University of Helsinki
Kuluttajaekonomian oppiaineen kehittämiseksi järjestettiin keväällä 2014 työpajasarja, jossa opiskelijat keskustelivat kursseista, opetuksesta sekä tutkinnon rakenteesta ja raportoivat tuloksensa henkilökunnalle. Opiskelijoita pyydettiin nostamaan esiin yksittäisiä, kehittämistä kaipaavia kursseja. Lisäksi opiskelijat pohtivat toimiviksi todettuja opetusmuotoja sekä ideoivat uusia.
Opiskelijat nostivat toimivaksi työskentelymuodon, jossa he aluksi lukevat tieteellisen artikkelin, kirjottavat siitä reflektion ja keskustelevat artikkelista yhdessä luennoitsijan kanssa. Luennolle valmistavien etukäteistehtävien arvostus oli yllättävää. Opiskelijat pitivät tutkijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä oppimista edistävänä.
Työpajoissa syntyi ajatus kulutussosiologian kurssin organisoimisesta uudelleen sekä oppimisesta opiskelijavetoisesti ryhmissä. Syksyllä 2014 kulutussosiologian luennoista luovuttiin ja opintojaksolle kutsuttiin kuusi ammattitutkijaa kertomaan ja keskustelemaan opiskelijoiden kanssa artikkelistaan, johon opiskelijat ennen opetusta perehtyivät. Tutkijoille ehdotettiin esiteltäväksi kurssikokonaisuuteen sopivaa artikkelia, mutta lopulliset artikkelivalinnat tehtiin tutkijoiden ja kurssin vetäjien yhteistyönä.
Syksyn 2014 aikana kuluttajaekonomian oppiaineessa kehitettiin myös seminaarityyppistä metodia, jossa opiskelijaryhmät toimivat toistensa opettajina tiiviiden pitchaus-tyylisten esitelmien kautta. Pitchauksella tarkoitetaan nopeaa, tiivistettyä ja myyvää esitystä raportoitavan aiheen pääkohdista.
Tutkijat ja opiskelijat kohtaavat – keskustellen
Ennen lähiopetusta opiskelijat lukivat tutkijan artikkelin, kirjoittivat ensimmäiset ajatuksensa pohdinnaksi sekä miettivät hänelle kysymyksiä. Tämän jälkeen lähiopetuskerroilla keskusteltiin artikkelin sisällöstä ja sen syntyprosessista sekä esitettiin mieltä askarruttaneita kysymyksiä.
Opetustapaamisen jälkeen opiskelijat pohtivat pareittain saatuja vastauksia ja käytyä keskustelua ja kirjoittivat yhdessä uuden, syvällisemmän tekstin oppimastaan. Näin opiskelijat tekivät sekä yksilötyön että parityön, jotka koottiin lopuksi portfolioksi – portfolioon liitettiin myös johdanto ja johtopäätökset, jotka ohjasivat opiskelijoita tarkastelemaan kurssin artikkeleita kokonaisuutena ja esittämään oppimisprosessinsa ”punaisen langan”.
Haasteet ja onnistumiset
Opiskelijat arvostivat tutkijoiden tapaamista, mutta ongelmiakin ilmeni. Opiskelijoiden mielestä osa tutkijoista käytti liikaa aikaa tutkimuksen tekemisen raportoimiseen, sen sijaan että olisi
keskittynyt asiasisältöön. Tämä ilmentää opiskelijoiden ja tutkijoiden välisen ajattelun eroa. Ammattitutkijalle tiedon tuottamisen metodologia on yhtä tärkeää kuin tulokset – miten tieto on syntynyt? Opintojen alkuvaiheessa opiskelijan voi olla vaikea ymmärtää menetelmien tärkeyttä tiedonmuodostuksessa.
Toinen haaste liittyi keskustelevan ilmapiirin luomiseen, kun kurssin opiskelijoiden tausta oli heterogeeninen, eivätkä vaihtuvat opettajat luoneet kursseille tyypillistä jatkuvuutta. Opiskelijat toivat esiin, että lähiopetustilannetta varten laaditut kysymykset jäivät hyödyntämättä täysipainoisesti.
