Kun hätä on suurin, opettajat toimivat

440672445_69ed634b34_m
Photo: woodleywonderworks

Suomi on muuttunut vuonna 2015. Muutoksia on tapahtunut monilla eri sektoreilla, mutta yksi suurimmista – ja julkisuudessa eniten näkyvistä – liittyy Euroopan ja Suomen turvapaikanhakijatilanteeseen. Joulukuun alkuun mennessä maahamme on saapunut noin 30 000 turvapaikanhakijaa Irakista, Afganistanista, Syyriasta ja muista konfliktimaista.

Pakolaiskysymyksen rinnalla samanaikaisesti median uutistilaa valtaavat otsikot huomattavista taloudellisista leikkauksista omassa yhteiskunnassamme, myös koulutussektorilla. Resurssien heikkeneminen Helsingin yliopistossa, kuten muuallakin koulutussektorilla, ei tarkoita vain rahan vähenemistä, vaan myös uhkaa työsuhteiden lopettamisesta ja sivistyksen murenemisesta. Miten käy koulutuksellisen hyvinvoinnin?

Ei ole ihme, jos opettajat väsyvät ja masentuvat näiden uhkien ja huonojen uutisten keskellä. Siksi onkin ollut tärkeää huomata, että on jopa käynyt päinvastoin, ja ainakin turvapaikanhakijoihin liittyen juuri opettajat ovat ryhtyneet toimeen. Syksyn aikana yliopistossamme nousi esiin opettajien spontaani halu toimia ja jakaa asiantuntemustaan kriisitilanteessa. Yhdessä yliopiston hallinnon kanssa alettiin kartoittaa tarvetta ja keinoja toimia yhdessä ja järjestää opetusta turvapaikanhakijoille. Näin syntyi ajatus pop up-toiminnasta, joka nimettiin otsikolla Helsingin yliopisto sanoo tervetuloa – University of Helsinki says Welcome.

Itse toimin opettajankoulutuslaitoksella pop up -toiminnan koordinaattorina. Yhden päivän aikana melkein 50 laitoksemme opettajaa ilmaisi kiinnostuksensa olla tavalla tai toisella toiminnassa mukana. Ideoimme opetus-, leikki-, vertais- ja neuvontatuokioita turvapaikanhakijoille. Näiden pohjalta syntyi Tiedekulmaan tapahtumasarja turvapaikanhakijoille. Keskeisiä toimintamalleja ovat olleet suomen kielen opetustuokiot ja oikeustieteellistä neuvontaa tarjoava Helsinki Law Clinic.

Miksi opettajat haluavat toimia vapaaehtoisesti toisten hyväksi, vaikka jopa oma työ olisi uhattuna ja tunnelma laitoksilla on taloudellisten haasteiden takia vaikea? Mielestäni tässä piilee keskeinen piirre opettajuudesta. Opettaminen on monelle eettinen kutsumusammatti. Me haluamme osallistaa ihmisiä ja jakaa hyvää. Ei siis ole yllättävää, että juuri opettajat ovat lähteneet aktiivisesti toimimaan. Tietyllä tavalla voi ajatella, että haasteelliset kriisitilanteet jopa voimaannuttavat opettajia ja vahvistavat opetustyön merkitystä elämässä ja yhteiskunnassa. Vaikka saattaa tuntua, ettei työtämme aina arvosteta, me arvostamme sitä itse ja saamme siitä myös positiivista palautetta tuen tarpeessa olevilta. Oppiminen on osa kotoutumista, kulttuuristen merkitysten jakamista ja vuorovaikutusta. Helsingin yliopisto sanoo tervetuloa – pedagoginen toiminta on ihmisyyden ytimessä.

Hannele Cantell

Kirjoittaja on Opettajankoulutuslaitoksen dosentti ja Opettajien akatemian jäsen