our staff and our students are our core strengths. Not every Dean can say this.

Law and legal scholarship continue to play a role in a well-functioning, trust-based society which seeks to address the fundamental challenges any modern society has to face. This opens many opportunities, but there is also a responsibility included. We need to have an open mindset and increase our exchange with players even ourside of Europe. And we need to be clear about our values, what we do, with whom, and why.

In terms of our economic situation, we have a surplus of more than 1,5 M€, which is much less than what our neighbor faculties have, but enough to give us some margins to fund and plan even future activities. We will need to work consistently to secure our funding, be it from the government, be it from external sources, but with our staff I’m pretty confident that we will do well. We have not yet shown all our potential.

I wish to thank also the vice-deans and the very professional staff of the service organisation which has been working with us.

Let me wish you all a nice and peaceful Christmas time and a Happy New Year 2017, wherever you will celebrate it.

Kimmo Nuotio
Dean

Dekaani Kimmo Nuotion tarjottua mahdollisuutta kirjoittaa tiedekunnan blogiin yhdenvertaisuuden toteutumisesta tai toteutumatta jäämisestä oikeustieteellisessä tiedekunnassa tartun härkää sarvista.

Oma historiani tiedekunnan opettajana ja tutkijana ulottuu 1980-luvun alkuun, jolloin tasa-arvolakia ei vielä ollut olemassa yhdenvertaisuuslaista puhumattakaan. Silloisen Hallitusmuodon 5 §:n mukaan kuitenkin ”Suomen kansalaiset ovat yhdenvertaiset lain edessä.” Sen jälkeen on tullut paljon uutta lainsäädäntöä, mutta onko se tavoittanut tiedekunnan. Aina ei siltä vaikuta.  Edelleen täällä puhutaan usein vain tasa-arvosuunnitelmasta ja sukupuolten tasa-arvosta, ja esimerkiksi ikään perustuvasta syrjinnästä puhuminen leimataan ”metelin pitämiseksi”. Olen kokenut vastaavanlaista vähättelyä jo aiemmin 1980-luvun lopussa, jolloin tasa-arvolaki oli yhtä tuntematon. Sukupuolen tasa-arvon saralla onkin saatu jo paljon aikaan, joten nyt on syytä huomata, että sen sijaan tai lisäksi on tullut uudenlaisia ongelmia, ei yhtään sen vähäisempiä.

Koska sukupuolten tasa-arvoa koskeva tasa-arvolaki (609/1986) on jo tuttu useimmille, kertaan tässä vain lyhyesti yhdenvertaisuuslain (1325/2014) sisällön.  Lain 8 §:n mukaan ”ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ay-toiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn vuoksi.” Esim. ikäsyrjintä voi koskea kaiken ikäisiä ihmisiä. Esim. pakollinen eläkeikä ei kuitenkaan ole ikäsyrjintää; tästä on myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Välittömän syrjinnän lisäksi yhdenvertaisuuslaki tuntee myös välillisen syrjinnän (13 §), mistä on kyse, jos näennäisesti yhdenvertainen sääntö, peruste tai käytäntö saattaa jonkun muita epäedullisempaan asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella, paitsi jos säännöllä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia. Tämä syrjinnän muoto tulee ehkä useimmin pohdittavaksi yliopistossa. Etenkin epäily ikäsyrjinnästä saattaa nousta esille, kun yliopistossa on hyvin eri-ikäisiä tutkijoita: pidetäänkö tärkeänä tutkijan uran pitkäjänteisyyttä vain onko rekrytoinnissa joka kerta kyse vapaasta kilpailusta, johon kaikki voivat osallistua. Useimmiten tutkijan uran vaihe ja ikä liittyvät toisiinsa, joten kyse voi lähtökohtaisesti olla ikäsyrjinnästä, jos satsataan uran alemmilla portailla olevien palkkaamiseen ja halutaan turvata heille ennustettavuutta uran suhteen.

