Benvenuti a Bologna!

Seitsemän vuotta on kulunut siitä, kun suomalaiset yliopistotutkinnot muuttuivat eurooppalaisiksi sykleiksi. Bologna-kieltä on opittu vähitellen, ainakin raportointia varten sitä kannattaa vähän hallita. Sekä jos haluaa seurata EU-tason käsitystä todellisuudesta. ”Oikeaa” Bolognan mallia silti sovitellaan edelleen suomalaisen koulutuksen perinteeseen.

Mihin ollaan tultu kaikkien näiden vuosien jälkeen? Kandidaatteja eli ensimmäisen syklin korkeakoulututkintoja on alkanut valmistua mukavaan tahtiin. Se on hienoa! Suomalaiseen tapaan ollaan toki huolissamme. Ei ole ihan varmuutta siitä, keitä nuo valmistuneet ovat. Eli milloin aloittivat opintonsa. Miten monet ns. vanhat, ennen 2005 aloittaneet, ovat puristaneet valmiiksi kandin? Heidäthän pakkosiirrettiin uuteen systeemiin, ellei maisterin tutkinto ollut valmiina heinäkuussa 2008.

Muutamien tiedekuntien suunnasta on kantautunut huolta, että toiseen sykliin eli maisteriopintoihin ei näytä ilmestyvän valmistuneiden kandien määrää vastaavaa joukkoa innokkaita opiskelijoita. Kertooko se siitä, että kandi on riittävä tutkinto työmarkkinoilla? Tähän on vielä liian aikaista vastata. Entä lähteekö meidän kandeja muualle jatko-opintoihin? Toivottavasti, sehän oli yksi tavoitteista.

Viime viikolla rehtori linjasi dekaanitapaamisessa, että yliopiston profiilin mukaista on vahvistaa maisteri- ja tohtorikoulutusta suhteessa ensimmäisen syklin koulutukseen. Minusta tämä on kansainväliselle tutkimusyliopistolle oikea tulevaisuuden näkymä. Kandi on Bolognan mallissa perustutkinto, josta seuraa, että jatkotutkintoja ovat maisteri ja tohtori. Jotta maisterivaiheessa olisi enemmän opiskelupaikkoja kuin kandivaiheessa, pitää sinne ottaa jatkossa suoraan aiempaa enemmän uusia opiskelijoita. Sekä kotimaasta että ulkomailta.

Kävin muuten Bolognassa viime syksynä. Työmatkan aikataulu oli tiukka, mutta varhaisena aamuhetkenä tein lenkin vanhan kaupungin keskustassa. Bologna oli hämmästyttävä kävelykokemus: kaikki jalkakäytävät olivat katettuja pylväskäytäviä! Kuulema keskiaikaisen verotuskäytännön seurausta. Kuin olisi kulkenut loputtoman pitkää varhaiskeskiaikaisen basilikan sivulaivaa. Toivottavasti opiskelijoiden kulku Bolognan mallisia tutkintopolkuja on yhtä innostavaa! Ja yhä useampi rohkaistuu kokeilemaan uusia pylväskäytäviä sen jälkeen, kun vanha on jo kuljettu loppuun.

This entry was posted in Puheenvuorot. Bookmark the permalink. Both comments and trackbacks are currently closed.

One Comment

  1. Markus J Laitinen
    Posted 27.1.2012 at 11.14 | Permalink

    Pitkä tie on Bolognan prosessissa kuljettu siitä, kun taannoinen yliopiston johto prosessin alkuvaiheessa oli mitätöimässä koko asiaa ja nyt sitten Suomessa ollaan (melkein) osallistujamaiden mallioppilaita.

    Kaksiportaisen tutkintorakenteen todellinen testi tulee siinä vaiheessa, kun kandi ja maisteri todella erotetaan toisistaan ja kehitetään väliin jonkinlainen hakukin, ehkä. Suomalaisilla työmarkkinoilla, poislukien julkisen sektorin muodolliset kelpoisuusvaatimukset, ei kai ole ollut niin tarkkaa siitä, onko tutkintoa vaiko ei. Pitäisikö olla?