Järki ja tunteet

Järjen, tunteiden ja oikeudenmukaisuuden väliset jännitteet ja ristiriidat ovat kirjallisuuden ja taiteen ehtymätöntä materiaalia, eikä niistä osattomaksi jää yliopisto-opetuksessakaan. Miellymme helposti opiskelijoihin, joihin meillä on enemmän tarttumapintaa: esim. sama kotiseutu, yhteinen mielenkiinnon kohde tai samanlaisia ajatuksia. Vastaavasti niukasti tarttumapintaa tarjoavan opiskelijan ainutlaatuisuuden havaitseminen vaatii enemmän aikaa. Tunteissahan on kyse myös omista kokemuksista, arvoista ja suuntautumisesta. Opetuksessa on kuitenkin vahva tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden vaatimus, mikä tasapäistää myös tunteitamme opetustilanteissa. Se saattaa näyttäytyä itseä miellyttävien opiskelijoiden jopa muita tiukempana kohteluna. Eri tilanteiden haastavuutta lisää se, että yliopisto-opetus voi tunnesäännöiltään olla hyvinkin jäsentymätöntä. Vaikeissakin tilanteissa tulisi kuitenkin säilyttää ammatillisuutensa ja toimia opiskelijaa tukien.

Arviointitilanteissa arviointiperusteiden läpinäkyvyys ja, jos mahdollista, anonyymi arviointi ovat lähtökohtia opiskelijoiden tasavertaiselle kohtelulle. Siitäkin huolimatta tunteet pyrkivät pintaan; joidenkin opiskelijoiden epäonnistuminen voi harmittaa enemmän. Samanaikaisesti noloina tunnustamme, että vielä pienryhmäopetuksenkaan jälkeen kurssin viisi Lauraa eivät mielessämme erotu toisistaan. Opiskelijoiden arvioidessa toistensa suoriutumista oikeudenmukaisuuden vaatimus nousee usein voimakkaasti esille ja väärinkohdelluksi itsensä tuntevia löytyy helposti. Miten heterogeeninen joukko pystyy toistensa yhtenäiseen arviointiin? Ei varmasti täydellisesti pystykään, kun puhtaan oikeudenmukaiseen arviointiin ei kykene edes yksittäinen opettaja. Vaikka tunteensa hallitsisi, niin esim. väsymys ja niukat aikaresurssit voivat tuottaa arviointiin epätasaisuutta. Täydellisen objektiivisuuden ikuisen saavuttamattomuuden ymmärtäminen voi olla tiukka paikka nuorelle idealistille. Siihen pyrkimisen osalta idealistisuutta on kuitenkin syytä pitää yllä.

Koska oppiminen on vuorovaikutteista, omien ja toisten tunteiden ymmärtäminen palvelee oppimista. Tunteet voivat ehkäistä oppimista, mutta niistä voidaan myös ammentaa. Ohjaustilanteissa kognitiivinen empatia (kyky ymmärtää ohjattavan tunteita) ja myötätunto ovat hyvän ohjaajan ominaisuuksia. Monelle ohjaajalle haastavinta on osata kunnioittaa ja antaa tilaa ohjattavan omille näkemyksille ja hyvinkin erilaisille toimintatavoille. Tiede kehittyy haastamalla ja erilaisten näkemysten kohdatessa haastamisen voima ja sen tuomat uusien näkökulmien mahdollisuudet ovat parhaimmillaan. Hyvä ohjaaja ja opettaja ei pyri luomaan itsensä ja oman ajattelunsa kopioita. Yliopiston tavoitteissa määritelty kannustava ilmapiiri syntyy opiskelijoiden ainutlaatuisuuden kunnioittamisesta kaikissa tilanteissa. Sellainen ilmapiiri kannustaa myös Helsingin yliopiston strategian sanoin ”entistä korkeammalle, entistä syvemmälle”.

Ravitsemusepidemiologian kurssin päätteeksi pyysin opiskelijoita pienryhmissä tuottamaan kurssin sisällön mukaan etenevän tunnekäyrän. Asteikko oli vapaasti luotavissa. Syntyi vuoristoratoja: miinusmerkkisiä alhoja vaikeiden harjoitusten syövereissä ja hurjia nousuja onnistuneiden suoritusten jälkitiloissa. Tunteilla oli selkeästi merkitystä oppimisessa ja erilaisiin oppimistilanteisiin liittyvien tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen oli hyödyllistä. Onnistuminen ja haasteista suoriutuminen olivat synnyttäneet motivaatiota, epäonnistuminen ja osaamisen rajoja hipovat tehtävät puolestaan haastoivat itseluottamusta. Opettajalle paras palaute oli tunneskaalojen vaihtelevuus. Tasainen suora olisi merkinnyt täysin tunteettomia, kuolleita opetustilanteita.

Opettajien akatemian huhtikuun tapaamisessa pohdittiin muun muassa tunteiden ja oikeudenmukaisuuden haasteita opiskelijoiden arvioinnissa ja opettamisessa yleensä. Tämä kirjoitus syntyi tapaamisen jälkimietteissä.

Maijaliisa Erkkola

Kirjoittaja on ravitsemustieteen yliopistonlehtori ja Opettajien akatemian jäsen