Periaatteessa työnantaja, myös yliopisto, saa määritellä, mitä tehtäviä laittaa haettavaksi, mutta toisaalta työnantajana yliopistolla on myös vastuu mm. siitä, että työsuhteita ei laittomasti ketjuteta kerta toisensa jälkeen. Määräaikaiset työsuhteet ovat olleet yliopistojen ongelma perinteisesti. Nyt halutaan siitä ongelmasta päästä eroon ainakin osittain. Lisäksi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolait asettavat vaatimuksia.

Yhdenvertaisuuslain 12.2 § sisältää erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet työssä ja työhön otettaessa. Sen mukaan ikään perustuva erilainen kohtelu on oikeutettua, jos kohtelulla on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu työllisyyspoliittinen tai työmarkkinoita koskeva tavoite.

En ole huomannut, että noiden pykälien merkitystä olisi laajemmin pohdittu tiedekunnassa tai yliopistossa ylipäätään.  Yhdenvertaisuuslain soveltamisala on yleinen; sitä sovelletaan julkisessa ja yksityisessä toiminnassa.  Lähes kaikki syrjintäperusteet voivat nousta esiin sekä työntekijöitä palkattaessa että työsuhteen aikana. Yliopiston yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelma vuosille 2017–2018 keskittyy yhä paljolti vain sukupuolten tasa-arvoon, jonka toteutumisesta on saatavilla tietoa helpommin. Tiedekunnalla ei omaa suunnitelmaa ole.

Itse olen miettinyt, voidaanko puhua ikäsyrjinnästä rekrytoitaessa henkilöitä tutkijanuran eri vaiheisiin antamalla etusija nuoremmille tutkijoille, jotka yleensä ovat myös iältään nuorempia. Tässäkin voidaan käyttää erilaisia keinoja, joista toiset ovat helpommin hyväksyttävissä lain kannalta.

Nykyään tehtäviä voidaan laittaa haettavaksi ns. vakinaistamispolun tehtävinä, jolloin polku johtaa lopulta täyteen professuuriin, vaikka henkilö ensin palkataan apulaisprofessoriksi (assistant professor). Silloin pidemmälle ehtineet tutkijat, jotka ovat yleensä myös vanhempia iältään, on suljettu pois alusta alkaen. Tätä voidaan perustella em. työllisyyspoliittisella tavoitteella (= turvata ennustettavissa oleva tutkijanura alusta alkaen).

Jottei kyse ole välillisestä syrjinnästä niitä pitemmällä tutkijoina olevia henkilöitä kohtaan, jotka jäävät noin ulkopuolelle alusta alkaen, on menettelylle esitettävä hyväksyttävä tavoite ja sen saavuttamiseksi käytettävien keinojen tulee olla asianmukaisia ja tarpeellisia. Voidaan lähteä siitä, että tiedekunnan tasa-arvosuunnitelmassa tai henkilöstösuunnitelmassa esitetty tavoite nuorten tutkijanuran turvaamisesta riittää tässä poistamaan syrjintäolettaman, ainakin lähtökohtaisesti. Kyse pitää kuitenkin olla yleisemmästä toimintalinjasta, ei vain yhtä tapausta koskevasta.

Sen sijaan tilanne on vaikeampi, jos tehtävä laitetaan haettavaksi joko apulaisprofessorina/professorina ja asiaa hakijoille perustelematta (eikä perusteluja anneta edes pyynnöstä) tehtävä päätetään täyttää apulaisprofessorina, jolloin monet pätevämmät ja yleensä myös vanhemmat tutkijat jäävät pois jatkosta. Voidaan kysyä, onko kyse välillisestä syrjinnästä tai jopa välittömästä syrjinnästä iän (tai muun henkilöön liittyvän syyn) perusteella. Ei enää tuossa vaiheessa voida legitiimisti päättää, että tarkoituksena on nuorten tutkijoitten varman urakehityksen takaaminen. Tilanne on siis täysin toinen, jos valinta tehdään aiemmin ja se perustuu tiedekunnan tasa-arvosuunnitelmaan ja/tai henkilöstösuunnitelmaan. Siinä tapauksessa, että päädytään heti suoraan täyteen professuuriin, tilanne on tältä osin toinen, eivätkä nuoremmat tule syrjityiksi ikänsä perusteella. Heitä ansioituneemmat pääsevät jatkoon.