Tämän ”alikäytön” voisi ratkaista niin, että opetuskerroilla olisi mukana ohjaava opettaja, joka fasilitoisi jokaisen opetuskerran alussa käytävää ryhmäkeskustelua – artikkeliaan esittelevä tutkija voisi tulla hieman myöhemmin lähiopetustilanteeseen. Toinen keino olisi teknologian hyödyntäminen eli Flingan tai Presemon kaltaisten viestiseinien käyttö opetuksen aikana. Seinälle voisi laittaa kysymyksiä, vaikka ei saisi tai uskaltaisi esittää puheenvuoroa.
Pitchaus-seminaari oppimiskokemuksena
Toisen oppimiskokeilun idea syntyi, kun pohdimme luentokurssien projektitöiden annin jakamista kaikille opiskelijoille. Useimmiten opettajat oppivat eniten opiskelijoiden ryhmätöistä, kun he lukevat ja arvioivat ne. Vaikka kirjalliset raportit ladataan esimerkiksi oppimisalustalle, harva opiskelija tarttuu muiden ryhmien töihin. Niin ikään osallistujamäärien ollessa isoja, ei kursseilla ole aina aikaa esittää ryhmätöitä.
Kulutuksen etiikka ja kuluttajapolitiikka -kurssilla päätimme kokeilla pitchaus-puhetta ryhmätöiden purkamiseen. Järjestimme seminaarin, jossa ryhmien tehtävänä oli kirkastaa työnsä keskeiset huomiot kolmeen minuuttiin ja opettaa ne muille. Esitysten jälkeen käytettiin kolmesta viiteen minuuttia kysymyksiin ja kommentteihin. Ennen lyhyttä pitchausta ryhmät pohtivat, mikä työn keskeinen viesti on ja miten kertoa se tiiviisti muille. Kokemusten perusteella seminaarimuotoinen työskentely ruokkii laadukasta oppimista ja kehittää opiskelijoiden esiintymis- ja työelämätaitoja.
Pitchaus-puhe – lyhyitä ja innostavia
Keräsimme opiskelijapalautetta ryhmätöiden purkamisesta. Palaute on lähes kauttaaltaan myönteistä. Opiskelijat kokivat mielenkiintoisena lyhyet alustukset, joita seurasi tiivis keskustelu. Pitchaus tarjosi näkökulman, josta päästiin myös debatoimaan. Ryhmät onnistuivat viestinsä kirkastamisessa hienosti ja kuulijoiden oli mielekästä lähteä mukaan keskustelemaan aiheesta. Kuten opiskelija palautteessaan toteaa: ”Todella mielenkiintoisia keskusteluja, kivan lyhyitä – ei käy tylsäksi. Hyvä idea!”
Opiskelijat kuitenkin pohtivat, soveltuuko lyhyiden ”tietoiskujen” tai ”myyntipuheiden” pitäminen osaksi luentokurssia. Kolmen minuutin esitys pakottaa tiivistämään sanoman lyhyeen, eikä mahdollista taustoitusta tai ilmiökentän suhteiden kuvaamista. Esitykset jäävät helposti irrallisiksi, vaikka kurssin aihe-alue yhdistäisikin niitä. Toiset opiskelijat myös mielsivät pitchauksen paremmin yrityksiin kuin yliopistoon soveltuvaksi.
Pitchaus-seminaari ja saatu palaute rohkaisevat kehittämään opetusmetodia myös jatkossa. Seuraavalla kerralla myös kurssin luennoitsijat voisivat esittää oman pitchauksensa. Pitchaus haastaa esittäjän kirkastamaan viestinsä ja sen esitysmuodon. Lyhyet esitykset toimivat herätteenä keskustelulle ja aiheen laajemmalle käsittelylle sekä harjoittavat argumentointitaitoja.
Eliisa Kylkilahti, Ari Kuismin, Jani Varpa ja Minna Autio
Eliisa Kylkilahti ja Ari Kuismin ovat kuluttajaekonomian jatko-opiskelijoita ja Jani Varpa on tutkinto-opiskelija. Minna Autio on kuluttajaekonomian yliopistonlehtori ja Opettajien akatemian jäsen.