Moniammatillista tupakkavieroitusta oppimassa

Photo: BC Gov Photos
Photo: BC Gov Photos

Marras-joulukuussa 2014 järjestimme valinnaisen kurssin farmasian, lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoille. Aiheena oli moniammatillinen tupakasta vieroitus: hoitosuosituksesta käytäntöön. Kurssi oli myös järjestäjien puolesta moniammatillinen, sillä päävastuuopettajina toimivat allekirjoittaneen lisäksi dosentti Tellervo Korhonen Hjelt-instituutista. Kurssi koostui kolmesta lähipäivästä. Ensimmäisenä lähipäivänä kuulimme luentoja siitä, miten tupakasta vieroitusta voidaan toteuttaa lääkärin, hammaslääkärin ja farmasian ammattilaisen näkökulmasta. Toisena lähipäivänä luennoitiin nikotiiniriippuvuudesta ja sen genetiikasta. Toiseen lähipäivään liittyi myös ryhmäkeskustelutehtävä siten, että opiskelijat jaettiin ennalta ryhmiin, joissa oli jokaisen ammattiryhmän edustajia. Viimeinen lähipäivä keskittyi kokonaan tupakkavieroituksen käytäntöön eli järjestimme silloin työpajoja, jossa moniammatilliset opiskelijaryhmät kohtasivat tupakoitsijan, jolle oli tarkoitus antaa tilanteeseen sopivaa neuvontaa. ”Tupakoitsijoina” toimi kolme näyttelijää, jotka eläytyivät joko tupakoivan diabeetikon rooliin, tupakoivan menevän naisen rooliin, jolla on alkavaa keuhkoahtaumatautia sekä nuuskaavan nuoren rooliin. Päivän päätteeksi olimme kutsuneet paikalle vielä eturivin tupakointivieroitusasiantuntijoista koostuvan paneelin, jolle opiskelijat saivat esittää kysymyksiä. Kurssisuoritukseen kuului lähipäiviin osallistumisen lisäksi oppimispäiväkirja.

Kurssipalautteessa opiskelijoita pyydettiin mm. arvioimaan missä määrin saavutettiin tavoite: “arvostaa moniammatillista yhteistyötä tupakasta vieroituksessa”, johon 76% vastanneista arvioi tämän tavoitteen toteutuneen hyvin ja 24% keskinkertaisesti. Toisen lähipäivän ryhmäkeskustelutehtävä ei ollut ihan täysin onnistunut, sillä osa opiskelijoista oli sitä mieltä, että keskusteltava tehtävä oli liian helppo ja tehtävään oli varattu liikaa aikaa. Mielenkiintoista olikin, että opiskelijoita näytti harmittavan ajan tehoton käyttö tässä tehtävässä ja se, että he eivät selvästikään nähneet tässä mahdollisuutta omaehtoiseen, ei-ohjattuun tutustumiseen toisen ammattiryhmän edustajiin.

”Oli melkein liikaakin aikaa vapaaseen keskusteluun etenkin ryhmätöiden yhteydessä.”
“Moniammatillisuus toteutui kohtuullisen hyvin. Ensimmäisessä työpajassa oli liikaa aikaa, koska tehtävät olivat niin helpot.”
”Mielestäni (moniammatillisuus) toteutui melko hyvin. Aikatauluihin oli varattu ehkä liikaakin aikaa ensimmäiselle ryhmäkeskustelulle, mutta muuten aikataulutus oli hyvä.”
”Mielestäni toteutui. Ryhmäkeskusteluille oli riittävästi aikaa, vähemmänkin olisi riittänyt.”

Toisaalta kokonaisuudessaan työpajatyyppinen moniammatillinen työskentely näytti toimivan ja siitä saimme hyvää palautetta opiskelijoilta. Viimeisen lähipäivän paneelikeskustelu koettiin mielenkiintoisena ja opettavaisena, ja sille toivottiin lisää aikaa.

”Kyllä, oli mahtavaa olla samalla kurssilla eri alueiden osaajien kanssa. Tällaisia kursseja lisää!”
”Oli hyvä, että oli usean eri ammatin edustajia tasaisesti ja ryhmä keskustelut olivat mielenkiintoisia sillä silloin sai vähän kanssa opiskelijoiden mielipiteitä ja näkemyksiä.”
” Mielestäni moniammatillisuus toteutui hyvin eri ammattiryhmien luentojen sekä työpajojen kautta, jossa näyttelijät näyttelivät erilaisia potilaita. Ryhmäkeskusteluja ja muutenkin yleistä keskustelua olisi saanut olla enemmän.”
” Kurssilla oli kaikista ammattiryhmistä väkeä. Mahdollisuuksia vuorovaikuttaa muiden kanssa oli sopivasti ja oppisisältöjen kautta sai hyvin ymmärrystä muiden ammattien roolista vieroittamisessa.” ”Parhaiten moniammatillisuus toteutui työpajoissa. Myös eri ammattialojen luennoitsijat toivat monipuolisesti esiin eri ammattilaisten näkökulmia.”
” Moniammatillisuus toteutui hyvin. Etenkin ryhmätyöt näyttelijöiden kanssa olivat moniammatillisuuden kannalta hyviä, koska siinä pääsi näkemään kuinka toisen ammattiryhmän edustaja toimii. Ryhmätehtäviä voisi olla enemmänkin.”

Valinnainen kurssimme oli pilotti ja saamamme palaute rohkaisee meitä järjestämään kurssia jatkossakin. Palautteen perusteella tulemme kehittämään kurssia vieläkin enemmän vuorovaikutusta sisältäväksi. Kokemus osoitti, että ensimmäinen ryhmäkeskustelutehtävä tulee ohjeistaa tarkemmin ja se voisi olla vielä monisyisempi, jotta keskustelun aihetta olisi ryhmällä enemmän. Ensimmäinen työskentelykerta moniammatillisessa ryhmässä voi olla jännittävääkin ja ammattiryhmien väliset ennakkoasenteet saattavat estää luontevan keskustelun aikaansaamisen. Ensimmäisessä ryhmäkeskustelutehtävässä ei ollut mukana tuutoreita, vaan he olivat mukana vasta työpajatyöskentelyvaiheessa. Tehtävän luonnetta ja ohjeistusta on siis mietittävä jatkossa lisää. Kokonaisuudessaan kurssi oli myös oikein antoisaa suunniteltavaa ja toteutettavaa myös vastuuopettajalle itselleenkin ja mielelläni jatkan tämä kurssin kehittämistä!

Outi Salminen

Kirjoittaja on farmakologian ja toksikologian yliopistonlehtori sekä Opettajien akatemian jäsen.