Tiedekunnassa – ja yliopistossa yleensäkään – ei ole vieläkään kunnolla havahduttu siihen, että työsopimuslaki sallii määräaikaisuudet vain perustellusta syystä (mm. jatkokoulutustehtävät voivat olla yhä määräaikaisia, mutta muut eivät enää, ellei kyse ole sijaisuudesta). Kuitenkin joitakin uusiakin tehtäviä on hoidettu määräaikaisilla sopimuksilla kerta toisensa jälkeen.  Kuinka kauan oppaine voidaan hoitaa  ”väliaikaisilla opetusjärjestelyillä”? Kahdeksan vuotta? Työvoiman tarve on kuitenkin pysyvä, jos oppiaine on otettu mukaan ON- ja OTM-koulutusohjelmiin.

Lisäksi näyttää unohtuneen, että korkein oikeus (KKO 2017:55) on ottanut kannan, jonka mukaan määräaikaiselle työntekijälle tulee tarjota muuta työtä, jos tehtävää ei ole mahdollista vakinaistaa. Miksi tämä ei koskisi yliopistoakin (ei tosin jatkokoulutustehtäviä)?

Kaiken kaikkiaan tiedekunnalla tulee olla pitkäjänteinen henkilöstöpolitiikka, jossa ylipäätään huolehditaan tutkijan uran jatkuvuudesta, jos henkilöllä on siihen edellytyksiä. Oikeudenmukaista ei ole, että niin tehdään vain joissakin tapauksissa.  Lisäksi on syytä muistaa, että taloudelliset syyt eivät ole hyväksyttävä peruste syrjinnälle. Tehtävää ei säästösyistä voida täyttää alemman tasoisella tehtävällä, jos samalla on tarkoitus lopettaa pitkäaikaisen määräaikaisissa työsuhteissa olleen henkilön työsuhde. Kyse voi olla välillisestä tai jopa välittömästä syrjinnästä esimerkiksi iän perusteella, kun se kohdistuu tiettyyn henkilöön.

Harva varmaan on kuullut, että työnantajan tulee yhdenvertaisuuslain 15 §:n mukaan tehdä ns. kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen voi saada työtä ja suoriutua työtehtävistä. Vammaisuuden määritelmä on laissa laaja (myös sairaus voi kuulua sen piiriin), ja mukautukset arvioidaan aina yksittäistapauksessa erikseen. Epäämällä kohtuulliset mukautukset syyllistytään myös syrjintään.

Erityisen tärkeää on muistaa yhdenvertaisuuslain 16 §: vastatoimien kielto.  Se suojaa myös minua, jos joku haluaa ”kostaa” minulle sen, että nostin näitä asioita esille tässä kirjoituksessa.

Tässä on vain alustavaa pohdiskelua vaikeista asioista. Jatkan sitä yhdenvertaisuuslain kommentaariteoksessa, jota olen kirjoittamassa yhdessä monen muun valtioneuvoston asettamassa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa toimivan juristin kanssa.

Liisa Nieminen

Liisa Nieminen
OTT, VTM, apurahatutkija, valtiosääntöoikeuden dosentti
lääkintä- ja bio-oikeuden ja valtiosääntöoikeuden yliopistonlehtori, 1.1.2018 alkaen
väitellyt Suomessa ensimmäisenä naisoikeuteen liittyvästä aiheesta (valtiosääntöoikeudessa), v . 1990