Arviointi on oppimistapahtuma!

Kuva: Leila Niemi-Murola
Kuva: Leila Niemi-Murola

Kuukasi sitten osallistuin uuteen ammatillisen pätevyyden arviointia käsittelevään koulutukseen Maastrichtissa, Hollannissa. Kurssia mainostettiin tajuntaa räjäyttävänä kokemuksena ja sitä se kyllä olikin. Kurssi antoi uutta ulottuvuutta vanhalle totuudelle, jonka mukaan arviointi ohjaa oppimista.

Kurssin teoreettinen pohja oli toki ennestään tuttu, sillä olin jo vuosia sitten vaikuttunut erään kanadalaisen lääketieteellisen koulutuksen tutkijan arviointia koskevista pohdinnoista. Hänen johtoajatuksensa oli se epäpätevyys, joka syntyy arvioinnin tahattomana seurauksena. Monivalintatentit johtavat sirpaleisen tiedon opiskeluun, esseet puolestaan kannustavat pohtimaan kokonaisuuksia yksityiskohtien sijaan. Näyttökokeissa pisteitä jaetaan tarkistuslistan mukaan, joten opiskelijan kannattaa tykittää kysymyksiä potilaalle. Yhden ulottuvuuden painottaminen vie huomiota muualta.

Maastrichtin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta on alkanut kehittää portfoliopohjaista eli kokonaisvaltaista arviointia. Opiskelijat osallistuvat säännöllisesti karttuvan tiedon tenttiin (progress-testi), joka antaa heille palautetta sekä vahvuuksista että heikoiksi jääneistä alueista. Testi antaa palautetta myös opettajille siitä, miten hyvin heidän kurssinsa tiedot ovat olleet linjassa seuraavien kurssien sisältöjen kanssa. Maastrichtin innovaatio on sähköinen portfolio, joka kokoaa opiskelijoiden itsearvioinnin ja reflektion sekä harjoittelupaikasta kertyneen palautteen. Opiskelija tekee yhteenvedon, jonka pohjalta hän asettaa itselleen oppimistavoitteet seuraavaa jaksoa varten.

Kiinnostavaa portfoliossa oli se, että se mahdollistaa opiskelijan kehityskaaren dokumentoinnin. Perusteelliset lääketieteelliset tiedot antavat hyvin pohjan, mutta niistä ei ole hyötyä ilman reflektiota. Opiskelija haastetaan pohtimaan omia vahvuuksiaan ja kehittämiskohteitaan, joita käydään läpi yhdessä tuutorin kanssa. Maastrichtin arviointi ei tähtää hyvään arvosanaan vaan antaa pohjaa elinikäiselle oppimiselle. Reflektio on taito, johon toisilla on luontainen kyky mutta jota kaikki pystyvät kehittämään.

Arviointi ohjaa oppimista ja samalla tukee sitä, mutta arviointi on myös tärkeä oppimistapahtuma. Se ei ole vain opettajan ja opiskelijan asia, vaan mukaan tarvitaan koko yhteisö. It takes a village to raise a physician!

Leila Niemi-Murola

Kirjoittaja on kliininen opettaja lääketieteellisessä tiedekunnassa ja Opettajien akatemian jäsen.

2 Replies to “Arviointi on oppimistapahtuma!”

  1. Leila, digitaalinen portfolio kuulostaa erinomaiselta arviointitavalta noin käytettynä.

    Tässä yhteydessä voi mainita myös Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksella vakiintuneen tavan käyttää GitHubia opiskelijan digitaalisena portfoliona. Sitä ei käytetä ehkä yhtä strukturoidusti kuin tuossa Maastrichtin mallissa, mutta bonuksena GitHub on tietotekniikan ammattilaisten käyttämä yhteisöllinen versionhallintatyökalu, jonka avulla opiskelija voi halutessaan avata toimintansa (ja osallistua) maailmanlaajuisesti kaikenlaisiin ohjelmistokehitysprojekteihin. Oma GitHub toimii siten myös opiskelijan näyteportfoliona esimerkiksi alan työpaikan haussa.

    Opettajien akatemian perustajajäsen Matti Luukkainen on lanseerannut käytännön laitokselle, joten hän voi kertoa lisää.

  2. Näitä teemoja käsittelin jo 1990-luvulla kirjassani Kehityssuuntautunut oppiminen ja arviointi. Koulun oppimisen arvioinnin kolme PPP:tä. Yleensä kaikki tasokokeet vääristävät todellisuutta. Aito arviointi sisältää ymmärryksen oppilaiden arvoista, hyveistä ja vahvuuksista.
    1.Perfomanssit, mitkä tahansa esitykset, jotka tehdään oman oppimisen, yleisön eteen tuotujen esitysten ja yhteisen hyvän ja ilon eikä pelkästään arvosanojen vuoksi
    2. Projektit, mitkä tahansa pitempää keskittymistä ja tiedonhakua edellyttävät hankkeet.
    3. Portfoliot, mitkä tahansa yksityiset jokaisen oppilaan tekemät työt ja aikaansaannokset.

Comments are closed.